Kitinä

Tämä tärkeä aihe on minusta oman keskustelun arvoinen. Tuleeko yksityisyyden suojaa kunnioittaa myös parisuhteessa? Saako toisen puhelinta tai muuta viestintävälinettä tutkia? Entäpä päiväkirjaa?

Minun täytyy tunnustaa, olen joskus lukenut miehen puhelimesta viestit läpi ihan uteliaisuudesta. Nyt ei ole pitkään aikaan enää kiinnostanut. Saman mies on tehnyt minullekin. Ei siinä mitään, ei siellä puhelimessa ole mitään erityistä. Enemmän minua ärsyttää se, että mieheni räplää silloin tällöin puhelimeni asetuksia niin että kielenä saattaa olla jokin vinkuintia ja sitten on puhelinta vaikea käyttää. Toistemme kirjeitä emme avaa eikä toisen sähköpostia lueta. Samoin pankki- ja raha-asiat muutenkin ovat tarkemmin vain omassa tiedossa. Ne on ihan omia juttuja.

Leila kirjoitti: Toistemme kirjeitä emme avaa eikä toisen sähköpostia lueta. .

Kuuluuko muuten tekstiviestit saman kirjesalaisuuden piikkiin?

SingleMalt kirjoitti:Kuuluuko muuten tekstiviestit saman kirjesalaisuuden piikkiin?

Käsittääkseni kuuluvat.

En suosittele puhelintani pengottavaksi, koska kavereitten kanssa meillä on oma huumori joka ei välttämättä aukea ihan kaikille. Plus jos joku sinne uskoutuu... en vain käsitä miksi toisen kapulaa pitää tonkia. Mustasukkaisuustapauksessa ehkä voisin hyväksyä, mutta syyt/epäilykset pitää olla sitten TOSI vakavat.

Olisi ehkä väärin sanoa että toisen puhelimen tutkiminen ei kiinnostaisi, mutta kun hyväksyn idean että niin ei saa tehdä, koska en haluaisi itsellenikään tehtävän joten ajatus ei edes pulpahda päähäni.

Leila kirjoitti:Tuleeko yksityisyyden suojaa kunnioittaa myös parisuhteessa? Saako toisen puhelinta tai muuta viestintävälinettä tutkia? Entäpä päiväkirjaa?

Minä en menisi ikinä tutkimaan toisen puhelinta tai sähköposteja, oli se sitten ystäväni, perheenjäseneni, kumppanini tai kuka tahansa muu. Ne ovat vaan asioita, jotka eivät minulle kuulu millään tapaa, enkä edes halua niihin sekaantua. Vaikka pöydällä olisi puhelin, jonka omistaja on jossain aivan muualla, niin minä en menisi viestejä lukemaan.

En hyväksy. Esimerkiksi väärinymmärrykset yms. ovat todennäköisiä toisen yksityisasioihin tunkeutuessa.

Mua ei erityisemmin kiinnosta toisen osapuolen puhelimen/sähköpostin sisällön tutkiminen. Jos sattumalta siellä olisikin jotain epäilyttävää, parempi on että en edes tiedä...
Pyydettäessä toki tarkastan viestit mailista tms. Laskun näköiset kirjeet meillä saa avata kyllä kumpi tahansa (muuta kirjepostia ei kyllä edes tule), kun kuitenkin on melko tarkkaan sisältö tiedossa

Ainoa asia mitä mä tongin, on housujen taskut pesukoneeseen laittaessa. Kun sinne kuitenkin on unohtunut jotain, joka täyttää pesukoneen nöyhdällä

5 ketjua, joissa kaikissa vähintään yhden viestin verran siitä, kuinka törkeää on toisen puhelimeen kajoaminen. Huhhuijjakkaa, ette vähemmällä tätä nyt saa hoidettua mielestänne? Mitä te pelkäätte? Puolustatte? Ärsytätte?

Bliss kirjoitti:Ainoa asia mitä mä tongin, on housujen taskut pesukoneeseen laittaessa. Kun sinne kuitenkin on unohtunut jotain, joka täyttää pesukoneen nöyhdällä

Tosta vois kanssa hei loukkaantua ihan kunnolla. Esmes SM varmaan pistäis talon sekasin aka pystyttäis saatanallisen riidan jos narttu kehtais mennä "kuitteja penkomaan/tonkimaan".

Olen aina antanut kumppaneilleni luvan tutustua mihin tahansa tavaroihini/kirjeisiini/päiväkirjoihini/tekstareihini jne. Yhtä poikkeustapausta lukuunottamatta kaikki tällainen tutustuminen on tapahtunut kiinnostuksesta persoonallisuuttani kohtaan ja johtanut myönteisiin kokemuksiin ja jakamiseen.

Tiedostan, että tässä on ongelmana muiden ihmisten yksityisyyden suojan mahdollinen rikkominen (jonkun, joka on lähettänyt minulle vaikka mailin arkaluontoisista asioistaan). Tämän vuoksi läheisimmät ystäväni tietävät varsin hyvin parisuhdekäytännöistäni, jolloin he voivat joko arkaluontoisen viestin alussa mainita erikseen, että se on tarkoitettu ainoastaan minun silmilleni, tai jättää moiset asiat kokonaan kirjoittamatta ja kertoa niistä IRL. Nämä ystäväni ovat kuitenkin eksplisiittisesti sanoneet, ettei tämä heitä häiritse. Jos joku vieraampi henkilö käy minulle esim. mailitse avautumaan, joko tuhoan mailin saman tien tai kysyn hänen mielipidettään asiasta - joten ongelmia ei ole toistaiseksi ollut.

On itsestään selvää, että poikaystäväni voi ymmärtää rankastikin väärin minun ja kavereideni välistä viestintää, jossa käytetään välillä tyystin erilaista terminologiaa ja joka noudattaa erilaisia sosiaalisia koodeja. Väärinkäsityksistä seuraavat kurjat fiilikset ovat yksin hänen vastuullaan, mutta olen sanonut niiden todennäköisesti helpottuvan, jos minulle annetaan mahdollisuus kuvailla mistä milloinkin on todellisuudessa ollut kyse. Muistaakseni joitakin juttuja on ollut aika vaikea toiselle selittää, mutta toisaalta selvitystyön seurauksena molempien maailmankuva on avartunut. Ai noinkin voi ihmisten kanssa olla interaktiossa? Toki tämä vaatii onnistuakseen pitkälle vietyä luottamusta - sitä, että molemmilla on absoluuttisena lähtöoletuksena seuraava: Seurustelen hyvän ihmisen kanssa, joka ei salaa minulta mitään tärkeää ja joka ei tietoisesti tee mitään minua vahingoittavaa.

*

Sitten siihen yksittäistapaukseen. Taannoinen poikaystäväni oli eräässä vaiheessa pahasti masentunut, ja alkoi suuren välimatkan, harvojen tapaamiskertojen ja erilaisten ongelmien johdosta menettää luottamustaan minuun. Hänellekin olin antanut luvan esim. lukea sähköpostejani. Postini salasana ei kuitenkaan ollut hänen tiedossaan. Eräänä päivänä sitten kävi ilmi, että hän oli murtautunut postilaatikkooni posteja lukeakseen.

Tämä oli minusta epäluottamuslause minua kohtaan. Hän olisi saanut salasanan minulta kysymällä varmasti murtautumista vähemmällä vaivalla, joten oli ilmeistä, ettei hän halunnut minun tietävän operaatiostaan. Tämä taas viittasi siihen, että lukemista oli harrastettu nimenomaan urkkimistarkoituksessa. Niin kuin olikin. Olin joskus aiemmin rekisteröitynyt Cityyn testatakseni heidän deittipalveluunsa kuuluvaa profiilin luontimahdollisuutta. Ihan siis mielenkiinnosta (= millaisia kysymykset ovat, entä vastausvaihtoehdot, miten valmis profiili esitetään jne.), en siksi että olisin aikeissa ryhtyä deittailemaan. Citystä oli sitten tullut jokin sähköposti profiiliini liittyen, ja tästä luottamuspulainen poikaystävärukkani saikin hyvän syyn epäillä minun olevan etsimässä uutta tilalle.

Lienee sanomattakin selvää, että tilanteessa jossa toinen oli ylipäätään kiinnostunut urkkimaan toisen sähköposteja, häntä oli aika vaikea saada uskomaan ettei minulla ollut kiinnostusta etsiä uutta poikaystävää (koska siis se suhteessa tarvittava perusluottamus puuttuu), niin totta kuin se olikin. Yllättäen tällaisessa suhteessa ei ole kovin mukavaa olla se luottavainen ja luottamuksen arvoinen osapuoli. Suhde päättyi puolisen vuotta tämän episodin jälkeen, vaikka annoinkin tämän yksittäisen kömmähdyksen anteeksi.

*

Vielä tiivistetty vastaus kysymykseen: hyväksyn yksityisalueelleni tunkeutumisen ilman muuta, mutta urkkimista ja kyyläämistä en siedä ollenkaan.

EveryWoman kirjoitti:Vielä tiivistetty vastaus kysymykseen: hyväksyn yksityisalueelleni tunkeutumisen ilman muuta, mutta urkkimista ja kyyläämistä en siedä ollenkaan.

Tarkoititko esimerkeilläsi selvemmin sanoin: hyväksyt sähköpostiesi ja tekstareittesi lukemisen, kunhan sinulta pyydetään siihen lupa? "Urkkiminen" ja "kyylääminen" eivät ole yksiselitteisiä termejä.

Koko hommasta menee osittain potku luvan kysymisen jälkeen, koska toinen voi varautua tarkastuskierrokseen siivoamalla City-deitistä tulleet ilmoitukset yms. pois.

Piti vielä tähdentämäni: mitä hemmettiä teitä kiinnostaa tyttö/poikakaverin tekstarit, meilit sun muut? Hankkikaa oma elämä!

Hemmetti! Iik! Huomaan olevani kiinnostunut mieheni elämästä!

Geetzu kirjoitti:Hemmetti! Iik! Huomaan olevani kiinnostunut mieheni elämästä!

Mä vähän veikkaan, et tylsimpinä hetkinäs sä luikit ovisilmästä käytäville ja kuuntelet postiluukusta?

SingleMalt kirjoitti:Mä vähän veikkaan, et tylsimpinä hetkinäs sä luikit ovisilmästä käytäville ja kuuntelet postiluukusta?

No pöh, en sentään. Mutta katsellaan kyllä edelleen naapurirapun pariskunnan kanssa toisiamme seksipuuhissa, eli joskus tylsinä hetkinä vien muksun tohon hiekkikselle ihan vaan vaklatakseni toisten keittiöihin. Ja seinänaapurin voihkintaa yritän joskus kuunnella, kun jotenkin tuntuu, että ne orkut jää kesken. En vaan kehtaa kysyä. Vielä.

Geetzu kirjoitti:Hemmetti! Iik! Huomaan olevani kiinnostunut mieheni elämästä!

Geetzu, nyt kyllä rauhoitut! Otat pusun vastaan ja rauhoitut. En mä sulle räyhää

silsis kirjoitti:Geetzu, nyt kyllä rauhoitut! Otat pusun vastaan ja rauhoitut. En mä sulle räyhää

Ei ku mä oon nyt niiiiin provoontunut tästä aiheesta! Ihan totta, en voi rauhottua. Mua jopa vähän pelottaa jollain taval miks meil on miehen kans jutut niin eri taval ku suurimmal osal (?) muista. Mikä vittu meit vaivaa niin ku? Tälle meidän tavalle on kyllä kaiken maailman terapiatätien paasaukset ja ohjeistukset ponnahduslautana, joten ehkä mä uskallan nyt hengittää... Pussaa kunnolla!

Minä taas en ymmärrä miksi tämä on niin suuri issue. Jos jollekin on ok, että viestit jne. saa nähdä, mikä siinä niin ihmeellistä.
Ei minulla ole mitään sitä vastaan että mies lukisi ne, toisaalta ei se ole koskaan lukenut. Kun ei ole mitään salattavaa niin ei sillä väliäkään.

Toisaalta en usko naineeni niin tyhmää miestä (varsinkin kun olen pitänyt "luennon" tyhmistä pettäjistä), että jäisi pettäessään kiinni kännykän tai sähköpostin kautta. Fiksuna miehenä käyttäisi työpuhelintaan, joka ei ole koskaan kotona, loisi uuden sähköpostiosoitteen, jota ei lukisi kotitietokoneella. Ne olisi sitten ne muut asiat, jotka mahdollisesti paljastaisivat.

Geetzu kirjoitti: Mikä vittu meit vaivaa niin ku?

Mä luulen, et teille sopii teidän juttu, se on sit Teidän Juttu. Niinku mitä muut on siihen sanomaan, jos ei siitä ole muille haittaa ja vaikka vähän oliskin. Homma toimii.

Mun ainoassa pitkässä suhteessa muija joskus luki mun tekstareita ja kyl mä vähän aina vihastuin, mut sit ajattelin et se on vaan mustis ja tyksää musta aika kybällä. Olin sanonut etten asiasta pidä, mut ei se meidän venettä kaatanut, joskus vähän kallisti.

EDIT: ja mä oon flirtti tyyppi, joten hyväksyn pikku mustasukkaisuuden

Geetzu kirjoitti:5 ketjua, joissa kaikissa vähintään yhden viestin verran siitä, kuinka törkeää on toisen puhelimeen kajoaminen.

Ei tuo vielä mitään, mutta entäs se jos toinen kyllä mielellään lueskelee sinun tekstareitasi ja kaivelee kaikki laatikkosi, mutta pitää tärkeänä ettet ole edes samassa huoneessa jos hän kirjoittelee jollekin keskustelupalstalle? Noin on tapahtunut ainakin minulle. Yksipuolista yksityisyyden vaatimista.

CandyMan kirjoitti:mutta pitää tärkeänä ettet ole edes samassa huoneessa jos hän kirjoittelee jollekin keskustelupalstalle? Noin on tapahtunut ainakin minulle. Yksipuolista yksityisyyden vaatimista.

No, itse kun kirjoitan tykkään yleensä olla yksin, ilman että joku kuka tahansa on on selän takana hengittämässä tai katsomassa.
Valmiin tekeleen saa sitten tulla lukemaan. Ja mies saattanee muutenkin lueskella näitä töissä ollessaan, nou pik diil siis.

ps. Muzzulle terkkuja!1

silsis kirjoitti:Mä luulen, et teille sopii teidän juttu, se on sit Teidän Juttu...

Montakohan helvetin tuntia me ollaankaan keskusteltu esim. Kitinä- ja Flörttipuisto-etiketeistä ton äijäkkeen kanssa... Haha, ei tää kaikki oo aina ollu ihan selvää. Mut nyt se jo tietää ja ymmärtää miks tekstailen Tixille mökiltä tai soitan Manalalle saunasta, tai pussailen silsistä kitinässä. Jouskaa se ei ihan kyllä hiffaa, mut tää ei mua yllätä. Eikä varmaan ketään.

Mä en kyllä tykkää kun mies ei mun mielestä sano exälleen ikinä tarpeeks pahasti. Tiedättekö, siis silleen on sille ihan liian kiltti ja ihan multa salaa (baarissa kattoo huomaanko vai flirttailenko jonnekin muualle just) jakaa sille lohtua millon mistäkin asiasta. Oon mä joskus jostain tekstaristakin suutahtanu, tai kuvasta. Hitto taidanpa vedellä nyt tarkotuksellista mustisvaihetta päälle. x)

CandyMan kirjoitti: toinen kyllä mielellään lueskelee sinun tekstareitasi ja kaivelee kaikki laatikkosi.

Aika sekopäinen eukko. Tennaria perseelle ja pellolle moinen.

Rouva Pupu kirjoitti:Ja mies saattanee muutenkin lueskella näitä töissä ollessaan, nou pik diil siis.

Sama täällä. Joskus lueskelee mut useammin pyydän lukemaan jonkun tekstin ennen kuin painan lähetä-nappia, jos siis yhtään epäilen että vois loukkaantua viestin sisällöstä. No ehkä yks semmonen tapaus ollu.

Kummankaan messenger-keskustelut ei muuten tallennu koneelle, voidaan edelleen kimpparunkkia yhdessä (hei te tyypit). Vinkvink.

SingleMalt kirjoitti:

CandyMan kirjoitti: toinen kyllä mielellään lueskelee sinun tekstareitasi ja kaivelee kaikki laatikkosi.

Aika sekopäinen eukko. Tennaria perseelle ja pellolle moinen.

Kyseessä exä. En kai minä muuten hänestä pahaa puhuisikaan?