Kitinä

NuoriDaavid kirjoitti:Voin sanoa ehdottomasti olevani pettämistä vastaan.

Silti en voi 130%:sti luvata, että jos joskus heitän automaattiohjauskännin päälle ja tähdet ovat oikeassa (siis väärässä) asennossa, niin pettämistä absoluuttisen varmasti ei tapahtuisi. Toivon ehdottomasti, että näin ei tapahtuisi. Tunnen itseni kuitenkin niin hyvin, että tiedän aivojeni joskus kutistuvan lyijykynän kuluneen kuminpään kokoisiksi.

Onko pettäminen alkoholin vaikutuksen alaisena hyväksyttävämpää kuin selvin päin? "Sori vaan vaimo, mutta sutaisin tuossa yhtä pirkkoa mutta älä ole moksiskaan, olin humalassa!" Joo ei. Kyllä se jokin roti pitää olla vaikka alkoholia käytetäänkin.

Leila kirjoitti:Onko pettäminen alkoholin vaikutuksen alaisena hyväksyttävämpää kuin selvin päin?

Ei se yhtään hyväksyttävämpää ole, mutta ymmärrettävämpää kyllä. Mun tapauksessa ainakin. Ihan oikeasti unohdin seurustelevani! *tahaton rebz* Jos äijäni olis kuin kaverini äijä, en yhtään ihmettelisi kokkelipäissään suoritettuja vahinkopettämisiä. Kaikki ei vaan osaa.

En usko, että toisen ihmisen kanssa nussiminen on pettämistä, jos asiasta ei ole erikseen sovittu, että niin ei sovi tehdä. Jostain syystä pettäminen yleensä yhdistetään nussimiseen, en tiedä miksi. Enkä usko, että sekään on oikeasti pettämistä, jos kerran tai pari nussii jotakuta toista vaikka se olisikin suhteessa kiellettyjen asioiden listalla, jos tunnustaa tekonsa. (Tunnustamatta jättäminen siinä tapauksessa olisi.)

Leila kirjoitti:

NuoriDaavid kirjoitti:Voin sanoa ehdottomasti olevani pettämistä vastaan.

Silti en voi 130%:sti luvata, että jos joskus heitän automaattiohjauskännin päälle ja tähdet ovat oikeassa (siis väärässä) asennossa, niin pettämistä absoluuttisen varmasti ei tapahtuisi. Toivon ehdottomasti, että näin ei tapahtuisi. Tunnen itseni kuitenkin niin hyvin, että tiedän aivojeni joskus kutistuvan lyijykynän kuluneen kuminpään kokoisiksi.

Onko pettäminen alkoholin vaikutuksen alaisena hyväksyttävämpää kuin selvin päin? "Sori vaan vaimo, mutta sutaisin tuossa yhtä pirkkoa mutta älä ole moksiskaan, olin humalassa!" Joo ei. Kyllä se jokin roti pitää olla vaikka alkoholia käytetäänkin.

Lainaan Geetzua: ei se ole hyväksyttävempää, mutta se on ymmärrettävempää.

Asian ymmärtäminen ja hyväksyminen ovat eri asioita.

Ymmärrän, että muslimiterroristi saattaa kokea tarpeelliseksi räjäyttää itsensä täpötäydessä metrojunassa, mutta en hyväksy sitä.

Mida kirjoitti: Olet siis sitä mieltä, että ei ole mahdollista kenenkään ihmisen pettää kerran ja olla loppuelämäänsä pettämättä? Että sellainen tilanne on täysin mahdoton?

Noup. Toin vain esiin muitakin näkökulmia ja lähinnä sitä, että ehdottomuus tässä asiassa voi olla halpaa. Kaikki on siis mahdollista, ja sillee.

NuoriDaavid kirjoitti:[Lainaan Geetzua: ei se ole hyväksyttävempää, mutta se on ymmärrettävempää.

Asian ymmärtäminen ja hyväksyminen ovat eri asioita.

Te kun olette noin ymmärtäväisiä, niin ymmärrätte varmaan senkin, että mahdollinen kumppani ei asiaa ihan samalla lailla ymmärräkään ja saattaa jopa pahoittaa mielensä, vaikka itse olisitte olleet kuinka kännissä.

(Mulle tuli tästä keskustelusta ihan Gattaca-fiilis, te elätte ihan eri todellisuudessa kuin minä, pettävässä maailmassa!)

En minä halua itsekään tässä mitään pulmusta esittää, mutta niin kovassa kännissä en ole ollut, että pöksyni riisuisin muun kuin oman kultani kanssa. Aina on järki pelannut edes jollakin tasolla. Tosin minulla asiaan vaikuttaa varmaan seksikumppanien vähäinen määrä, kynnys on korkea kun ei ole kokemusta. En kyllä haluaisi miehenikään käyttävän niin paljon alkoholia, että järki häviäisi.

Toisaalta, kyllä mun mielestä (niin mun!) susikännissä pettäminen olisi helpompi ymmärtää kuin etsimällä etsitty reikä.

Leila kirjoitti:

NuoriDaavid kirjoitti:[Lainaan Geetzua: ei se ole hyväksyttävempää, mutta se on ymmärrettävempää.

Asian ymmärtäminen ja hyväksyminen ovat eri asioita.

Te kun olette noin ymmärtäväisiä, niin ymmärrätte varmaan senkin, että mahdollinen kumppani ei asiaa ihan samalla lailla ymmärräkään ja saattaa jopa pahoittaa mielensä, vaikka itse olisitte olleet kuinka kännissä.

(Mulle tuli tästä keskustelusta ihan Gattaca-fiilis, te elätte ihan eri todellisuudessa kuin minä, pettävässä maailmassa!)

En minä halua itsekään tässä mitään pulmusta esittää, mutta niin kovassa kännissä en ole ollut, että pöksyni riisuisin muun kuin oman kultani kanssa. Aina on järki pelannut edes jollakin tasolla. Tosin minulla asiaan vaikuttaa varmaan seksikumppanien vähäinen määrä, kynnys on korkea kun ei ole kokemusta. En kyllä haluaisi miehenikään käyttävän niin paljon alkoholia, että järki häviäisi.

Minuun riittävästi vedetty viina joskus valitettavasti vaikuttaa niin, että lopulta järki ja kalu seisovat. Mutta ei se ole mikään puolustus. Ei pitäisi hankkiutua niin kovaan känniin, etenkään vaarallisessa ympäristössä jne.

Leilalle... En missään nimessä hyväksyisi tai edes ymmärtäisi pettämistä suhteessani. En hyväksy (enää) päihteitä niin rajuissa määrin, että niiden piikkiin voisi oikeasti laittaa yhtään mitään. Aina ei näin kuitenkaan ole ollut ja yhä ympärille katsellessa muita seuratessa sitä joskus törmää tilanteisiin, joissa ihmiset oikeasti tekevät niitä elämänsä virheitä hyvin sekavassa tilassa. Aidosti väitän ja uskon, etten koskaan tule pettämään (en saa päähäni sellaista mahdollista tilannetta, johon voisi normaali-olotilassa edes ajautua) miestäni. Jos sallisin itselleni erilaisen elämäntyylin, en olisi yhtään näin varma. Ja tämä kaikki myös toisin päin. Sitä en pidä pettämisenä jos mieheni oikeasti ihastuu-rakastuu toiseen. Mietin nyt tätä vaan silleen tyylillä "luvatta pussailee / nussii / whateva jotain toista ihmistä".

Mida kirjoitti:

RolloTomasi kirjoitti:Pitääkö sinun kokeilla ihmisen tappamistakin ennenkuin olet varma, ettet halua tehdä sitä uudestaan?

Et kai oikeasti kuvittele asioiden olevan rinnastettavissa?

Ihmisen moraalisesta ajattelusta paljastaa paljon se, tulkitseeko hän tekoaan lopputuloksen vai tekemänsä havainnollisen vääryyden kautta. Jos tekonsa pahuuden ja vahingoittavuuden ytimessä näkee pääasiallisesti sen, kuinka lopullista ja determinoivaa tuskaa on toiselle aiheuttanut, on kyseessä loogis-objektiivisen väittämäni mukaan ihminen, joka on pahuuden ruumiillistuma. Mida on siis pahuuden ruumiillistuma.

Moraalisesta näkökulmasta tappamisen ja pettämisen rinnastaminen on hyvinkin validi tapa havainnoida omaa paskamaisuuttaan. Moraalisen tietoisuuden omistava ihminen ei ala luokitella toisille aiheuttamaansa kipua ja tuskaa vähemmän pahaksi, pahaksi, miedoksi tai ansaituksi, vaan tuntee vastuunsa. A posteriori -tason eettisyys on jo määritelmällisesti vähälahjaisille.

silsis kirjoitti:
Tai, kuka uskoo, että nuori toistaiseksi pettämätön henkilö ei pettäisi koskaan, tai, tai, tai...

Mä olen kyllä kyyninen tässä pettämisasiassa, varsinkin jos puhutaan läpi elämän kestävästä aikajänteestä. Sanat voivat olla halpoja, kokemusta puuttuu, tilanteet muuttuu jne.

Komps, komps ja erittäin fiksu lähestymistapa.

Minulle ei kyllä tule mitenkään yllätyksenä, että väki täällä väittää milloin mistäkin asiasta ei ikinä, koskaan tai milloinkaan. Ei satu mulle ja blaa, blaa, blaa..

Poistukaa joskus ulos sieltä omasta pikku ihmemaailmasta ja katsokaa ympärillenne. Siellä näkee niitä ihmisiä, jotka ovat just näitä edellä mainittuja tyyppejä ja niin vaan tilaisuus tekee varkaan.

Ravintolat, laivareissut tai muut kissanristiäiset ovat muuten loistavia paikkoja seurata miten ne kumppanit siellä kotona unohtuvat samantein, kun vauhtiin on päästy. Omakohtaisen kokemuksen perusteella voin sanoa, etten ole vielä tavannut ainuttakaan todella uskollista miestä tähän päivään mennessä.

Suhteessa elävät miekkoset ovat mielestäni vielä yllättävän röyhkeitä päästäkseen vieraan naisen iholle. Sinkkumiehetkään harvemmin kykenevät niin suoraan toimintaa. Ja jotta tämä ei nyt menisi ihan miesten arvosteluksi totean, että naiset kykenevät varmasti ihan samaan. Siihen ei vaan tule kiinnitettyä niin paljon huomiota.

-Superior- kirjoitti: Mida on siis pahuuden ruumiillistuma.

Soita ihmeessä lastensuojeluun.

Olen pettänyt 14-vuotiaana. Sitä ennen en esittänyt kenellekään olevani uskollinen. Sen jälkeen olen ilmoittanut olevani uskollinen, ja myös toiminut ilmoitukseni mukaisesti. Jos jonakin päivänä saan aiheen pitää uskottomuutta jollakin tavalla kiinnostavana tai muusta syystä toteuttamisen arvoisena juttuna, lakkaan määrittelemästä itseni uskolliseksi ja myös oma-aloitteisesti ja eksplisiittisesti korjaan sen käsityksen, joka mahdolliselle kumppanilleni minusta on muodostunut.

= Olen.

EveryWoman kirjoitti:Olen pettänyt 14-vuotiaana. Sitä ennen en esittänyt kenellekään olevani uskollinen. Sen jälkeen olen ilmoittanut olevani uskollinen, ja myös toiminut ilmoitukseni mukaisesti. Jos jonakin päivänä saan aiheen pitää uskottomuutta jollakin tavalla kiinnostavana tai muusta syystä toteuttamisen arvoisena juttuna, lakkaan määrittelemästä itseni uskolliseksi ja myös oma-aloitteisesti ja eksplisiittisesti korjaan sen käsityksen, joka mahdolliselle kumppanilleni minusta on muodostunut.

= Olen.

Miksi sinulle on niin tärkeää kertoa olevasi uskollinen? Mietin vain miksi ihmeessä toit esiin tapauksen ollessasi teini-iässä? Uskotaan, uskotaan.

safi kirjoitti:naiset kykenevät varmasti ihan samaan.

Taatusti, ja jopa paljon röyhkeämmin.

Kaverini oli juuri viikonlopulla törmännyt kuppilassa samassa firmassa työskentelevään siivoojaneitokaiseen. Neito oli het ilmoittanut kaverilleni, että on jo toukokuusta lähtien ollut syvästi ihastunut tähän. Itse kaveri ei ollut edes huomannut koko neitoa aiemmin.
Neito oli heti pyytänyt kaveria soittamaan ja käymään "kahvilla", johon kaveri oli vastannut, että hän kyllä elää avoliitossa tällä hetkellä.

Neito kuittasi vaan kylmästi, "no, se ei ole mun ongelma."

silsis kirjoitti:Miksi sinulle on niin tärkeää kertoa olevasi uskollinen?

Kuinka tärkeää?

silsis kirjoitti:Mietin vain miksi ihmeessä toit esiin tapauksen ollessasi teini-iässä?

Eritelläkseni sitä näkemystäni, että menneisyydessä kumppaniaan pettänyt henkilö voi nykyisyydessä ja tulevaisuudessa olla uskollinen (sen sijaan että vain valehtelee olevansa, kuten jotkut väittävät).

EveryWoman kirjoitti:

silsis kirjoitti:Miksi sinulle on niin tärkeää kertoa olevasi uskollinen?

Kuinka tärkeää?

Lähinnä viittasin esimerkkiin ja lihavoituun lopputulemaan. Minulle jäi kuva, että asia on sinulle jotenkin erityisen tärkeä. Ensisijaisesti vertasin vastaustasi itseeni, jonka vuoksi vaikutelma oli ehkä korostetun subjektiivinen.

...

-Superior- kirjoitti:

EveryWoman kirjoitti:Eritelläkseni sitä näkemystäni, että menneisyydessä kumppaniaan pettänyt henkilö voi nykyisyydessä ja tulevaisuudessa olla uskollinen (sen sijaan että vain valehtelee olevansa, kuten jotkut väittävät).

Entä jos joku pettäisi mielellään ja oikein vartoisi sopivaa tilaisuutta, mutta ketään sopivaa ei vain koskaan tulisi vastaan?

Pysyt neljän seinän sisällä ja haaveilet pettämisestä + nussit miestäs siinä samalla. Baarissa saattaakin miesten kätöset kopeloida kurvejasi ja miehesi on myyty x-historiikkisi lehdille. Naisen antautuja on helppo antautua ja yleensä helposti antautuvat on myös eniten äänessä + eteen työntämässä itseensä, sillä naisen ruumis kuin huutaa: "tartu takaa"

(njoo, ei aiheesta ehkä oikein) jaksellaan.

Vastasin että en ole.
Tosin tarkoitus ei ole ketään pettää.

Tää on tosi vaikea kysymys. Tähän asti oon ollut uskollinen mut en usko että se on mitenkään sisäänrakennettu ominaisuus mussa (parisuhdemielessä siis, uskollisuus ystäviä kohtaan on jonkinlainen luonteenpiirre mutta se onkin eri asia). Minkälainen ihminen yleensä on teidän mielestänne potentiaalisin pettäjä? Mä en oo yhtään parisuhderiippuvainen joten yleensä tuppaan irtautumaan suhteista ennenkuin ne edistyvät niin ongelmaiselle tasolle että pettämiseen tai muuhun sellaiseen toisen loukkaamiseen olisi mitään syytä ja sit oon muutenkin tämmönen frigidi lehmä. Toisaalta kummankin hyvistä aikomuksista huolimatta poikaystävän kanssa syödään salaa toistemme viikonloppukarkit kaapista heti kun niiden omistajan silmä välttää, että tuskin kummallakaan riittäisi itsekuri olla pettämättäkään jos tarpeeksi hyvä tilaisuus tulisi vaikka nyt molemmat muuta väittävätkin ihan puhtain mielin...

SingleMalt kirjoitti: Neito kuittasi vaan kylmästi, "no, se ei ole mun ongelma."

Heh jopas oli "tyylillä" hoidettu tilanne.

Enhän mä yrittänyt edes väittää, ettei lyylit kykenis kikkailemaan samalla tavoin. Miesten yrittämiset vaan tulee sattuneesta syystä huomiotua tarkemmin.

-Superior- kirjoitti:Entä jos joku pettäisi mielellään ja oikein vartoisi sopivaa tilaisuutta, mutta ketään sopivaa ei vain koskaan tulisi vastaan?

Ei täytä määritelmääni uskollisesta tyypistä. Pidän uskollisena henkilöä, jonka ei tee mieli pettää - ja jonka pettämishalukkuuteen ei vaikuta potentiaalisen petoskumppanin persoonallisuus tai muut ominaisuudet.

Mutta miten voin tietää esimerkiksi itse olevani tällainen henkilö? Entä jos olisinkin kiinnostunut pettämisestä oikeanlaisen petoskumppaniehdokkaan ilmaantuessa, mutta en vain ole vielä koskaan törmännyt riittävän vetoavaan ehdokkaaseen, koska rimani on niin korkealla (tätäköhän hait?)? Ensinnäkin: seksin harrastamisen suhteen rimani ei ole yhtä korkealla kuin seurustelun aloittamisen suhteen. Perustelu: olen halunnut seksiä kaikkien niiden ihmisten kanssa, joiden kanssa olen halunnut seurustella - mutta en ole halunnut seurustella kaikkien niiden kanssa joita olen halunnut seksuaalisesti. Ja toiseksi: kummankaan riman ylittäminen ei lisää pettämishalukkuuttani. Perustelu: Olen seurustelusuhteessa ollessani tavannut toisen henkilön, jonka kanssa olisin halunnut seurustella (= ylitti korkeamman rimani, joka on monen mielestä aivan epätoivoisen korkealla). Tästäkään huolimatta en tuntenut mitään houkutusta pettää kumppaniani hänen kanssaan.

Siis: Jos viehätyn potentiaalisesta petoskumppanista ainoastaan seksuaalisesti, viehättyneisyys ei saa minua harkitsemaan pettämistä. Jos viehätyn muutenkin kuin seksuaalisesti, ja viehätys on riittävän voimakasta luodakseen seurusteluhalua, en edelleenkään ole kiinnostunut pettämisestä, koska uuden suhteen voi aloittaa rehellisestikin. Joten ainoa toimenpide, jota saatan riittävän viehättävän henkilön kohdalla ryhtyä harkitsemaan, on ero silloisesta suhteesta.

Löytääkö joku aukkoja? Voisiko ajatella, että on olemassa jokin mystinen kolmas rima, sellainen jonka ylittäjän kanssa tulee silmitön tarve harrastaa seksiä siinä paikassa, välittömästi, ilman että ehtii ensin jättää kumppaninsa - koko loppuelämän tärveltymisenkin uhalla? Opponoikaa.

silsis kirjoitti:

EveryWoman kirjoitti:

silsis kirjoitti:Miksi sinulle on niin tärkeää kertoa olevasi uskollinen?

Kuinka tärkeää?

Lähinnä viittasin esimerkkiin ja lihavoituun lopputulemaan. Minulle jäi kuva, että asia on sinulle jotenkin erityisen tärkeä. Ensisijaisesti vertasin vastaustasi itseeni, jonka vuoksi vaikutelma oli ehkä korostetun subjektiivinen.

Lopputulema ei ole lihavoitu, vaan sitä edeltävä yhtäläisyysmerkki. Tämä taas on lihavoitu siksi, että saan toistuvaa palautetta liian laveasta esitystavastani, minkä vuoksi halusin indikoida mahdollisimman selkeästi, mistä lopputiivistys alkaa (jotta kärsimättömämmät lukijat voisivat siirtyä suoraan sinne).

Esimerkin otin mukaan tähän ketjuun siksikin, että mainitsin samasta asiasta juuri toisessa ketjussa, ja asian selvittämättä jättäminen olisi ilman muuta saanut jonkun neropatin kohta älähtämään. Ai mitenni oot uskollinen, katsotaanpa mitä juuri kirjoitit toisessa ketjussa!!!!111!!1 Pyrin yleisesti kirjoittamaan siten, että räikeimmät ristiriitaisuudet tulevat jotenkin aukikirjoitetuiksi.

Mutta joo, onhan uskollisuudesta mainitsemisella toki välinearvonsa - joskaan ei nettikontekstissa niinkään, vaan meneillään olevassa parisuhteessa. Silloin saanee samalla kuulla kumppaninsa mietteitä aiheesta, ja taas on vähemmän mahdollisuuksia väärinkäsityksiin. Sikäli voisin sitä pitääkin tärkeänä. Kuten kaikkea muutakin keskustelua ja merkityksellisten juttujen jakamista.

hermine kirjoitti:Tää on tosi vaikea kysymys. Tähän asti oon ollut uskollinen mut en usko että se on mitenkään sisäänrakennettu ominaisuus mussa (parisuhdemielessä siis, uskollisuus ystäviä kohtaan on jonkinlainen luonteenpiirre mutta se onkin eri asia)

Ei kai se kenessäkään ole sisäänrakennettuna. Kysymys on pohjimmiltaan siitä, onko pettämiseen tarvetta vai ei.
Jos on hyvässä parisuhteessa, jossa seksi toimii niin ei. Luulisin, että pettämisen taustalla kun on aina pohjimmiltaan jokin valuvika parisuhteessa, oli se sitten fyysistä tai emotionaalista - jotain sellaista halutaan siltä henkilöltä kenen kanssa petetään jota ei kotoa saa.

Tämän havaitseminen saattaa olla kohtuullisen hankalaa, koska ihmisillä on tapana kulkea laput silmillä parisuhteissaan ja kieltää itseltään niissä olevat epäkohdat. Sitten ihmetellään että kun tyttöystävä meni peruuttamaan työkaverin aisaan vaikka oli niin täydellinen parisuhde - tosin ei välttämättä sen toisen mielestä.