Kitinä

Stadinarska kirjoitti: Katsoin kuviasi. Stadinarskan pika-analyysin mukaan et näyttänyt ollenkaan rintoja.

Onneks mulla onkin röntgenkatse.

Ann kirjoitti:

Stadinarska kirjoitti: Katsoin kuviasi. Stadinarskan pika-analyysin mukaan et näyttänyt ollenkaan rintoja.

Onneks mulla onkin röntgenkatse.

Ilkimys!! , ja oikein sellainen vihreä...MUTTA, se kuuluisa mutta: Näinhän se pika-analyysi kyllä kävi.
MUTKU MUTKU oli sentäs Pamelasta kysymys, lieventävä ASIAN HAARA?
Annilta ja imeväisiltä saa kuulla totuuden...

silsis kirjoitti:Yritätkö edes? Vai tapatko ne kaikki?

Olen hyvinkin mukava enkä ollenkaan väkivaltainen (poislukien tarvittavat tilanteet)

En halua yrittää liikaa. Emmätiedä! Jostain kohtaa kiristää, koska tässä puolen vuoden aikana kaikki vähäiset yritykset ovat karahtaneet siihen, että toista osapuolta ei sittenkään kiinnosta. Oon niin kovin naiivi, että ajattelen kaiken johtuvan itsestäni ja ulkoisesta olemuksestani.

Markkina-arvojen kohtaannosta voidaan antaa myös esimerkkejä;

vanha rikas mies ja nuori povipommi

tavispari

Kauniit, rikkaat ja kuuluisat

Hyvin epätodennäköistä, että nuo parit olisivat pariutuneet missään muussa järjestyksessä.

NuoriDaavid kirjoitti:Nyt kun 2/3 MAT:n (Markkina-arvoteorian) arkkivihollisista eli Edith ja EW ilmeisesti myöntävät, että markkina-arvo on olemassa, niin voimme viimein ryhtyä keskustelemaan sen merkityksestä.

Tota noin. Käydäänpä taas kerran metakeskustelua ja pohditaan hetkonen, mitä markkina-arvo oikeastaan tarkoittaa.

Markkina-arvo määräytyy yksinomaan kysynnän ja tarjonnan mukaan, kuten jokainen kansantaloustieteen peruskurssin käynyt tietää. Kun puhutaan markkina-arvosta, tarkoitetaan arvoa, joka ei riipu hyödykkeen ominaisuuksista vaan siitä, millainen on kysynnän ja tarjonnan suhde.

Jos ajatus otetaan tosissaan, markkina-arvo"teoria" on siis väistämättä kehäpäätelmä, koska se ennustaa arvoa arvon perusteella. Jos haluttavuutta halutaan ennustaa halun kohteen sisäisten ominaisuuksien perusteella, on hylättävä markkina-arvo ja käytettävä absoluuttisia arvoja. Tällöinkin todennäköisesti päädytään lopputulemaan, jonka mukaan haluttuja ihmisiä halutaan enemmän. Tästäkään en menisi takuuseen.

Vadim kirjoitti:

NuoriDaavid kirjoitti:Nyt kun 2/3 MAT:n (Markkina-arvoteorian) arkkivihollisista eli Edith ja EW ilmeisesti myöntävät, että markkina-arvo on olemassa, niin voimme viimein ryhtyä keskustelemaan sen merkityksestä.

Tota noin. Käydäänpä taas kerran metakeskustelua ja pohditaan hetkonen, mitä markkina-arvo oikeastaan tarkoittaa.

Markkina-arvo määräytyy yksinomaan kysynnän ja tarjonnan mukaan, kuten jokainen kansantaloustieteen peruskurssin käynyt tietää. Kun puhutaan markkina-arvosta, tarkoitetaan arvoa, joka ei riipu hyödykkeen ominaisuuksista vaan siitä, millainen on kysynnän ja tarjonnan suhde.

Jos ajatus otetaan tosissaan, markkina-arvo"teoria" on siis väistämättä kehäpäätelmä, koska se ennustaa arvoa arvon perusteella. Jos haluttavuutta halutaan ennustaa halun kohteen sisäisten ominaisuuksien perusteella, on hylättävä markkina-arvo ja käytettävä absoluuttisia arvoja. Tällöinkin todennäköisesti päädytään lopputulemaan, jonka mukaan haluttuja ihmisiä halutaan enemmän. Tästäkään en menisi takuuseen.

Tässä pariutumiskysymyksessä ymmärtäisin markkina-arvon näin:

Jokainen ihminen haluaa itselleen parhaan saatavissa olevan kumppanin.

Se, millainen kumppani on saatavissa, riippuu siitä, mitä tarjottavaa itsellään on tuolle henkilölle, joka myös haluaa itselleen parhaan saatavissa olevan kumppanin.

Itse ymmärtäisin ongelman näin: on ihmisiä, joiden mielestä ihmisillä ei ole mitään markkina-arvoa, vaan Amor on sokea ja kuka tahansa voi pariutua kenen tahansa kanssa. Jos tämä hyväksytään, niin Brad Pitt saattaa rakastua ylipainoiseen keski-ikäiseen Siwan kassaan.

Toisten ihmisten (esimerkiksi minun) mukaan ihmisen on epätodennäköistä pariutua ihmisen kanssa, jonka yleinen haluttavuus (ts. markkina-arvo) on huomattavasti suurempi kuin hänen omansa.

EveryWoman kirjoitti:

CandyMan kirjoitti:suuremmasta kiinnostusta osoittavasta osajoukosta luulisi löytyvän paljon todennäköisemmin se itselleen sopiva kumppani jolla on ne oikeat arvot, tausta, luonne, ulkonäkö tai mitä sitten pitääkään tärkeinä tuolle määritelmälle.

Niin luulisi, mutta luulottelu ei nyt auta.

Otetaan hyvin yksinkertainen ja yltiömustavalkoinen esimerkki: introvertit ja ekstrovertit. Mitä lähemmäs ääripäitä noissa mennään, sitä vähemmän esimerkkihenkilö keskimäärin on kiinnostunut vastakkaista puolta edustavista. Otetaan markkina, jonka koko on 10. Oletetaan, että näistä 8 on ekstrovertteja ja 2 introvertteja. Tarkastellaan toisen introvertin markkina-arvoa (mitataan tässä yksinkertaistuksen vuoksi sitä niiden henkilöiden lukumäärällä, jotka ovat tyypistä kiinnostuneita). Jos esimerkkihenkilö käyttäytyy itselleen ominaisella introvertilla tavalla, hänen markkina-arvonsa on 1, mutta hänen on kuitenkin mahdollista löytää itselleen sopiva kumppani. Jos hän ryhtyy ekstrovertiksi (käytöksen tasolla siis), markkina-arvo kohoaa kahdeksankertaiseksi, mutta mahdollisuudet sopivan kumppanin löytämiseen voi vetää vessasta alas.

Jos hän vain näyttelee jotain mitä hän ei oikeasti ole, silloin hänen "markkina-arvonsa" on feikattu, ja valheella on lyhyet jäljet. Puhuin edelleen tilanteesta jossa oikeasti ekstrovertti henkilö otetaan mukaan kyseiseen tilanteeseen.

Yhdyn monien muiden näkemykseen ettei ns. MA-teorialla ole juurikaan käytännön merkitystä sen monien muuttujien ja teoriaa sotkevien lisien (esim. K:n markkinoima "Miehen Tuoksu"-tekijä) takia. Siinä on vain yritetty (mielestäni varsin turhaan) teorisoida ja löytää selitystä sille luonnonlaille että jotkut ihmiset ja ihmistyypit keräävät paljon enemmän positiivista huomiota muilta kuin jotkut toiset.

mdm kirjoitti:...koska tässä puolen vuoden aikana kaikki vähäiset yritykset ovat karahtaneet...

Puoli vuotta on kovin lyhyt aika. Harva tietää juuri mitä etsii ja tietävät usein eivät vaatimuksineen täyttymystä saa. Pintakaasulla eteenpäin...

Edith kirjoitti:Nojoo, mut en mä ole väittänyt, etteikö markkina-arvoteoriaa tai jotain siihen suuntaan olisi olemassa, mutta mielestäni se on ollut ja yhäkin on vain erittäin, erittäin suuripiirteinen kuvaus ja pätee parhaiten lähinnä peruskouluihin ja siellä yläasteisiin, joissa lähes kaikki ihastuvat samoihin luokan suosikkioppilaisiin.

Mielestäni seuraavanlaiset lausahdukset aikuisten suusta kertovat siitä että henkilö miettii kyseistä "teoriaa" sivuavia asioita. Kysehän kun ei nähdäkseni ole muusta kuin pohtimisesta mitkä asiat vaikuttavat yleisellä tasolla jonkun henkilön haluttavuuteen muiden silmissä, ja ovatko jotkut näistä asioista selvästi muita merkittävämpiä.

"Naiset haluavat lähinnä pitkiä ja menestyviä miehiä" / "Miehet kiinnostuvat lähinnä itseään nuoremmista, hoikista ja siroista naisista joilla pitäisi vielä mielellään olla isot rinnat."

"Miksi Jarkko tuntuu saavan naisia kuin junan vessa vaikka on vain tuollainen juoppo renttu? Mitä naiset hänessä oikein näkevät? Oikein korpeaa tuollainen, suuri vääryys jne."

"Miksi miehet tulevat ravintolassa aina juttelemaan ystävälleni Liisalle eikä minulle vaikka olen mielestäni tosi nätti, mukava ja varsinainen über-catch? Mikä miehiä hänessä oikein kiehtoo?"

"Miehet tuntuvat pelkäävän naisia jotka ovat henkisesti vahvoja, korkeasti koulutettuja ja menestyneitä. Mikään muu ei voi selittää sitä etten ole vieläkään löytänyt miestä itselleni."

Vadim kirjoitti:Tota noin. Käydäänpä taas kerran metakeskustelua ja pohditaan hetkonen, mitä markkina-arvo oikeastaan tarkoittaa.

Markkina-arvo määräytyy yksinomaan kysynnän ja tarjonnan mukaan, kuten jokainen kansantaloustieteen peruskurssin käynyt tietää. Kun puhutaan markkina-arvosta, tarkoitetaan arvoa, joka ei riipu hyödykkeen ominaisuuksista vaan siitä, millainen on kysynnän ja tarjonnan suhde.

Jos ajatus otetaan tosissaan, markkina-arvo"teoria" on siis väistämättä kehäpäätelmä, koska se ennustaa arvoa arvon perusteella.

Oletan koko teorian lähteneen juuri tuosta huomiosta että jotkut ihmiset tuntuvat saavan vastakkaisen sukupuolen kiinnostusta paljon helpommin ja laajemmin osakseen kuin joku toinen verrokkihenkilö, ja joku on tahollaan alkanut miettiä tarkempaa selitystä tuolle ilmiölle, yksittäisiä merkittäviä ominaisuuksia henkilössä jotka vaikuttaisivat siihen. Nähdäkseni kyse ei ole sen kummemmasta asiasta.

NuoriDaavid kirjoitti:Markkina-arvojen kohtaannosta voidaan antaa myös esimerkkejä;

vanha rikas mies ja nuori povipommi

Molemminpuolinen hyväksikäyttösuhde eli homma toimii (toimi).

tavispari

Tosirakkautta, vaikka miehellä onkin sarjamurhaajan katse.

Kauniit, rikkaat ja kuuluisat

Kyseessä on joko työpaikkaihastuminen tai sitten molemmat kokivat että kuuluisan ihmisen on helpompi seurustella toisen kuuluisan, ei taviksen, kanssa. Mehän muistamme Matin ja Susanin tapauksen, ehkä Matti ei voinut lopulta kuvitella rupeavansa syvemmin seukkaamaan ihan tavissarjalaisen kanssa, jolla ei ole kokemusta valokeilassa elämisestä.

CandyMan kirjoitti:Mehän muistamme Matin ja Susanin tapauksen, ehkä Matti ei voinut lopulta kuvitella rupeavansa syvemmin seukkaamaan ihan tavissarjalaisen kanssa, jolla ei ole kokemusta valokeilassa elämisestä.

Mutta Susan hankkii kokemusta ahkerasti! Ehkä seuraavan ministerin kanssa sitten nappaa.

Clay kirjoitti:

CandyMan kirjoitti:Mehän muistamme Matin ja Susanin tapauksen, ehkä Matti ei voinut lopulta kuvitella rupeavansa syvemmin seukkaamaan ihan tavissarjalaisen kanssa, jolla ei ole kokemusta valokeilassa elämisestä.

Mutta Susan hankkii kokemusta ahkerasti! Ehkä seuraavan ministerin kanssa sitten nappaa.

Epäilen vahvasti, että Susan kyllä viettää loppuikänsä ypöyksin.
Ei kai kukaan tuollaista halua?

ninnithequeen kirjoitti: Epäilen vahvasti, että Susan kyllä viettää loppuikänsä ypöyksin.
Ei kai kukaan tuollaista halua?

Voi kuule! Mikä kelpaa Suomen h0teimmalle miehelle ja pääministerille, kelpaa myös muillekin.

silsis kirjoitti:Puoli vuotta on kovin lyhyt aika. Harva tietää juuri mitä etsii ja tietävät usein eivät vaatimuksineen täyttymystä saa. Pintakaasulla eteenpäin...

Riippuu kummalta puolelta tiskiä asiaa tarkastelee.

EveryWoman kirjoitti:OT:sta huolimatta kysymys: uskotko haluavasi umpiekstrovertin, vai ainoastaan jonkin verran itsestäsi poikkeavan mutta kuitenkin ekstroverttien mielestä introvertiksi lukeutuvan? Jatkokysymys: miten uskot ihmisten keskimäärin ajattelevan (siis kummassakin ääripäässä)?

Tässä vastakohtaisuus viehättää: omien heikkouksien näkeminen toisella niin selvinä vahvuuksina.

Itse en usko, että suuri osa ääripäätapauksista haluaisi kumppania, joka tässä asiassa olisi itsen vastakohta. Sitä paitsi: voidaanko sinua muka pitää umpi-introverttina, kun olet kuitenkin sen verran sosiaalisesti aktiivinen, että olet päätynyt hallitsemaan Kitinää?

Minä luulen että teoriassa halutaan samanlainen, mutta käytännössä tässä erilaisuus viehättää enemmän. Luulen että nykymaailmassa merkitsee huomattavasti enemmän se minkälaisia ihmisiä kohtaa kuin mitä haluaakaan.

Eiköhän luonne paljastu paremmin siitä miten olen "hallinnut", jonkin verran sosiaalisesti aktiivinen voi olla vaikkei se luonteenomaista olisikaan.

ninnithequeen kirjoitti:Epäilen vahvasti, että Susan kyllä viettää loppuikänsä ypöyksin.
Ei kai kukaan tuollaista halua?

Ja tänään oli jo lööpeissä, että Susanilla on uusi mies! Kyllä Mattia varmaan nyt harmittaa...

Lolita kirjoitti:Ja tänään oli jo lööpeissä, että Susanilla on uusi mies! Kyllä Mattia varmaan nyt harmittaa...

Kun on Merikukka kainalossa...

Bluntly kirjoitti:

Lolita kirjoitti:Ja tänään oli jo lööpeissä, että Susanilla on uusi mies! Kyllä Mattia varmaan nyt harmittaa...

Kun on Merikukka kainalossa...

Sanoisin että Merilutka, kiertopalkinto!
Ja se on niin rantaruotsalaisen näköinen, niin näköinen..

Keihäsmies otti riman ilmasta käsiinsä. Ompas hauska kapine... -> jatkuu kotona JNE.

Haluaisin, että isäni valitsee mieheni.

Superioriin kannattaisi käyttää omaa rimaa...

-Superior- kirjoitti:Haluaisin, että isäni valitsee mieheni.

Haluatko, että isäsi myös koeajaa tulevan miehesi?