Lilo kirjoitti:
...tai Juhani Palmulta?




Hitto. Nyt nukkumaan.
Lilo kirjoitti:
...tai Juhani Palmulta?
Musiikista en mitaan ymmarra, mutta elokuvien suhteen olen miettinyt tota monesti. Tama elokuvien erilaisuus on juuri yksi niista syista, miksi yhden parhaan elokuvan tai edes kymmenen valitseminen omalla kohdallani on jarjeton ajatus. Vaikka mielestani elokuvien yleinen taso vaikuttaa kaikkiin elokuviin, erilaisia huippuja on kuitenkin monia. Esimerkiksi en millaan pystyisi valitsemaan Vertigon ja Etsijoiden valilla, nehan kuuluvat taysin eri genreihin. Toisaalta kuitenkin samankin lajityypin tai suuntauksen sisalla on tehty niin erilaisia elokuvia, etta niiden valilla valitseminen olisi myos mahdotonta. Esimerkiksi en millaan pystyisi valitsemaan Johnny Guitarin ja Rio Bravon valilta. Ja sitten ovat nama jattilaiset, jotka olivat luomassa elokuvakerronnan peruspilareita ensimmaisten vuosikymmenten aikana, kuten Eisenstein ja Kuleshov.Edith kirjoitti: Olenko mä tällainen, jos mä kysyn yleisesti kaikilta, olisiko mitään järkeä vertailla esimerkiksi Beatlesin musiikkia ja Mozartin musiikkia keskenään? Voiko sanoa, että jompi kumpi on absoluuttisesti parempaa kuin toinen, koska kyse on kuitenkin niin eri lajityypeistä? Mä olen miettinyt tuota pitkään ja oikeasti.
Tai elokuvistakin. Mun mielestä esimerkiksi semmoinen muutamain vuosien takainen jokseenkin kliseiseinen (mutta tarkoituksellisestikin, arvaan) tuotos kuin "Julmia aikeita" on aivan tavattoma hyvä. Mutta onhan se silti ihan toista kuin jokin, jokin... Godardi, jolta olen nähnyt vain yhden elokuvan. Tai Eisenstein.
Disney.Suvinen kirjoitti:Yksi sana: manga. Ja kaikki muu jaappaniasta tuleva, joka on heti niiiin pop kun se tulee juuri sieltä. Mikävittu vikana omassa kulttuurissa????
Ei kun siis nyt mä sotken. En muistakaan se elokuvan nimeä, jota tarkoitin, enkä nyt ehdi sitä hakea mistään. Mutta se semmoinen, jossa Matt Dillon on High school -opettaja, jota syytetään raiskauksesta ja tapahtuu jossaain Yhdysvaltain etelässä ja siinä on rikas tyttö ja köyhä tyttö ja jotain. Tuo Julmia aikeitahan on ihan toinen ja erittäin pliisu elokuva. Herramunjee.Edith kirjoitti:
Tai elokuvistakin. Mun mielestä esimerkiksi semmoinen muutamain vuosien takainen jokseenkin kliseiseinen (mutta tarkoituksellisestikin, arvaan) tuotos kuin "Julmia aikeita" on aivan tavattoma hyvä.
Disneyn piirretythän rulex! Tosin disney-pixar on ulostanut nyt muutaman kakkapökäleen, joita ei jaksa katsoa.AarneAnkka kirjoitti:Disney.Suvinen kirjoitti:Yksi sana: manga. Ja kaikki muu jaappaniasta tuleva, joka on heti niiiin pop kun se tulee juuri sieltä. Mikävittu vikana omassa kulttuurissa????
Muutamat Suomen historian parhaista rokkibiiseitä on Mikon tuotantoa, vaikka radiokansa ei miehestä muuta tiedäkään kuin että Rikoo on riskillä ruma ja Puuhamaa on paras paikka. Mikko on monipuolinen.Think kirjoitti:Niin no eipä ole ennenkään äärimmäisen huono maku, järjettömyys, mitäänsanomattomuus,,
ja
estänyt kulttuuri -nimellä ratsastamista...
...kysykää vaikka Mikko Alatalolta.
Mutta noina aikoina tuo "luova" osasto teki juttuja, joista tavallinen pulliainen (punaniskaminä) löytää kauneusarvot arpomatta. Nykyisin täytyy olla jotenkin vinksallaan, korkeasti oppinut, armoton paskanpuhuja, yhteiskunnalle vaarallinen, mitä tahansa tai kaikki edellä mainitut, jotta nykytaiteesta "tajuaa" jotain.kesseli kirjoitti: sata vuotta sitten monet halusivat tulla kirjailijoiksi, klassisen musiikin säveltäjiksi tai taidemaalareiksi. runot, romaanit ja maalaukset olivat sen ajan poppia. tekijöitä ihailtiin, heistä puhuttiin kuin poppareista nykyään. he olivat tähtiä.
kansakunnan lahjakkain aines on aina halunnut tehdä sitä mikä on ajankohtaisinta.
DrD.
Atlantis? Aareplaneetta? Pieni Merenneito? Tarzan? Mjöö. No ne wanhat oli kyllä ihan hyviä.Mylwin kirjoitti:Disneyn piirretythän rulex!
... ja nykyään kaikki haluavat olla DeeJiitä. Tai leffastaroja.kesseli kirjoitti:sata vuotta sitten monet halusivat tulla kirjailijoiksi, klassisen musiikin säveltäjiksi tai taidemaalareiksi. runot, romaanit ja maalaukset olivat sen ajan poppia. tekijöitä ihailtiin, heistä puhuttiin kuin poppareista nykyään. he olivat tähtiä.
Julmia aikeita en ole nahnyt, mutta tarkoitatko elokuvaa Villit kuviot?Edith kirjoitti:Ei kun siis nyt mä sotken. En muistakaan se elokuvan nimeä, jota tarkoitin, enkä nyt ehdi sitä hakea mistään. Mutta se semmoinen, jossa Matt Dillon on High school -opettaja, jota syytetään raiskauksesta ja tapahtuu jossaain Yhdysvaltain etelässä ja siinä on rikas tyttö ja köyhä tyttö ja jotain. Tuo Julmia aikeitahan on ihan toinen ja erittäin pliisu elokuva. Herramunjee.Edith kirjoitti:
Tai elokuvistakin. Mun mielestä esimerkiksi semmoinen muutamain vuosien takainen jokseenkin kliseiseinen (mutta tarkoituksellisestikin, arvaan) tuotos kuin "Julmia aikeita" on aivan tavattoma hyvä.
Juu, tuota tarkoitan! Kaiken uhallakin olen edelleen sitä mieltä, että elokuva on lajityypissään loistava.RolloTomasi kirjoitti: Julmia aikeita en ole nahnyt, mutta tarkoitatko elokuvaa Villit kuviot?
Koska se ei mahdu sinne??Bluntly kirjoitti:Miksi pallomahani ei pääse HSn kultturellisivuille jonkun risuparran arvosteltavaksi?
Anteeksi, Sika. Nyt huomasin erehtyneeni. Meidän on muistettava Pohjoismainen tasa-arvon periaate: kukaan ei saa olla parempi kuin toinen sillä jos joku on parempi kuin toinen tuo toinen on vastaavasti huonompi. Sellainenhan olisi sietämätöntä elitismiä...SikaMika kirjoitti:Mikä se on se hevi? Miten se soitetaan? Onko se vaikea vai helppo soittaa? Mä osaan soittaa kitaralla beethovenin 9. sinfoniaa, montaa hevikipaletta en. Ettet vain olisi taas kerran syyllistynyt perisyntiisi - yleistämiseen?Homeboy65 kirjoitti:
- Hevi ja Beethoven ovat yhtä hyvää ja monipuolista musiikkia? Niiden esittäminenkin on teknisesti yhtä vaativaa/helppoa?
- Uuno Turhapurot ja Kurosawan leffat ovat saman tasoisia? Elokuvallisuuskin toteutuu molemmissa yhtä hyvin?
Kuka määrittelee elokuvien tason? Sinä? Annapa esimerkki Kurosawan elokuvasta, jossa hän kuvaa suomalaista, verkkopaitaan ja sarkahousuihin pukeutuvaa, työnvieroksujarenttua paremmin kuin Pasanen/Kokkonen Turhapuro-elokuvissaan? Ettet vain olisi taas kerran syyllistynyt perisyntiisi - yleistämiseen?
Käyppäs kysymässä ala-asteikäisiltä pikkupojilta, kumpi eepos heidän mielestään kuvaa sotaa ansiokkaammin,, vivahteikkaammin ja realistisemmin? Ja sano heille sitten että heidän mielipiteensä on huonompi ja väärempi kuin omasi. Ettet vain olisi taas kerran syyllistynyt perisyntiisi - yleistämiseen?- Korkeajännitys N:o 1/1975 ja Linnan Tuntematon sotilas kuvaavat sotaa yhtä ansiokkaasti, vivahteikkaasti ja realistisesti?
Joo, mäkin olen miettinyt samaa, ja olen selkeästi sitä mieltä, että ei ole mitään järkeä.Edith kirjoitti: Olenko mä tällainen, jos mä kysyn yleisesti kaikilta, olisiko mitään järkeä vertailla esimerkiksi Beatlesin musiikkia ja Mozartin musiikkia keskenään? Voiko sanoa, että jompi kumpi on absoluuttisesti parempaa kuin toinen, koska kyse on kuitenkin niin eri lajityypeistä? Mä olen miettinyt tuota pitkään ja oikeasti.
Paitsi että esim. Vincent van Gogh sai elinaikanaan kaksi maalausta myydyksi. Ei kovin poppia. Ja Seitsemän veljestä haukuttiin lyttyyn. Ei kovin poppia. Kansakunnan lahjakkain aines on aina halunnut tehdä sitä, mikä on ei ajankohtaisinta (sen tekevät trendienseuraajapellet ja tunnollisettyönsankariporoporvarit) vähän aikaansa edellä.kesseli kirjoitti:tässähän ei ole mitään pointtia keskusteluun, ehkä kuitenkin kannattaa muistaa miten asiat olivat ennen. sata vuotta sitten monet halusivat tulla kirjailijoiksi, klassisen musiikin säveltäjiksi tai taidemaalareiksi. runot, romaanit ja maalaukset olivat sen ajan poppia. tekijöitä ihailtiin, heistä puhuttiin kuin poppareista nykyään. he olivat tähtiä.
kansakunnan lahjakkain aines on aina halunnut tehdä sitä mikä on ajankohtaisinta.
DrD.
On se kylla todella hyva ja hauska leffa.Edith kirjoitti:Juu, tuota tarkoitan! Kaiken uhallakin olen edelleen sitä mieltä, että elokuva on lajityypissään loistava.RolloTomasi kirjoitti: Julmia aikeita en ole nahnyt, mutta tarkoitatko elokuvaa Villit kuviot?
Mutta siis vielä muutakin: Mä en juurikaan näe ideaa niissä semmoisissa "100 viime vuosituhannen parasta kirjailijaa/säveltäjää/tms." -listoissa.
Toivottavasti en ole antanut missaan sellaista vaaraa kuvaa, etta minusta nykytaide olisi typeraa.Edith kirjoitti: Mutta yleisesti ottaen pelkkä lähtökohtainen näkemys siitä, että nykytaide on typerää, tuskin on kovin hedelmällinen tai hyödyllinen yksilölle itselleenkään.
Eiko se lopulta ole moraalinen kysymys?sincia kirjoitti: - Korkeajännitys N:o 1/1975 ja Linnan Tuntematon sotilas kuvaavat sotaa yhtä ansiokkaasti, vivahteikkaasti ja realistisesti?
Onko esim. realistisuus hyve?