Kitinä

Viitaten tähän asiakeskusteluun:

http://kitina.net/viewtopic.php?t=4510

Johtuuko todella se, että naiset pitävät ammatinvalinnassaan tärkeimpänä muita seikkoja kuin hyvää palkkausta, siitä että naiset olettaisivat miehen huolehtivan pääsääntöisesti yhteisen talouden toimeentuloista?

Nainen, vastaa sopivin vaihtoehto:

1. Minulle ei ole kovin tärkeää saanko hyvää palkkaa, koska miehen kuuluu vastata ensisijaisesti perheenelatuksesta.

2. Mielestäni miehen ei tarvitse olla yhteisen talouden ensisijainen toimeentulojen tuoja, joten minulla on muita syitä siihen että tyydyn matalapalkkaiseen työhön.

3. Minulle työssäni tärkeintä/ hyvin tärkeää on hyvä palkka.

Mies, vastaa neljä.

Valtion on maksettava naisille loput, jos yhtiöt eivät siihen suostu tuntipalkkojen muodossa. Tai miesten palkkaa on alennettava samalle tasolle. Siihen varmaan lähtisivät instanssit messiin. Sama palkka samasta työstä olkoot ainakin mottomme ja siivousalasta pitäisi tehdä arvokkaampi työ.

Itse näin toisella kierroksella olevana pidän ehdottoman tärkeänä sitä, että pystyn joskus aikuistuttuani (kun alan käymään töissä) elättämään itseni ja lapseni sillä tavalla, että rahaa voi käyttää myös huvituksiin. Kerran miehen tulojen varaan laskeneena(tosin yhteisestä päätöksestä), en samaan nalkkiin tule jäämään toista kertaa. Tätä suosittelen muillekin siskoille, vaikka tietysti kenenkään perhettä perustavan tulevaisuuden suunnitelmiin ei se ero kuuluisikaan. Ja tokihan tämä riippuu siitäkin mitä elämältä haluaa.

Itse vaan olen sen kantapään kautta oppinut, että minun on henkilökohtaisesti vastattava omasta tulotasostani, ja kärsittävä sen vaatimista panostuksista aikani.

En kuitenkaan pysty komppaamaan ajatusta siitä, että työn tärkein motiivi olisi raha. Minulle tärkeintä on se, että tekemäni työ on omasta mielestäni oikeasti merkittävää. Tämmöisiäkin töitä on tietysti useita, ja näistä koitan valikoida sellaisia, jotka olisivat pidemmän päälle myös taloudellisesti mahdollisimman kannattavia. Doin' it for the kids Työt opiskelun tai muun väliaikaisen rahoitusta vaativan hankkeen turvaamiseksi ovat sitten asia erikseen.

Vaikka en olekaan toisella kierroksella, komppaan Nowskuliinia. En todellakaan laskisi elämääni pysyvästi sen varaan että mies elättää; se mies kun voi lähteä jonakin päivänä kävelemään ja mitäs sitten tehdään? Jos joku tässä vaiheessa haluaa nostaa esiin argumentin omaisuuden puolittamisesta erossa, niin todettakoon että olen avioehdon kannattaja.

Toisaalta raha ei ole minulle työssä ensisijainen motiivi. Jos homma on ankea, se on ankea vaikka siitä maksettaisiin kuinka hyvin. En kuitenkaan myöskään tietoisesti hakeudu matalapalkka-alalle, vaan toivon utopistisesti päätyväni työhön, joka on sekä motivoivaa että kelvollisesti palkattua.

hermine kirjoitti:Viitaten tähän asiakeskusteluun:

http://kitina.net/viewtopic.php?t=4510

Johtuuko todella se, että naiset pitävät ammatinvalinnassaan tärkeimpänä muita seikkoja kuin hyvää palkkausta, siitä että naiset olettaisivat miehen huolehtivan pääsääntöisesti yhteisen talouden toimeentuloista?

Toisaalta sanomiset ja teot eivät ainakaan suuressa mittakaavassa käy välttämättä yksiin. Parempi gallup olisi kysyä parisuhteessa eläviltä tai eläneiltä, ansaitsiko jompi kumpi kumppani selvästi toista enemmän, ja jos näin, kumpi.

Mistä kertoo esim. TV:ssä pyörivä "Maajussille morsian"-sarjan suosio varsinkin naisten keskuudessa? Juu juu, maalaisromantiikkaa ja kaikkea, mutta pohjalla edelleen käsitys että mies tarjoaa puitteet (=oma maatila, kuinka ihkua), naisen tärkein tehtävä on näyttää kauniilta vaivatessaan vähän leipätaikinaa sisällä. Eikös viimeisissä jaksoissa jotkut naisista alkaneet jo purnata heille sälytettävän työn määrää? Ja onhan noita Miljonääri-Jussejakin yms. nähty. Kuinka todennäköisenä näkisitte sarjat joissa sukupuoliroolit olisi heitetty toisinpäin?

Ja minä en sitten sanonut että näin tulisi olla, päinvastoin. Totean vain mikä mielestäni on todellisuus suuressa mittakaavassa.

Minulle työssä tärkeää on:

a) mielekäs sisältö, vaikutusmahdollisuudet, itsenäisyys

b) palkka, joka on oikeudenmukainen korvaus suorituksestani.

Kustannusalalla, jolla työskentelen, ovat palkat yleensä surkeita. Tämä johtuu siitä, että korkeakoulutettuja humanisteja on tungokseen asti puskemassa alalle. Maisterilla (joita yleensä kustannustoimittajat ovat) on yleensä huonompi palkka kuin kaupallisen koulutuksen saaneella henkilöllä, joka työskentelee kirja-alalla markkinoinnin ja myynnin parissa.

Ja vielä mitä suurempi kustannusala, sitä enemmän sinne pyrkii koulutettuja ihmisiä töihin ja sitä surkeammat heidän palkkansa ovat. Ison kustannustalon/ -konsernin etuihin kuuluu hyvät uranäkymät eli on mahdollisuus vaihtaa talon sisällä tehtäviä ja edetä.

Mitä vanhemmaksi tulen, sitä tärkeämmäksi tulee työstä maksetun korvauksen määrä, sillä se kertoo myös työpanokseni arvostamisesta.

CandyMan kirjoitti:

hermine kirjoitti:Viitaten tähän asiakeskusteluun:

http://kitina.net/viewtopic.php?t=4510

Johtuuko todella se, että naiset pitävät ammatinvalinnassaan tärkeimpänä muita seikkoja kuin hyvää palkkausta, siitä että naiset olettaisivat miehen huolehtivan pääsääntöisesti yhteisen talouden toimeentuloista?

Toisaalta sanomiset ja teot eivät ainakaan suuressa mittakaavassa käy välttämättä yksiin.

Näinhän se on. Gallupien mukaan kaikki katsovat tv:stä vain uutisia ja luontodokumentteja ja ottavat joskus lasillisen viiniä hyvällä aterialla.

CandyMan kirjoitti:
Mistä kertoo esim. TV:ssä pyörivä "Maajussille morsian"-sarjan suosio varsinkin naisten keskuudessa? Juu juu, maalaisromantiikkaa ja kaikkea, mutta pohjalla edelleen käsitys että mies tarjoaa puitteet (=oma maatila, kuinka ihkua), naisen tärkein tehtävä on näyttää kauniilta vaivatessaan vähän leipätaikinaa sisällä. Eikös viimeisissä jaksoissa jotkut naisista alkaneet jo purnata heille sälytettävän työn määrää?

Naiset ovat niin tyhmiä, että uskovat todeksi hokeman: "Maaseudulla ihmiset ovat aidompia." Olen katsonut ko. sarjaa ja voin näin kaupunkilaisena todeta, että maalaiset ainakin tuon sarjassa annetun kuvan mukaan ovat myös aidommin kusipäitä.

työn mielekkyys tulee minulla ensin, palkka sen jälkeen. mutta jos palkkauksella työnantaja osoittaa ettei pätkääkään arvosta työtäni, niin kyllä se työn mielekkyyskin siinä yleensä laskee.

joskus nuorempana koin huonoa omatuntoa kun vaihdoin paremmin palkattuun paikkaan. siinä sitten hetken tuumasin, ja tulin siihen tulokseen, että jos mulle maksetaan näin huonoa palkkaa on työnantaja sitä mieltä että en ole enemmän arvoinen, enkä täten heille tärkeä työntekijä. Eli sehän on heille helpotus että lähden

par-sky kirjoitti:työn mielekkyys tulee minulla ensin, palkka sen jälkeen. mutta jos palkkauksella työnantaja osoittaa ettei pätkääkään arvosta työtäni, niin kyllä se työn mielekkyyskin siinä yleensä laskee.

Juuri näin. Minä otin kuntapuolen palkkauksen henkilökohtaisena loukkauksena ja vittuiluna, enkä voisi olla onnellinen työssä, jossa koen, että minua ei arvosteta työnantajan toimesta.

NuoriDaavid kirjoitti:kuntapuolen palkkauksen

Muistathan, että äänestämällä voit vaikuttaa

nowaysis kirjoitti:

NuoriDaavid kirjoitti:kuntapuolen palkkauksen

Muistathan, että äänestämällä voit vaikuttaa

Tehokkaampaa on äänestää jaloillaan.

jos nykyisen kumppanini kanssa hankin lapsia, on itsestään selvää, että mies jää hoitovapaalle. Ensinnäkin siksi, että nautin työstäni ja varmasti myös kotiäitinä olosta, mutta myös sen takia, että näin talous pysyy parempana. Mulla on huomattavasti parempi palkka kuin hänellä.

Pallotin kakkosen. Se on lähimpänä totuutta, vaikka en koekan olevani "matalapalkkaisessa työssä", kun palkkani on kuitenkin suomalaisten keskipalkkaa suurempi. Mutta isopalkkaisten mielestä se varmaankin on matala.

Mitä miehen tuloihin tulee, mieleisin vaihtoehto minulle olisi, että miehen tulot olisivat mahdollisimman samansuuruiset kuin omani. (Täytynee etsiä elämänkumppani oman ammatin piiristä ) Merkittävästi itseäni rikkaampaa miestä en edes toivo löytäväni, syistä että

a) nuo "nainen toivoo miehestä elättäjää itselleen" -jutut ovat mulle jotenkin täysin vieraita ja vastenmielisiä. Olisi kerta kaikkiaan inhottavaa sietää omalta aviomieheltään loukkauksia tyyliin "muista että minä tienaan enemmän", "minähän tämän perheen elätän". Tasa-arvo, tasa-arvo, tasa-arvo.

b) en välitä espoolaisesta ökyporvaritalosta, kahdesta uudesta autosta tai jatkuvista kalliista ulkomaanmatkoista. Jotenkin kavahdan sellaista pröystäilymeininkiä. Omat tuloni tulevat olemaan vähän suuremmat kuin vanhemmillani on ollut, ja säilyttäessäni lapsuudenkotini elintason olisin erinomaisen onnellinen. Se on hyvä mittari. Siitä yli menevä nyt vain on tarpeetonta.

Aito_Johanna kirjoitti:a) nuo "nainen toivoo miehestä elättäjää itselleen" -jutut ovat mulle jotenkin täysin vieraita ja vastenmielisiä. Olisi kerta kaikkiaan inhottavaa sietää omalta aviomieheltään loukkauksia tyyliin "muista että minä tienaan enemmän", "minähän tämän perheen elätän". Tasa-arvo, tasa-arvo, tasa-arvo.

b) en välitä espoolaisesta ökyporvaritalosta, kahdesta uudesta autosta tai jatkuvista kalliista ulkomaanmatkoista. Jotenkin kavahdan sellaista pröystäilymeininkiä. Omat tuloni tulevat olemaan vähän suuremmat kuin vanhemmillani on ollut, ja säilyttäessäni lapsuudenkotini elintason olisin erinomaisen onnellinen. Se on hyvä mittari. Siitä yli menevä nyt vain on tarpeetonta.

Erittäin hyvin sanottu

Aito_Johanna kirjoitti:Olisi kerta kaikkiaan inhottavaa sietää omalta aviomieheltään loukkauksia tyyliin "muista että minä tienaan enemmän", "minähän tämän perheen elätän".

Hyi! Kyllä tuossa on miehessä perustavanlaatuinen vika. Mies, joka kokee voivansa sanoa noin puolisolleen, on pissapää eikä ole puolisoaan ansainnut. Raha nyt vaan on yksi pieni juttu parisuhteessa.

Lolita kirjoitti:

Aito_Johanna kirjoitti:Olisi kerta kaikkiaan inhottavaa sietää omalta aviomieheltään loukkauksia tyyliin "muista että minä tienaan enemmän", "minähän tämän perheen elätän".

Hyi! Kyllä tuossa on miehessä perustavanlaatuinen vika. Mies, joka kokee voivansa sanoa noin puolisolleen, on pissapää eikä ole puolisoaan ansainnut. Raha nyt vaan on yksi pieni juttu parisuhteessa.

Onhan se helppo sanoa noin kun mies maksaa laskut

Clay kirjoitti:Onhan se helppo sanoa noin kun mies maksaa laskut

Mun laskuja ei ole koskaan mies maksanut, mä olen aina maksanut laskut itse, vaikkakin joskus miehen tienaamista rahoista.

En laske omaa tai lapsen/lasten elatusta mieheni varaan. Olen pienipalkkainen ihan kaikkien tilastojen mukaan, mutta kun on kahden ihmisen tulot niin tämä riittää. Aloittaessani työt tässä työpaikassa koin tärkeimpänä sen, että minulle on jotain fiksua työtä josta maksetaan säännöllisesti edes kohtuullista palkkaa. Täällä kehitys-/työttömyysalueella ei voi hirveästi valkata töitään tällä koulutuksella ja tässä elämäntilanteessa.

Sannnu kirjoitti:

Aito_Johanna kirjoitti:b) en välitä espoolaisesta ökyporvaritalosta, kahdesta uudesta autosta tai jatkuvista kalliista ulkomaanmatkoista. Jotenkin kavahdan sellaista pröystäilymeininkiä.

Erittäin hyvin sanottu

Tuota noin. Haluaisin kysäistä, mitä moraalitonta on esimerkiksi siinä, että haluaa asua asunnossa, jossa viihtyy, olipa se sitten suuri tai pieni? Ei kaikki paremman tavoittelu ymmärtääkseni ole kuitenkaan pröystäilymeininkiä.

Minusta tämä moralisointi kuulostaa hieman epäilyttävältä.

Vadim kirjoitti:

Sannnu kirjoitti:

Aito_Johanna kirjoitti:b) en välitä espoolaisesta ökyporvaritalosta, kahdesta uudesta autosta tai jatkuvista kalliista ulkomaanmatkoista. Jotenkin kavahdan sellaista pröystäilymeininkiä.

Erittäin hyvin sanottu

Tuota noin. Haluaisin kysäistä, mitä moraalitonta on esimerkiksi siinä, että haluaa asua asunnossa, jossa viihtyy, olipa se sitten suuri tai pieni? Ei kaikki paremman tavoittelu ymmärtääkseni ole kuitenkaan pröystäilymeininkiä.

Minusta tämä moralisointi kuulostaa hieman epäilyttävältä.

Okei, tarkentava lisäys listaani:

c) en haluaisi elää miehen kanssa, jonka mielestä minun kotini ja elämäntapani on jotenkin pientä ja köyhää ja huonompaa. Se taas johtuu omanarvontunteesta ja ylpeydestä ja siitä, että en itse usko, että viihtyisin - miten sen muotoilisi - enemmän kuluttamaan tottuneessa elämäntavassa, enkä siis voisi olla oma itseni ja tuntea oloani kodikkaaksi sellaisen miehen rinnalla, jolle kallis elämäntapa on keskeistä.

Ei kai kaikki "paremman" tavoittelu ole pröystäilymeininkiä, mutta aika monien kohdalla kyllä on.

Töihin palaavalle synnyttäneelle naiselle ehdoton palkankorotus. Muutoin olkoon miehuillä ja naisilla samat. Laskettakoon lasten tähden poissa olot myös työvuosiksi.

Slam -> Eduskuntaan.

del

Smailer kirjoitti: Ei tähän muuta.

Kiitos, kiitos! Viihde on mun keskimmäinen nimi.