Re: KepuliKeskiviikko
Lähetetty: 03.01.2007 18:24
Menet naimisiin? Olet raskaana?millivanilli kirjoitti:*leijuu*
Kitinää elämästä, ihmisistä ja kaikesta muusta tärkeästä
https://kitina.net/
Menet naimisiin? Olet raskaana?millivanilli kirjoitti:*leijuu*
Elppis kirjoitti:No kerro nyt?!!
En ole raskaana..Rouva Pupu kirjoitti:Menet naimisiin? Olet raskaana?
Siistii, tarttuva tauti!millivanilli kirjoitti:
ollaan puhuttu kihloista..
Yup!Elppis kirjoitti: Siistii, tarttuva tauti!
Siis niinQ puhuitte, vai kompastuiko se sun eteen?millivanilli kirjoitti:Yup!Elppis kirjoitti: Siistii, tarttuva tauti!
Mä en vieläkään oikein meinaa uskoa...
Puhuttiin. Päivästä ei ole sovittu, sillä ei ole mikään kiire. Hiljaa hyvä tulee.Elppis kirjoitti:Siis niinQ puhuitte, vai kompastuiko se sun eteen?
Jaahas mulla taas uusi helistin ei kestä käyttöä..ninnithequeen kirjoitti:Voe saatana mie nauran tääl maha kippurassa. Onneks muksu ei osaa englantia. Matthew muisti myös hyvin 5 vuotta sitten opettamamme laulun ja lauloi innoissaan sitäkin: "Altte svenska ee hoomoseksuaaaaal!"
Makaroonilaatikko maistui santsienkin verran herralle, ja nyt miehet lähti kaupasta ostamaan saunaolutta. Olemme menossa Ravintola Pikkulintuun Puotilaan, ja siitä myöh. ehkä Itikseen, SOITTAKAA mulle, mie en voi soittaa mun typerän saldorajan takia.
Siis mistä päivästä? Kihloihinmenopäivästä vai naimisiinmenopäivästä?millivanilli kirjoitti:Puhuttiin. Päivästä ei ole sovittu, sillä ei ole mikään kiire. Hiljaa hyvä tulee.Elppis kirjoitti:Siis niinQ puhuitte, vai kompastuiko se sun eteen?
Korvaako vakuutus menetetyn postilaatikon?-Superior- kirjoitti:Iik! Postilaatikostani tuli tänään Dallasin neljäs tuotantokausi!
Et. Tai sitten kaatuminen on niin hidasta, että ehdit kirjoittamaan kuuluisat viimeiset sanat kitinään siltä varalta ettet kerkeiskään juoksemaan alta pois. Kerro miten kävi, jos pystyt.CandyMan kirjoitti: Työhommat kaatuvat päälle, ehdinkö juoksemaan alta pois?
Naimisiinmenopäivästä ei olla sovittu.. ja kiitos.CandyMan kirjoitti:Siis mistä päivästä? Kihloihinmenopäivästä vai naimisiinmenopäivästä?
Mieti kuitenkin tarkkaan ennenkuin menet kihloihin. Ei ainakaan seksiä ennen sitä.
Onnea jokatapauksessa minkätahansa asian suhteen.
ÖÖ, joo jos joku loppuu niin se loppuu that's it?Suvinen kirjoitti:Nyt ahistaa. Näin eksääni pitkästä aikaa kunnolla, tuli käymään ja otin puheeksi tämän kummallisen pysähtyneisyyden tilan, kun ei oikein tiedä onko vielä yhteenpaluuaikeita vai ei, ja samaan hengenvetoon ilmoitin, että jos ei ole varma vieläkään ( erosta kohta 4 kk ) niin ei sitten pitäisi tulla käymään eikä nähdä sitten ollenkaan. No siitä se sitten lähti eikä ole enää tulossa, ei käymään eikä varmaan olemaankaan.
Sanoinko pahasti, teinkö väärin? On tunne että ehkä se olisi jäänyt jos olisin kauniisi pyytänyt. Miksen pyytänyt? Mitä olen tehnyt? Pelottaa.
Niin, ja töissä hommat kumuloituu hirvittäviksi kasoiksi. Tuntitolkulla ylitöitä. Sekin ahdistaa. Taidan vetää viikonloppuna kännit!
Et tehnyt. Hyvä vaan että et 'anellut'. Jos tarvii miettiä olisko se jäänyt jos olisit tehnyt jotain toisin, niin ollaan jo hukkateillä. Kyllä se olis sun vierellä, vaikka olisit minkälainen 'hirviö', jos tarkoitus olisi. Ei sitä tarvitsisi miettiä ja pähkäillä. Kyllä näittenkin tarkoituksen vielä joskus huomaa. Vaikka voi siihen mennä kauankin. Ja voi se ikävä jäädä loppuelämäksi, eikä se ole paha asia. Sun elämän tarkoitus ehkä oli nyt vaan päästä siitä eroon. Koska muuten et voisi kokea sitä mitä on tulossa seuraavaksi. Ja uskoisin, että se on jotain parempaa.Suvinen kirjoitti:Sanoinko pahasti, teinkö väärin? On tunne että ehkä se olisi jäänyt jos olisin kauniisi pyytänyt. Miksen pyytänyt? Mitä olen tehnyt? Pelottaa.
Suvinen puhuu, kuin miespuolinen minä. Mikset aukee shrinkissä olevaan ketjuun näistä ettei tämöiset huomiot jää unholaan? Älä pakota mua siirtämään näitä täältä muualta sinne.Suvinen kirjoitti:No ei riitä, sehän se ongelma onkin ja syy etten ala tosissani pyytämään. Mietityttää vaan, onko rakkauden tarvis olla aina niin tulenpalavaa - eikö joka ikinen rakkaus ajan myötä muutu mukavaksi oleiluksi, tyytyväisyydeksi tavalliseen? Minulla oli kerrassaan mukava olla, enkä olisi suhdetta lopettanut ilman painavaa syytä. Nyt se painava syy tuntuu jääneen puuttumaan. Siksi kaikki tuntuu jotenkin väärältä. Totta, ei ehkä paras syy jäädä suhteeseen, mutta onko se paras syy lähteäkään?Vaola kirjoitti: Rehellinen totuus lienee se, että jos hän sinut tulenpalavasti olisi halunnut takaisin, hän tuskin olisi lähtenyt ollenkaan. Voihan hän ehkä vähän haluta, mutta riittääkö se?
Ja kun se olisikin vain se yksi naama, mutta kun sen mukana katoaa tusina muuta lähes jokapäiväistä tuttua, perhe ja ystävät. Yhtälailla se ero niistä tulee.
Suhteen pari ensimmäistä vuotta ovat (ihanteellisessa tapauksessa) rakastumisen aiheuttamaa hormonihumalaa ja sen jälkeen punnitaan, mitä suhteesta tulee. Ei siitä tule mitään, jos ihminen haluaa vain tuntea huumaa eikä tehdä töitä sen eteen, että suhde voi hyvin. Mutta tuon ensihuuman ei tarvitse välttämättä kadota kokonaan, koska dopamiinitasoja (dopamiini on tärkeässä osassa tuota hullua rakastumisvaihetta) voi nostaa esim. tekemällä uusia ja jänniä asioita yhdessä. Yökävely Kontulassa voi olla siis avain suhteen kestävyyteen.Vaola kirjoitti:En tiedä, koska omatkin suhteet aina päättyneet viimeistään muutaman vuoden päästä. En tiedä, miksi exäsi halusi lähteä, mutta jos hän selkeästi kaipasi jotain tulenpalavaa jännitystä, uutuuden viehätystä tms, niin se tarkoittaa kai sitä, että te halusitte sitten eri asioita? Noin kärjistäen!Suvinen kirjoitti:No ei riitä, sehän se ongelma onkin ja syy etten ala tosissani pyytämään. Mietityttää vaan, onko rakkauden tarvis olla aina niin tulenpalavaa - eikö joka ikinen rakkaus ajan myötä muutu mukavaksi oleiluksi, tyytyväisyydeksi tavalliseen?
Ja minua kyllä korpee toi muka pari vuotta. Minusta on huutava vääryys, että minut on jätetty alta vuoden vasta ehkä päästyäni känniin. Mutta jestas millainen kanuun siitä pidemmän ajan välistä sitten olisikaan tullut vai?Keikaus kirjoitti: Suhteen pari ensimmäistä vuotta ovat (ihanteellisessa tapauksessa) rakastumisen aiheuttamaa hormonihumalaa ja sen jälkeen punnitaan, mitä suhteesta tulee.
Vaikea, aika mahdoton, ottaa kantaa kun ei tiedä mitä on välillänne tapahtunut. Mutta olen kyllä varma ettei tuo suhde ole paras mitä sulle voisi tapahtua jos haluat.Suvinen kirjoitti:Nyt ahistaa. Näin eksääni pitkästä aikaa kunnolla, tuli käymään ja otin puheeksi tämän kummallisen pysähtyneisyyden tilan, kun ei oikein tiedä onko vielä yhteenpaluuaikeita vai ei, ja samaan hengenvetoon ilmoitin, että jos ei ole varma vieläkään ( erosta kohta 4 kk ) niin ei sitten pitäisi tulla käymään eikä nähdä sitten ollenkaan. No siitä se sitten lähti eikä ole enää tulossa, ei käymään eikä varmaan olemaankaan.
Sanoinko pahasti, teinkö väärin? On tunne että ehkä se olisi jäänyt jos olisin kauniisi pyytänyt. Miksen pyytänyt? Mitä olen tehnyt? Pelottaa.
Niin, ja töissä hommat kumuloituu hirvittäviksi kasoiksi. Tuntitolkulla ylitöitä. Sekin ahdistaa. Taidan vetää viikonloppuna kännit!