Kitinä

Kun tätä aihetta nyt ruoditaan oikein urakalla, niin otetaas välillä toisesta näkökulmasta: jos (avo-)puolisosi/kumppanisi jäisi kiinni pettämisestä, voisitko antaa anteeksi?

Riippuu niin monesta jutusta, että ei pysty vastaamaan tällaiseen kysymyksenasetteluun.

Toistaiseksi en ole antanut anteeksi, enkä usko että siihen kykenen jatkossakaan. Tai no, jos ihan totta puhutaan, anteeksi olen antanut ajan kanssa, mutten pystynyt unohtamaan enkä sen vuoksi myöskään suhdetta jatkamaan.

Jos ihminen haluaa ottaa toisen, ennemmin kuin minut, niin mitäpä siinä enää yhres sorvaa...

Yksi pornonäyttelijäpariskunta sorvasi kuulemma aikansa toisiaan leffoissa, kunnes he alkoivat yhdessä valitsemaan leffoihin myös muita ihmisiä eli emäntää sorvaa toinen välillä. En tiedä sitten ovatko he sitten ns. kavereina yhdessä ja samassa asunnossa, koska yhteinen pentu oli siunaantunut ja leipätyö oli mikä oli.

Enpä minäkään kykene yleisluontoisesti vastaamaan.

Kerran minua on petetty suutelemalla toista, ja annoin sen anteeksi. Sen jälkeen samainen kaveri on parhaan tietoni ja ymmärrykseni mukaan ollut uskollinen. Enää emme ole yhdessä, mutta tuon tapauksen jälkeen suhde jatkui vielä vuosia.

Syitä, miksi suhde jatkui:

• 1. Asiasta kerrottiin minulle heti ensimmäisen tilaisuuden tullen.
  2. Kyseessä oli hetkellinen herpaantuminen, ei seksiin asti johtanut useiden minuuttien (tai jopa kymmenien minuuttien) mittainen itsepetosoperaatio.
  3. Kumppani oli sydänjuuriaan myöten pahoillaan ja sanoi/näytti sen avoimesti.
  4. Suhteessamme oli menossa vaihe, jossa kumppanini tunsi itsensä huonoksi ja kelpaamattomaksi (minulle). Petoskumppani sen sijaan oli korviaan myöten ihastunut poikaystävääni, ja ihastus oli molemminpuolista. Oli helppo ymmärtää, miten inhottavat oltavat toisella minun kanssani oli ja miten paljon sellaisessa tilanteessa voi kaivata rakkauden- ja hyväksynnän osoituksia. Olin pahoillani siitä, että tilanne oli mikä oli, ja pidin kumppaniani ihmisenä, joka ansaitsee tulla rakastetuksi. Toki olin sitä mieltä, että kaikissa suhteissa voi tulla eteen huonompia aikoja, ja että niiden läpi pitäisi jaksaa ilman pettämisiä, mutta toisaalta huonompien aikojen tuleminenkin kielii osapuolten (myös minun) virheistä ja epätäydellisyydestä. Miksi pelkästään konkreettisesti havaittavan virheen tehnyttä pitäisi rankaista?
  5. Tunsin kumppanini silloin jo sen verran hyvin, että tiesin hänen kykenevän ja haluavan oppia virheistään.
  6. Kumppanin oma analyysi tapahtuneesta syineen ja seurauksineen kertoi lisääntyneestä ymmärryksestä ja siitä, että pettämisestä oli tapahtuneen seurauksena tullut hänelle entistäkin vähemmän houkutteleva vaihtoehto.

Jos yksikin noista kohdista olisi puuttunut, tilanne olisi hyvin voinut johtaa eroon (anteeksi olisin varmaan antanut siinäkin tapauksessa).

Toivoisin ainakin pystyväni. Jos tarkoituksena on olla yhdessä se loppuelämä, niin on aina mahdollisuus, että toinen tekee virheen, kukaan ei tietääkseni ole täydellinen, vaikkakin erittäin hyvä.

Jos ihminen on sellainen, että hänen kanssaan on halunnut sen forever after olla, niin mielestäni silloin ihminen on anteeksiannon arvoinen, työtähän se vaatii, mutta miksi helpolla pitäisi päästäkkään.

Toistuvat vieraissakäynnit olisi eriasia tai vaikkapa vuosia kestäneet suhteet tai yksinkertaisesti se ettei esimerkiksi se toinen osapuoli olisi halukas korjaamaan tilannetta yhdessä.

Hypoteettisesti ajateltuna.

Pupu veti ihan hyvin. Pystyisin antamaan anteeksi.

Riippuu suhteen ja suhteessa olevan rakkauden laadusta ja määrästä. Oletusarvoisesti en.

en pystys antamaan pettämistä anteeksi. tai mistä sen tietää, en ole ikinä siinä tilanteessa ollut. periaatteeni on aina kuitenkin ollut, että suhteessa pitää olla itselleen ja toiselle rehellinen ja silloinhan se tarkottas sitä, että toinen kertos mulle pettäneensä ja kyllähän se sattus...

Joo, olen antanut anteeksi, ja varmaan voisin antaa nytkin, riippuen toki olosuhteista ja monesta muustakin asiasta.

Vastaan kyllä ja ei. Hetken huumassa ilman sen syvempiä tunteita suoritettu kertapano ei meikäläisen elämää hetkauttaisi suuntaan tai toiseen. Kunhan sen verran pysyy mies järjissään, ettei kortsun käyttö unohdu ja sillonhan saisin myös itse oikeutuksen toimia samoin.

Homma muuttuu siinä vaiheessa, jos samaa naista tapaillaan pitemmän aikaa, soitellaan, textaillaan ja vietetään aikaa muuallakin kuin vällyjen välissä. Siinä vaiheessa kuvaan yleensä tulee myös valehtelu tai asioiden peittely. Tämä on käytännössä jo koettu ja voin todeta, että se on sitten sen suhteen loppu ilman sen kummempaa selittelyä.

Sanotaan nyt sitten ihan rautalangasta:

Jos naiseni on muuten mukava ja tosi kiva ja pettäminen on tapahtunut jotenkin enemmän vahingossa ja naiseni tuntuisi katuvan sitä paljon, antaisin varman anteeksikin.

MUTTA en oikein usko, että hän olisi niin mukava silloin tai kiva jos olisi pystynyt pettämään...

Sanoisin, että jos tosi pitkään on oltu yhdessä on kiinteyssiteet niin tiukat ettei eroaminen ole todellakaan itsestään selvä.

Minulle se kyllä aiheuttaisi pahan arven yhteiseloon, mutta ...

se riippuu niin paljon siitä miten tuo on tapahtunut ja olenko minä tehnyt myös selvästi jotain väärin.

Sanoisin että jos on niin selkeä tilanne, että minä olen antanut rakkautta sen mitä pystyn ja toinen on salakavalasti pettänyt ja se pettäminen tulee vielä muuten ilmi kuin hänen tunnustamanaan niin silloin naiseni ei kyllä ole "hyvä" ja kertoisin että en jatka mielelläni.

Jos on lapsia ja menettäisin ne edellisessäkin tapauksessa niin sitten pitäisi kärsiä ja kovaa. En haluaisi lähteä marttyyrina lapsienikin luota.

Juuri tämän takia olen hiukan pelkuri enkä ole ollut naimisissa, vaikka uskon oman rakkaudenantooni aivan 100%.

En kestäisi tilannetta lasteni menetyksestä "syylliselle" äidille.

tai kyllä kestäisin, mutta erittäin paha olo ja tulisi syöpä ennenaikaisesti henkisestä ahdistuksesta...

Stadinarska
paras vakuutus ei ole olla yksin, mutta kyllä siinä tietty vakuutus on.
Olen valmis kyllä ottaman rsikin koska pitäisin vain suhteen pumpulissa.

Elukka kirjoitti:Kun tätä aihetta nyt ruoditaan oikein urakalla, niin otetaas välillä toisesta näkökulmasta: jos (avo-)puolisosi/kumppanisi jäisi kiinni pettämisestä, voisitko antaa anteeksi?

En ymmärrä kysymystä. Miksi antaisin? Siitä saa oivan vittuilu- ja kiristyskeinon toista kohtaan parisuhteen loppuajaksi kaikissa tulevissa riidoissa ja sukujuhlissa. Olen sen jälkeen Tilanteen Herra. Kumppanin jääminen kiinni pettämisestä on parasta mitä ihmiselle voi tapahtua parisuhderintamalla. Ei enää koskaan omia siivous-/kokkailuvuoroja tms.

CandyMan kirjoitti:

Elukka kirjoitti:Kun tätä aihetta nyt ruoditaan oikein urakalla, niin otetaas välillä toisesta näkökulmasta: jos (avo-)puolisosi/kumppanisi jäisi kiinni pettämisestä, voisitko antaa anteeksi?

En ymmärrä kysymystä. Miksi antaisin? Siitä saa oivan vittuilu- ja kiristyskeinon toista kohtaan parisuhteen loppuajaksi kaikissa tulevissa riidoissa ja sukujuhlissa. Olen sen jälkeen Tilanteen Herra. Kumppanin jääminen kiinni pettämisestä on parasta mitä ihmiselle voi tapahtua parisuhderintamalla. Ei enää koskaan omia siivous-/kokkailuvuoroja tms.

Juuri tätä asiaa itse aikoinaan pähkäilin eniten miettiessäni mitä tehdä pettämisen tultua ilmi. Vaikka itse olisin juuri ollut se yli-ihminen joka lupasi ettei asiaa enää koskaan tultaisi käsittelemään sen yhden terapiapäivän jälkeen, mieleen hiipi josko se jostain sittenkin vaan esiin pompahtaisi. Saattaisi kulua vuosiakin, mutta oikeissa olosuhteissa sen kortin vetäminen hihasta olisi paitsi helppoa myös houkuttelevaa. En jaksanutkaan uskoa lopulta edes itseeni.
Toinen asia joka olisi jäänyt hiertämään oli se että tulin sanoneeksi että nyt sen toisen sanavarastosta poistui lause "En voisi koskaan..." Ehkäpä hölmöä, mutta juuri tämän tiedostaminen oli lopulta se joka käänsi vaakakupin eron puolelle.

CandyMan kirjoitti: En ymmärrä kysymystä. Miksi antaisin? Siitä saa oivan vittuilu- ja kiristyskeinon toista kohtaan parisuhteen loppuajaksi kaikissa tulevissa riidoissa ja sukujuhlissa. Olen sen jälkeen Tilanteen Herra. Kumppanin jääminen kiinni pettämisestä on parasta mitä ihmiselle voi tapahtua parisuhderintamalla. Ei enää koskaan omia siivous-/kokkailuvuoroja tms.

Jos parisuhteessa aletaan pelata tällaisia valtapelejä, koko homma on joka tapauksessa tuhoon tuomittu, IMO.

En osaa sanoa, antaisinko itse anteeksi pettämistä. Riippuu hyvin paljon tilanteesta ja suhteesta. Tai no, anteeksi saattaisin antaa mutta suhteen jatkuminen onkin sitten ihan eri juttu.

Helposti. Se olis vähintäänkin outoa, jos mun kanssa ei kaipais välillä sitä vihreempää ruohoa, jotta jaksaisi jatkaa.

Olen aikoinani antanut ja antaisin jos kerran toista oikeasti rakastan.
Pupu ja Safi ovat hyvin tarkentaneet asiaa.

Jos olisin oikein kovasti rakastunut, niin saattaisin antaa anteeksi tyylillä silmät kiinni ja kädet korvilla lallattaen eli pettäisin itseäni. Epäilys kuitenkin jää aina taustalle luottamus olisi mennyttä, koska todennäköistä on, että jos kerran, niin toisenkin ja yleensäkin miksi edes sen ensimmäisen kerran..

Olen antanut ja jatkanut, suurimpia virheitä elämässäni.

Olosuhteethan nyt aina voivat olla moninaiset, tuollaisen minäkin antaisin anteeksi kuten EW:n tapauksessa. Pettämisestä valehtelu on ehkä pahempaa kuin pettäminen.

Lilo kirjoitti:

CandyMan kirjoitti: En ymmärrä kysymystä. Miksi antaisin? Siitä saa oivan vittuilu- ja kiristyskeinon toista kohtaan parisuhteen loppuajaksi kaikissa tulevissa riidoissa ja sukujuhlissa. Olen sen jälkeen Tilanteen Herra. Kumppanin jääminen kiinni pettämisestä on parasta mitä ihmiselle voi tapahtua parisuhderintamalla. Ei enää koskaan omia siivous-/kokkailuvuoroja tms.

Jos parisuhteessa aletaan pelata tällaisia valtapelejä, koko homma on joka tapauksessa tuhoon tuomittu, IMO.

Kuules nyt. Valta on seksikästä. Kysy vaikka Hjallikselta.

CandyMan kirjoitti: Kuules nyt. Valta on seksikästä. Kysy vaikka Hjallikselta.

No kuis hyvin Hjalliksen suhteet on sujuneet, daah?

Lilo kirjoitti:

CandyMan kirjoitti: Kuules nyt. Valta on seksikästä. Kysy vaikka Hjallikselta.

No kuis hyvin Hjalliksen suhteet on sujuneet, daah?

Ei suhteen pitkä kesto ole mikään itseisarvo, blaah?

Clay kirjoitti:
Ei suhteen pitkä kesto ole mikään itseisarvo, blaah?

No eipä ne niin kauniisti ole ehkä muutenkaan sujuneet, puhumattakaan siitä paljonko Leena erossa nettosi...?

Lilo kirjoitti:No eipä ne niin kauniisti ole ehkä muutenkaan sujuneet, puhumattakaan siitä paljonko Leena erossa nettosi...?

Mutta Leena sentään oli kaunis. Ja on toki sitä vieläkin.

Lilo kirjoitti:

CandyMan kirjoitti: Kuules nyt. Valta on seksikästä. Kysy vaikka Hjallikselta.

No kuis hyvin Hjalliksen suhteet on sujuneet, daah?

Hän elää jokaisen miehen salaista päiväunelmaa. Ei mikään Matti Nykänen kuitenkaan.