PerttiMakimaa kirjoitti:Tuomitsen? Joo, vaikutan ehkä tuomitsevalta. Itseasiassa monet ihmiset ovat ennen tarkempaa tutustumista Pertin takana olevaan ihmiseen valittaneet samaa. Mitenkäs se yksikin henkilö sanoi? "**ttu kun sinä olit tyly alkuun". Mutta ei, kyllä minä olen ihan aamorin asialla..
Ihmiset katsovat suhdetta oman etunsa kautta. Ei siihen sisältynyt mitään arvolatausta. Minäkin katson. Ehkä se jäi mieleen negatiivisena, jos loppuvastauksenikin sellaiselta vaikutti. Eli en missään sosiaalisen eläimen mielessä ole ihmis"rakastaja". Olen vain ja ainoastaan tässä ketjussa koettanut herättää ihmisiä pohtimaan millaisia mahdollisuuksia he (saattavat) jättää katsomatta.
Kuten Superior tuossa taisikin asiasta mainita kokemuksistaan on kumppanilla elvistely _mielestäni_ erittäin tärkeä osa tätä keskustelua. Ainakin itse teini-ikäisenä ostin itselleni itsetuntoa näin kyseenalaisilla keinoilla. Hävettää vieläkin. _Minusta_ osa palstamme seurustelukumppanin etsijöistä pohtii potentiaalista kumppania etsiessään, että mitähän muut hänestä ajattelisivat.
Olen ollut ihmissuhderintamalla sellainen tolvana, että kaikki on pitänyt opetella kantapään kautta. Tarvitseeko kaikkien tehdä samat virheet kuin minun? Vai onko vuodesta 2003 (muistanko oikein?) jatkuneen samanlaisena pysyneen deittailun ääneen analysointi niin iso synti? Loukata se voi, mutta mikäpä elämässä ei voisi. En kuitenkaan usko etteikö joku ihminen voisi sinua kaivata elämäänsä tai jos päätät yksin olla ettetkö siitä tykkäisi.
Nettideittailu on vaan kuin työhaastattelussa kävisi. Se joka pukeutuu sopivimmin ja selittää omat elämänkokemuksensa parhaiten päin saa paikan. Jos sekään. Ihan riippumatta siitä kuka olisi "pätevin hommaan".
Aletaankohan me vihdoin päästä tässä asiassa jonkinlaiseen sopimukseen: olen aistivinani Pertin tulevan pari askelta vastaan, ja nyt aion tehdä itse saman. Peace!
Tuohon elvistelyjuttuun en ota sen enempää kantaa; en edelleenkään tajua, keneen tällä palstalla se voisi viitata. Tuskin minuun, Tixiin tai HellBelliin, tosirakkauden etsijöihin. Jos kovasti toimisin sen mukaan, mitä muut minusta ajattelevat, tuskin ottaisin riskiä tulla pilkatuksi toivottomaksi tapaukseksi ja tulevaksi vanhaksipiiaksi, niin kuin nyt. Eiköhän joku ulkoisesti pätevä ja komeaa titteliä kantava olisi tarttunut haaviin jo aika päivää sitten.
Sinulla on nettideittailuhistoriastani väärä käsitys. Sanoin tämän jo, mutta näköjään missasit pointin. Ei ole mitään "vuodesta 2003 samanlaisena jatkunutta deittailua". Tänä vuonna olen tavannut kaksi nettideittiä (joista jo numeron 2 kohdalla kellot soivat sen verran, että uudesta miitistä on sovittu). Sitä edellisen tapasin syksyllä 2004. (Sen tyypin tapasin peräti kaksi kertaa, mutta en voi mitään sille, että kaveri oli vielä toisellakin tapaamisella helvetin pitkäveteinen.) Sitten taas jos siitä mennään sinne vuoteen 2003 tai siitä vielä taaksepäin, ollaan jo niin kaukana hamassa menneisyydessä ja aivan eri luvuissa Aito_Johannan henkilöhistoriaa, ettei niistä kannata puhua eikä varsinkaan muodostella niiden pohjalta mitään lopullisia profetioita.
Myönnän sen, että nettideittailussa ensivaikutelma ratkaisee ja että jossain muualla ihmisestä saattaa tähän vähitellen tutustuessa tulla esille hienoja piirteitä. Tähänhän viittasin jo alunperin:
nettideittailu on keinotekoinen tapa tutustua ihmisiin, koska jos heti ensimmäisellä tapaamisella ei ala synkata, ei ole mitään syytä tavata uudestaan. Olen Tixin kanssa hieman eri linjoilla siitä, että jos kemiaa ei ole heti, sitä ei ole koskaan. Onhan näitä tapauksia, joissa työkaverit ovat vuosia vain tehneet töitä yhdessä kahdeksan tuntia päivässä, kunnes eräänä kauniina päivänä *klik*.
Siitä huolimatta en rupea kiduttamaan itseäni tapaamalla vain tapaamisen vuoksi tyyppejä, joiden seurassa en viihdy. Niin valuu elämä hukkaan. Minulla on muutakin tekemistä.
On ihmisiä, jotka ovat käyneet läpi kymmenet ja taas kymmenet nettideitit ennen kuin on onnistanut. (Esimerkiksi nyt tuo Tixin kaveri, josta Tix kertoi tässä ketjussa.) Vanha Pervo voi siis työntää perseeseensä teorian "jos ei vielä ole tärpännyt, ei tule koskaan tärppäämäänkään". Sehän on todistettu vääräksi.
Jos omaa toimintaani haluan tarkastella siltä kannalta, mitä siinä voisi muuttaa jotta todennäköisemmin voisin tavata kumppanin, niin voisin - myönnytys elcolle ja Annille - opetella suhtautumaan nettideittailuun rennommin. Tosikkomaisuuteen olen näissä jutuissa joskus sortunut, eli siis miettinyt jo etukäteen ilmojen/meilien perusteella, onko tuo nyt ihan varmasti sellainen, jonka kanssa haluaisin seurustella --> tavannut vain harvoja --> todennäköisyys osumaan pieni. Voisi enemmän tsekkailla, mitä lyhyiden tusinailmojen taakse kätkeytyy --> tavata useampia --> todennäköisyys suurempi. Mutta toisaalta, enpä nyt muutamaan vuoteen ole koko nettideittailua harrastanut ollenkaan, ovat kiinnostaneet enemmän muut asiat kuin vieraiden ihmisten kanssa kahvittelu ja aktiivinen parinetsintä.
Mä oon vissiin oikeasti suututtanut sut?
Voisiko se olla sitä?
