Missä tapasit/aiot tavata paremman puoliskosi?

[NuoriDaavid]

Parempi olisi verrata maalauksiin - vaikka olisit nähnyt 1.349 joista et pidä, onko todennäköistä, että on olemassa kuitenkin 1/10.000 joista pidät?

Okei. Etsit taulua seinällesi ja olet jo käynyt tsekkaamassa 1.349 teosta, mutta mikään ei oikein tunnu juuri siltä oikealta. Pitäisikö kellon kilistä jossain?

[PerttiMakimaa]

Vastaan vielä yleisesti aiheeseen.

Jos ei ensitreffeillä kipinöi voi siihen olla muitakin syitä kuin ihmisen sopimattomuus itselleen. Voi pelätä sitoutumista, jännittää sosiaalisia tilanteita tai jopa olla oikeasti kiinnostunut enemmän omasta sukupuolestaan.

Yleensäkin pidän ihmiskontaktia mahdollisuutena. Jotkut palstalaiset taitavat pitää sitä jonkinlaisena uhkana niin helpolle yksinelolleen.

Monissa tapauksissa ihmisistä paljastuu huomattavasti ensivaikutelmaa parempia ominaisuuksia ajan kanssa.

[nexie]

Okei. Etsit taulua seinällesi ja olet jo käynyt tsekkaamassa 1.349 teosta, mutta mikään ei oikein tunnu juuri siltä oikealta. Pitäisikö kellon kilistä jossain?

Joo. Toteaisin ensinnäkin, että on turha tuhlata rahaa sellaiseen, mistä ei oikeasti pidä. Toisaalta en tuon otannan jälkeen todennäköisesti jaksaisi nähdä vaivaa katsastaakseni koko piilevää taulumaailman potentiaalia. Näin ollen siirtyisin tarkastelemaan ko. markkinoita passiivisen sijoittajan näkökulmasta sen sijaan, että juoksisin joka näyttelyssä tai huutokaupassa.

[Tix]

Okei. Etsit taulua seinällesi ja olet jo käynyt tsekkaamassa 1.349 teosta, mutta mikään ei oikein tunnu juuri siltä oikealta. Pitäisikö kellon kilistä jossain?

Pitäisikö kilistä? Miksi? Loppuvatko taulut kesken? Vai vihjaatko, että tyhjä seinä vaatii minkä tahansa rumiluksen, äkkiä? Perustele. Jos oletetaan, että resurssina on vain yksi taulupaikka.

[Tix]

Eikös markkina-arvoteorialla ole sanansa sanottavana - tässäkin?

Joo - mitä laajempi valikoima on käytössä, sen todennäköisempää että joku osuu kohdalle. Kuis?

[elco]

Siis davehan on provoileva kahjo tässä säikeessä, mutta sillä on kuitenkin linja. Tix on markkina-arvoteoreetikko numero kaksi aina kun markkina-arvoteoriasta puhutaan. Paitsi nyt.

[elco]

Eikös markkina-arvoteorialla ole sanansa sanottavana - tässäkin?

Joo - mitä laajempi valikoima on käytössä, sen todennäköisempää että joku osuu kohdalle. Kuis?

Niin että pitäisi tajuta laskea tasoa, kun ei flaksaa. Tai jtn.

[PerttiMakimaa]

Siis davehan on provoileva kahjo tässä säikeessä, mutta sillä on kuitenkin linja. Tix on markkina-arvoteoreetikko numero kaksi aina kun markkina-arvoteoriasta puhutaan. Paitsi nyt.

Muuttiko linjaansa p***u mielessä? No toisaalta ainahan se miehellä mielessä...

[Tix]

Siis davehan on provoileva kahjo tässä säikeessä, mutta sillä on kuitenkin linja. Tix on markkina-arvoteoreetikko numero kaksi aina kun markkina-arvoteoriasta puhutaan. Paitsi nyt.

Minusta on täysin linjassa markkina-arvoteorian kanssa, ettei valitse kumppania jonka markkina-arvo ei tunnu olevan riittävä. Jos ei tunnu siltä, että tarjolla olisi sitä mitä ansaitsisi, miksi tyytyisi siihen?

Jäljelle jää lähinnä kysymys siitä, että onko käsitys omasta markkina-arvosta kohdallaan, mutta katsoisin että jos ongelma ei ole tarjokkaiden saatavuus, niin se ei voi olla kovin vääristynyt.

Miltä kohdin ajatukseni eivät sovellu teoriaan? Olen itse vähintään yhtä nirso parinvalinnassa kuin AJ.

[NuoriDaavid]

Okei. Etsit taulua seinällesi ja olet jo käynyt tsekkaamassa 1.349 teosta, mutta mikään ei oikein tunnu juuri siltä oikealta. Pitäisikö kellon kilistä jossain?

Pitäisikö kilistä? Miksi? Loppuvatko taulut kesken? Vai vihjaatko, että tyhjä seinä vaatii minkä tahansa rumiluksen, äkkiä? Perustele. Jos oletetaan, että resurssina on vain yksi taulupaikka.

Voidaan olettaa, että et mene aivan randomoidusti katsomaan tauluja, eikö niin. Karsit ilmeisen epäkiinnostavat pois jo etukäteen, viehän taulukaupoilla käyminen resursseja (ellei sitten kaupoissa juokseminen ole jo huvi sinänsä). Olet siis käynyt katsomassa 1349 potentiaalisesti kiinnostavaa taulua ja havainnut ne epäsopiviksi.

Epäilen että tuossa tapauksessa vika ei ole tauluissa, vaan epärealistisissa odotuksissa siitä, minkälaisia tuntemuksia taulun tulisi herättää, tai sitten pelosta tehdä kaupat.

[Tix]

Niin että pitäisi tajuta laskea tasoa, kun ei flaksaa. Tai jtn.

Sanoisin ei-flaksaamiseksi lähinnä sitä, että omasta mielestä potentiaalisia tarjokkaita ei ole. Se että kiinnostuuko tarjokkaista itse on sivuseikka ja menee todennäköisyyslaskennan puolelle.

[martza]

Deittinetistä, kesällä, vuonna 2003. Lepakkotapaamiset tehtiin Espoon Ikean parkkipaikalle, eräänä su/ma välisenä kesäkuisena yönä, n. klo 23.45. Tästä se sitten lähti meidän yhdessäelomme ja asumme nykyään jo yhdessä ja eipä ole todellakaan ollut valittamista minkään suhteen.

[CandyMan]

Ei perhosissa mitään vikaa ole, mutta strategianmuutosta voisi harkita jos nettideittikumppani 101 ei sekään tuntunut juuri sille oikealle.

Olettepa sinä ja ND huolestuneita toisen pariutumisesta tai pariutumattomuudesta. Onko sinkkuna elävä nainen uhka maailmankuvallenne? Mielestäni niin kauan kun toinen ei valita pariutumattomuudestaan, aika typerää yrittää neuvoa häntä kumppanin etsimisessä. Eiköhän jokaisella ole se oma äitee antamassa tuollaisia "hyviä" neuvoja.

Se että niin monet pettävät parisuhteissaan kielii ehkä siitä että on lyöttäydytty yhteen väärän ihmisen kanssa tai ainakin liian pikaisella aikataululla.

[Tix]

Voidaan olettaa, että et mene aivan randomoidusti katsomaan tauluja, eikö niin. Karsit ilmeisen epäkiinnostavat pois jo etukäteen, viehän taulukaupoilla käyminen resursseja (ellei sitten kaupoissa juokseminen ole jo huvi sinänsä). Olet siis käynyt katsomassa 1349 potentiaalisesti kiinnostavaa taulua ja havainnut ne epäsopiviksi.

Epäilen että tuossa tapauksessa vika ei ole tauluissa, vaan epärealistisissa odotuksissa siitä, minkälaisia tuntemuksia taulun tulisi herättää, tai sitten pelosta tehdä kaupat.

Meillä taitaa olla eri oletukset. Mun on:

1. Ostan taulun, jos se miellyttää.
2. Uskon, että jokin taulu miellyttää kunhan katselen tarpeeksi.
3. Jos en löydä miellyttävää, olen ilman.

Sun oletukset kuullostaa tämänsuuntaisilta:

1. Pakko saada taulu, koska kaikilla on.
2. Olen jo katsonut sata rumaa taulua läpi, en jaksa enää, siispä valkkaan näistä parhaan, kiire ostaa ettei mene käsistä.
3. Eläminen ilman taulua on mahdoton ajatus.

[PerttiMakimaa]

Olettepa sinä ja ND huolestuneita toisen pariutumisesta tai pariutumattomuudesta. Onko sinkkuna elävä nainen uhka maailmankuvallenne? Mielestäni niin kauan kun toinen ei valita pariutumattomuudestaan, aika typerää yrittää neuvoa häntä kumppanin etsimisessä. Eiköhän jokaisella ole se oma äitee antamassa tuollaisia "hyviä" neuvoja.

Se että niin monet pettävät parisuhteissaan kielii ehkä siitä että on lyöttäydytty yhteen väärän ihmisen kanssa tai ainakin liian pikaisella aikataululla.

Onkohan tässä yhtään pariutunutta vielä kielteisesti kommentoinut minun ja ND:n juttuja? Happamia jne.

Se, että monet pettävät parisuhteissaan kieliin _ehkä_ narsismin lisääntymisestä yhteiskunnassa.

[nexie]

Pitäisikö kilistä? Miksi? Loppuvatko taulut kesken? Vai vihjaatko, että tyhjä seinä vaatii minkä tahansa rumiluksen, äkkiä? Perustele. Jos oletetaan, että resurssina on vain yksi taulupaikka.

Katsos kun jokaisen itseään kunnioittavan ihmisen seinällä kuuluu olla joku taulu; muussa tapauksessa ihminen antaa itsestään muille hieman oudon vaikutelman. Koska muiden mielipiteiden mukaan toimiminen on ainoa sosiaalisesti hyväksytty vaihtoehto, joku taulu pitää hankkia. Vaikka se olisi sitten vain halpa kopio siitä alkuperäisestä ideasta, eikä edes sopisi muuhun sisustukseen.

[nexie]

Onkohan tässä yhtään pariutunutta vielä kielteisesti kommentoinut minun ja ND:n juttuja? Happamia jne.

[PerttiMakimaa]

Onkohan tässä yhtään pariutunutta vielä kielteisesti kommentoinut minun ja ND:n juttuja? Happamia jne.

Löytyihän...

Minusta tässä ketjussa suurimmat vastaanhankaajat ovat sellaisia ihmisiä, jotka ovat seurustelleet viimeksi vuonna kivi ja köysi ja jääneet jumittamaan elämäntuskassaas etsimään sitä ensimmäistä seurustelukumppaniaan.

Sitä täydellistä, joka (petti ja) jätti. Hetkinen, olikohan se ensimmäinen fiilisi sitten se oikea, kun se ei sittenkään kestänyt?

Et sinä. Minusta olet ymmärtänyt tämän ketjun keskustelullisen luonteen ihan hyvin.

[Tix]

Onkohan tässä yhtään pariutunutta vielä kielteisesti kommentoinut minun ja ND:n juttuja? Happamia jne.

Vihjaat kateudesta? Ei hyvää päivää Kade mistä? Siitä, ettei ole tyytynyt johonkin laimeaan "melkein hyvään, kun ei parempaakaan saa." Teitkö sinä niin? Tekikö Dave niin? Tekikö Elco niin? Jos teki, sääliksi käy sellaisen valinnan tehneen parempaa puoliskoa, luulee raasu varmaan tuleensa valituksi ihan muista syistä. Nykystatuksesta huolimatta luulisin, että liki kaikilla kommentoineilla on kokemusta pitkistäkin parisuhteista. Kokemus kun tuppaa yleensä nostamaan vaatimustasoa, ei suinkaan laskemaan.

Musta on ihan mukava elellä niin, että tietää mitä haluaa ja pyrkii siihen. Mielummin yksin kuin huonossa parisuhteessa. Eikä sen parisuhteiden väliajankaan tarvitse olla lainkaan tylsää. Eikä kiintoisista tarjokkaistakaan ole pulaa

Ei Pertti, en ole sinulle kade. En edes Davelle hänen napakasta pirttihirmustaan Elco taitaa olla eniten kateuden aihe siinä mielessä että tuntuu löytäneen kumppanini jonka kanssa voi tehdä mielenkiintoisia juttuja ja joka ei hingu perheen perustamista, mutta ei, en ole hänellekään kade vaan lähinnä tyytyväinen että se on mahdollista jopa kolmekymppiselle. Omalta osaltani kommentoinin motiivi on se AJ:n valintojen bashaus mitä täällä esiintyy. Samalla tavalla parisuhteen syntymiseen suhtautuvana en voisi kehottaa ketään tyytymään johonkin.

Be picky. Because you're worth it.

[NuoriDaavid]

Voidaan olettaa, että et mene aivan randomoidusti katsomaan tauluja, eikö niin. Karsit ilmeisen epäkiinnostavat pois jo etukäteen, viehän taulukaupoilla käyminen resursseja (ellei sitten kaupoissa juokseminen ole jo huvi sinänsä). Olet siis käynyt katsomassa 1349 potentiaalisesti kiinnostavaa taulua ja havainnut ne epäsopiviksi.

Epäilen että tuossa tapauksessa vika ei ole tauluissa, vaan epärealistisissa odotuksissa siitä, minkälaisia tuntemuksia taulun tulisi herättää, tai sitten pelosta tehdä kaupat.

Meillä taitaa olla eri oletukset. Mun on:

1. Ostan taulun, jos se miellyttää.
2. Uskon, että jokin taulu miellyttää kunhan katselen tarpeeksi.
3. Jos en löydä miellyttävää, olen ilman.

Sun oletukset kuullostaa tämänsuuntaisilta:

1. Pakko saada taulu, koska kaikilla on.
2. Olen jo katsonut sata rumaa taulua läpi, en jaksa enää, siispä valkkaan näistä parhaan, kiire ostaa ettei mene käsistä.
3. Eläminen ilman taulua on mahdoton ajatus.

Kyllä 1349:n taulun läpikäyminen ja edelleen eteenpäin puskeminen kuulostaa jonkinlaiselta pakkoneuroosilta. Normaali ihminen toteaisi tuossa tapauksessa Nexien tavoin, ettei niitä sopivia tauluja ilmeisesti ole kovin helpolla löydettävissä ja lopettaisi etsimisen ja siirtyisi muihin harrastuksiin tai sitten ostaisi sen hiton taulun.

Totta kai voi olla, että Angèle Bassolé-Ouédraogo Burkina Fasossa laittaa huomenna juuri sopivan taulun myyntiin, mutta what the heck, on tässä muutakin tekemistä kuin juosta ympäri palloa kuin puolukka värkstadissa jonkun taulun perässä.

[Rouva Pupu]

Löytyihän...

Ajatuksen tasolla ihan eri päissä.

[sanctus]

Katsos kun jokaisen itseään kunnioittavan ihmisen seinällä kuuluu olla joku taulu; muussa tapauksessa ihminen antaa itsestään muille hieman oudon vaikutelman.

Mä olen yrittänyt ripustaa useille seinille tasokkaita neliväriprinttejä mm. Andres Serranon



ja



Chet Zarin populaarista taiteesta, mutta ei ole vielä onnistunut. Aina on vastustettu. (Tai sitten oletan, että vastustetaan.)

Samoin pääkallofiguureja ei saisi olla esillä. Ehdotukseni ostaa pikkulintuhäkki, ripustaa se oivalle paikalla kotona ja laittaa sen sisälle pääkallo ei muistaakseni ottanut tulta. Iso ja puinen väärinpäinkäännetty musta ristikin joutuu sijoittumaan terraarioon, vaikka se on alkujaan ovikoristeeksi tehty. Ei ole helppoa. On vaikeaa, kovin on vaikeaa. Heteromies kärsii.

[PerttiMakimaa]

Musta on ihan mukava elellä niin, että tietää mitä haluaa ja pyrkii siihen. Mielummin yksin kuin huonossa parisuhteessa. Eikä sen parisuhteiden väliajankaan tarvitse olla lainkaan tylsää. Eikä kiintoisista tarjokkaistakaan ole pulaa

Ei kai minun tähän mitään tarvitse kirjoittaa enää.

[Tix]

Minusta tässä ketjussa suurimmat vastaanhankaajat ovat sellaisia ihmisiä, jotka ovat seurustelleet viimeksi vuonna kivi ja köysi ja jääneet jumittamaan elämäntuskassaas etsimään sitä ensimmäistä seurustelukumppaniaan.

Sitä täydellistä, joka (petti ja) jätti. Hetkinen, olikohan se ensimmäinen fiilisi sitten se oikea, kun se ei sittenkään kestänyt?

Et sinä. Minusta olet ymmärtänyt tämän ketjun keskustelullisen luonteen ihan hyvin.

Kehenkäs nyt viittaat?

Naimisissa olevaan Rouva Pupuun?

Avoliitossa elävään Nexieen?

Minuun? Mua ei ole koskaan petetty eikä edes jätetty. Aikuisikäni aikana olen ollut sinkkuna yhteensä 3,5 vuotta, ja sinkkuaika on ollut enemminkin nautinnollista kuin elämäntuskaista.

[CandyMan]

Kyllä mielestäni jossain vaiheessa voi olettaa, että materiaali on nähty, ja on hyvin epätodennäköistä, että mitään dramaattista uutta on enää tulossa.

Luulin AJ:n viimeisimmän kertomuksen pointin todistavan päinvastaista? Koin hänen "en tiedä tuleeko tästä mitään"-vakuuttelun olevan tarkoitettu palstan hääkellohohkaajille jne.

Kuvitellaanpa, että olet ostamassa käytettyä autoa ja sinulla on esim. 10 000e rahaa käytettävissä. Olet jo tsekannut 100 autoa, joiden pyynti liikkuu tuossa luokassa. Voidaan mielestäni hyvin suurella varmuudella sanoa, että sinulla on jo selvä käsitys siitä, minkälaisen auton 10 000 eurolla saa. On epärealistista odottaa, että auto numero 101 olisi dramaattisesti parempi kuin aiemmat 100 autoa.

Entä jos ei ole mitään erityistä kiirettä ja suurta tarvetta löytää sitä autoa? Katselee markkinoita jos vaikka joku todellinen helmi osuisi näköpiiriin?