Kitinä

...

Äiti on joulun tärkein nainen...

...

Äidin luona tietenkin. Toinen vaihtoehto on ihan turhaa itsekidutusta.

...

aimohaiku kirjoitti:Äiti on joulun tärkein nainen...

No niin on! Kuka muu tekis paremmat pöperöt ihan yhtenä esimerkkinä mainittakoon. Äiti rules muutenkin tällä hetkellä. Äiti lenkittää mun koiran, hemmottelee hyvällä ruualla, toimii kuskina mm. kouluun ja potkii tarvittaessa sängystä. Yhdessä käkätetään myös meidän huonoille läpille. Jotain hyvääkin tai siis paljonkin hyvää seurannut tästä paskasta äksidentistä.

RolloTomasi kirjoitti:Mutta saattaa jäädä viimeiseksi tilaisuudeksi viettää joulu tuon naisen kanssa, ainakin niin että hän on sinkku.

Toivo ei kuole koskaan, eihän? Että jos se kuitenkin...

Äiti rakastaa sua varmasti, naisen rakkaudesta ei ole varmaa tietoa. Kun saat äidin rakkautta, itsetuntosi kohoaa ja todennäköisyys naisen rakkauden voittamiseen kohoaa. Sitäpaitsi etäisyys ja ikävä voivat saavat kummia aikaan. Jos eivät saa, unohda mamma ja etsi uusi.

Ei löytynyt vaihtoehtoa kaikkein ilmeisimmälle eli

c) Rollo menee äidin luo ja syö lihapullia ja perunoita sekä kinkkua, rosollia, silliä, joulupuuroa, luumukiisseliä,maksamakkaraa, psteijoita,kalkkunaa,jäätelöä,lanttulooraa, porkkanaraastetta,hivenen hernesoppaa,pernalooraa, perunalooraa, perunalaatikon,potatismuusia,stadinturskaa,kaviaaria,jaffaa,kolaa,lehmänmaitoa,kaupan maitoa,surmjölkkiä,vanhanajan kermaa,raakaa jauhelihaa,mulkkuja paistettuna ja ilman.Seka suklaata,vanukasta,korppuja,harppuja,pashaa etukäteen,yoghurtteja,Romanian jugurttia,Bulgarian viiliä.
JA VÄLILLÄ lepää.

Äidin luona, äidin hyviä joulupöperöitä syöden.
Naisia ehtii riiata joulun jälkeenkin vaikka koko ensi vuoden.

...

...

RolloTomasi kirjoitti:Ihmisethän yleensä syyttävät minua synkistelystä. Ainoa keino lopettaa synkässä todellisuudessa eläminen on kieltää todellisuus ja alkaa uskoa johonkin, jota ei oikeasti ole. Tässä tapauksessa synkistelyn voi lopettaa uskomalla toivoon - ongelmana tietenkin on tietoisuus siitä, että toivolla ei ole perusteita ja tämä ristiriita vaikeuttaa tilannetta: synkkyys on ja samanaikaisesti tieto todellisuudesta pitäisi jotenkin tukahduttaa. Aika uskomatonta ja siksi mieluummin valitsen synkkyyden ja tosimaailmassa elämisen. Synkkää on, mutta ainakin se todella on.

Jokaisen todellisuus on sitä mihin uskoo -- myös sinun. Ei se, että sinun kohdallasi elämäsi uskomukset kannattelevat synkkää maailmankatsomusta, tee niistä yhtään sen todellisempia.

Voisin sanoa, että minun näkökulmastani sinun maailmankuvasi on kauempana "todellisuudesta" kuin vaikkapa omani (esim. et tunnu havaitsevan monia elämän ihanuuksista). En kuitenkaan tarkoita että yksin tällä toteamuksella pitäisi olla mitään argumentaatiovaikutusta sinun kohdallasi suuntaan tahi toiseen -- tarkoitan vain, että älä nyt harhaudu kuvittelemaan, että omaan subjektiiviseen tulkintaasi perustuva käsitys maailmasta olisi mitenkään objektiivisesti sen todellisempi.

Kaikkien elämänkatsomus perustuu siihen, mitä ovat elämänsä aikana oppineet ja mihin uskovat. Kukaan ei ole poikkeus. Ei sinulla, sen enempää kuin kenelläkään muullakaan, ole mitään keinoja saada objektiivista tietoa maailmasta. Jos väität että on, katsot määritelmällisesti olevasi jumala. Sellaisista uskomuksista, jos mistä, kannattaisi luopua.

Motiivini tätä kirjoittaessani ei ole esittää, että sinun pitäisi alkaa ajatella kuten vaikkapa minä tai joku muu historian henkilö x, y tai z, tai ylipäätään yrittää alkaa uskoa johonkin juttuun, kuten toivoon jonka tuossa mainitsit. Ei. Sen sijaan todella suosittelen selvittämään itselleen, mihin oikein uskoo ja ennen kaikkea miksi.

Kaiken minkä tiedät, olet oppinut. Jäljitä mitä kautta eri uskomukset ovat päähäsi juurtuneet. Jo yksin tietoisuus siitä saa yleensä suuria muutoksia aikaan, kun on jotain eväitä alkaa kyseenalaistaa näitä "totuuden jyväsiä", joita jotkut muut täällä harhailevat ovat omaa maailmankuvaansa vahvistaakseen eteemme syöttäneet.

Ymmärrän että vaikkapa oma maailmankuvani tuntuu sinusta vieraalta ja se aiheuttaa hyljintäreaktion, koska se ei tunnu omalta, uskottavalta. Tämä mekanismi toimii samoin kaikilla ihmisillä, eikä kenenkään kohdalla todista asioiden todellisesta laidasta yhtään mitään. Mutta kuten sanoin, älä siis missään nimessä yritäkään alkaa uskoa johonkin jonkun toisen määrittelemään kaanoniin, sen enempää minun kuin kenenkään muunkaan -- ei siitä mitään tule. Tärkeintä on tutustua itseen, tulla tietoiseksi siitä mitä on oppinut ja mille pohjalle eri uskomuksensa on rakentanut. Oikeasti faktatasolla nimittäin tiedämme hyvin, hyvin vähän; lähinnä mieleen tulee vaikkapa matematiikassa viritettyjä totuuksia, jotka nekin ovat tietysti määritelmäsidonnaisia, eivät universaaleja laajassa mielessä.

...

RolloTomasi kirjoitti:Mutta toki jos pelkästään uskomalla, että hän rakastaa minua, hän rakastaa minua, haluan toki tulla uskoon niin nopeasti kuin mahdollista.

Ei se nyt noin mene, ja kaiken lisäksi se on epäolennaista: eihän ongelma ole se, rakastaako ko. nainen sinua vai ei (eihän tällä ole mitään itseisarvoa), vaan se oletko onnellinen vai et.

RolloTomasi kirjoitti:Heitä nyt jotain läppää vielä itsereflektiosta ja itsetuntemuksesta päättyen sanoihin: "Ei sinun onnellisuutesi ole kiinni siitä rakastaako hän sinua vai ei," jotta pääsen vastaamaan James Ellroylla: "Obsession is a self-referential madness commonly known as love."

Ei minulla ole totta puhuen juuri hajuakaan, mitä nuo sanat (itsereflektio, itsetuntemus) sinulle tarkoittavat, joten olisi varsin turhanpäiväistä kinastella niistä.

Mutta jos mikään on varmaa niin se, että on varmasti löydettävissä ihminen, joka ei tuntisi sinun asemassasi samoin (siis jos ei saa olla kyseisen naisen rakkauden kohteena, niin tämän seurauksena elämä on väistämättä yksiselitteisen synkkää), mikä vastaesimerkkinä todistaa, että onnettomuutesi syy ei ole tuossa naisessa ja hänen tunteissaan sinua kohtaan; syy on jossain sinun sisälläsi. Kysymys siis kuuluu, oletko perillä siitä, MIKSI sinusta tuntuu niin kurjalta, että tämä nainen ei rakasta sinua?

Tuntuu että yrität välttää omaa vastuutasi tämän ymmärtämisessä, ja laiskuuttasi ennemmin vain syytät "maailman synkkyyttä". Siteeraatko siinä ohessa sitten James Ellroyta tai vaikka Katto-Kassista, ei muuta tätä millään tavoin.

Voisitko muuten selittää minulle, miten tuon Ellroyn toteamus mielestäsi vaikuttaa siihen miten sinun tilanteessasi olisi kannattavinta toimia ja miksi? Tuohan on vain yksi lause; sen käytännön implikaatiot riippuvat jotakuinkin täysin siitä, mitä uskomuksia sinulla eri asioista on. Näen tuossa olennaisesti vain yhden vaillinaisen ja sisällöllisesti kyynisen määritelmän "rakkaudesta". Mitä sitten? Rakkaudelle on vaikka kuinka monta muutakin määritelmää. Kysymys kuuluu: miksi vetoat juuri tähän määritelmään?

Jos rakennat elämäsi eri alueilla kaikkein kyynisimpien uskomusten varaan, niin.. what can you expect? Maailma näyttää synkältä! Wow, mikä yllätys. Mutta kuten jo aiemmin sanoin, se että valitset perustaa maailmankuvasi juuri tällaisten uskomusten varaan, ei muuta sitä että ne ovat silti uskomuksia siinä kuin muutkin eivätkä edusta sen enempää mitään objektiivista totuutta.

RolloTomasi kirjoitti:Mutta minullapa on erinomainen idea! Pudotetaan kaksi ihmistä alas 45. kerroksesta kadulle autojen keskelle ilman turvavaijereita, laskuvarjoja ja sen sellaisia. Sinä sanot, että koska uskot, että he selviävät pudotuksesta naarmuitta, he selviävät. Minä puolestani sanon, etten usko heidän naarmuitta selviävän. Sinulla ei pitäisi olla mitään koetta vastaan, koska sinun uskomuksessasi ihmiset selviävät naarmuitta. Milloin suoritetaan tämä testi?

Enkä sano. Älä nyt viitsi hölmöillä.

...

Rollon pitäisi viettää joulunsa äitinsä luona.

Koska kaikkia kiinnostaa, kerron kuinka vietän oman jouluni: Tekemällä vapaaehtoistyötä joulukahvilassa. Ensi maanantaina on palaveri ja sit katsotaan kuinka pitkäksi aikaa minut sinne huolitaan ja huolitaanko kaikkina kolmena päivänä.

Aito_Johanna kirjoitti:Toinen vaihtoehto on ihan turhaa itsekidutusta.

turhaa ajan haasketta ja sitähän rollo ei tee

aimohaiku kirjoitti:Äiti on joulun tärkein nainen...

Niin on. Ihanasti sanottu.
Ja ny mul alkaa sit jo jouluressi

Rollo äitin luokse, tietysti. Kukaan nainen ei rakasta sinua niin kuin oma äiti, ja hän on varmasti iloinen saadessaan sinut Jouluksi luokseen.

Lolita kirjoitti:Rollon pitäisi viettää joulunsa äitinsä luona.

Koska kaikkia kiinnostaa, kerron kuinka vietän oman jouluni: Tekemällä vapaaehtoistyötä joulukahvilassa. Ensi maanantaina on palaveri ja sit katsotaan kuinka pitkäksi aikaa minut sinne huolitaan ja huolitaanko kaikkina kolmena päivänä.

Jos tuun kahvilaasi, tuotko vapaaehtoisesti Stadinarskalle joulukahvit?Kerro se päivä kun sut on huolittu? Onko maksu vapaaehtoinen. Mulle joulutorttu ja kahvi kermalla. Sokerin laitan mummotyyliin suuhun, kiitos.
Saako joulukahvilassasi kiltit Stadinarskat vapaaehtoisen jouluhalin?
Stadinarska
joulukahvin ja halinkalastaja

Keikaus kirjoitti:Äiti rakastaa sua varmasti, naisen rakkaudesta ei ole varmaa tietoa. Kun saat äidin rakkautta, itsetuntosi kohoaa ja todennäköisyys naisen rakkauden voittamiseen kohoaa. Sitäpaitsi etäisyys ja ikävä voivat saavat kummia aikaan. Jos eivät saa, unohda mamma ja etsi uusi.

Komppaan tätä noin 70%. Äiten luo vaan, vaikka äiten rakkaus ei siihen itsetunnon osaan vaikuta paskaakaan. Se on poliittisesti ja taktisesti oikea ratkaisu.

Äidin luona ehdottomasti ja leväten.
Sen naisen kanssa tuskin voi levätä ja siihen kuluu vain liiaksi ylimääräistä energiaa - niinkuin naisiin yleensäkin.
Eikä sen naisen kanssa voi tehä kuitenkaan samallalailla niitä kaikkia joulujuttuja ku äitin luona äiteen kanssa. Eikä sen naisen safkat oo yhtä hyviä.
Mee uudeksi vuodeksi sen naisen luo ja pussaa sitä, hetiku vuos vaihtuu. Näin voi sulle nainen kapsahtaa ensivuodeksi....

...

So Easy kirjoitti:Voisin sanoa, että minun näkökulmastani sinun maailmankuvasi on kauempana "todellisuudesta" kuin vaikkapa omani (esim. et tunnu havaitsevan monia elämän ihanuuksista). En kuitenkaan tarkoita että yksin tällä toteamuksella pitäisi olla mitään argumentaatiovaikutusta sinun kohdallasi suuntaan tahi toiseen -- tarkoitan vain, että älä nyt harhaudu kuvittelemaan, että omaan subjektiiviseen tulkintaasi perustuva käsitys maailmasta olisi mitenkään objektiivisesti sen todellisempi.

Siis hetkinen. Ensin suosittelet, että Rollo luopuu olettamuksesta, että hänen maailmankuvansa on objektiivinen ja että kaikki maailmankuvat ovat luonteeltaan subjektiivisia, ja sitten toteat, että omasta mielestäsi Rollon maailmankuva on subjektiivisempi kuin omasi. Voisitko selventää.

Vadim kirjoitti:

So Easy kirjoitti:Voisin sanoa, että minun näkökulmastani sinun maailmankuvasi on kauempana "todellisuudesta" kuin vaikkapa omani (esim. et tunnu havaitsevan monia elämän ihanuuksista). En kuitenkaan tarkoita että yksin tällä toteamuksella pitäisi olla mitään argumentaatiovaikutusta sinun kohdallasi suuntaan tahi toiseen -- tarkoitan vain, että älä nyt harhaudu kuvittelemaan, että omaan subjektiiviseen tulkintaasi perustuva käsitys maailmasta olisi mitenkään objektiivisesti sen todellisempi.

Siis hetkinen. Ensin suosittelet, että Rollo luopuu olettamuksesta, että hänen maailmankuvansa on objektiivinen ja että kaikki maailmankuvat ovat luonteeltaan subjektiivisia, ja sitten toteat, että omasta mielestäsi Rollon maailmankuva on subjektiivisempi kuin omasi. Voisitko selventää.

En ainakaan tarkoittanut esittää, että Rollon maailmankuva olisi subjektiivisempi kuin omani. Tarkoitukseni oli todeta, että toki hänenkin maailmankuvansa vaikuttaa minun (subjektiivisesta) näkökulmastani olevan kauempana (minun subjektiivisesta) todellisuudestani, mutta mistään objektiivisesta totuudesta ei kerro kumpikaan mitään. Sikäli siis mielestäni turhaa ylipäätään esittää väitteitä siitä, miten asiat nyt oikeasti muka ovat -- siihen siis kohdistin kritiikkini, kun Rollo sellaista esitti.