Kitinä

Blogi aiheesta elämä elinkautisvangin vaimona 90-luvun Suomessa. Ei Karinkaan kovin hyvin pysty perustelemaan, miksi mieheensä rakastui, mutta hyvin on tähän astisessa tarinassa pystynyt sen sinisilmäisyyden kuvaamaan, tai ne vaaleanpunaiset lasit silmillä.

http://www.karinmeri.vuodatus.net/

Tuosta blogista pätkä:

- Piriä? Siis ootko Säkin vetänyt jotain amfetamiinia vai?
- Heehheheeehheehee...
- Oikeesti hei, nyt mä en oikeen tajuu taas... Siis Sä oot jonkun Veskun kans istunut jossain vetämässä amfetamiinia? Ihan nyt tässä lähiaikoina vai koska? Täh?
- Älä nyt riehu... Hehhehehh... Mä luulin että sä oisit tajunnut...
- Tajunnut niinko mitä?
- Hei haloo muru - ei kai kukaan nyt ilman mitään tajuntaa laajentavaa kirjottele mitään yli 40-sivusia kirjeitä, hehheheehhheheehhe...
- Sittenhän Sä olet puhunut mulle paskaa! Sä olet koko ajan sanonu mulle ettet Sä käytä mitään aineita!
- Enhän mä käytäkään. Vesku nyt vaan oli saanut ja tarjos, niinko läksiäisiks... Luuletsä että mä koko ajan täällä pää sekasin olen heilunut? Hei kulta haloooooo! Sä tunnet mut! Kyllähän sä nyt kaman käyttäjän tunnistat, näytänkö mä muka semmoselta? Oonko mä muka ollut jotenkin sekasin sun mielestä tapaamisissa? Voitko sanoo?
- Niin mut...
- Ja hei kulta, muista: mä en oo jäänyt mistään kiinni. Niin kauan ku ei voi todistaa ni on syytön.

Koetin taas kertaalleen kasata itteni. Olin ihan järkyttynyt. Mua oli kusetettu koko ajan. Miten mä en muka ollut huomannut mitään tai tajunnut koska kyllähän mä nyt oikeesti erotan ihmisen joka käyttää huumeita!! Vai oliko se sittenkin niin, että kun joku asia on liian lähellä, sitä ei vaan näe.

Kotona hain kaikki kirjeet käsiini. Tuosta 47-sivusesta ihanasta kirjeestä ja piirroksista olin ollut ylionnellinen. Oliko se koko homma tehty jossain sekopäisyyksissä? Entäs toi 14-sivunen? Oliko sekin kirjotettu jossain "oloissa" vai oliko se totta? Mikä enää ylipäätään oli totta ja oikeaa? Oliko nuo kaikki pitkät runoilut ja pohdinnat vaan valhetta, perustuiko kaikki meidän välillä käyty syvällinen keskustelu vaan johonkin huumeharhailuun? Oliko se todellinen Mies sitten se, joka kirjotti vajaan A4-arkin tyyliin "nyt ei ajatus kulje, sori, rakastan sua, voitko laittaa pari postarii tulemaan". Siinäkö oli mun rakastamani ihminen OIKEESTI?

Vai mitä mä olin oikeesti rakastanut? Jotain kamapäisiä harhoja ja niihin perustuvaa persoonaa joka ei siis ollut edes mikään oikea persoona vaan joku... JOKU! Harhaisia unelmia ja kuvitelmia - oliko Mies sitten ilman huumeita ollenkaan edes sitä mieltä, että se rakastaa mua? Voinko mä luottaa enää mihinkään ja jos voin, niin mihin?


Repesin.

Mutta olenkin tunteeton sika.

Joskus aikaisemmin luin tota blogia hetken, mutta tuonnehan on tullut paljon ihan timanttista kamaa.

Huumetyttö Aino:

- Eikö vaan? Onko sustakin? Ja mä en oo keskiviikon jälkeen vetänyt mitään kun sosiaaliämmät otti multa lapsen huostaan. Ne on vieny multa nyt kaikki... Yhen ne vei suoraan laitokselta kun mä olin käyttäny piriä. Ootsä ollut raskaana?
- No sit sä et tiedä mut ne synnytyskivut on helvetillisiä!! Mä sanoin niille että luulettekste jumalauta että mä oon joku narkkari ja huono äiti, mä otin piriä niihin tuskiin! Ihan varmasti kuka tahansa nainen joka joutuu siihen helvettiin ni tekee mitä tahansa helpottaakseen sitä oloo... Mut ne väitti ettei normaalit ihmiset mitään piriä ota ja mä oon kyllä ihan eri mieltä vai mitä sä sanot?
- Ajattele mikä paska viikko mulla on ollut! Ja mä lainasin fyrkat että pääsin stadista tänne ja noi vitun siat ei päästä mua tapaamiseen! Arvaa soittaako äijä tuolta heti maanantaina frendeilleen ja mä oon kuule hengiltä sen jälkeen. Arvaa vaan uskooko se et MÄ en tehny oharia... Voi vittu...

Ja upeita juonenkäänteitä.

Mies joka ei kestä vankilan avo-osastoa vaan haluaa takaisin Kakolaan. Naisen vauva-halut ja idylli perheestä. Miehen yritykset päästä rikollispomon piiriin ja järjestellä naisen kautta asioita vankilaan ja vankilan ulkopuolella.

Hekottelen ihan kippurassa.

En minä ainakaan. Ei vetoa sitten tippaakaan.

Noiden muijilta sais myös katkasta putket, eivätpähän pilais ainakaan muiden elämää siinä samalla.

Valjakkalabukkatinen naiset ovat, ainakin Ilta-Sanomien listauksen mukaan, aika kokonaisvaltaisesti linnaruusuja itsekin. Vakka siis löytää kantensa muurien sisäpuolelta.

Eikös se ole niin että jotkut haluaa uskollisen miehen, joka ei voi pettää, kun on sitä valvontaa. Tapaamisia sallitaan emimmäkseen vain perheenjäsenille eli myös vaimolle, mutta ei muille hutsuille.

joku ihmeen hinku naisilla on rikollisiin, en kai muuten olisi kellekaan kelvannut. en tosin ole varsinainen rikollinen vaikka tallaisen naaman esittely julkisella paikalla voitaisiin rikokseksi katsoa.

Ann kirjoitti:Valjakkalabukkatinen naiset ovat, ainakin Ilta-Sanomien listauksen mukaan, aika kokonaisvaltaisesti linnaruusuja itsekin. Vakka siis löytää kantensa muurien sisäpuolelta.

Eikös siellä ollut seassa jotain ruotsalaista toimittajaa ja naisia, jotka ovat lähettäneet Valjakkalalle kosiokirjeitä vankilaan?

CandyMan kirjoitti:

Ann kirjoitti:Valjakkalabukkatinen naiset ovat, ainakin Ilta-Sanomien listauksen mukaan, aika kokonaisvaltaisesti linnaruusuja itsekin. Vakka siis löytää kantensa muurien sisäpuolelta.

Eikös siellä ollut seassa jotain ruotsalaista toimittajaa ja naisia, jotka ovat lähettäneet Valjakkalalle kosiokirjeitä vankilaan?

Juu tais olla, se ensimmäinen vaimo.

CandyMan kirjoitti: Eikös siellä ollut seassa jotain ruotsalaista toimittajaa ja naisia, jotka ovat lähettäneet Valjakkalalle kosiokirjeitä vankilaan?

1/5!!! Kyllä KunnonTytötTM saavat nyt synninpäästön.

bedlam kirjoitti:No siis enemmistö munkin naisystävistä on pitänyt tietynlaista uhkaavuutta ja pahuutta kiihottavina piirteinä kaikkine alistamis/raiskausfantasioineen. Joten puhtaasti seksuaalisessa housunkostutusmielessä fantasiatasolla tuo kaiketi on sitten ymmärrettävää, vaikken kieltämättä itse sitäkään täysin ymmärrä.

Niinpä niin, puhumme nyt fantasiatasosta, emme tosielämästä. Tosielämän tasolla tuo voisi vertautua siihen, että miehellä on munaa ja särmää. Henkilökohtaisesti koen kuitenkin niin, että minussa on ihan tarpeeksi munaa ja särmää niin etten tarvitse sitä miehessä ainakaan samassa muodossa kuin itsessäni. Kiltti, rauhallinen ja sovitteleva mies on pop, eikä hänen tarvitse olla edes kynnysmatto. Sellainen mies tuo minun parhaat puoleni esiin, kun taas sellainen eläväinen ja liian dominoiva saa mut vaan vihaiseksi. Koska haluan itse alistaa!!!

huima kirjoitti:Joskus aikaisemmin luin tota blogia hetken, mutta tuonnehan on tullut paljon ihan timanttista kamaa.

Todellakin. Piti lukea illalla yhdeltä istumalta koko blogi alusta loppuun.

ak kirjoitti:

huima kirjoitti:Joskus aikaisemmin luin tota blogia hetken, mutta tuonnehan on tullut paljon ihan timanttista kamaa.

Todellakin. Piti lukea illalla yhdeltä istumalta koko blogi alusta loppuun.

OLEKKOSÄ Slamille sukua kun ootta samannäköisiä!?