Jaksan vastata vain pariin nyt, mutta aiemmistakin olen saanut vaikutteita, kits.
Leila kirjoitti:Maatilojen SPV:t voivat olla yhtä helvettiä sekä luopujille että jatkajille. Näitä olen tuttavapiirissä nähnyt ja juttuja työn puolesta kuullut. Gattacan tilannetta varmasti on hankaloittanut se, ettö myyjä on jo lähes seniili.
Niin, yleensähän sukupolvenvaihdokset tehdään jo vanhaisännän jäädessä eläkkeelle, vähän päälle kuusikymppisenä. Tietysti silloin ostaja on useimmiten tilalla koko ajan asunut myyjän oma poika. Minä taas olen tietysti kasvanut vanhempieni kanssa ja sitten elänyt omaa elämää. Eno on piintynyt vanhapoika ja yksineläjä, joka ei huusholliinsa ole muita halunnut, paitsi kesälomiemme aikana, kaikki kesäni. Traktorilla ja puimurilla olen pellot muutamaan kertaan huristellut ja muutamana kesänä. Kymmeniä vuosia eno teki hommat itse ja apuna olevan kylänmiehen kanssa.
Minut on kai äitini kasvattanut siihen, että suvun maa on Pyhää Maata, joka on tärkeämpää kuin yksittäinen sukupolvi. Olen ollut yllättynyt, että enolta sellainen "suvun pyhä maa" -fiilis puuttuu kokonaan. Talo ja eno ovat hänen mielestään yhtä, koska hän omistaa. Eno on kehuskellut taidoillaan talonpidossa, mutta toisaalta monesti sanonut ettei piittaa miten talon hänen jälkeensä käy. Ja eihän se tosiaan ole ollut edes oikea isäntä aikoihin, vaan pelkkä omistaja. On sitten eläkeläisenä nauttinut omistamisesta sisällä, paskasissa kalsareissaan maisemia ikkunasta ihaillen. Rahaa se ei ole paljoa käyttänyt, on sairraalloisen nuuka. Minulle onneksi ei ole metsiinkään juuri koskenut. Nyt se varmaan saa paskahalvauksen kun minä joudun puitakin kaatamaan. Tärkeintä on ollut tietoisuus omistamisesta.
Paljon töitähän eno siellä teki jo hevosvetoisina aikoina. Mutta mites eno itse tilansa sai? No tietysti niin, että vaarini, huonoista väleistä huolimatta, myi talon pojalleen eli enolleni. Halvalla vielä ja antoi kuolinvuoteellaan velat anteeksi. Silloin kai niin saattoi tehdä. Äitini taas vapaaehtoisesti luopui perintöosuudestaan talon hyväksi! Merkkaako nämä jotain esikuvina enolle? Ei, hänhän on omistaja, talo on hänen
Minä olin tyytynyt tähän enkä ajatellutkaan sukupolvenvaihdosta ennen sitä isyysjuttua. Sitten ei testamentti enää riittänyt.
Leila kirjoitti:
Harmi vaan, että Gattaca on odotuksen takia ilmeisesti menettänyt mahdollisuuden saada nuoren viljelijän aloittamisavustusta.
Totta. Kevyet viisikytä donaa ilmaista rahaa jää saamatta.
Nuoren viljelijän tuen olisin saanut jos kaupat olisi viety loppuun jo silloin kun eno niitä alunperin ehdotti ja eka kauppakirjaluonnos tehtiin. Sitten alkoi se vuosien "miettiminen" ja paskanpuhuminen.
Leila kirjoitti:
Samoin tilaa ei ole voitu kehittää niinä vuosina, kun pellot ovat olleet vuokralla.
Niin
Velaton talo, mutta eipä sinne ole investoitukaan 25 vuoteen, ja sekin on asuinrakennus. Kalusto on ihan rappiolla, hyvä että yhtään liikkuu.
Lisäksi eno suuressa viisaudessaan uusi viime keväänä (!) vuokrasopimuksen puolesta peltopinta-alasta, järjettömän halvalla ja vuoteen 2012 asti! 2012! Minäkin olen silloin jo vanha ukko jos en ole jo nyt. Maatalouskeskuksen mies ihmetteli, eikö asiasta oltu keskusteltu sukupolvenvaihdosta suunnitellessa. Keskustella ja suunnitella enon kanssa mitään? Hah. Eli metsillä tässä siis pääasiassa pärjätään, ja hyvä niinkin, nyt EU-aikana.
Leila kirjoitti:
Niin kuin tässä monet ovat sanoneet, tärkeää on nyt huolehtia vanhempien jaksamisesta. Eno vaikuttaa sellaiselta jäärältä ja jyrältä, joka kyllä sairaudestaan huolimatta pärjää. Etkä sinäkään sitä tilaa jaksa pyörittää, jos olet jo henkisesti ihan lopussa ennen kuin tila on edes varsinaisesti sinulle siirtynyt. Olkaa terveesti itsekkäitä välittämättä enon jupinoista.
Juu, kyllä tämä syksy kulutti minut ihan loppuun jo. Yhtä pelkäämistä. Moni taisi yllä ehdottaa, että minä jäisin yksin enon kanssa ja vanhempani pääsisivät kotiin. Mutta en minäkään kestä, sori. Eno on niin eri sukupolveakin, ettei yhteistä maailmaa ole. Melkein kaikki alle 50 vuotta nuorempi asia on enolle sitä vastenmielistä "nykyaikaa". Lisäksi sain näistä vuosista sellaisen kauhun, että pelkät käynnit siellä päärakennuksessa tuntuvat käynniltä käärmeen tai skorpionin pesässä. Nukun siellä kopissani, vanhempani sitten 24/7 tulen alla...
Leila kirjoitti:
Joka tapauksessa onnea alkaneelle viljelijän uralle!
Siinä onkin kaupunkilaispojalle ihmettelemistä, vaikka mitättömän maatalouskoulun kävinkin. Koneita osaan ja tykkään ajaa, mutta monet jutut kuten lannoitus, kylvö- ja kyntösyvyydet, toimien ajoitukset ym.ym vielä aika hämäriä. Onneksi on kirjoja, netti ja maatalousneuvojia. Onneksi nyt irtisanottu toinen vuokralainen haluaa toimia alkuun urakoitsijana tai apumiehenä omine koneineen, mikä koneideni tuossa kunnossa ollessa onkin kannattavinta. Ja lupasi neuvoa kaikessa. Reiluntuntuinen jätkä, lähempänä omaa ikääni. Metsäpuolesta taas isäni tietää aika paljon, nuorena olisi halunnut metsänhoitajaksi.
Tässä tilanteessa minunkaan jatkuva läsnaoloni ei ole tilan töiden kannalta tarpeen, joten kyllä meidän koko perheen pitäisi sieltä pois päästä.Ei siinä mun 2X4 metrin huoneessakaan oikein jaksa kuukausia ja kuukausia asua.
par-sky kirjoitti:et halua loukata äitiäsi, joka nyt heilahtelee puolelta toiselle. Mitä jos yrittäisit hänen kanssaan keskustella siitä, että enon luona olo vie isäsi hautaan. Eli onko äitisi valmis uhraamaan isäsi hengen jotta enolla olisi hieman hauskempaa? Enon pärjäämisen kun saisi helposti ratkaistua kodinhoitajalla, eli ainoa mitä teidän enon luona olosta seuraa on isäsi kuolema. Sitä tuskin sinä tai äitisi haluaa.
Jos siis saat äitisi kannan asettumaan aloilleen voisi hän nimenomaan olla se henkilö joka voisi puhua enollesi realiteetteja. varsinkin kun eno on ilmeisesti äidillesi kaikesta huolimatta tärkeä. Ja varsinkin kun äitisi on teistä enolle varmaan läheisin. hänen sanomanaan asiat ei välttämättä kuulostaisi niin vittuilulta. Ja vaikka enosi teeskentelisi ettei kuule, ymmärrä, niin kyllä se silti sisään menee. Ja ehkä, ehkä hän miettii sitä joskus jossain vaiheessa.
mutta ensimmäisenä asiana mitä sun pitää tehdä on pelastaa isäsi pois sieltä.
Kyllä äiti isän kunnon huononemisen ja vakavan stressaantumisen koko ajan näkee ja välittää siitä. Isä nyt ei enää kauppakassejakaan jaksa kantaa ja autosta noustessaan isän pitää huilia pari minuuttia autoon nojaten. Eikä äiti itsekään ole häävissä kunnossa. Äidillä on kivulias osteoporoosi, issiaan tapainen lihasjännitys, leikkausta vaativa kaihi, stressistä johtuva unissakävely, toistuvia rakkotulehduksia. Enimmäkseen äiti vain makaa sängyn pohjalla ja eno höpöttää juttujaan. Olen koettanut enolle sanoa, että anna nyt äidin katsoa Kauniitajarohkeita ja Emmerdalea äläkä vaihda kanavaa. Tai että älä aina vaadi äitiä teetä juomaan keittiön koville tuoleille, äidillä on kipuja. Eno muistaa vain hetken.. tai ei usko tai ei välitä. "Te nuoret terveet ihmiset", niin eno sanoo.
Äidinhän eno sinne eniten haluaa. Ja ihan totta, äidillä olisi parhaat mahdollisuudet asia selittää. Mutta äidillä on veljeensä sanoisinpa jopa henkisesti sukurutsainen, alisteinen, jumaloiva suhde.. , eno on ollut äidille kai jonkinlainen isänkorvike silloin kun välit vaariini olivat huonot. Perheen kesken äiti kyllä myöntää nämä enon huonot puolet, mutta suuttuu pahasti jos niitä vähänkin kärkevästi isän kanssa arvostelemme. Kun äiti tätä tilannettamme selittää enolle, hän tekee sen niin varovasti, että pelkäänpä ettei eno asiaa ymmärrä.
Joten taitaa jäädä minun vastuulleni se enon puhuttelu. Vaikeaa vaan selittää asia enolle yhtäaikaa sekä ultrakohteliaasti että päättäväisesti. Ja äitinihän kieltäisi minua puhumasta tästä enolle ja pelästyisi jos kuulisi minun puhuneen. Eno taas luultavimmin ymmärtäisi vain sen, että taas tuo nulikka loukkaa häntä ja nuo nuoret terveet ihmiset jättävät hänet pulaan.
Ihanteellista olisi meidän koko perheen päästä sieltä pois. Minuahan tarvitaan jo vanhempienikin apuna! Siellä Orimattilassa kulkisin sitten minä talon hommien aikaan (joita on alkuun suht. vähän jos ja kun joudun käyttämään urakoitsijaa) ja koko perhe varmaan mielellään olisi kesällä siinä saunamökissä (onhan siinä kaksi samanlaista 2 x 4 metrin huonetta).
Eno jäisi alkuun kotihoitajien käyntien varaan, hakeekoon viinansa itse Alkosta kun vielä autoakin pystyy ajamaan, ja sitten kunnon huonotessa siirtyisi vanhainkotiin kuten muutkin vanhukset. Näinhän se järkevästi ajatellen pitäisi tehdä. Mutta nyt ei ollakaan normaalin ihmisen kanssa tekemisissä. Tämä on perseestä.
Ihan kohta lähden takaisin Orimattilaan taas. Jo liian monta päivää olen lusmuillut täällä kaupungissa yksin. Oli kyllä pikku pakko tasoittua täällä että jaksan talonpitoakin miettiä.
Voi olla, että vähään aikaan en paljoa Kitinään kirjoita. Lukaisen kyllä kun jollekin koneelle pääsen.