Re: Toisen sähköpostin, puhelimen yms. sellaisen tutkiminen
Lähetetty: 10.11.2006 11:05
Venaas tyttö vielä muutama vuosi ni päädyt saleen ite ihan samanlaiseksi
Perjantaipus!
Perjantaipus!
Kitinää elämästä, ihmisistä ja kaikesta muusta tärkeästä
https://kitina.net/
Pöh, mulla se kielis ilman muuta mielenkiinnon lopahtamisesta vaan.nowaysis kirjoitti:Venaas tyttö vielä muutama vuosi ni päädyt saleen ite ihan samanlaiseksi
Perjantaipus!
Ns. "terve luottamus" säilyy myös siinä tapauksessa vaikka luottamus olisi todellisuudessa rikottu, mutta toinen ei vain tiedä siitä. Tyytyminen ajatukseen että kyllä se toinen kertoo jos on jotain minua kiinnostavaa tietoa kielisi enemmänkin joko täysin sokeasta luottamuksesta toiseen (mikä sinänsä on ok, jos ei välitä siitä että elää mahdollisesti valheessa), tai vaihtoehtoisesti yleisemmästäkin EVVK-suhtautumisesta kumppaniin ja hänen kauttaan itseensä liittyviin asioihin. Ikäänkuin ei edes välittäisi vaikka toinen ehkä pettäisikin.nowaysis kirjoitti:Ettei kyseessä olisi ilmiö nimeltään terve luottamus suhteen toiseen osapuoleen? Näinä sairaina aikoina myös tätä ilmiötä tavataan, aina toisinaan Terve luottamus yleensä perustuu sille, ettei sitä toisen luottamusta ole petetty, mikä taas ylläpitää tervettä luottamusta jatkossakin.
Monet kaiketi pitävät tuota tietoa paljon vähemmän hetkauttavana asiana kuin toiset, joille edes petetyksi tulemisen mahdollisuus on maailmanloppu (en puhu sinusta tai kenestäkään muusta yksittäisestä henkilöstä). Niin ja toisaalta, kyllä joistakin ihmisistä osaa melkoisen suurella todennäköisyydellä sanoa etteivät ole ainakaan ko. suhteen aikana pettäneet, jos ei muuten niin tilaisuuksien puutteen vuoksi. Joten sikäli en voi allekirjoittaa näkemystäsi että kyllä meitä kaikkia on varmasti petetty parisuhteissamme, vaikka suht yleistä sen uskonkin olevan.Geetzu kirjoitti:^ Sick! Ihan sairasta kuvitella, että joku ois selvinny aikuisikään ilman petetyksi tulemista
En mäkään ihan usko, että kaikkia fyysisesti petetty (edes tietämättään)... Muilla tavoin petetyksi joutuu joskus jokainen. Tätä en enää ota takaisin!CandyMan kirjoitti:Joten sikäli en voi allekirjoittaa näkemystäsi että kyllä meitä kaikkia on varmasti petetty parisuhteissamme, vaikka suht yleistä sen uskonkin olevan.
En ymmärrä. Jos diili on olemassa, niin miksi toisesta pitäisi ajatella 'vitun kyylä'? Kyllä mieleltään terve aikuinen ihminen pystyy tekemään diilejä, joita myös solmimisen jälkeen pystyy noudattamaan. Jos diili on olemassa, niin päiväkirjan lukeminen on ihan sama asia kuin sohvalla piereskely (olettaen sohvalla piereskelyn olevan ok yhteisen sopimuksen puitteissa).EveryWoman kirjoitti:Siis kuten sanoin: jos poikaystäväni lukee päiväkirjaani, hän lukee sitä mielenkiinnosta - löytääkseen minusta uusia puolia tai saadakseen tarkastella elämäni tärkeitä tapahtumia tuoreesta näkökulmasta (kirjoitustapani poikkeaa selvästi tavastani kertoa asioista muille ihmisille) - ei siksi että hänen tarvitsisi todistella itselleen etten ole ollut salaa tekemässä pahojani. Ja kun hän kertoo minulle lueskelleensa päiväkirjaani, ensimmäinen mieleeni tuleva ajatus on: Ah, mukavaa (koska se merkitsee että tuon älykkään ja harvinaisen hienon ihmisen on täytynyt olla henkilökohtaisesti kiinnostunut juuri minun elämästäni ja asioistani ja siitä mitä minulle mahtaa kuulua), sen sijaan että refleksi olisi: Vitun kyylä!
Totta.sivustahuutaja kirjoitti:Urkkiminen on yksipuolista. Urkkimisessa ei kysytä lupaa. Urkkiminen tehdään salaa. Urkkiminen ei ole jakamista.
Anteeksi että keskeytän paatoksesi, mutta on pakko kysyä ettetkö todella näe klausuulin II sulkevan pois koko klausuulin I mahdollisuuden? Jos osittainenkin salaaminen on mahdotonta, miten kukaan voisi perehtyä toisen elämään salaa? Klausuulin II mukaan elävä ei voi tehdä mitään salaa, edes perehtyä toisen elämään kertomatta siitä tälle.So Easy kirjoitti:Klausuuli I: Urkkiminen eli toisen elämään perehtyminen salaa on huono juttu.
Klausuuli II: Oman elämänsä (osittainenkin) salaaminen parisuhteessa on huono juttu.
Pointti: mikä on se perimmäinen syy, jonka takia ylipäätään tarvittaisiin joku vitun diili? Haluaisin todella nähdä tähän loppuun asti ajatellun vastauksen.
Psykologisesti tämä on hyvinkin mahdollista, kun taas tätä näkökulmaa käyttäen on mahdotonta olla rakastunut kahteen ihmiseen kerralla.CandyMan kirjoitti:. Väittäväthän jotkut ihan tosissaan pystyvänsä rakastamaan (=romanttisessa mielessä) samanaikaisesti useampaa henkilöä.
Aika näitä samoja juttuja kuin EW:llä. Halu tuntea toinen niin hyvin kuin mahdollista, niiltäkin osin joiden sellaisenaan kertominen olisi hankalaa ja pitkäveteistä (onhan se nopeampaa vilkaista toisen puhelimesta millaista väkeä tämän kaveripiiriin kuuluu kuin pyytää tätä luettelemaan kaikki kaverinsa ja mitä he yleensä juttelevat tms.) ja ylipäänsä kiinnostus tämän elämää kohtaan, esim. miten hänestä on tullut juuri sellainen ihminen mitä hän on ja miksi hän reagoi joihinkin asioihin minun elämänkokemukseeni suhteutettuna aivan käsittämättömillä tavoilla. Tuon takia tykkään siitä että hän kertoo minulle edellisistä tyttöystävistäänkin. Ne ongelmat mitä meillä on, johtuvat suurelta osin siitä ettemme tunne tai ymmärrä toisiamme niin hyvin kuin voisimme, kulttuurieronkin aiheuttamien erilaisten taustojen takia nimenomaan meillä tähän pitäisi kiinnittää erityistä huomiota. Saattaa olla että kaivaisin asioita puoliväkisin esiin jos poikaystävä vaikka vaikuttaisi todella ahdistuneelta muttei pystyisi kertomaan miksi, jos uskoisin että esim. hänen päiväkirjaansa lukemalla voisin pystyä jotenkin päättelemään, mikä mieltä painaa ja siten myös keksiä jonkun tavan helpottaa hänen oloaan (perheenjäsenen kanssa tuo on toiminut minkä vuoksi en osaa enää pitää toisen päiväkirjan salaa lukemista aina ehdottomasti pahana asiana, jälkeenpäin hän oli itsekin tyytyväinen ratkaisuuni).CandyMan kirjoitti:Vaan mikä? Oletan että puhumme edelleen asioista, joita poikaystäväsi ei kerro (menneisyydestään) sinulle vapaaehtoisesti, vaan katsot että sinun pitäisi kaivaa ne itse esille, ehkä poikaystäväsi tietämättä.hermine kirjoitti:Ei mulla ainakaan luottamuksenpuutteella ole mitään tekemistä sen kanssa että haluaisin lukea poikaystävän viestejä.
Näen. Mitä sitten? Pointti olikin, että miksi vauhkota vain urkkimisesta, kun olennaisesti kyse on oman elämän jakamattomuudesta ja se ilmenee monella muullakin tavalla.Nasalspray kirjoitti:Anteeksi että keskeytän paatoksesi, mutta on pakko kysyä ettetkö todella näe klausuulin II sulkevan pois koko klausuulin I mahdollisuuden?
Menemättä nyt näiden esimerkkien epäolennaisuuteen keskustelun aiheen kannalta, sanon kuitenkin että itse en olisi parisuhteessa jossa en voisi luottaa kumppanini tietoon mitä tahansa. Esimerkiksi työni sisältää jatkuvasti liikesalaisuuksia, mutta keskustelen kyllä niihin liittyvistä asioista parisuhteessa, koska se on niin merkittävä osa elämääni ja olisi varsin vajaata jättää kaikki siihen liittyvät asiat jakamatta.Nasalspray kirjoitti:Kirjesalaisuus, lääkärinsalaisuus, etc.
Elämme kyllä jossain ihan eri universumeissa. Itse todellakin kertoisin ihastuksestani, ja kumppanini myös siitä haluaisi tietää. Syvällisesti vahingollista (ilmeisesti tavoilla, joita et hahmota ollenkaan?) sen sijaan olisi nimenomaan tiedon salaaminen. Tai OK, minkälaisen suhteen nyt itse kukin haluaa.. mutta siis itse en todellakaan olisi suhteessa, jossa ei molempien mielestä ole itsestäänselvää, että totta kai moiset asiat keskustellaan auki.Nasalspray kirjoitti:Mitä etua esimerkiksi on kumppanillesi sillä tiedolla, että olet pitkän parisuhteen aikana hiukan ihastuntu kolmanteen osapuoleen, mutta olet päättänyt kuitenkin pysyä suhteessa ja panostaa siihen ja painaa kohdatut sydämentykytykset villaisella pienenä arjen piristeenä, ilman että loukkaa partneriaan kertomalla tälle tuntemuksistaan?
Tietämättä sen tarkemmin miten "mustavalkoista" elämäni nyt sitten lienee, vastaan kuitenkin: "Päinvastoin." Elämäni on tullut aina vaan helpommaksi sitä mukaa kun olen oppinut olemaan avoimempi.Nasalspray kirjoitti:Noin mustavalkoisessa maailmassa eläminen on varmasti hyvin, hyvin haasteellista.
Muistan toisenkin ketjun missä kerroit kuinka olet utelias ja tykkäät tutkia kavereides tavaroita ja penkoa vanhoja kirjeitä, joten veikkaan että jos menisit poikaystäväs päiväkirjaa salaa lukemaan tyydyttäisit vain omia sairaita tarpeitas.hermine kirjoitti:Saattaa olla että kaivaisin asioita puoliväkisin esiin jos poikaystävä vaikka vaikuttaisi todella ahdistuneelta muttei pystyisi kertomaan miksi, jos uskoisin että esim. hänen päiväkirjaansa lukemalla voisin pystyä jotenkin päättelemään, mikä mieltä painaa ja siten myös keksiä jonkun tavan helpottaa hänen oloaan (perheenjäsenen kanssa tuo on toiminut minkä vuoksi en osaa enää pitää toisen päiväkirjan salaa lukemista aina ehdottomasti pahana asiana, jälkeenpäin hän oli itsekin tyytyväinen ratkaisuuni).
Jos haluaisi tuntea ihmiset mahdollisimman kokonaisvaltaisesti, niin se on sairasta? Totta kai on kohteliaampaa ja ennen kaikkea rehellisempää sanoa että kiinnostaa ja pyytää lupa, mutta että moinen kiinnostus olisi "sairas tarve"? Ainakin omasta mielestäni se on tavallaan terve tarve, kaiken vallitsevan filmaamisen ja kulissiveivaamisen keskellä.Hellu kirjoitti:Muistan toisenkin ketjun missä kerroit kuinka olet utelias ja tykkäät tutkia kavereides tavaroita ja penkoa vanhoja kirjeitä, joten veikkaan että jos menisit poikaystäväs päiväkirjaa salaa lukemaan tyydyttäisit vain omia sairaita tarpeitas.
Epäluottamuslauseesta keneltä ja ketä kohtaan? Eikös tuossa olennaisesti ole ihan yhtä lailla kyse siitä, että sinulta on epäluottamuslause poikaystävääsi kohtaan että et halua hänen tietävän sinusta ihan kaikkea? Vai oliko pointtisi, että kyllä hän saisi tietää sinusta mitä vaan haluaisi, mutta jostain syystä juuri tuo ilman lupaa perehtyminen olisi huono juttu? Miksi?Hellu kirjoitti:Jos mun poikaystävä tekis jotain vastaavaa meillä olis pitkät keskustelut edessä, enkä usko että sellaisesta epäluottamuslauseesta ihan noin vaan selvittäis.
Miten tuosta tulee kovasti vaikutelma, että et ole tainnut itse ihan täysin hyväksyä itsessäsi näitä kaikkia "salaisimpia tuntojasi", ja/tai pelkäät ettei poikaystäväsi(kään) niitä hyväksyisi?Hellu kirjoitti:Jos ihminen haluaa kertoa sulle jotain, se kertoo.
Jos ei halua niin sitten se ei kerro.
Eikö sun mielestä edes salaisimpia tuntojaan saa pitää omanaan vaikka seurustelisikin?
Kysymys ei nyt ole mistään salaisuuksista vaan omista ajatuksista paperilla.So Easy kirjoitti: Epäluottamuslauseesta keneltä ja ketä kohtaan? Eikös tuossa olennaisesti ole ihan yhtä lailla kyse siitä, että sinulta on epäluottamuslause poikaystävääsi kohtaan että et halua hänen tietävän sinusta ihan kaikkea? Vai oliko pointtisi, että kyllä hän saisi tietää sinusta mitä vaan haluaisi, mutta jostain syystä juuri tuo ilman lupaa perehtyminen olisi huono juttu? Miksi?
Siis pelkäättekö, hyvät ihmiset, että toinen ei hyväksyisi teitä juuri sellaisena kuin olette? Juuri muuta selitystä en avautumiskammolle pysty keksimään.
Miksi sitten et tuonut pointtiasi kirjoituksessasi ilmi?So Easy kirjoitti:Pointti olikin, että miksi vauhkota vain urkkimisesta, kun olennaisesti kyse on oman elämän jakamattomuudesta ja se ilmenee monella muullakin tavalla.
Miksi ne ovat epäolennaisuuksia? Normaaliin ihmiselämään kuuluu luottamuselementti useampaan muuhunkin ihmissuhteeseen kuin parisuhteeseen. Luvaton tunkeutuminen sellaisiin tietolähteisiin joissa voi olla tietoa myös sellaisista tahoista, joihin on luottamussuhde ja jotka ovat sen tiedon luottamuksella antaneet ovat loukkaus niitä muita tahoja kohtaan, oli kumppani sitten "juoruämmävosu" tahi ei. Esimerkiksi ne ystävieni asiat jotka he minulle uskovat luottamuksella jäävät omaan tietooni, kunnioituksesta heitä kohtaan, ei suinkaan epäluottamuksesta kumppaniani kohtaan. Jos sinä toimit toisin ystäviesi kanssa, otan osaa heidän puolestaan.So Easy kirjoitti:Menemättä nyt näiden esimerkkien epäolennaisuuteen keskustelun aiheen kannalta, sanon kuitenkin että itse en olisi parisuhteessa jossa en voisi luottaa kumppanini tietoon mitä tahansa.
Jos sinä seurusteliset juoruämmävosujen kanssa, otan osaa. Eikö tässä juuri puhuttukin luottamuksesta parisuhteessa?
Niin elämme. Sinä elät teoreettisessa universumissa jolla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Koetapa kertoa joku päivä kumppanillesi, että olet ihastunut kolmanteen tahoon ja katso miten se auki keskustelu sujuu ja mitä hyötyä siitä sinulle on, jatkakaamme sen jälkeen keskustelua siitä oliko ko. avoimuuden osoitus parisuhteesi, itsesi ja kumppanisi kannalta eri tasoilla arvioituna vahingollinen vai hyödyllinen teko! Ja jos et voi tehdä noin, kysy edes partneriltasi, miltä hänestä tuntuisi, jos kertoisit olevasi ihastunut johonkuhun muuhun.So Easy kirjoitti:Elämme kyllä jossain ihan eri universumeissa. Itse todellakin kertoisin ihastuksestani, ja kumppanini myös siitä haluaisi tietää. Syvällisesti vahingollista (ilmeisesti tavoilla, joita et hahmota ollenkaan?) sen sijaan olisi nimenomaan tiedon salaaminen. Tai OK, minkälaisen suhteen nyt itse kukin haluaa.. mutta siis itse en todellakaan olisi suhteessa, jossa ei molempien mielestä ole itsestäänselvää, että totta kai moiset asiat keskustellaan auki.
Ehkä lyhyellä tähtäimellä. Pitkällä aikavälillä löydät varmasti edestäsi avoimuutesi negatiiviset puolet. Kaikki totuudet eivät ole tarkoitettu kaikkien korville, ei edes kumppanin.So Easy kirjoitti:Tietämättä sen tarkemmin miten "mustavalkoista" elämäni nyt sitten lienee, vastaan kuitenkin: "Päinvastoin." Elämäni on tullut aina vaan helpommaksi sitä mukaa kun olen oppinut olemaan avoimempi.
Kuulostaa minun korvaani kovin teinimäiseltä jos seurustelun tulisi olla Täydellinen Yhteensulautuminen, jossa kaikki aika, ajatukset ja mielipiteet olisivat yhteisiä, eikä kummallakaan saisi olla mitään omaa tai yksityistä. Tekeväthän jotkut parit toki yhteisiä seksivideoitakin jotka myöhemmin vuotavat nettiin.So Easy kirjoitti:Miten tuosta tulee kovasti vaikutelma, että et ole tainnut itse ihan täysin hyväksyä itsessäsi näitä kaikkia "salaisimpia tuntojasi", ja/tai pelkäät ettei poikaystäväsi(kään) niitä hyväksyisi?Hellu kirjoitti:Jos ihminen haluaa kertoa sulle jotain, se kertoo.
Jos ei halua niin sitten se ei kerro.
Eikö sun mielestä edes salaisimpia tuntojaan saa pitää omanaan vaikka seurustelisikin?
Toki kuuluu. Mikä saa sinut (ja monet muut) uskomaan, että avoimuus kumppania kohtaan merkitsisi automaattisesti muiden ihmisten luottamuksen pettämistä?Nasalspray kirjoitti:Normaaliin ihmiselämään kuuluu luottamuselementti useampaan muuhunkin ihmissuhteeseen kuin parisuhteeseen.
Ymmärtääkseni So Easy ei puhunut luvattomasta tunkeutumisesta vaan avoimuudesta. Se, että kumppanit eivät luvatta urki toistensa salaisuuksia, on vasta 50% onnellisesta parisuhteesta. Lisäksi tarvitaan halua jakaa kumppanin kanssa vaikeatkin asiat.Luvaton tunkeutuminen sellaisiin tietolähteisiin joissa voi olla tietoa myös sellaisista tahoista, joihin on luottamussuhde ja jotka ovat sen tiedon luottamuksella antaneet ovat loukkaus niitä muita tahoja kohtaan, oli kumppani sitten "juoruämmävosu" tahi ei.
Ainakin minä olen pari-kolme kertaa (laskentatavasta riippuen) ollut tilanteessa, jossa olen ihastunut parisuhteen ulkopuoliseen henkilöön. Olen aina kertonut asiasta kumppanilleni, ja minulle on myös kokemuspohjalta itsestään selvää, että se on parasta mitä siinä tilanteessa voi tehdä. Joskus tieto on otettu vastaan paremmin, joskus huonommin, mutta lopputulos on aina ollut selvästi plussan puolella. Suhde lujittuu siitä, että vaikeuksista selvitään yhdessä - ei siitä että ne vaietaan kuoliaaksi. Parisuhde on yhdessäoloa. Jos yhdessäoloelementti poistetaan vaikeiden tilanteiden kohdalta, nimityksestäkin kannattaisi saman tien luopua.Sinä elät teoreettisessa universumissa jolla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Koetapa kertoa joku päivä kumppanillesi, että olet ihastunut kolmanteen tahoon ja katso miten se auki keskustelu sujuu ja mitä hyötyä siitä sinulle on, jatkakaamme sen jälkeen keskustelua siitä oliko ko. avoimuuden osoitus parisuhteesi, itsesi ja kumppanisi kannalta eri tasoilla arvioituna vahingollinen vai hyödyllinen teko! Ja jos et voi tehdä noin, kysy edes partneriltasi, miltä hänestä tuntuisi, jos kertoisit olevasi ihastunut johonkuhun muuhun.
Minusta epäavoimuus suhteessa ei vain toimi. Jos toisen kanssa ei jaa elämänsä tärkeitä tapahtumia (esim. ihastumista), menettää mahdollisuuden iloita niistä hänen kanssaan (joka kuitenkin lisäisi yhteenkuuluvuuden tunnetta ja sen sellaista). Jos toiselle ei ole avoin vaikeista asioista, miten toinen voisi olla niissä tukena? Jos toiselle ei anna mahdollisuutta tutustua myös omiin pimeisiin puoliin, hänellä ei myöskään ole mahdollisuutta hyväksyä niitä.Kerro myös millä tavalla kertomatta jättäminen olisi syvästi vahingollista?
Ömm. Minä olisin juuri päivastaista mieltä. Kurjien totuuksien kertominen toki kirpaisee kertomisen hetkellä ja vähän siitä eteenpäin, mutta pidemmällä aikavälillä avoimuuden edut ovat kiistattomat.Pitkällä aikavälillä löydät varmasti edestäsi avoimuutesi negatiiviset puolet. Kaikki totuudet eivät ole tarkoitettu kaikkien korville, ei edes kumppanin.
Eihän avoimuudessa ole kyse siitä, että avoimuuden kohde katsoisi oikeudekseen tietää asioita.CandyMan kirjoitti:Omassa aikaisemmassa parisuhteessani tulimme maininneeksi toisillemme eduskuntavaalien aikana ketä äänestimme, mutta pitäisin perin kummallisena jos jompikumpi olisi katsonut oikeudekseen tietää toisen valinnan, vaikka sitten salaa.