Re: kuinka suhtaudut vammaiseen lapseen??
Lähetetty: 05.12.2006 20:47
Olen raskaana, ja en tahtonut mihinkään seulontoihin. Ultrissa kävin omaa uteliaisuuttani, tahdoin nähdä sikiöni. Kielsin kuitenkin lääkäriä kertomasta minulle mitään mahdollisista poikkeavuuksista, kielsin myös kertomasta sen onko kaikki kunnossa. Samoin kielsin kaikki merkinnät niihin papereihin, joita minä tulisin näkemään tämän raskauden aikana.
Se, että näen sikiön liikkuvan ja sydämen lyövän riittää minulle. Nyt kun raskaus on jo pidemmällä, tunnen liikkeet ja tiedän, että kaikki on hyvin.
Jos lapseni olisi todettu (ja mistä tiedän, ettei ole?) mahdollisesti vammaiseksi, ja tämä tieto minulle tulisi, pitäisin hänet joka tapauksessa. En usko, että kykenisin aborttiin, ja toisekseen epäilisin mahdollisen "vammainen"-tuomion varmuutta. Ja vaikka lapseni syntyisi vammaisena, vammautuisi synnytyksessä tai myöhemmin, olisi hän kuitenkin lapseni ja mitä todennäköisimmin aivan yhtä rakas kuin tervekin lapsi.
Keskustelimme joskus työtoverini kanssa aiheesta. Hän sanoi, että tekisi ehdottomasti abortin, minä taas sanoin, että tuskin tekisin. Pohdimme syitä tähän. Hänen syynsä oli se, että hän on ollut niin paljon vammaisten ihmisten kanssa tekemisissä. Hassua, sillä se on yksi syy siihen, miksi en epäröisi pitää lastani.
Vaikeita kysymyksiä ja vaikeita tilanteita- jokainen tekee ratkaisunsa parhaan tietonsa ja tuntonsa mukaan. Ketään en tuomitse, eikä minun valintani ole oikea, se on vain minun valintani.
Ainoa pelkoni tällä hetkellä sairaan lapsen synnyttämisessä on se, että lapsi kokisi tarpeetonta tuskaa ja kärsimystä. Mutta koska tieto ja tulokset eri seulonnoista eivät voi sataprosenttisesti kertoa vammaisuuden astetta ja laatua, en uskaltaisi perustaa raskaudenkeskeytyspäätöstä niihin, edes sillä hinnalla, etten näin "suojelisi" lastani "suuremmalta" kärsimykseltä.
Olenko jättänyt menemättä seulontoihin vain sen takia, että tahdon säästää itseäni päätökseltä teenkö abortin vai en, vai siksi, että olen todella sitä mieltä, että sillä ei ole merkitystä onko lapseni vammainen?
Se, että näen sikiön liikkuvan ja sydämen lyövän riittää minulle. Nyt kun raskaus on jo pidemmällä, tunnen liikkeet ja tiedän, että kaikki on hyvin.
Jos lapseni olisi todettu (ja mistä tiedän, ettei ole?) mahdollisesti vammaiseksi, ja tämä tieto minulle tulisi, pitäisin hänet joka tapauksessa. En usko, että kykenisin aborttiin, ja toisekseen epäilisin mahdollisen "vammainen"-tuomion varmuutta. Ja vaikka lapseni syntyisi vammaisena, vammautuisi synnytyksessä tai myöhemmin, olisi hän kuitenkin lapseni ja mitä todennäköisimmin aivan yhtä rakas kuin tervekin lapsi.
Keskustelimme joskus työtoverini kanssa aiheesta. Hän sanoi, että tekisi ehdottomasti abortin, minä taas sanoin, että tuskin tekisin. Pohdimme syitä tähän. Hänen syynsä oli se, että hän on ollut niin paljon vammaisten ihmisten kanssa tekemisissä. Hassua, sillä se on yksi syy siihen, miksi en epäröisi pitää lastani.
Vaikeita kysymyksiä ja vaikeita tilanteita- jokainen tekee ratkaisunsa parhaan tietonsa ja tuntonsa mukaan. Ketään en tuomitse, eikä minun valintani ole oikea, se on vain minun valintani.
Ainoa pelkoni tällä hetkellä sairaan lapsen synnyttämisessä on se, että lapsi kokisi tarpeetonta tuskaa ja kärsimystä. Mutta koska tieto ja tulokset eri seulonnoista eivät voi sataprosenttisesti kertoa vammaisuuden astetta ja laatua, en uskaltaisi perustaa raskaudenkeskeytyspäätöstä niihin, edes sillä hinnalla, etten näin "suojelisi" lastani "suuremmalta" kärsimykseltä.
Olenko jättänyt menemättä seulontoihin vain sen takia, että tahdon säästää itseäni päätökseltä teenkö abortin vai en, vai siksi, että olen todella sitä mieltä, että sillä ei ole merkitystä onko lapseni vammainen?