Kitinä

Do dii, meitsi taas täällä kun pitää pimennossa pohtia näitä perhejuttuja.

Eli, ongelma lähinnä se, että kun tyttöystäväni käy perheensä luona, niin hän tulee yleensä vittuuntuneena sieltä takaisin, ensin hermostuneena ja sitten usein purskahtaa itkuun. Syynä siihen on se, että hänen äitinsä purkaa omat paineensa häneen, ja lisäksi lainailee koko ajan rahaa, vaikka tytölläni ei ole tililla itselläänkään kovinkaan paljoa enää jäljellä. Kylässä hän käy usein, ainakin kerran viikossa koska pitää vahtia lapsia.

Perhe siis muodostui aikaisemmin kuudesta henkilöstä, hän muutti puoli vuotta sitten mun kanssa yhteen. Jäljelle jäi nuori yrittäjä-isä, vanhempi äiti ja 3 lasta. Tyttöystäväni ei oikein voi olla menemättä kotiin illaksi vierailulle, tai olla lainaamatta rahaa, koska silloin äiti heittäytyy martyyriksi, syyttelee kaikkia että hänellä on niin huonoa yms.

Itse olen sitä mieltä, että vanhempien pitäisi pääsäännöllisesti tukea lapsiaan, eikä toistenpäin. Kerroinkin hänelle, mitä tekisin hänen asemassa - olisin menemättä ja kertoisin suoraan, miten asiat on. Jos välit katkeaa äidin kanssa, niin tuskin ne katkeavat koko elämäksi ja ehkä saavat äidinkin tajuamaan, että hän on väärässä tämän asian suhteen.

Mitä mieltä te olette?

Elatusvellollisuussuhde on ohitse ja lainaamiskierteen pystyy katkaisemaan vain perheen äiti itse.

Slam, nyt kyse ei ole laista, vaan moraalista. Ja äitihän ei rahojen lainaamista lopeta, ellei joku muu sano EI. Ja tyttöni ei sitä kehtaa sanoa...

PS. toi southpark hahmo on niin sinä

Köyhyysrajalla pyöritän omaakin elämääni ainakin nyt. Ei tämä tietenkään ole aivan sama asia, kun kolmen alaikäisen lapsen elättäminen.

Ihmisten on vain tajuttava, että ei aina voi lainata. Minun elämäni varrella on ollut, niin monenlaista lainaajaa, jotka lainaa sitten aina sen 20e-40. Eivätkä pysty sitä maksamaan sovittuun aikaan takaisin.

Olin lainanannut yhdelle sällilli 10e ja tämä juoksee kaljannälkäisenä kimpussa ja selostaa: "sinulla on raha-asiat, niin hyvin ja muuta paskaa". Silloin kun ei tienaa, silloin ei myöskään kuluteta!! En silloinkaan saanut nollaa euroa kuussa enempää, mutta en myöskään käyttänyt. näin.

Kirpputorit, sosiaalitoimistot ja entinen naapurini (kaksi lasta) on oikein haukka hakemaan ruokaa. "Njoo, kävin tuosta vetäseen kassin ruokaa diakoniatomistolta." äijä naureskeli viimeksikin. Mitä ihmeellisimmistä mestoista saa ruokansa ja pystyi ostamaan myös paljon turhuutta, koska teki niin.

Yksinkertaisesti kaikkia vaihtoehtoja ei vain käytetä. "En minä kehtaa mennä sossuun" sanoi kaveri, jolla ei ole ammatillistakoulutusta ja oli alle 25 vuotta. Jos ei hae niin kärsi sitten. Tampereelta saa ilmeisesti ensimmäisen käynnin jälkeen köyhyysrajan alapuolelle mennessä ihan vain paperit lähettämällä rahaa.

yannara kirjoitti: Ja äitihän ei rahojen lainaamista lopeta, ellei joku muu sano EI. Ja tyttöni ei sitä kehtaa sanoa...

Kukaan muukaan sitä ei voi sanoa. Tyttöystäväsi olis syytä lopettaa olemasta vässykkä, ja ryhdistäytyä. Mitä sitten, jos sen mutsi on muutaman viikon loukkaantunut? Tuskin se omaa lastaan siltikään loppuikäänsä vihaa.

Bliss kirjoitti: Kukaan muukaan sitä ei voi sanoa. Tyttöystäväsi olis syytä lopettaa olemasta vässykkä, ja ryhdistäytyä. Mitä sitten, jos sen mutsi on muutaman viikon loukkaantunut? Tuskin se omaa lastaan siltikään loppuikäänsä vihaa.

You just said it! Olen aivan samaa mieltä!

Hänet on saatava ymmärtämään, että se ei ole soveliasta. Kännätkää kerran yhressä ja puhukaa toisillenne.

joo, morjes. Jos lähtisi hakemaan evästä. Missähän mahtaa Tampereella olla työttömienruokailu? Työttömienpaja on/oli linja-autoasemalla.

Juu, tue tyttöystävääsi sanomaan rohkeasti ei ja tukemaan äitiään sellaisella tavalla, josta hänelle tulee hyvä eikä hyväksikäytetty olo. Hänen äitinsä on aikuinen ihminen, jonka pitäisi osata hoitaa hommansa itsenäisesti.