Mitä vedätte suruun?

[Yönmustaritari]

Pää pystyyn.

joo joo

[Yönmustaritari]

Kenties yksinäinen krapulapäivä oli väärä valinta päiväksi valokuvien päivittelyyn. Yhteiset Nii. Tai sitten yllättävän vähän pahaa niidenkin tarkastelu oli. Jos oma ruma pää näkyy kuvassa myös niin se ei ole niin paha mutta jos muistelee tiettyjen kuvien kuvaustilannetta niin kyllähän se veitsen kierto siellä rangassa vielä tuntuu.

Tämäkin on asia, johon ei oikein osaa suhtautua. Pitäisikö ne heittää pois? Mitä minä niillä teen?

[Lolita]

Tämäkin on asia, johon ei oikein osaa suhtautua. Pitäisikö ne heittää pois? Mitä minä niillä teen?

Mä en ole katsonut kuvia kertaakaan eron jälkeen enkä tiedä mitä niille tehdä. Pakkasin isoon muovikassiin kaikki kansiot ja vein kellariin. Jonain päivänä ehkä tiedän, mitä tehdä.

Murunen, mä olen todella pahoillani sun puolesta. Siihen toipumiseen menee aikaa, kaiken ei tarvitse olla selvää heti. Nyt ei jaksa miettiä kuvia, laita ne pois, kunnes jaksat. Petaa sänky makkariin ja siirrä toiselle seinälle, mutta nuku sohvalla, kunnes sänky ei tunnu enää kamalalta paikalta (ite muutin toiseen huoneeseen vierassänkyyn nukkumaan kun mies lähti). Vähitellen ja silleen miten hyvältä tuntuu.

Pidä kiinni rutiineista, joka vitun aamu on lähdettävä töihin, vaikka tuntuis miltä. Välillä on pakko käydä ihmisten ilmoilla ja olla tekemisissä muitten kanssa. Jos jää kotiin, niin kotiin kuolee. Pyykit on pestävä ja ruokaa laitettava ja syötävä.

Viinassa on se paska puoli, että se vetää aivokemiat sekaisin, ja sen jälkeen vasta paska olo onkin. En suosittele, kestää monta päivää. Nääntymiseen asti urheilemista suosittelen, siinä ei paljon murheet paina, kun kroppa on vedetty äärimmilleen ja endorfiinit jyllää.

Haleja ja jaksuja ja pusnussia.

[zula]

Tämäkin on asia, johon ei oikein osaa suhtautua. Pitäisikö ne heittää pois? Mitä minä niillä teen?

Mä en ole katsonut kuvia kertaakaan eron jälkeen enkä tiedä mitä niille tehdä. Pakkasin isoon muovikassiin kaikki kansiot ja vein kellariin. Jonain päivänä ehkä tiedän, mitä tehdä.

tämä kysymys on myös omassa päässäni. mitä niille pitäs tehdä? toisaalta ne on osa mun elämää ja haluan pitää niistä kii, varsinkin kun niissä on tapahtumia ja ihmisiä, joihin tulen vielä pitämään yhteyttä ja joita haluan muistella. mutta miten sitten tulevaisuudessa jos ja kun olen taas kestävässä suhteessa?

no, toki esim. äitipuolellani on kuvia edellisestä avioliitostaan, kuvia lapsensa lapsuudesta, jne. tiedä miten isäni niihin on aikoinaan suhtautunut, mutta nehän ovat äitipuoleni elämää...

[Lolita]

mitä niille pitäs tehdä? toisaalta ne on osa mun elämää ja haluan pitää niistä kii, varsinkin kun niissä on tapahtumia ja ihmisiä, joihin tulen vielä pitämään yhteyttä ja joita haluan muistella. mutta miten sitten tulevaisuudessa jos ja kun olen taas kestävässä suhteessa?

Niinpä. Toi kellarihoito tuntuu tällä hetkellä parhaalta. Roskiin ei halua heittää, kun joukossa on paljon onnellisia muistoja ilman exää. Ja toisaalta osaa yhteisistä jutuistakin muistelee eräänlaisella lämmöllä, se oli entistä elämää ja mukavaa, vaikkei sitä takaisin haluakaan.

[Mida]

Mulla on kaikki valokuvat albumeissa. Myös ne, jotka otettu edellisten suhteiden aikana ja joissa on exät. Mulla on albumit järjestyksessä lapsuudesta halki elämän, ja vaikka välillä on vituttanutkin, niin en ala sieltä keskeltä nyppiä osia pois siksi, että siellä on joku naama, jonka kanssa ei enää yhteyksiä ole ja jota ei ehkä huvittaisi katsellakaan aina. Mutta ne on osa menneisyyttä ja pysyvät siellä. Piste.

Nykyistä miestä ei häiritse vähääkään. Ehkä siksikin, ettei kuvien säilytyssyy ole se, että haluaa haikailla exien perään vaan tosiaan yksinkertaisesti se, että ne kuvat on albumeihin kerran laitettu ja osa mun menneisyyttä. Saanpahan itse sitten vastata kun lapset aikanaan tutkivat kuvia ja kysyvät, että äiti ketä toi o. Huoh. Odotan innolla.

Ja että mitä vedän suruun? Märehdin asiaa. Sulatan, kunnes jäljellä on enää niin vähän, että ei tunnu enää paljoakaan. Fyysinen rääkkääminen liikunnalla myös hyvä.

[Lilo]

Tai sit kannattaa. Mulla heiluu etuhammas.

Olen viissin kolauttanut itseeni muutakin, kuin ainoasttaan kosmeettisia vaurioita. Paljoko uudet hampaat maksaa??????????

Ihan helkkaristi. Ja ne vauriot saattaa alkaa vaivaamaan vasta vuosien kuluttua. Pitäkää hampaistanne kiinni, ihmiset!

[Yönmustaritari]

Mutta ne on osa menneisyyttä ja pysyvät siellä. Piste.

Niinpä. Jos valtaosa muistoista on hyviä muistoja niin miksi ne pitäisi hävittää? Ehkä lopullisen päätöksen saa suruaika siinä, kun kuvia voi katsella kaipaamatta toista tai sitä hetkeä.

Tänään ensimmäisen kerran tuli illalla tehtyä ruokaa. Kunnon isoja kanan palasia, jotka kuitenkin maistuivat pääasiassa musta- ja valkopipurille. En taida kuitenkaan välttyä ruoan poisheitolta, koska "vanhat jämät" ruokahaluttomuuskaudelta alkaa pian olemaan ulosheittokunnossa.

Joka päivä käyn tule kotiin postilaatikon kautta ja kädet täristen tarkista onko avaimet lähetetty postissa. Sitten kun löytyy vain läjä lehtiä niin pihaan kävellessä nostan katsetta ikkunalle tarkistaakseni jos joku olisi laittanut asunnossa valot päälle. Ei ole mutta tuskin siinäkään mitään. Uskon tämän olevan vain haikea tapa, josta en halua luopua.

[Yönmustaritari]

pihaan kävellessä nostan katsetta ikkunalle tarkistaakseni jos joku olisi laittanut asunnossa valot päälle.

Joka kerta, edelleen. Joskus jätän jopa valot päälle, ettei pimeät ikkunat näyttäisi niin lohduttomilta.

Kunhan ei lähde käsistä sano. Se voi pitkässä juoksussa hidastaa paranemisprosessia.

Se, mikä ihmetyttää ja harmituttaa on, että on ruvennut kuuntelemaan huonompaa(*lue rauhallisempaa) musiikkia, kuin ennen. Tein jopa oman paskamusakokoelma, jottei tarvitse jatkuvasti olla levyjä vaihtelemassa.

Loppujen lopuksi kun käyttää vähän ajatusta siihen, että mitä pystyy kuuntelemaan ja missä järjestyksessä ne kuuntelee niin parhaimmillaanhan siinä on teossa mitä mahtavin terapialevy.

Mitä teidän terapialevy pitää sisällään?

[huima]

Mitä teidän terapialevy pitää sisällään?

Suklaata.

[Lolita]

Mitä teidän terapialevy pitää sisällään?

Suklaata.

Kyllä. Ja musiikkipuolella tosi säälittäviä ulinoita ja lopulta Gloria Gaynorin I will survive

[Yönmustaritari]

Mitä teidän terapialevy pitää sisällään?

Eppu Normaali-Linnunradan laidalla
Eppu Normaali-Murheellisten laulujen maan
Eppu Normaali-Suomi-ilmiö
Eppu Normaali-Lensin matalalla
Eppu Normaali-Kun olet poissa
Eppu Normaali-Kitara, Taivas ja tähdet
Eppu Normaali-En saa mielestä sinua
Eppu Normaali-Vuonna ´85
Eppu Normaali-Urheiluhullu
Eppu Normaali-Näin kulutan aikaa
Eppu Normaali-Näinhän täällä käy
Maj Karma-Rukous
Coldplay-Talk
Cmx-Kain
The Cardingans- I Need some fine wine and you
The Cardingans-Good morning Joan
The Cardingans-Give me your eyes
The Cardingans-My favorite game

Kyseinen otos kuvaa periaatteessa myös eri prosessien läpikäymistä, joten se toimii myös otollisena muistisääntönä. Pystyisikö tämmöistä suosittelemaan kerta tämä on kuitenkin melko helppoa kuultavaa. Sanoituksiin voi keskittyä enemmän ja syvemmin jos haluaa mutta kokonaisuus soljuu eteenpäin myös pelkän musiikin voimin.

[SikaMika]

The Cardingans

Jos kerran tuolle linjalle lähdet, niin pakko suositella koko Gran turismo -levyä. Sanojen ja musiikin tuoma tunnelma on terapeuttista, vaikka koko teos alkaakin sanoilla "This is where your sanity gives in and love begins"! Tuon invertoimalla olet kiinni totuuden sotkuisen lankakerän punaisessa päässä...

[Yönmustaritari]

Jos kerran tuolle linjalle lähdet, niin pakko suositella koko Gran turismo -levyä.

Jeh. Sieltähän se oli kopattu joo. Kenties koitan putkeen koko levyä.

Loppujen lopuksi minulla taitaa kuitenkin olla pullat vähintäänkin kohtuullisen hyvin uunissa, koska allekirjoittanut jos kukaan on tottunut olemaan yksin. Väärin ehkä sanottu, koska ei pullat ole hyvin uunissa mutta paremmin, kuin sosiaalisesti ei-vieroittuneilla eli niillä, ketkä tarvitsee jatkuvasti vierelleen jonkun.

Ajatella jos en olisi suurinta osaa elämästä ollut yksin ja tottunut työskentelemään. Minun tapauksessanihan tässä on kyse vain tappiosta eli suojauksen laskeutumisesta ja iskun ottamisesta vastaan.

Lisäksi eräs eniten ketjussa mainittuja asioita korostava seikka on, että tapahtuu sama, kuin vesirokossa. Mitä myöhemmin sitä kokee, sen pahempana se ilmenee. Minä sain vesirokon 24 vuotiaana, jolloin meinasi henki lähteä. Tämä on nyt ehkä vähän verrattavissa vastaavaan korostuneeseen tilaan. Likiarvona ehkä potenssiin neljä tai viisi.

Väistämättä mielessä pyörii, että miten tämä tästä eteenpäin sitten tulee jatkumaan. Kieltämättä tapahtumien suoraa vaikutusta itsetuntoon ei voi kieltää. Tästä suora esimerkki on "ehkä" sanojen lisääntyminen kirjoitetussa tekstissä mutta myös muu epätietoisuus on häiritsemässä tulevan suunnittelua.

Pitäiskö siis vaihtaa koko tähän astista asennetta, jolloin on elämää aina tullut ajateltua vuosi tai kaksi eteen päin enemmän päivä kerrallaan tyyliseksi?

[Mylwin]

Mitä teidän terapialevy pitää sisällään?

Mamba: Älä jätä minua
Yö: Rakkaus on lumivalkoinen
Disco: Ketä sinä odotat oikeasti
Celine Dion: My heart will go on
Whitney Housuton: I will always love you
Katri Helenan tuotanto

Olikohan muita? Ekan kahden biisin jälkeen lopetan itseni ja kaikki huolet kaikkoavat. Oletetusti. Näin ainakin uskonnontunnilla sanottiin.

[Yönmustaritari]

Tarkistin kalenterista ja onneksi varaamani hammaslääkäri on jo keskiviikkona. Se varmaan osaa ottaa kantaa leuluitteni kuntoon ja mahdolisesti tarvittaviin korjaustoimenpiteisiin.

Näyttäisi siltä, että luut jää toistaiseksi suuhun. Tai no. Sinänsä jännää, että etuhampaat kuvattiin ja kokeiltiin, että joo-oh, suattapi ne sinne jääräkki mutta takahampaat pitää kyllä leikat irti.

Jeh. Eli ihan sitten vaikka kostoksi otin viisureiden poiston keskelle pyhiä. Kerta jotain sai siitä vahingosta jäädä niin jostain pitää hankkiutua eroon, ettei maailman tasapaino järky sano.



Edelleenkin erotilanteessa ottaa kupoliin se, että koko tilanne tuntuu toiselle osapuolelle olevan kovin helppo iisipiisi tilanne. Myönnetään, että kenties yhteisen tulevaisuuden miettiminen olisi ollut tietoinen riski mutta jos sen riskin oli jo ottanut niin kait toisen rukkaset sitä enemmän sitten koskoo koskoo niin kamalasti koskoo.

Siinä oli koko viha vaiheeni kaikkine prosesseineen. Selkeästi vihaa pitäisi kuitenkin tuntea erossa paljon, koska se helpottaa surutyön käsittelyä ja auttaa molempia osapuolia käsittelemään tilannetta. Viha vähentää jätetyn hylätyksi tulemisen tunnetta ja jättäjän syyllisyyden tunnetta.

Jokin kuitenkin sisällä kaivaa ja on kuitenkin halu pitää toiseen yhteyttä. En ole ihan varma miksi? Luulin, että odottelen vain avaimien kilahtamista postiluukusta saadakseni pisteen tälle. Realistiset kuvitelmat sille ja sen jälkeiselle tilalle ei kuitenkaan tunnu ihan siltä, että mikään olisi muuttunut.

Edelleen ensihoidon jatkuessa on mainittava, että uskon edelleen olevani vaiheessa viisi mutta vaiheesta yksi saattaa jokin olla vielä korvan takana. Ehkä se riippuu vähän päivästä.

Olen myös huomannut, että ihmisten puhutellessa asiasta, mistä tahansa tekee mieli aina lisätä väliin "niin joo eipä tässä mitään. Olin parin päivän ryyppyputkella, kun sillä aikaa akka pakkas kamansa ja lähti". Pitäisi varmaan kokeilla lähteä ryypylle kuppilaan ja tehdä sitä samaa. Tunkea tyyppien viereen ja alkaa hoilottaa sitä samaan. "piru vie minkä tei! Vei tuhkatkin pesästä2 tms. Itse kun villissä nuoruudessa tuli tuommositen päälle heitettyä aina se tuoppi ja pari tuhkakuppia ennen pöydästä poistumista.

Paino tippuu varmaan edelleen, koska jouduin/pääsin keikalle asennusvalvonta tehtäviin ja siellä ruoka on Pa-aH-HhaaaAAA!!1.

[Lolita]

Selkeästi vihaa pitäisi kuitenkin tuntea erossa paljon, koska se helpottaa surutyön käsittelyä ja auttaa molempia osapuolia käsittelemään tilannetta. Viha vähentää jätetyn hylätyksi tulemisen tunnetta ja jättäjän syyllisyyden tunnetta.

Jokin kuitenkin sisällä kaivaa ja on kuitenkin halu pitää toiseen yhteyttä. En ole ihan varma miksi?

Kyllä sitä vihaa sieltä löytyy ajan myötä, kun tunnelmat toista kohtaan muutenkin haalistuvat ja viilenevät. Mutta paras pysyä erossa eikä pitää mitään yhteyttä. Se se vastaa koskookin, jos pitää vielä väleissä olla ja toisen naamaa katsella. Eikä erotilanne ole sille toisellekaan ihan helppo, se nyt kuitenkin on välittänyt sinusta helvetin paljon jossain vaiheessa, eikä niitä tunteita ihan noin vaan käännetä off-asentoon. Mutta hyvinmenevät kulissit on tärkeät.

Jos tekee mieli puhua ja avautua, niin anna mennä. Esimerkiksi minä luen ja kuuntelen sujuvasti ja annan myötätuntoisia kommentteja, mutta olen sen verran vieras, ettei ihan kauheasti tarvii jälkeenpäin hävetä vuodatuksiaan. Yv-laatikossani on aina tilaa.

[Geetzu]

Surettaaah. Vastoin kaikkia omia nokkelia neuvojani kiskon nyt kolmatta päivää viinaa ja huolehdin, että viinaa on vielä neljänneksikin. Viidentenä onkin sitten palattava arkeen vahvana äitinä ja vaimona, tai no ainakin palattava. Musiikkia en päiviltä muista, paitsi äitin kanssa lauletut karaokeveisut tyyliin Katri Helena kinuaa tähtitaivasta jne.

*piristävältä nettivisiitiltä hops pus pois*

[BrianW]

Jos tekee mieli puhua ja avautua, niin anna mennä. Esimerkiksi minä luen ja kuuntelen sujuvasti ja annan myötätuntoisia kommentteja, mutta olen sen verran vieras, ettei ihan kauheasti tarvii jälkeenpäin hävetä vuodatuksiaan. Yv-laatikossani on aina tilaa.

Tässä on todella hienoa asennetta.

[Yönmustaritari]

Kyllä sitä vihaa sieltä löytyy ajan myötä, kun tunnelmat toista kohtaan muutenkin haalistuvat ja viilenevät. Mutta paras pysyä erossa eikä pitää mitään yhteyttä. Se se vastaa koskookin, jos pitää vielä väleissä olla ja toisen naamaa katsella. Eikä erotilanne ole sille toisellekaan ihan helppo, se nyt kuitenkin on välittänyt sinusta helvetin paljon jossain vaiheessa, eikä niitä tunteita ihan noin vaan käännetä off-asentoon. Mutta hyvinmenevät kulissit on tärkeät.

Voipi olla joo mutta tämä sinänsä vie pohjaa avoimeen kanssakäymiseen pyrkivältä suhteelta. Olisiko tällaisessa tapauksessa toinen siis valehtelija aluperinkin? Minusta toi on perseestä varsinkin kun olen alusta asti sanonut, että sattuu niin vitusti, että meinaa henki lähteä. No koskoohan se pirulauta mutta jo tämmöiseen mainitsemaasi kulissitoimenpiteeseen pitäisi ryhtyä niin kyllä minä uskoisi siinä vieväni 6-0. Jos tällaisesta jumalauta pitäisi tehdä jokin "kuka määrää"-kilpailu niin luonne muuttuu silloin totaalisesti. Olisihan se kuitenkin sen verran perseestä, että en usko itseään kunnioittavien moiseen ryhtyä.

Muka parhaana kulissinahan kuitenkin toimii uusi kumppani. Sillähän kait tyypit aina näyttää muille. Näyttää olevansa OK. Minusta taas on ok olla ei-ok.

Jos tekee mieli puhua ja avautua, niin anna mennä. Esimerkiksi minä luen ja kuuntelen sujuvasti ja annan myötätuntoisia kommentteja, mutta olen sen verran vieras, ettei ihan kauheasti tarvii jälkeenpäin hävetä vuodatuksiaan. Yv-laatikossani on aina tilaa.

Mutta johan minä olen tässä jo palstalle avautunut. Tiedä sitten mitä aivopieruja minä vielä sinne laittaisin. Kiitos.

Se mikä ei punnertamalla ja ylex:n kitaramalla lähde on kuolemaksi. Tällä päivämäärällä olen lisännyt musiikkivalikoimaani taas säröä.

[Lolita]

Minusta taas on ok olla ei-ok.

Juuri näin on oikein.

[Bliss]

Muka parhaana kulissinahan kuitenkin toimii uusi kumppani. Sillähän kait tyypit aina näyttää muille. Näyttää olevansa OK. Minusta taas on ok olla ei-ok.

Pahin moka itseään kohtaan on se uusi kumppani. Ja melko ikävä juttu myös sitä syytöntä sijaiskärsijä-raukkaa kohtaan. Näyttää olevansa OK?? Muttakun... siitä yleensä näkyy kilometrin päähän, että on kaikkea muuta kuin ok. Parempi olla reilusti ja itseksieen ei-ok.

[Keikaus]

Saahan sitä surullinen olla, että jutusta ei tullut mitään, mutta sitten kannattaa ajatella, että mitä sitten, jos hän ei innostunutkaan minusta. Siis todellakin, mitä sitten? Joskus joku toinen innostuu. Ja pääasia on, että itse innostuu itsestään. Seuraava askel on sitten se, että ruvetaan miettimään sen toisen ihmisen vähemmän ihania puolia ja lohdutellaan, että olipa hyvä, ettei meistä tullut paria, kun olisi ollut niin hankalaa ja sitä ja tätä.

Ja sitten... Taas metsästämään. Tai vaihtoehtoisesti vain elämään elämäänsä, kunnes joku tupsahtaa siihen.

Halusinkin verhoutua salaperäisyyden verhoon.

[Yönmustaritari]

Pahin moka itseään kohtaan on se uusi kumppani. Ja melko ikävä juttu myös sitä syytöntä sijaiskärsijä-raukkaa kohtaan. Näyttää olevansa OK?? Muttakun... siitä yleensä näkyy kilometrin päähän, että on kaikkea muuta kuin ok. Parempi olla reilusti ja itseksieen ei-ok.

Taisin itse olla sijaiskärsijä-raukka.

Lainaan vähän Bruce Fisheriä taas tähän (Jälleenrakennus s.233).

Usein otaksutaan, että ainoa tapa todistaa, että olet OK, on lähteä toiseen rakkaussuhteeseen. ITse asiassa jotkut avioeroasiantuntijatkin pitävät uudestaan avioitumista merkkinä eroon sopeutumisesta. Tutkimus Fischerin avioeroon sopeutumista mittaavalla testillä osoitti tuon otaksuman olevan puutteellinen. Suuri joukko uudestaan avioituneita ihmisisä ei ole sopeutunut eroonsa.

Ajatus siitä, että toinen suhde "todistaa sinun olevan ok" johtaa monet ihmiset aloittamaan uuden ainoan oikean etsinnän. Kaikkein tervein suhde eron jälkeen on suhde on väliaikainen-ei pitkäaikainen sitoutunut suhde.

Näin se Bruce sanoo mutta sanoo myös, että aina rakkaussuhde, joka alkaa ollessasi syvän tuskan vallassa, lisää onnettomuutta pitkällä tähtäimellä. Kirjassa painotetaan nimenonmaan, että et lähde toiseen pitkäaikaiseen rakkaussuhteeseen ennen kuin olet työskennellyt emotionaalisesti läpi menneen rakkausuhteesi.

Kaikkein tervein suhde eron jälkeen my ass vittu. Varaudu, että ne on lyhyt aikaisia sano.

[CoqAuVin]

On se jännä, miten sitä kerta toisensa jälkeen toivoo ja uskoo että nyt Se löyty, nyt Se on tässä, mutta yhtä monta kertaa homma räjähtää nassulle. Joku outo itsetuhovietti kai se ajaa yrittämään, vaikka sitten taas itku kurkussa mietitään että ei enää.

Ei kai sitä eron jälkeistä pahaa oloa saa pois kun pikkuhiljaa, ensin tajuaa ettei oo miettiny koko ihmistä päivään, sitten neljään, ja lopulta kahteen viikkoon. Sitten joskus kun miettii, niin voi ajatella niitä hyviä hetkiä eikä kurkkua kurista. Eikä halua kuristaa sen toisen kurkkua..

Jakseluita, YMRitari. Tilantees kuulostaa aika kamalalta, mutta eiköhän aika moni meistä ole joskus siinä ollut. Ja jos ei, niin tulee joku päivä siihen päätymään..
Always look on the bright side of life