Edith kirjoitti:
Mielestäni ei muuten olisi oikeastikaan hassumpaa, jos verovirastot muistaisivat...
Hmm.. Tulipa taas oikein kuningas idea mieleen tuossa lukiessani tuota verovirasto kommenttia.. Lauompa sen tännekin, niin saatte haukkua oikein kunnolla meitsukkaisen ääliömäisyyksien ääliömäisyys ideasta tai sitten ei.. Onhan meillä täällä oikeus vielä mielipiteisiin ja ja ja.. emmä nyt oikeen osaa tätä pohjustaa..
Olisko siinä ideaa että jotain pienehköjä verohelpotuksia tarjottaisiin meille pieni- tai keskituloisille kädestä suuhun eläjille jotka voisimme todistaa tekevämme yhteisömme hyväksi ilmaista vapaaehtoistyötä säännöllisesti, todistuksen saisimme varmasti tällaisista töistä siltä järjestöltä mille työtä teemme.. Perustaen siis tämän ajatuksen sille, että kaikki se tekemämme ilmainen työ kuitenkin tavalla tai toisella säästää valtion ja/tai kunnan menoja kun palkkakustannuksia ei ko. töistä synny niin paljon ja kuitenkin työt tulee hoidettua asiallisesti, muutoinhan ne voisivat jäädä jopa hoitamatta. No niin.. ja sitten niitä vastakommentteja, miksi tämä idea ei ole toimiva, kun niin pitkälle en jaksanut ajatella, tälläkään kertaa..
Rahallisesti en tue muuta kuin tarvittaessa hädänalaisia kavereitani lainaamalla tms. Sikäli jos ja kun oma tilanteeni sallii.
Muuten taas...
-UFFin laatikkoon pyrin säännöllisen epäsäännöllisesti purkamaan omaa vaatevarastoani.
-Pakilan kissataloon menee vanhat kulahtaneet pyyhkeet ja lakanat.
-Luovutan verta pari-kolme kertaa vuodessa
-Heitän sille kadulla vastaan tulevalle pummille röökin tai jonku lantin.
-Kummilasta en ulkomailta ottaisi, näissä kotimaisissa, omissa kummilapsissakin oma hommansa, joka saa riittää.
Lahjoitan säännöllisesti rahaa Pelastusarmeijalle ja jouluisin annan vaatteita ym heidän keräykseen. Muutamiin keräyksiin annan silloin tällöin.
Toimin parin masennus/hypomania-potilaan tukihenkilönä.
KisSandra kirjoitti:
Olisko siinä ideaa että jotain pienehköjä verohelpotuksia tarjottaisiin meille pieni- tai keskituloisille kädestä suuhun eläjille jotka voisimme todistaa tekevämme yhteisömme hyväksi ilmaista vapaaehtoistyötä säännöllisesti, todistuksen saisimme varmasti tällaisista töistä siltä järjestöltä mille työtä teemme.
Riskinä näkisin lähinnä töiden luiskahtamisen kolmannen sektorin vastuulle, samaan tyyliin kuin nyt työmarkkinatukityöllistetyillä teetetään töitä joihin muutoin palkattaisiin kovalla rahalla joku. Verohelpotukset olisivat halvempi keino kuin maksaa tehdystä työstä, ja maksetulta työltä voidaan aina myös vaatia jotain. Oma auttamisenhaluni vähenisi jyrkästi mikäli valtio määräisi miten, ketä, ja kuinka saan auttaa. Vapaaehtoisuus kärsisi ja toiminnasta tulisi vastikkeellista.
Edit: Tuhannen typoa
Viimeksi muokannut Melnais, 20.09.2005 10:50. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Annan rahaa katukeräyksiin, jos asia on mielestäni hyvä ja oikea. Esim. kehitysmaan lapsille ja sotaveteraaneille annan mielelläni. Toivottavasti roposista on edes jotain apua. Isompaan hyväntekeväisyyteen minulla ei ole tällä hetkellä taloudellisia resursseja; toisaalta ammatissani ja elämässäni pyrin tekemään niin sanottuja pieniä, arkipäiväisiä tekoja, joista ei ole kenellekään vahinkoa vaan joillekin ehkä jopa pientä iloa tai kannustusta. Mitä useampi ihminen huomioi toistaan positiivisessa mielessä jokapäiväisessä elämässä, sitä mukavampaa elämä on kaikille.
Olen niin itsekäs paska etten jakele kamoja tai rahojani mihinkään hyväntekeväisyyteen.
a) Maksan veroja. Niistä rahoista autetaan suomen sosiaalipummeja/juoppoja/narkkeja jo iha tarpeeksi.
b)En anna rahoja mihinkään kerjuujärjestöihin. Uskon evoluutioon ja siihen, että ne joilla ei edellytyksiä ole selvitä niiden ei pidäkkään selvitä. Jos asut Saharassa niin joko pärjäät omines tai et pärjää ollenkaan.
c) Omat vaatteet käytän yleensä aika loppuun asti. Tuskin kukaan tarvii reikäisiä puhkikuluneita kamoja.
Minä en paljon lahjoittele rahaa järjestöille, vaan autan ihmisiä yksilöinä, teen jotain heidän hyväkseen henkilökohtaisesti. Yleensä rahallinen apu menee suurten järjestöjen pyörittämiseenkin osaltaan.
Sotainvalidien syyskeräys on viimeinen mihin muistan osallistuneeni.
Nuoret opiskelemassa olevat tutut ja lapset saavat myös materiaalista tukeani.
Kaikki ruokatavarat mitä saan työn puolesta "korruptiotavarana" menee lyhentämättömänä suoraan opiskelijoille.
Mieluummin kohdistan tukeni materiaalina suoraan jollekin henkilölle tai ryhmälle kuin että joku järjestö vastaanottaa lahjoituksen ja mahdollisesti vetää välistä oman osuutensa.