Kitinä

Työkaverin kanssa keskusteltiin hyväntekeväisyyteen rahan / materian lahjoittamisesta.

Lahjoitatko sinä rahaa/vaatteita/leluja tmv. hyväntekeväisyyteen tai yhdistyksille? Ja mille?

Itse olen mukana Lapset Liikenteessä projektissa, vaatteita menee vuosittain iso läjä vaatekeräykseen, pelastetaan koirat ry saa suht. usein rahallisen lahjoituksen tililleen, ja Pakilan kissatalo perii kaikki vanhemmat pyyhkeeni ja lakanat.

tänä vuonna mennyt tavaroita SPR:n kirppikselle ja lahjoituksina Pelastusarmeijalle. sillä tavaramäärällä varmaan pystyis kalustamaan pienen kaksion ja vaatettamaan pienen perheen. normaalisti en joka vuonna osalistu läheskään näin paljon mutta aina on joku väsynyt euro tullu heitettyä johonkin normi keräykseen. aika perverssiä mutta nää lahjoitukset mitä annoin toi kevyen hyvän olon tunteen. niinkuin tässä oltais tärkeinä proleina antamassa säälialmuja vähäosaisille "setä tuomoille". vaikka ei edes hyvin itellä mene. ei vittu.

mieluummin annan tavaroita kuin rahaa.

Jo muutaman vuoden ajan tililtäni on mennyt joka kuukausi pieni summa Unicefin kautta kehitysmaiden lapsille. Ne pirtsakat suoramarkkinoijat (tiedättehän, ne jotka käyvät kimppuun Aleksilla, Roballa ja Vanhan kirkon puistossa) puhuivat mut ympäri.
UFFille olen vienyt muovipussitolkulla vanhoja vaatteita ja kerran Lähetyskirpputorille kamalan ruman kattolampun, jonka asuntoni edellinen asukas oli jättänyt riesakseni. (Kävin viikon kuluttua tarkistuskäynnillä: oli se jollekulle kelvannut!)

Rahaa en anna säännöllisesti mihinkään, mutta suunnitelmissa on ottaa jossain vaiheessa kummilapsi. Tällä hetkellä se olisi vielä taloudellinen taakka, yksi lasku lisää valtavan laskupinon päällä.

Työpanokseni sen sijaan annan pariinkin paikkaan.

Teen hyvää tasan yhdelle ihmiselle, itselleni. Vanhat vaatteet/tavarat voisin lahjoittaa periaatteessa eteenpäin, mutta käytän kaiken aivan loppuun.

-Olen lahjoittanut leluja, vaatteita, kalusteita ym. keräyksiin ja kirppareille
-Joskus laitan muutaman kolikon johonkin joulupataan tai vastaavaan keräyslippaaseen
-kuulun spr:n ja luovutan verta
-Olen tehnyt aikaisemmin paljonkin vapaaehtoistyötä, ja kun uudelta paikkakunnaltani löytyy sopiva kohde, niin aion jatkaa samalla linjalla.

Väittäisin että suurin osa "hyväntekeväisyydestä" on yleistä länsimaalaista tekopyhyyttä jolla rauhoitetaan omatuntoa. Sillä ei tee paskaakaan muutosta, tosi hyväntekeväisyys olisi tekoja joilla olisi aidosti muutosta tekevää voimaa.

Välittömiä veroja maksan pitkälti toista tuhatta euroa kuussa. Eikös siitä mene vajaa kymppi kehitysapuunkin? Jäljelle jääneet rahat sijoitan suurelta osin erityisen korkeasti verotettuihin hyödykkeisiin kuten moottoripyöriin, bensaan ja viinaan.

Ja sitten vittuillaan kerskaporvariudesta ja muusta, kun IMO pitäisi antaa yleinen hyväntekijädiplomi.

tuulenpuiska kirjoitti:Väittäisin että suurin osa "hyväntekeväisyydestä" on yleistä länsimaalaista tekopyhyyttä jolla rauhoitetaan omatuntoa. Sillä ei tee paskaakaan muutosta, tosi hyväntekeväisyys olisi tekoja joilla olisi aidosti muutosta tekevää voimaa.

Voitko antaa esimerkin tällaisesta tosi hyväntekeväisyydestä?

(sivuhuomautus: En vaadi, että kulahtaneiden t-paitojen viemistäni UFFin keltaiseen laatikkoihin sanottaisiin hyväntekeväisyydeksi. Vien ne sinne siksi, että tahdon kaappeihini tilaa enkä tykkää heittää venyvillä mittareilla katsottuna käyttökelpoista tavaraa kaatopaikalle. Hyvä, jos lumput jollekulle "Tänään UFFista 5 vaatetta 20 eurolla!" -dyykkarille tai perhettään länsimaista tuotujen käytettyjen vaatteiden myynnillä elättävälle afrikkalaiselle kelpaavat.)

Käytän kaikki rahani itseni viihdyttämiseen.
Kun käytän rahani itseni viihdyttämiseen, kasvatan samalla BKT:tä.
Ja kun kasvatan BKT:tä, kasvatan prosenttia, joka siitä lasketaan menevän ulkomaanapuihin.
Ja kun kasvatan prosenttia, joka menee ulkomaanapuihin, on minulla todellakin yksi huoli vähemmän.
Samalla ajattelen kansantaloutta ja työttömyyttä, kun en suotta pihtaile kuluttamisen kanssa.
Minulle pitäisi antaa Vuoden Kuluttaja -palkinto, koska olen jalo ja muut huomioon-ottava ihminen.

Aito_Johanna kirjoitti: Voitko antaa esimerkin tällaisesta tosi hyväntekeväisyydestä?

Hmm harvassa ovat. Huolimatta tästä nykyään suoritettavasta hyväntekeväisyydestä, mikä on sanan merkityksessä hyväntekeväisyyttä, niin mikään ei muutu. Köyhät ovat yhä köyhiä, nälissään ja sorrettuja. Siksipä katson että moni nykyinen hyväntekeväisyys on pelkkää kosmetiikkaa. Eli tosi hyväntekeväisyydeksi laskisin semmoisen teon joka oikeasti muuttaa tai aiheuttaa muutosta hyvänteon kohteelle. Vaikkapa raitistat spurgun ja saat sen tekemään töitä ja käymään suihkussa

tuulenpuiska kirjoitti: Hmm harvassa ovat. Huolimatta tästä nykyään suoritettavasta hyväntekeväisyydestä, mikä on sanan merkityksessä hyväntekeväisyyttä, niin mikään ei muutu. Köyhät ovat yhä köyhiä, nälissään ja sorrettuja. Siksipä katson että moni nykyinen hyväntekeväisyys on pelkkää kosmetiikkaa. Eli tosi hyväntekeväisyydeksi laskisin semmoisen teon joka oikeasti muuttaa tai aiheuttaa muutosta hyvänteon kohteelle. Vaikkapa raitistat spurgun ja saat sen tekemään töitä ja käymään suihkussa

No mutta onhan pienikin muutos muutosta. Ei saa heti vaatia täysremonttia. En kyllä tiedä, miten auttaisin spurgua pienin askelin, mutta esmes kai niillä kehitysmaihin menevillä rahoilla sentään jotain hyödyllistä tehdään.

pieni muutos vain jatkaa sitä denson paskaista olotilaa, kenties tuoden kohteelleen hetkellistä mielihyvää. eli ei nosta suosta mutta tekee paskassa elämisestä hieman mielekkäämpää. jos katsoo länsimaalaista hyvinvointi-arvomaailmaa, rahalla ja tavaralla on suurempi itseisarvo kuin teoilla. on vaikeampaa (lue vastenmielista mm. rahallisesti & ajallisesti) mennä ja auttaa spuge tms. elämän alkuun kuin heittää rahaa ja vaatteita ojasta vettä juoville samalla kun itse kävelee tiellä puku päällä ylväästi runkaten. yksilö- ja järjestötasolla nykymalliin perustuva auttaminen on ehkä kuitenkin siitä realistisimmasta päästä toteuttaa. se mittakaava missä hätä tänä päivänä esiintyy voidaan tehokkaasti kohdata ainoastaan vatioiden ja yritysten myötävaikutuksella.

jossain mediassa (olisko ollut YleX) kuulin jonkun jutun missä joku kertoi ohimennen miten oli törmännyt kehitysmaassa (Afrikka ellen väärin muista) punaisella ristillä varustettuun myynnissä olevaan viljasäkkiin missä luki "suomesta". valvonta ehkä hieman jäänyt puolitiehen.

- Olen jäsenenä SPR:ssä ja Reilun kaupan puolesta ry:ssä.
- Minulla on kummilapsi Planin kautta Ugandassa.
- Teen silloin tällöin vapaaehtoistyötä yllämainituissa järjestöissä, Kepassa ja Aids-tukikeskuksessa.
- Vanhat vaatteet menee UFF:lle

Aito_Johanna kirjoitti:
No mutta onhan pienikin muutos muutosta. Ei saa heti vaatia täysremonttia. En kyllä tiedä, miten auttaisin spurgua pienin askelin, mutta esmes kai niillä kehitysmaihin menevillä rahoilla sentään jotain hyödyllistä tehdään.

Ei ole jos se jää siihen yhteen askeleen, niin kuin niillä on tapana jäädä esmes spurgujen kohdalla ja kehitysmaiden tuilla, Guyatonea kompatakseni. Se mikä kaikkein eniten risoo on se että sitten kun on tehty pinnallinen ele "sinne päin" aletaankin jeesustelemaan "olenpa hyvä ihminen", kun mitään ei oikeasti ole tehty. Huono-osainen on yhä huono-osainen ja rikas ostaa Nokian osakkeita.

tuulenpuiska kirjoitti: Se mikä kaikkein eniten risoo on se että sitten kun on tehty pinnallinen ele "sinne päin" aletaankin jeesustelemaan "olenpa hyvä ihminen", kun mitään ei oikeasti ole tehty.

Tuopa kyllä on totta. Eniten melua asiasta pitävät ne jotka tekevät vähiten. Karsastan kyllä koko hyväntekijä-termiä, heikompiosaisten auttamisen tulisi olla luonnollista eikä mitään sädekehänkiillostusta.

Kuitenkin, jollei riitä aikaa annettavaksi raha on hyväksi. Sen oikeaan käyttöön on vain luotettava, muutenhan summa pitäisi itse käydä viemässä nälkäänäkevälle, mielellään vielä mestaroida vieressä ostatko sillä ruokaa vai sijoitatko tulevaisuuteen. Samoin jollei nää hätää lähellään, en pidä yhtään arvottomampana kaukana olevien auttamista. Kyllä maailmaan tuskaa mahtuu, auttamisen muoto on sivuseikka, oikeastaan myös motiivi. Pääasia että yrittää auttaa eikä vain levittele kyynisenä käsiään.

Olen sillon tällöin lahjoitellut summia SPR:n katastrofirahastoon. Puhelinmyyjä sai minut ylipuhuttua Tukilinja -lehden tilaajaksi. Viime aikoina on vaivannut ajatus siitä, että rahat eivät välttämättä koskaan päädy apua tarvitseville korruption tms takia, ja tämä on karsinut lahjoittamisiani. Tosin voi olla että se on vain tekosyy kitsastella jotta jäisi enemmän rahaa kerskakulutukseen.

Lajoitan rahaa hyväntekeväisyyteen välittömästi kun minun ei tarvitse enää laskea riittääkö rahat tässä kuussa omaan ruokaan.

Koska elän itsekin ns. kädestä suuhun, en pysty rahallisesti suureen suuria summia lahjoittamaan mihinkään, muutamia kolikoita tulee kuitenkin laitettua erilaisiin keräyslippaisiin säännöllisen epäsäännöllisesti, kun tavalla tai toisella koskettava keräys kohdalle sattuu.

Ehkä joskus, jos tulen rikkaammaksi, voisin kummilapsi toimintaan osallistua planin tai muu vastaavan järjestön kautta, sen aika ei kuitenkaan voi olla vielä.

Rahan sijaan annan aikaani. Teen suhteellisen paljon ilmaista työtä auttaakseni itseäni heikommassa tilanteessa olevia.

Exsat kirjoitti: -Olen tehnyt aikaisemmin paljonkin vapaaehtoistyötä, ja kun uudelta paikkakunnaltani löytyy sopiva kohde, niin aion jatkaa samalla linjalla.

RiNpautappa mulle Jutskataan tohon liittyen. Vois olla tiedossa sopiva kohde tai sitten ei.

Jos voittaisin lotossa, antaisin silmää räpäyttämättä rutkasti rahaa paitsi sukulaisille, myös erilaisille hyväntekeväisyysjärjestöille. Sanotaan, että esim. miljoonastakin raaskisin antaa pois vaikka puolet.

MUTTA kun kyse on tästä hetkestä, en voi sanoa tekeväni hyvää. Ystäville voi ehkä tarjota joskus ruokaa tai juomaa, jos ovat ihan PA, mutta tuntemattomille en. Ellen sitten ole tosi varoissani, mutta yleensä kaikki menee mikä tuleekin.

Haluaisin olla parempi ihminen, mutta en tiedä miten. Ja hampaat irvessä annettu almu ei vielä tee musta parempaa, haluaisin oikeasti haluta antaa. Tai muutenkin tehdä jotakin, vaikka käytännön työtä. En vaan osaa.

Tarttee tää sit kertoo: meen ens viikonloppuna sellaseen koulutukseen, jonka jälkeen voisin olla valmis tekeen vapaaehtoistyötä. Muutama tunti kerran kuussa, sellasesta olen alustavasti puhunut, etten aloittaisi liian rankasti.

gullible kirjoitti: Ja sitten vittuillaan kerskaporvariudesta ja muusta, kun IMO pitäisi antaa yleinen hyväntekijädiplomi.

Mielestäni ei muuten olisi oikeastikaan hassumpaa, jos verovirastot muistaisivat ns. hyviä (tarkoittaa tässä tietysti suurituloisia) veronmaksajia juuri vaikkapa diplomeilla. Olisi pronssi-, hopea, kulta- ja superhyper-diplomit. Ja verojenmaksu olisi entistäkin iloisempi asia ja hyvätuloiset alkaisivat oikein kilpailla, kuka maksaa eniten veroja ja saa millaisia diplomeja. Superhyper-diplomin saisi vaikkapa siitä, että olisi kaksinkertaistanut maksamiensa verojen määrän edellisestä vuodesta.

Toisaalta tietysti myös veronsa nurkumatta maksava pieni- tai keskituloinenkin on hyvä veronmaksaja.

Pitäsiköhän muuten ihan hankkia pala kartonkia ja kivoja tarroja Tiimarista ja askarrella näin lomansa kuluksi yllä kirjoittaneella tuollainen diplomi?

No voi vittu! Jo elämme aikoja jos hyväntekeväisyys on kiinni omasta tulotasosta. Haluatteko muka elää yhteiskunnassa jossa rikas=hyväntekijä, köyhä=ajattelematon paskiainen?

Niin mihin se hyväntekeväisyys tähtää? Sillä on selkeä kohde eikö vain? Voi sitä päämäärää avittaa muutenkin kuin omaamalla isot lompakot.

enemmän ja vähemmän tulee aina auteltua...