Kitinä

Tätäkin aihetta on täällä taatusti jo pohdittu jossain muodossa, mutta nostan sen nyt taas pikkujouluaikaan esiin. Eli onko niin, että jokaisella meillä on joku "taso", jonka mukaan saamme kumppanimme.

Tarkoitan siis sitä, että joillakin henkilöillä ei yksinkertaisesti ole mitään mahguja johonkin tyyppiin...koska ulkonäkö, varakkuus, älykkyys tms. tekijä ei riitä.

Meneekö maailma niin, että hyvännäköiset treffaa vain hyvännäköisiä ja peruskoulun käyneet peruskoulun käyneitä ja mensan jäsenet toisiaan?

Hassua kun pari tyttökaveriani, aina marisee, että kun ne ei löydä ketään, mutta ehkä ne havittelee jotain sellaista, mitä eivät voi saada. Ts. kuvittelevat itsestään ja odottavat toisesta ihan liikoja.

Pitääkö silloin tyytyä ja ottaa se kehen oma taso riittää vai yrittää ikuisesti sitä upeinta?

Sannnu kirjoitti:Hassua kun pari tyttökaveriani, aina marisee, että kun ne ei löydä ketään, mutta ehkä ne havittelee jotain sellaista, mitä eivät voi saada.

Yleensä syynä tuollaiseen valitukseen on valittajan lesbous. Hän ei ole vain vielä sinut tuon puolensa kanssa, joten hän markkinoi itseään ulkomaailmalle hetskunaisena muka etsimällä miestä itselleen, vaikka ei hän oikeasti mitään (miestä) etsi. Kysypä heiltä joskus kokeeksi millaista miestä he oikein etsivät, ja mitä he sellaisen kanssa haluaisivat tehdä haaviin saatuaan.

Candymies sen sanoikin.

Tämän ketjun voi sulkea tästä eteenpäin tarpeettomana.

Rima on ihan riittävän korkealla. Ei siitä mihinkään pääse että ei ole hyväksi itselle ikävä kumppani.Silloin kun ei mikään pakko ole ottaa ketään! Niitähän huonoja riittää. Hyvät ovat niin fiksuja että ne pitää jotenkin "löytää"! Ja siksi minäkin oon vapaa kun en ole jaksanut etsiä vielä kunnolla. Ja miestähän ei kyllä fiksut naiset pokaa väkisin.Ja kyllin fiksut miehet odottaa tasa-arvo-aloitetta ja ei uskalla pokkuroida. Näin olen uumoillut! Näin pelkistäen tämä juttu.
No väärä hymiö ehkä, hihhii!
Stadinarska
Rima on korkealla ja jos sitä koskettaakin saattaa puurimasta saada tikkuja. Paras ylittää!
Oliko tää tekohauskaa. Minä olen siksi hullu taas että nauroin itselleni. Eli hoitoonko?

Ex-mieheni on nykyään miljonääri. Hänen vanhempansa eivät hyväksyneet minua, koska olin tarjoilija ja siivoja, enkä opiskellut kaksikymppisenä. Hän kyllä aidosti rakasti minua - siitä olen tänä päivänä varma - mutta vaihtoi minut kuitenkin toiseen kauppakorkealaiseen. Ikävällä tavalla vielä.
Ehkä minä olin se riman alitus.
Silti en halua ajatella, että se 4 vuotta olisi mennyt hukkaan.

Nykyinen mieheni tienaa toki enemmän kuin minä, ja arvostan häntä suuresti joka asiassa. Jotkut pissis-kusipäät on joskus sanonu mun kuullen että hyi vittu minkänäkönen jätkä, kato sil on akne.

Minun silmiini hän on maailman komein mies.

Niin mistä tasosta olikaan kyse?

CandyMan kirjoitti: Yleensä syynä tuollaiseen valitukseen on valittajan lesbous. Hän ei ole vain vielä sinut tuon puolensa kanssa, joten hän markkinoi itseään ulkomaailmalle hetskunaisena muka etsimällä miestä itselleen, vaikka ei hän oikeasti mitään (miestä) etsi. Kysypä heiltä joskus kokeeksi millaista miestä he oikein etsivät, ja mitä he sellaisen kanssa haluaisivat tehdä haaviin saatuaan.

Hyi, miten sovinistinen näkökanta. Tulee mieleen känninen, ruokkoamaton räkänokkamoukka, joka pyrkii taputtelemaan vieraita naisia takapuolelle ja pakit saatuaan rääkyy "senkin lesbo, senkin lesbo". En väitä, että sinä olisit juuri sellainen mies mutta kommenttisi perusteella edustat samaa vastenmielistä ajattelutapaa: naisen pitää antaa valikoimatta kenelle tahansa, joka vain keksii pyytää, jotta tämä edes olisi nainen.

Kai mulla joku taso on. En vaan ole varmaan kohta kymmeneen vuoteen oikeasti seurustellut. Välisäädöt on varmaan olleet sitten väärää tasoa, kun ei niistä mitään ole tullut. Ehkäpä ovat olleet mielestään korkeammalla tasolla kuin minä. Jos on ollut minusta kiinni niin itse en vain ole ollut kiinnostunut.

Sannnu kirjoitti:Tätäkin aihetta on täällä taatusti jo pohdittu jossain muodossa, mutta nostan sen nyt taas pikkujouluaikaan esiin. Eli onko niin, että jokaisella meillä on joku "taso", jonka mukaan saamme kumppanimme.

Tarkoitan siis sitä, että joillakin henkilöillä ei yksinkertaisesti ole mitään mahguja johonkin tyyppiin...koska ulkonäkö, varakkuus, älykkyys tms. tekijä ei riitä.

Voi herran jestas. Ei kai aikuinen ihminen tosissaan tällaista kysele?

Tottakai ihmiset ovat pariutumismielessä eri tasoisia.

Ruma, köyhä luuseri ei koskaan pokaa menestyvää kaunotarta. Onko tästä oikeasti olemassa jotain epäselvyyttä?

Muistutan jälleen kerran tutkimuksesta, jossa joukko vihkikuvia leikattiin kahtia. Tämän jälkeen pareja tuntemattomat miehet laittoivat naiset kauneusjärjestykseen ja naiset laittoivat miehet komeusjärjestykseen.

Kävi luonnollisesti niin, että kaunein oli pariutunut komeimman kanssa ja rumin rumimman kanssa ja muut siltä väliltä.

Kauneus ei tietenkään ole ainoa asia mihin kiinnitetään huomiota. Esim. 100 miljoonaa euroa tekee kenestä tahansa miehestä haluttavan kumppanin.

Aito_Johanna kirjoitti:Hyi, miten sovinistinen näkökanta. Tulee mieleen känninen, ruokkoamaton räkänokkamoukka, joka pyrkii taputtelemaan vieraita naisia takapuolelle ja pakit saatuaan rääkyy "senkin lesbo, senkin lesbo". En väitä, että sinä olisit juuri sellainen mies mutta kommenttisi perusteella edustat samaa vastenmielistä ajattelutapaa: naisen pitää antaa valikoimatta kenelle tahansa, joka vain keksii pyytää, jotta tämä edes olisi nainen.

Eiku ihan oikeesti. Lukemattomat naiset ovat torjuneet lähestymisyritykseni sanoen "Sori, mutta musta taisi tulla juuri lesbo.". Väitätkö heitä kaikkia valehtelijoiksi?

NuoriDaavid kirjoitti: Muistutan jälleen kerran tutkimuksesta, jossa joukko vihkikuvia leikattiin kahtia. Tämän jälkeen pareja tuntemattomat miehet laittoivat naiset kauneusjärjestykseen ja naiset laittoivat miehet komeusjärjestykseen.

Kävi luonnollisesti niin, että kaunein oli pariutunut komeimman kanssa ja rumin rumimman kanssa ja muut siltä väliltä.

Todistaa, että naimisiin ovat menneet toisiaan muistuttavat ihmiset. Mielenkiintoista olisi tietää miten ne muut siltä väliltä-tyypit onnistuttiin yhdistämään, ääripäitä kun on ihmisissä melko vähän, ja tietysti ne on helppo poimia joukosta.

NuoriDaavid kirjoitti:Tottakai ihmiset ovat pariutumismielessä eri tasoisia.

Ruma, köyhä luuseri ei koskaan pokaa menestyvää kaunotarta. Onko tästä oikeasti olemassa jotain epäselvyyttä?

Mutta komea, köyhä luuseri kylläkin. En nyt tietenkään itseäni sentään kaunottareksi saati menestyjäksi luokittele mutta kaikki äijäni ovat olleet aika renttuja ja koulujakäymättömiä, kilttejä tosin mutta melko luusereita tosiaankin, ja juoppoja.

CandyMan kirjoitti:Yleensä syynä tuollaiseen valitukseen on valittajan lesbous. Hän ei ole vain vielä sinut tuon puolensa kanssa, joten hän markkinoi itseään ulkomaailmalle hetskunaisena muka etsimällä miestä itselleen, vaikka ei hän oikeasti mitään (miestä) etsi. Kysypä heiltä joskus kokeeksi millaista miestä he oikein etsivät, ja mitä he sellaisen kanssa haluaisivat tehdä haaviin saatuaan.

Tämä on yksi vaihtoehto niin miehillä kuin naisillakin. Seksuaalinen suuntautuminen.

On näitä muitakin. Ei ole valmis ihmisenä elämään toisen ihmisen kanssa. Kypsymättömyyttä tai läheisyyden pelkoa?

Tai sitten on tullut niin tylysti kohdelluksi jossakin vaiheessa ettei seurustelu vähempää voisi kiinnostaa.

On paljon helpompi sanoa etsivänsä ihmistä jota ei ole olemassa, kuin myöntää joku ylläolevista. Tietysti voihan joku olla oikeasti vaan liian kranttu, mutta Ronkelit Runkkaavat.

Jäin miettimään etten ole tainnut koskaan ainakaan seurustella kenenkään (kiltin) renttunaisen kanssa? Minusta tuntuu että he ovat niin kovaa valuuttaa ettei heitä liiku enää vapailla markkinoilla. Nettideititkin ovat täynnä vain päämäärätietoisia ja töhtorinväitöskirjaansa väsääviä maailmanomistajanaisia, jotka käyvät oopperassa ystävättäriensä kanssa ja käyttävät enintään kokkelia, ei mitään muita kansanomaisempia huumeita.

Melnais kirjoitti:

NuoriDaavid kirjoitti: Muistutan jälleen kerran tutkimuksesta, jossa joukko vihkikuvia leikattiin kahtia. Tämän jälkeen pareja tuntemattomat miehet laittoivat naiset kauneusjärjestykseen ja naiset laittoivat miehet komeusjärjestykseen.

Kävi luonnollisesti niin, että kaunein oli pariutunut komeimman kanssa ja rumin rumimman kanssa ja muut siltä väliltä.

Todistaa, että naimisiin ovat menneet toisiaan muistuttavat ihmiset. Mielenkiintoista olisi tietää miten ne muut siltä väliltä-tyypit onnistuttiin yhdistämään, ääripäitä kun on ihmisissä melko vähän, ja tietysti ne on helppo poimia joukosta.

En enää muista yksityiskohtia. Jos pareja on esim. 100 kpl niin ei tietenkään käy niin, että mies numero 50 pariutuu juuri naisen numero 50 kanssa, mutta pari on hyvin tod. näk. väliltä 40-60, siis ei paljoa oman ulkonäkötason ylä- tai alapuolelta.

Eo. testi toimii, jos kaikki ovat samaa yhteiskuntaluokkaa (tai suomalaisia koska olemme kaikki keskiluokkaa). Jos mies sattuukin olemaan esim. monimiljonääri tai nainen prinsessa, niin se tietysti muuttaa tuloksia.

irmelianneli kirjoitti:

NuoriDaavid kirjoitti:Tottakai ihmiset ovat pariutumismielessä eri tasoisia.

Ruma, köyhä luuseri ei koskaan pokaa menestyvää kaunotarta. Onko tästä oikeasti olemassa jotain epäselvyyttä?

Mutta komea, köyhä luuseri kylläkin. En nyt tietenkään itseäni sentään kaunottareksi saati menestyjäksi luokittele mutta kaikki äijäni ovat olleet aika renttuja ja koulujakäymättömiä, kilttejä tosin mutta melko luusereita tosiaankin, ja juoppoja.

Komea renttuhan on tietysti kuuminta håttia.

NuoriDaavid kirjoitti:Ruma, köyhä luuseri ei koskaan pokaa menestyvää kaunotarta. Onko tästä oikeasti olemassa jotain epäselvyyttä?

Omaa tasoaan kauniimpien vikittely onnistuu helpommin köyhältä luuserilta kun soittelee kitaraa ja esittää taiteilijaa. Suosittelen!

CandyMan kirjoitti:Jäin miettimään etten ole tainnut koskaan ainakaan seurustella kenenkään (kiltin) renttunaisen kanssa? Minusta tuntuu että he ovat niin kovaa valuuttaa ettei heitä liiku enää vapailla markkinoilla. Nettideititkin ovat täynnä vain päämäärätietoisia ja töhtorinväitöskirjaansa väsääviä maailmanomistajanaisia, jotka käyvät oopperassa ystävättäriensä kanssa ja käyttävät enintään kokkelia, ei mitään muita kansanomaisempia huumeita.

NAMUSETÄHÄN se on kirjoituspäällä tänäpänä! Mistäskustas sä nimesi oot saanut. Muuten, avattaresi on kyllä ala-arvoinen. Näen sussä jatkuvasti jonkun Amerikkalaisen Bluessoittajan ja sähän siis kiertelet asemilla namusetänä? Eikös se ole aika uuvuttavaa hommaa?

Candy on, huolimatta asiallisuudestaan, varsin leppoisa huumorimies niin hän kestää Arskan lutkautuksen mainiosti!

MUTTA XIBERIA-tyttösen juttuun tuli mieleeni että oottako huomanneet mitä minä nyt kulkiessani elämää etsimässä lenkkipolulla:
KOIRAT RUPEAA MUISTUTTAMAAN ULKOILUTTAJAPARISKUNTIANSA enenevässä määrin! Ihan nauroin kun huomasin, että näinhän se on. tarkkailkaa ympäristöänne Kitinäperhe!

Terveisin perveisin
Stadinarska

NuoriDaavid kirjoitti: En enää muista yksityiskohtia. Jos pareja on esim. 100 kpl niin ei tietenkään käy niin, että mies numero 50 pariutuu juuri naisen numero 50 kanssa, mutta pari on hyvin tod. näk. väliltä 40-60, siis ei paljoa oman ulkonäkötason ylä- tai alapuolelta.

Eo. testi toimii, jos kaikki ovat samaa yhteiskuntaluokkaa (tai suomalaisia koska olemme kaikki keskiluokkaa). Jos mies sattuukin olemaan esim. monimiljonääri tai nainen prinsessa, niin se tietysti muuttaa tuloksia.

Minkä takia tämä aihe aina jaksaa ärsyttää? Tai tiedän, siksi että se saa tuntemaan kuin eläisi rinnakkaistodellisuudessa (kiitos G termistä), oikeasti asiat eivät olekaan kuin on luullut.

Todellisuudessa minuakin ovat pokailleet alatason miehet, joille olen ollut hyvä kauppa (mistä muuten kiinnostus, miehethän pyrkivät kohti korkeinta mahdollista saalista), ja humaaniuttani (ei potentiaaleja elättäjiä joukossa) olen pitänyt heitä kultaisina ja komeina sivuuttaen tasot joita näinkin universaalisti mitataan. Alemman tason naiselle vielä alemman tason seuraa.

Ei ihan vastaa kokemustani, eikä varsinkaan nykyhetkeä. Ihme pseudotiedettä, jossa jokin ikivanha teoria puusta laskeutuneista kädellisistä vedetään väkisin sopivaksi nykyaikaan. Hyppään kuuhun sillä kuvitteellisella rimalla.

Melnais kirjoitti:

NuoriDaavid kirjoitti: En enää muista yksityiskohtia. Jos pareja on esim. 100 kpl niin ei tietenkään käy niin, että mies numero 50 pariutuu juuri naisen numero 50 kanssa, mutta pari on hyvin tod. näk. väliltä 40-60, siis ei paljoa oman ulkonäkötason ylä- tai alapuolelta.

Eo. testi toimii, jos kaikki ovat samaa yhteiskuntaluokkaa (tai suomalaisia koska olemme kaikki keskiluokkaa). Jos mies sattuukin olemaan esim. monimiljonääri tai nainen prinsessa, niin se tietysti muuttaa tuloksia.

Minkä takia tämä aihe aina jaksaa ärsyttää? Tai tiedän, siksi että se saa tuntemaan kuin eläisi rinnakkaistodellisuudessa (kiitos G termistä), oikeasti asiat eivät olekaan kuin on luullut.

Todellisuudessa minuakin ovat pokailleet alatason miehet, joille olen ollut hyvä kauppa (mistä muuten kiinnostus, miehethän pyrkivät kohti korkeinta mahdollista saalista), ja humaaniuttani (ei potentiaaleja elättäjiä joukossa) olen pitänyt heitä kultaisina ja komeina sivuuttaen tasot joita näinkin universaalisti mitataan. Alemman tason naiselle vielä alemman tason seuraa.

Ei ihan vastaa kokemustani, eikä varsinkaan nykyhetkeä. Ihme pseudotiedettä, jossa jokin ikivanha teoria puusta laskeutuneista kädellisistä vedetään väkisin sopivaksi nykyaikaan. Hyppään kuuhun sillä kuvitteellisella rimalla.

En ymmärrä, mikä tässä on ongelma. Vain täysin todellisuudesta vieraantunut intellektuelli voi tämän kieltää.

Kirjoitat itsekin "miehethän pyrkivät kohti korkeinta mahdollista saalista." Sinut on siis arvioitu mahdolliseksi, minkä oma käytöksesi onkin todistanut. Miehet ovat siis arvioineet oman ja sinun tasosi oikein.

Huomattavasti oman tasonsa yläpuolelta pokaa tavoitteleva lähtee yksin taksilla kotiin.

NuoriDaavid kirjoitti: En ymmärrä, mikä tässä on ongelma.

Ongelma on teoriasi, tai siis tämän ulkonäköön perustuvan markkina-arvohutun, vastaamattomuus omaan kokemukseen. Tällä samalla naamalla ja vartalolla on löytynyt partnereita molemmista ääripäistä sekä keskustan harmaalta alueelta (tämä määrittely vain erotteluna, en harrasta itse). En usko olevani keskivertonaisesta poikkeava kumpaankaan suuntaan, joten teorian avulla on vaikea selittää miten olen onnistunut niiden "parempien" kanssa lainkaan.

Minä väitän, tai enemmänkin uskon koska en jaksa enkä varmaan edes pysty todistamaan kantaani oikeaksi, ettei halu suhteeseen synny yksistään eikä päällimmäisenä standardikauniista ulkonäöstä, vaan ulkonäön määrittäminen tärkeimmäksi parinvalintakriteeriksi kertoo kehittymättömyydestä, joka useimmilta onneksi karisee iän myötä.

Osa ihmisistä arvottaa muita asioita ulkonäön ohi. En usko olevani yksin näiden ajatusten kanssa, vähemmistönä kyllä. Mitään ongelmaa ei siis ole, jos ajatellaan teorian pätevän suurimpaan osaan melko homogeenistä massaa keskimäärin 20-vuotiaina.

CandyMan kirjoitti:Eiku ihan oikeesti. Lukemattomat naiset ovat torjuneet lähestymisyritykseni sanoen "Sori, mutta musta taisi tulla juuri lesbo.". Väitätkö heitä kaikkia valehtelijoiksi?

No jos sulla kerran on empiiristä kokemusta, niin se tietenkin muuttaa asian

CandyMan kirjoitti:Yleensä syynä tuollaiseen valitukseen on valittajan lesbous.

Mä en kertakaikkiaan pysty vieläkään lopettamaan tälle lauseelle nauramista. Ja se nauro alkoi jo eilen aamulla.

ninnithequeen kirjoitti: Minun silmiini hän on maailman komein mies.

Niin mistä tasosta olikaan kyse?

Ninni, sulla on kaunis tapa katsoa sydämellä eikä silmillä

Bliss kirjoitti: Ninni, sulla on kaunis tapa katsoa sydämellä eikä silmillä

Perssilmällään se tiirailee.

Ann kirjoitti:

Bliss kirjoitti: Ninni, sulla on kaunis tapa katsoa sydämellä eikä silmillä

Perssilmällään se tiirailee.

Tartte sitä kaikelle kansalle kuuluttaa..