Mitä vedätte suruun?

Painaako joku mieltä? Haluatko purkaa sydäntäsi? Jos ei apu löydy, niin ainakin kuuntelevia korvia.
VAIN ASIALLISET KOMMENTIT! Kuri on kova.
Avatar
Stadinarska
Kitisijä
Viestit: 9034
Liittynyt: 30.10.2006 19:18
Paikkakunta: Aina Stadi

Re: Mitä vedätte suruun?

Viesti Kirjoittaja Stadinarska »

mustaenkeli kirjoitti:Oikein pahassapahassa surussa mulla on seuraavat lääkkeet:
Pullo punkkua, paljon kynttilöitä, Sir Elwoodin Hiljaiset Värit tai joku debiskirja (Arno Kotro sopii mainiosti) + päiväkirja ja sohva tai sänky. Puhelin ehdottomasti pois päältä. Sitte viel paketti nessuja ja aikaa. Lopulta kun on riittävästi rupeny ja niin voipunu olo, ettei jaksa ees nukkua, ni Imovane 7,5mg ja unta kuulaan monta, monta tuntia. Niin monta, ku piisaa. Sitte voi taas hengittää. Ehkä.
Tätä reseptiä ei silti saa toistaa seuraavana päivänä. Tuolloin on jo lähettävä ulos. Vaikka tunnin - parin lenkille.
HEI Mustis. Olen saanut aikaan kamalan negatiivisesti provosoivan gallupin.

Mikä on psykologi Mustaenkelin neuvo tähän?
Mikä voima saa Stadinarskan suosion huonoksi? Onko se laumasieluisuus vai mikä?

Arska
tietääkseni ihminen

ps. olenko mahdollisesti queen? Mitä se on itseasiassa?
Nowa ehdotti tällaista. :)
Geetzu

Re: Mitä vedätte suruun?

Viesti Kirjoittaja Geetzu »

Yönmustaritari kirjoitti:--
Kroppaa on kauheen vaikee päihteittä huijata. Tämän huomaan tasaisesti kuukauden parin välein. Mun mielestä sun pitää vaan rrrrypeä. Itsekin vasta harjoittelen, eikä aikaakaan tunnu ikinä löytyvän kunnon suoritukseen tarpeeksi, mut ainakin yritän.

Noin muuten: face the fear, whenever you feel like it. No rush, imo.
Yönmustaritari

Re: Mitä vedätte suruun?

Viesti Kirjoittaja Yönmustaritari »

Geetzu kirjoitti:
Yönmustaritari kirjoitti:--
Kroppaa on kauheen vaikee päihteittä huijata. Tämän huomaan tasaisesti kuukauden parin välein. Mun mielestä sun pitää vaan rrrrypeä. Itsekin vasta harjoittelen, eikä aikaakaan tunnu ikinä löytyvän kunnon suoritukseen tarpeeksi, mut ainakin yritän.

Noin muuten: face the fear, whenever you feel like it. No rush, imo.
Rypeä ja rypeä. Tuossa aiemmin mietin, että liioittelenko toimenpiteitäni tässä tapauksessa. Pitäisikö muka näin pahalta tuntua yms. Olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että koen surutoimenpiteet ~reilu kolmanteen potenssiin ja näin ollen voin ottaa kutakuinkin vastaavan neliöjuuren pois suruajasta.

Eilen olin jossain body-combat-aerobic-tunnilla, josta muodostuikin aikamoinen rääkki, mikä taasen teki ihan hyvää.

Totuus on kyllä, että fyysinen rääkkäys selkeästi nopeuttaa paranemisprosessia. Kieli vyön alla hikeä pyyhkiessä ei paljon jouda muuta miettimään, kuin että muistaa hengittää, mikä taasen on suuri apu itse prosessiin. Jos kehoa ei voi päihteittä huijata niin pakko pistää se tekemään jotain muuta, että saa rauhan. Hapoille vaan sano. Siitä se lähtee joo.
EveryWoman
Kitisijä
Viestit: 5729
Liittynyt: 15.08.2005 21:45

Re: Mitä vedätte suruun?

Viesti Kirjoittaja EveryWoman »

Yönmustaritari kirjoitti:Siitä se lähtee joo.
Jee! Oot rohkee.
Avatar
Lapitii
Kitisijä
Viestit: 2910
Liittynyt: 16.08.2005 16:16
Paikkakunta: Tre

Re: Mitä vedätte suruun?

Viesti Kirjoittaja Lapitii »

Geetzu kirjoitti: face the fear
Joo. Jos ei muuten meinaa päästä asian ytimeen käsiks niin musiikkia, piirtämistä/suttaamista ja kirjottamista. Useimmiten joku noista toimii.
Tuhmasta päästä nauttii koko ruumis.
Yönmustaritari

Re: Mitä vedätte suruun?

Viesti Kirjoittaja Yönmustaritari »

Nih. Arvatenkin perus-perjantai-kertaviikkoon-ruokaostos-prisma-käynnillä oli taas odotettavissa pientä nuutumista asian suhteen.

Tämä oli kuitenkin jo ennustettavissa, joten huolellisen varaumisen ansiosta ei ihmeempiä päässyt tapahtumaan vaan pystyi keskittymään siihen, että koristaako vaatekaappiani hämähäkkimieskalsareiden vieressä mikkihiiri- vai hessuhopokalsarit. En ole kyllä ikinä noin paljon kertalahjoituksella HOK-elannon tilille täytettä syytänyt. Noh. Onneksi tulee bonuksina osa takaisin.

Ajattelin piruuttani helliä itseäni ja ostella vähän vaatteita itselleni. Tarjouksesta tietenkin lukuunottamatta takkia ja sukkia. Höräsin piruuttani pari olutta ja ajattelin seuraavaksi miettiä hetken, uskaltaako juoda yhtään enempää. Onko kännimurtuminen silloin ehkä jopa enenmmän, kuin todennäköinen? Olisiko se sitten ehkä suotavaa?

Viime punnituksesta paino oli tippunut reilut viisi kiloa. Kaikesta huolimatta sitä ei vielä mitään keijukaisia olla. Asia varmaan muuttuu melko pian taas kun ruokahalu on parempi.
Yönmustaritari

Re: Mitä vedätte suruun?

Viesti Kirjoittaja Yönmustaritari »

Musiikkia kuunnellessani olen jostain syystä alkanut keskittymään tavallista enemmän sanoituksiin.

Jostain toisesta tai sitten samasta syystä olen keskittynyt tavallista enemmän kotimaiseen tuotantoon. Viime päivät voimasoitossa ollut Eppu Normaali ei ole vielä alkanut puskemaan toisesta korvasta ulos yhtä nopeasti, kuin ensimmäisestä sisään. Se on kyllä varmaan kohta Herra Sirkesalon ja/tai Rouva Kaasisen vuoro hypätä soittimen pyöritykseen. Hetken mietin ennen kuin uskalla Herra Knopflerille vallan soittime(i)ssani.

Tuleehan sieltä myöhäisillassa telkkarista ninjapinjan kosto. Se vaan ei voi olla huono leffa....not....

EDIT: Kurkkasin yhteen siihen pussiin, jonka raahasin Jumbon Prismasta. Vaateostoksilal ei ole vain hyviä puolia. Siihen menee hitosti rahaa ja mitä hittoa niille vanhoille jämille siellä kaapin perukoilla tekee? Juma mulla on varmaan kohta edessä keikka UFF:n laatikolle. Ehkä jopa kahdelle, koska voi pikkuhiljaa olla aika hankkiutua eroon noista rikkonaisista mainospaidoista, reikäisistä kalsareista ja getto-rap-housuista yms. Vai onko mulla vaan liikaa kaappitilaa?
Yönmustaritari

Re: Mitä vedätte suruun?

Viesti Kirjoittaja Yönmustaritari »

Se olisi sitten viikonloppu edessä.

Aamulla raapii ja hieroo silmiä auki olohuoneen lattialta ja ajattelee, että mitäs sitten. Niin mitä sitten? Irtautumisprosessiin kait kuuluu yleispuhdistus, joten pyykkikone on jo käynnissä.

Missä vaiheessa nukkumisen voisi suorittaa makuuhuoneessa?

Peittelenkö vuoteeseen kaikesta huolimatta lakanat ja peitot kahdelle? Tämä ei sinänsä kuulosta kummalliselta mutta tavatessamme olin juuri peitellyt myös vuoteeni "pelkääjän puolen", kun se ennen sitä oli ollut pelkän tyhjän patjan hallinnoima kahden vuoden ajan. Silloin tämä hyvän karman merkki ja nyt siitä on jäänyt huono enne.

Vai pitäisikö se koko peti pitää palasiksi? Onhan se itsensä maksanut jo takasin ja ohjeetkin ovat kuuluuneet, että vähintään paikkaa pitäisi muuttaa mutta mieluummin vaikka polttaa. Ehkä fiksumpi kuitenkin aloittaa sohvasta, koska se on vanhempi ja kuluneempi.

EDIT: Jukkapalmusta uusi tavoite sano. Mitä sille pitää tehdä, kun lehtein reunoissa on kellastumia? Vettä olen jo pari kertaa kaatanut sille eikä auta.
ninnithequeen

Re: Mitä vedätte suruun?

Viesti Kirjoittaja ninnithequeen »

Yönmustaritari kirjoitti:Peittelenkö vuoteeseen kaikesta huolimatta lakanat ja peitot kahdelle? Tämä ei sinänsä kuulosta kummalliselta mutta tavatessamme olin juuri peitellyt myös vuoteeni "pelkääjän puolen", kun se ennen sitä oli ollut pelkän tyhjän patjan hallinnoima kahden vuoden ajan. Silloin tämä hyvän karman merkki ja nyt siitä on jäänyt huono enne.
Vai pitäisikö se koko peti pitää palasiksi?
Tuo oli kamalinta aikoinaan. Kun se toinen puoli petistä olikin tyhjä :(
Ei paljon huvittanut siinä nukkua.
Jukkapalmusta uusi tavoite sano. Mitä sille pitää tehdä, kun lehtein reunoissa on kellastumia? Vettä olen jo pari kertaa kaatanut sille eikä auta.
Elä nyt hyvä mies ainakaan liikaa kastele, tapat sen varmasti. Anna mullan kuivahtaa kunnolla ja kaikki mahdollinen valo hälle vaan.
Yönmustaritari

Re: Mitä vedätte suruun?

Viesti Kirjoittaja Yönmustaritari »

Yönmustaritari kirjoitti:Periaatteessa pelkää vähän tehdä asioita, jotka toisen kanssa koetuista hetkistä muistuttaa. Kaikki paikat ja asiat joissa on yhdessä käyty tai jotka on yhdessä koettu tekee melko lailla pahaa käydä tai kokea uudestaan.

Tähän riittää ihan ajaa autolla samasta paikasta, jossa muistaa toisen sanoneen tai tehneen jotain, mikä on jäänyt mieleen.
Mutta miten päästä/päästää irti lopullisesti?

Jos joku soittaa ja kysyy, tulee postia hänen nimellä tai pahimpana aamuherätyksenä mielikuva hänestä jonkun muun kanssa. Mitäs sitten kun hänet näkee jonkun muun kanssa?

Kuvitteletteko te niitä nussimassa koripallojoukkuetta? Ei kait se nyt hyvältä tuntua? Vai voiko jos ajattelee, että olisi niin panomies, että tarvitaan viisi pitkää neekeriä tilalle?

Olen joutunut kusemaan pelkällä pienellä ihapalalla jopa aamuisin, koska edes kusijäykkyyttä ei ole ollut havaittavissa navan alapuolella. No enpähän kastele reunoja, koska pissaan sitten istuallaan.
Bliss

Re: Mitä vedätte suruun?

Viesti Kirjoittaja Bliss »

Yönmustaritari kirjoitti:Vai pitäisikö se koko peti pitää palasiksi? Onhan se itsensä maksanut jo takasin ja ohjeetkin ovat kuuluuneet, että vähintään paikkaa pitäisi muuttaa mutta mieluummin vaikka polttaa. Ehkä fiksumpi kuitenkin aloittaa sohvasta, koska se on vanhempi ja kuluneempi.
Toi muuten toimii, ainakin mulla. Kämppä uusiksi, uusi sänky, mööpelit uuteen järjestykseen. Ikäänkuin siivoaa sen toisen ihmisen pois kämpästä.
Vaatekaapin sisällön uusiminen toimii myös. Kalliiksi tulee, mutta mitäpä sitä ei itsensä eteen tekis....


Ja se jukkapalmu: Laita mahdollisimman valoisaan paikkaan. Kastele uudestaan vasta sitten kun multa on kuivunut. :)
silsis

Re: Mitä vedätte suruun?

Viesti Kirjoittaja silsis »

Bliss kirjoitti: Kämppä uusiksi, uusi sänky, mööpelit uuteen järjestykseen. Ikäänkuin siivoaa sen toisen ihmisen pois kämpästä.

Ja se jukkapalmu: Laita mahdollisimman valoisaan paikkaan. Kastele uudestaan vasta sitten kun multa on kuivunut. :)
Jep. Konkreettinen muutos, uuden aloittaminen toimii. Jos energiaa on, niin yleensäkin uusien asioiden tekeminen saa mielenkin hiljalleen asettumaan muutoksen vaatimaan tilaan.

Jukkapalmusta: tosiaan, kokeile sitä multaa syvältä asti, sen pitää oikeasti olla kuivaa hela hoito. Runsas kastelu harvoin on hyvä ohje.
Yönmustaritari

Re: Mitä vedätte suruun?

Viesti Kirjoittaja Yönmustaritari »

silsis kirjoitti:
Bliss kirjoitti: Kämppä uusiksi, uusi sänky, mööpelit uuteen järjestykseen. Ikäänkuin siivoaa sen toisen ihmisen pois kämpästä.

Ja se jukkapalmu: Laita mahdollisimman valoisaan paikkaan. Kastele uudestaan vasta sitten kun multa on kuivunut. :)
Jep. Konkreettinen muutos, uuden aloittaminen toimii. Jos energiaa on, niin yleensäkin uusien asioiden tekeminen saa mielenkin hiljalleen asettumaan muutoksen vaatimaan tilaan.

Jukkapalmusta: tosiaan, kokeile sitä multaa syvältä asti, sen pitää oikeasti olla kuivaa hela hoito. Runsas kastelu harvoin on hyvä ohje.
Kolmas koneellinen menossa ja multa loppui jo tila pyykin kuivattamiseen. Tänään pesen sen pois minkä voin ja se, mikä näistä jää jäljelle lentää roskiin huomenna. Se, että lentääkö sänky ja sohva jää harkintaan mutta luulen olevani sen verta pihi, etten halua uusiin toistaiseksi rahaa tuhrata. Luultavasti UFFin laatikot saa kuitenkin huomenna aimo lastin pieneksi käyneitä räppihousuja ja muita rättejä, jotka on viimeksi 15 kesäisenä päällä ollut.

Alkaa tuntumaan, että selkeästi yli vaihe 4:n taidetaan olla.

Kokeilin jukkaa sormella ja oli syvältä vähän kostea mutta pistin sen ottamaan aurinkoa nyt ikkunalla.........Pervot!
Bliss

Re: Mitä vedätte suruun?

Viesti Kirjoittaja Bliss »

Yönmustaritari kirjoitti:Alkaa tuntumaan, että selkeästi yli vaihe 4:n taidetaan olla.
Jokainen uusi aamu on aina vähän edellistä helpompi. Jonakin päivänä sitten tajuat, että et ole edes ajatellut X:aa ainakaan viikkoon. Tai kahteen. Ja että oikeestaan on ihan kivaa olla nykytilanteessa.

Kyllä täti tietää
Yönmustaritari

Re: Mitä vedätte suruun?

Viesti Kirjoittaja Yönmustaritari »

Yönmustaritari kirjoitti: Mutta miten päästä/päästää irti lopullisesti?
Ajattelin vähän lainata tähän asiaa muistiin tuolta Bruce Fisheri opuksesta Jälleenrakentaminen


Kun jättäjän syyllisyys ja jätetyn viha heräävät, heidän halunsa pysyä ystävinä alkaa hävitä. Monet ihmiset ponnistelevat kovasti pysyäkseen ystävinä. Tämä johtaa siihen, etteivät he pysty irroittautumaan. Kun yrittää pysyä ystävänä, saattaa irroittautumisprosessi pitkittyä. Se voi jopa vaarantaa mahdollisuuden olla ystäviä myöhemmin. Bruce pyytää, että vyyhti pitää ensin purkaa ja ajatella ystävyyttä vasta sen jälkeen.

Brucen mukaan erotilanteessa viha kumppania kohtaan laantuu keskimäärin kolmessa vuodessa. Aikamoinen aika mutta ymmärtääkseni otos on tehty kuitenkin perheellisten eroista ja/pitkistä avioliitoista.

Useimmilla eronneilla on on jossain vaiheessa prosessin vaiheessa voimakas halu paeta. Tällä pakenemisella halutaan välttää tuskaa. Jos pakenet epämiellyttävästä tilanteesta, jottei sinun tarvitsisi käsitellä, on paras harkita vielä. Ihmiset, jotka muuttavat voivat haudat ja kieltää irrottautumisprosessinsa. Ne, jotka jäävät, pystyvät todennäköisesti tapaamaan entistä kumppaniaan pikemmin ja keskustelemaan hänen kanssaan joutumatta tunnekuohun valtaan. Katsomalla asoita suoraan, he ovat käsitelleet irrottautumisen jälleenrakennuskuution tehokkaammin.

Bruce myös perään kuulutti, että: Surun tarkoituksellinen voimistaminen lyhentää irroittautumiseen vaadittavaa aikaa.

Olen kyllä oikealla tiellä.
huima

Re: Mitä vedätte suruun?

Viesti Kirjoittaja huima »

Suvinen kirjoitti:Suruun vetämisestä: tällä haavaa vedän roskaruokaa.
Toi toimii, mutta loppujen lopuksi ruokkii vain sitä paskaa oloa - sillä roskaruoka ei yleensä saa omaa oloa muutenkaan paremmaksi kuin hetkellisesti. Suosittelen kokeilemaan Letkun reittiä ja rankaista itseään fyysisellä treenillä.

Itselläni juokseminen auttoi omasta paskasta olosta yli pääsemiseen. Kun joskus oli niin paska olla, ettei edes olisi halunnut nousta sängystä ylös -- parani olo sillä että käski itsensä juoksemaan, ja lopulta sai omasta itsestään kiinni kun lenkit pitenivät ja juostessa pääsi juoksijan flowhun kiinni.
Yönmustaritari

Re: Mitä vedätte suruun?

Viesti Kirjoittaja Yönmustaritari »

Suvinen kirjoitti:Suruun vetämisestä: tällä haavaa vedän roskaruokaa.
Surun käsittelemisessä jotkut laihuu ja jotkut lihoon. Tuo sinun tyyli kuulostaa, että lihomista odotettavissa.

Eilisiin pikkujouluihin osallistumista odotin eilen aamulla vähän sillä mielellä, että mitäs tästä oikein tulee. Ihan lähtöhetkille asti oli tilannettava suuresti vastustava olo, koska nyt pitäisi lähteä ihmisten ilmoille ihan turisemaan niitä näin diipadaapaa.

Ulko-ovelle asti mietin, että pitäisiko siittenkin heittää kutee pois ja jäädä tusailemaan jotain. Sitten ajattelin, että mitäköhän hittoa sitä oikein tusailisi? Lukisis jotain, pelaisi jotain, katsoisi uutiset ja makaisi sohvala? Ei kuulostanut hyvältä, joten painelin kaupungille.

Vedettyäni ulko-oven perässäni kiinni on seuraava muistikuva koko asiaan vasta taas tänä aamuna. Lisäksi tunne ei ole kovin vahva, koska päällimmäisenä huolenaiheen on leuassa ja huulessa oleva verinen arpi, jonka sain liukastuessani taksi odotellessa.

EDIT: Kotiin ei siis kannata jäädä vaikka aikaa ei kyllä ei-halutussa seurassa kannata viettää. Tämä päivä varmaan kuluu myös verisiä vaatteita ja lakanoita pestessä.

Meni kyllä varmaan aika hitosti rahaa eilen. Onneksi en puhunut kovin monelle ihmiselle.....ehkä......
zula

Re: Mitä vedätte suruun?

Viesti Kirjoittaja zula »

ennen tuli vedettyä viinaa ja sekoiltua surun iskiessä. ei sitä silloin ees tajunnut mitä teki, ennen kuin seinä tuli vastaan. sitten siitä paskasta maksettiin isosti - ihan kirjaimellisesti.

sittemmin sitä on viisastunut ainakin sen verran, ettei viinaan ja muuhun turhaan kuluta itseensä. vaikeaa sanoa, miten sitä nykyään reagoi. itse olen oppinut tuntemaan itseni niin hyvin, että tunnistan sen surun ja elän sen kanssa. tiedän mitä EI pidä tehdä ja vältän niitä asioita kuin ruttoa. ainakin tähän asti on auttanut. surua on ollut viimekin aikoina, mutta jotenkin sitä on selvinnyt suhteellisen ehjällä päällä. puhuminen auttaa, vaikka ystävät varmaan ovat jo ihan kyllästyneitä siihen....

joka tapauksessa surusta selviäminen vaatii aikaa ja voimia.
Yönmustaritari

Re: Mitä vedätte suruun?

Viesti Kirjoittaja Yönmustaritari »

Yönmustaritari kirjoitti: EDIT: Kotiin ei siis kannata jäädä vaikka aikaa ei kyllä ei-halutussa seurassa kannata viettää. Tämä päivä varmaan kuluu myös verisiä vaatteita ja lakanoita pestessä.

Meni kyllä varmaan aika hitosti rahaa eilen. Onneksi en puhunut kovin monelle ihmiselle.....ehkä......
Sanotaan siis, että krapulassa itsensä tonkiminen ei kyllä herkkua ole. Edellisen illan tumuissa ei koko asia tosiaan edes käynyt mielessä mutta nyt pikku kralpuloissa on kahta voimakkaammin asia taas esissä.

Kyllähän se tosiaan niin taitaa mennä, että joka pulloon tarttuu se pulloon hukkuu. Tarkoitetan tällä siis, että jos koitat itsesi turruttaa viinaan niin aina pahempana seuraava aamu tulee. Niin kuin ninni tuossa aiemmin esiin toikin.

Mutta. Mitä minä teen yhteystiedoille? Pitääkö puhelinnumerot ynnä muut poistaa ja tappaa mielestä koko henkilö vai miten tulee menetellä? Varmaan tapauskohtainen juttu ja oletettavasti jos mielessä on saumakin yhteen paluusta niin silloin yhteystiedot olisi poistettava. Sinänsä jos toinen jää neutraaliksi henkilöksi niin silloinhan se on ihan sama? Jääkö?
zula

Re: Mitä vedätte suruun?

Viesti Kirjoittaja zula »

Yönmustaritari kirjoitti: Mutta. Mitä minä teen yhteystiedoille? Pitääkö puhelinnumerot ynnä muut poistaa ja tappaa mielestä koko henkilö vai miten tulee menetellä? Varmaan tapauskohtainen juttu ja oletettavasti jos mielessä on saumakin yhteen paluusta niin silloin yhteystiedot olisi poistettava. Sinänsä jos toinen jää neutraaliksi henkilöksi niin silloinhan se on ihan sama? Jääkö?
tuommoset asiat selviää ajan kanssa. poistat ne, jos siltä tuntuu, mutta jos ei siltä vielä tunnu, anna olla puhelimessa. jotenkin se vaan on niin, että ihminen aina tajuaa, milloin on oikea aika tehdä asioita. kuten tulee se päivä vielä, kun huomaat, että se suru ei enää hallitsekaan sun elämää ja joku aamu onkin ihan kiva herätä.
Elppis
Kitisijä
Viestit: 10702
Liittynyt: 15.08.2005 15:07
Paikkakunta: Helsinki

Re: Mitä vedätte suruun?

Viesti Kirjoittaja Elppis »

zula kirjoitti:
Yönmustaritari kirjoitti: Mutta. Mitä minä teen yhteystiedoille? Pitääkö puhelinnumerot ynnä muut poistaa ja tappaa mielestä koko henkilö vai miten tulee menetellä? Varmaan tapauskohtainen juttu ja oletettavasti jos mielessä on saumakin yhteen paluusta niin silloin yhteystiedot olisi poistettava. Sinänsä jos toinen jää neutraaliksi henkilöksi niin silloinhan se on ihan sama? Jääkö?
tuommoset asiat selviää ajan kanssa. poistat ne, jos siltä tuntuu, mutta jos ei siltä vielä tunnu, anna olla puhelimessa. jotenkin se vaan on niin, että ihminen aina tajuaa, milloin on oikea aika tehdä asioita. kuten tulee se päivä vielä, kun huomaat, että se suru ei enää hallitsekaan sun elämää ja joku aamu onkin ihan kiva herätä.
Tossa jokunen vuosi sitten, kun oli kova paikka, niin otin puhelinnumeron pois kännykästä, ja laitoin sen paperille ja piiloon (siis sellaiseen josta sen löytää jos haluaa). Täten vältin sen kännipuhelu- fiiliksen, mikä tuli aina klo 02-03 aikoihin parin promillen siivittämänä :roll: Nyt oikeasti kiitän itseäni siitä, ettei numeroa ollut puhelimessa, olisin meinaan varmaan soittanut ja tehnyt/sanonut jotain tyhmää.
The great club outshines the individual, always and forever.
zula

Re: Mitä vedätte suruun?

Viesti Kirjoittaja zula »

Elppis kirjoitti: Tossa jokunen vuosi sitten, kun oli kova paikka, niin otin puhelinnumeron pois kännykästä, ja laitoin sen paperille ja piiloon (siis sellaiseen josta sen löytää jos haluaa). Täten vältin sen kännipuhelu- fiiliksen, mikä tuli aina klo 02-03 aikoihin parin promillen siivittämänä :roll: Nyt oikeasti kiitän itseäni siitä, ettei numeroa ollut puhelimessa, olisin meinaan varmaan soittanut ja tehnyt/sanonut jotain tyhmää.
kyllä, tuokin toimii... jos on taipuvainen kännipuheluihin. itsekin on joskus joutunut moiseen konstiin turvautumaan, kun itseensä ei voi luottaa... :)
Yönmustaritari

Re: Mitä vedätte suruun?

Viesti Kirjoittaja Yönmustaritari »

Yönmustaritari kirjoitti: EDIT: Kotiin ei siis kannata jäädä
Tai sit kannattaa. Mulla heiluu etuhammas.

Olen viissin kolauttanut itseeni muutakin, kuin ainoasttaan kosmeettisia vaurioita. Paljoko uudet hampaat maksaa??????????
Yönmustaritari

Re: Mitä vedätte suruun?

Viesti Kirjoittaja Yönmustaritari »

Vaola kirjoitti:
Yönmustaritari kirjoitti:Mulla heiluu etuhammas.
Sittenhän te olette samiksia toisen tyttäreni kanssa. Toiselta vedin jo yhden pois. Miten olis? :jouden:
Ei ei emmä haluu. Päinvastoin.

Tarkistin kalenterista ja onneksi varaamani hammaslääkräi on jo keskiviikkona. Se varmaan osaa ottaa kantaa leuluitteni kuntoon ja mahdolisesti tarvittaviin korjaustoimenpiteisiin.

Siisti pistää, kämppä, kuteet ja naama uusiksi. Eroaminen ei tule kyllä kovin halvaksi sano.
Yönmustaritari

Re: Mitä vedätte suruun?

Viesti Kirjoittaja Yönmustaritari »

Vaola kirjoitti:
Yönmustaritari kirjoitti:Eroaminen ei tule kyllä kovin halvaksi sano.
Look at the bright side! Et sentään joudu maksamaan elatusmaksuja exälle!
Nii. Se tästä tarkan markan vartijan hommasta vielä olisi puuttunut.

Hampaattomalle perseenpruistajalle ei varmaan taida kyllä maailmalta paljon pesää herua sano. Pitää varmaan tulevaisuudessa pidättäytyä sen verran vanhoissa hameväen edustajissa kenellä on jo omatkin hammasongelmat olemassa.