Keskusta - kun keskinkertaisuus riittää
Lähetetty: 04.03.2007 18:30
Eksyin eilein rock-konsertiksi naamioituun keskustan vaalitilaisuuteen, Shame-rockiin Virgin Oil Companyyn. Toisaalta nättejä ja sinänsä fiksuja nuoria naisia oli saatu kammettua keskustan paitoihin keräämään ääniä, mutta edes lavalla soitettu rock ei saanut peitettyä niitä normaaleja Keskusta-mafian säveliä.
Ymmärrän hyvin keskustalaisuuden joissain umpikeskustalaisissa kunnissa kaukana kaupungeista, joissa keskustalaisuus on elinehto tai mafia nappaa sinut enemmän tai vähemmän hengiltä. Mutta Helsingissä keskustalaiset ovat outo pala, vähän niinkuin se hidas mutta hyväntahtoinen serkku, jolle ei haluaisi sanoa pahasti -- sillä se ainakin yrittää kovasti.
Matti Vanhanen ei ole sen nuorempi tai karismaattinen, vaikka nousisikin rock-konsertissa lavalle ja käteen lyödään nimmareilla varustettuja levyjä. Sellainen tilanne vain alleviivaa hänen tylsyyttään ja kuivakkuuttaan, kuten myös liikkeen epätoivoista kurkottaa ulos jonnekin mikä ei ole luonteelle ominaista.
"Tässä on vielä yksi hyvä syy ryhtyä poliitikoksi, saa levyjä artisteilta nimmareilla. Heh heh" - on loistava esimerkki kuivan poliitikon huumorintajusta ja oikean intohimon puutteesta. Tehdään pari 'hevi-merkkiä', kerätään rock-levyjä kuin ne olisivat Pokemon-kortteja ja yritetään ostaa katu-uskottavuutta kaupungissa.
Keskustan suuri ongelma on siinä että he eivät ymmärrä miksei heillä ole automaattisesti samanlaista positiivisuuden tai pelon auraa kaupungeissa tukenaan, eivätkä he osaa sen takia lähestyä kaupunkia oikein. Se on sinänsä sääli, sillä keskustalaisina on myös monia älykkäitä ja kyvykkäitä ihmisiä - jotka ovat valinneet kyseisen puolueen omaksi kanavakseen.
Älykkäiden ihmisten lisäksi keskustan ehdokkaina ja tukijoukoissa on myös broilereita, joita ei ole jumpattu riittävästi toimimaan politiikassa - mutta joista varmaan elämänkokemuksen kanssa kasvaa hyviä poliitikkoja.
Juuri ja juuri parikymppiseltä ei voi vaatia liikaa, mutta jos minut ja kaverini onnistutaan niputtamaan sosiaalitapauksiksi ( "Te ette tee, ette yritä" "Ette työllistä " ) vain sillä että sanomme äänestävämme vasemmistoliittoa - ja paljastettuamme kummankin olevan myös yrittäjiä, näkee ehdokas enää mahdollisuudekseen toivottaa vain onnea ja vetäytyä takavasemmalle -- kertoo se jotakin ehdokkaan kyvystä käsitellä todellista maailmaa ja kompleksisuutta, jossa asiat eivät olekaan niin mustavalkoisia.
Alisha pyrkii nuorena yrittäjänä eduskuntaan - ja visiot kertovat aika kovaa kieltä ( http://www.alisha.fi/visio.html ). Mutta ehkä keskustassa ollaan sen verran hädissään, että muutama kovien porvarillisten linjojen edustaja on pakko ottaa listoille - keräämään ainakin ääniä. Vision aukkojen kommentoiminen on kuin löisi kuollutta oravaa, joten yritän toimia suht humaanisti.
1) Kaksikanta
Historian opetukset ja toisaalta yhdysvaltojen seuraaminen auttaa näkemään, miksi toimiva ammattiyhdistysliike on tärkeä tekijä työmarkkinoilla. Yksittäisen yrittäjän ja yrittämisen näkökulmasta nykyinen toiminta näkyy monesti haasteellisena, mutta on epäilyttävää että joku puhuu tosissaan kaksikannasta noin yksioikoiseen sävyyn.
Se että ammattiyhdistysliikkeet ovat sahanneet omaa oksaansa ja vaikeuttaneet toiminnan kehittämistä, ei tarkoita sitä että elämä olisi Alishan vision mukaan suinkaan parempaa. Tervetuloa takaisin tehtaat, joissa työhönotto päiväksi tapahtuu portilla sen mukaan mitä työnjohtaja sillä hetkellä päättää ja vääristä mielipiteistä ja ajatuksista rangaistaan jättämällä huomenna portin ulkopuolelle.
2) Kakun leipominen
"Työnantajana en hyväksy, että työntekijä hymyilisi minulle ja sitten puukottaisi SAK:n kanssa selkääni."
Eli työntekijän pitää olla aina nöyränä hymyilemässä kunnolliselle työnantajalle, ja vastavoiman käyttäminen neuvotteluissa on paha asia. Niinhän se on. Inhottavia tuollaiset, jotka eivät osaa kunnioittaa sitä että heille tarjotaan ylipäätään työtä!
3) Perintövero
"Perheyritykset edustavat noin 80% Suomen yrityskannasta, mutta Suomen lainsäädäntö ei tunne perheyritys-käsitettä ollenkaan. Tämä vaikeuttaa sukupolvenvaihdoksen toteutumista juuri nyt ja vaarantaa jo olemassa olevia työpaikkoja ja sitä sukupolvesta toiseen tehtyä työtä ja kansainvälistä kokemusta mitä perheyritys parhaimmillaan edustaa. Kannatan perintöveron poistoa kokonaan tältäkin osin."
Tässäkään asiaa ei katsota millään tavalla muista näkökulmista. Mitä ongelmia yrityksien kehittämiselle ja kasvamiselle perintöveron poistaminen tuosta aiheuttaisi? Mitä ongelmia 'perhe-yrityksen' suosimisessa on?
Sukupolven vaihdoksien ongelmat ovat tietyiltä osin vain suunnittelun puutetta, ja vaikka amerikassa puhutaankin raflaavasti 'DeathTax'-käsitteestä -- ei sukupolven vaihdos tule mitenkään yllätyksenä.
Sukupolvenvaihdoksien tukeminen maatiloilla on liittynyt meidän illuusioomme puhtaasta suomalaisesta ruuasta, joka on ollut arvo jonka päällä olemme hyväksyneet tai meidät on pakotettu hyväksymään kalliimpi ruoka. Globaali maailmantalous on pakottanut meidät hyväksymään, ettei ruuan tuotanto näillä leveysasteilla aina kannata - joten tuotantoa joudutaan tukemaan keinotekoisilla tuilla.
Minkä arvon mukaan perheyritysten omistajuuden siirtäminen palvelee yhteiskuntaa? Mikä erottaa muun omistajuuden perheyrityksen omistajuudesta - ja minne vedetään rajat perintöverottomuudelle? Mitä jos minulla olisi kuuden miljardin euron sijoitusyhtiö - perheyritys sekin, saisinko siirtää sen omistajuuden ilman perintöveroa lapselleni?
Kaunis ajatus, hankala käytäntö.
4) Koulutus
"Suomen koulutusjärjestelmällä on paljon potentiaalia olla omavaraisempi henkilöstön ja opiskelijoiden luontaisella (tällä hetkellä käyttämättömällä) oma-aloitteisuudella ja yritteliäisyydellä. Yliopistojen, ammattikorkeakoulujen ja muiden oppilaitosten mahdollisten voittotulojen hyväksyminen ja kannustaminen on tervettä ja sallittavaa. Jokaisella koulutus- ja tutkimuskeskuksella on oltava mahdollisuus omaan, valtiosta riippumattomaan itsenäisesti luotuun varallisuuteen"
...
"Minusta on hyvin anteliasta, että yhteiskunta kouluttaa ??Yliopistoihin ei pitäisi päästää sellaisia, jotka eivät tiedä miksi haluavat. Haastattelun perusteella pitäisi katsoa, kuka on innostunut."
Ja karvat nousevat taas pystyyn.
Koulumaksut ja tutkintoputket yliopistojen voitontavoittelun maksimoinniksi ovatkin looginen jatke tälle. Unohtakaa sivistys ja tutkimus, jolla ei ole välitöntä taloudellista hyötyä ja sovellusta!
On toki totta, että koulutuksessamme on paljon haasteita -- eikä vähimpänä turhaan kouluttaminen. Suomen ongelma on liiallinen tarpeettomien papereiden arvostaminen, joka on saanut myös aikaan AMK-koulutuksen ongelmat mielenkiintoisilla koulutusnimikkeillä ja höpöhöpö-sisällöillä. Vika ei sinällään ole koulujen, sillä ne tarjoavat markkinoille sitä mitä markkinat ja poliitikot ovat signaloineet haluavansa.
Mutta se Alishan visiosta. Eteenpäin keskustalaisuuden syvimpään olemukseen.
Maataloustuet ovat olleet keskustan valtti kautta aikojen. Maataloustuet ovat olleet tiiviisti sidoksissa myyttiin suomalaisesta puhtaasta ruuasta, minkä takia suomalaiset ovat maksaneet elintarvikkeistaan enemmän kuin kolleegansa monissa muissa maissa.
Suomalaista ruokaa on pitänyt tukea - koska se on puhdasta, turvallista ja kansallisesti tärkeää. Viimeaikoina tähän mantraan on trendikkäästi lisätty myös ekologisuus.
Siinä missä suomalainen tieto- tai tehdastyöläinen on verrattavissa ja vaihdettavissa intialaiseen kolleegaan - väittää keskusta edelleen, että kukaan muu kuin vaalean huiskea arjalainen ei osaa tehdä puhdasta ja hyvää ruokaa. Ja että on ekologista tuottaa ruoka lähellä, vaikka logistiikkaa tuntevat ihmiset tietävät - että hyödykkeiden siirtäminen jopa maailman toiselta laidalta toiselle suurissa erissä ei ole ongelma. Ympäristön kannalta haaste on jakelu pienempiin jakelupisteisiiin - ja kuluttajien matkustaminen jakelupisteisiin. ( kts. linkitetty The Economistin artikkeli [1] )
Vähän kuin itseäsi äänestäisit -jäänee elämään loistavana esimerkkinä huonosta poliittisesta brändäyksestä ja muistuttamaan toivottavasti vielä vuosienkin jälkeen meille keskustan mielikuva-, visio- ja johtajuusongelmista.
Mutta ehkä keskusta on se, mitä me ansaitsemme. Jos emme käytä ääntämme paremmin, saamme jatkossakin hajuttoman, mauttoman ja mitäänsanomattoman pääministerin - josta elämänilo on poistettu kirurgisesti.
"Vähän kuin itseäsi änestäisit"
Ei kiitos. Minussa on vielä elämää jäljellä.
[1] http://www.economist.com/business/displ ... E1_RPRDVJN
Ymmärrän hyvin keskustalaisuuden joissain umpikeskustalaisissa kunnissa kaukana kaupungeista, joissa keskustalaisuus on elinehto tai mafia nappaa sinut enemmän tai vähemmän hengiltä. Mutta Helsingissä keskustalaiset ovat outo pala, vähän niinkuin se hidas mutta hyväntahtoinen serkku, jolle ei haluaisi sanoa pahasti -- sillä se ainakin yrittää kovasti.
Matti Vanhanen ei ole sen nuorempi tai karismaattinen, vaikka nousisikin rock-konsertissa lavalle ja käteen lyödään nimmareilla varustettuja levyjä. Sellainen tilanne vain alleviivaa hänen tylsyyttään ja kuivakkuuttaan, kuten myös liikkeen epätoivoista kurkottaa ulos jonnekin mikä ei ole luonteelle ominaista.
"Tässä on vielä yksi hyvä syy ryhtyä poliitikoksi, saa levyjä artisteilta nimmareilla. Heh heh" - on loistava esimerkki kuivan poliitikon huumorintajusta ja oikean intohimon puutteesta. Tehdään pari 'hevi-merkkiä', kerätään rock-levyjä kuin ne olisivat Pokemon-kortteja ja yritetään ostaa katu-uskottavuutta kaupungissa.
Keskustan suuri ongelma on siinä että he eivät ymmärrä miksei heillä ole automaattisesti samanlaista positiivisuuden tai pelon auraa kaupungeissa tukenaan, eivätkä he osaa sen takia lähestyä kaupunkia oikein. Se on sinänsä sääli, sillä keskustalaisina on myös monia älykkäitä ja kyvykkäitä ihmisiä - jotka ovat valinneet kyseisen puolueen omaksi kanavakseen.
Älykkäiden ihmisten lisäksi keskustan ehdokkaina ja tukijoukoissa on myös broilereita, joita ei ole jumpattu riittävästi toimimaan politiikassa - mutta joista varmaan elämänkokemuksen kanssa kasvaa hyviä poliitikkoja.
Juuri ja juuri parikymppiseltä ei voi vaatia liikaa, mutta jos minut ja kaverini onnistutaan niputtamaan sosiaalitapauksiksi ( "Te ette tee, ette yritä" "Ette työllistä " ) vain sillä että sanomme äänestävämme vasemmistoliittoa - ja paljastettuamme kummankin olevan myös yrittäjiä, näkee ehdokas enää mahdollisuudekseen toivottaa vain onnea ja vetäytyä takavasemmalle -- kertoo se jotakin ehdokkaan kyvystä käsitellä todellista maailmaa ja kompleksisuutta, jossa asiat eivät olekaan niin mustavalkoisia.
Alisha pyrkii nuorena yrittäjänä eduskuntaan - ja visiot kertovat aika kovaa kieltä ( http://www.alisha.fi/visio.html ). Mutta ehkä keskustassa ollaan sen verran hädissään, että muutama kovien porvarillisten linjojen edustaja on pakko ottaa listoille - keräämään ainakin ääniä. Vision aukkojen kommentoiminen on kuin löisi kuollutta oravaa, joten yritän toimia suht humaanisti.
1) Kaksikanta
Historian opetukset ja toisaalta yhdysvaltojen seuraaminen auttaa näkemään, miksi toimiva ammattiyhdistysliike on tärkeä tekijä työmarkkinoilla. Yksittäisen yrittäjän ja yrittämisen näkökulmasta nykyinen toiminta näkyy monesti haasteellisena, mutta on epäilyttävää että joku puhuu tosissaan kaksikannasta noin yksioikoiseen sävyyn.
Se että ammattiyhdistysliikkeet ovat sahanneet omaa oksaansa ja vaikeuttaneet toiminnan kehittämistä, ei tarkoita sitä että elämä olisi Alishan vision mukaan suinkaan parempaa. Tervetuloa takaisin tehtaat, joissa työhönotto päiväksi tapahtuu portilla sen mukaan mitä työnjohtaja sillä hetkellä päättää ja vääristä mielipiteistä ja ajatuksista rangaistaan jättämällä huomenna portin ulkopuolelle.
2) Kakun leipominen
"Työnantajana en hyväksy, että työntekijä hymyilisi minulle ja sitten puukottaisi SAK:n kanssa selkääni."
Eli työntekijän pitää olla aina nöyränä hymyilemässä kunnolliselle työnantajalle, ja vastavoiman käyttäminen neuvotteluissa on paha asia. Niinhän se on. Inhottavia tuollaiset, jotka eivät osaa kunnioittaa sitä että heille tarjotaan ylipäätään työtä!
3) Perintövero
"Perheyritykset edustavat noin 80% Suomen yrityskannasta, mutta Suomen lainsäädäntö ei tunne perheyritys-käsitettä ollenkaan. Tämä vaikeuttaa sukupolvenvaihdoksen toteutumista juuri nyt ja vaarantaa jo olemassa olevia työpaikkoja ja sitä sukupolvesta toiseen tehtyä työtä ja kansainvälistä kokemusta mitä perheyritys parhaimmillaan edustaa. Kannatan perintöveron poistoa kokonaan tältäkin osin."
Tässäkään asiaa ei katsota millään tavalla muista näkökulmista. Mitä ongelmia yrityksien kehittämiselle ja kasvamiselle perintöveron poistaminen tuosta aiheuttaisi? Mitä ongelmia 'perhe-yrityksen' suosimisessa on?
Sukupolven vaihdoksien ongelmat ovat tietyiltä osin vain suunnittelun puutetta, ja vaikka amerikassa puhutaankin raflaavasti 'DeathTax'-käsitteestä -- ei sukupolven vaihdos tule mitenkään yllätyksenä.
Sukupolvenvaihdoksien tukeminen maatiloilla on liittynyt meidän illuusioomme puhtaasta suomalaisesta ruuasta, joka on ollut arvo jonka päällä olemme hyväksyneet tai meidät on pakotettu hyväksymään kalliimpi ruoka. Globaali maailmantalous on pakottanut meidät hyväksymään, ettei ruuan tuotanto näillä leveysasteilla aina kannata - joten tuotantoa joudutaan tukemaan keinotekoisilla tuilla.
Minkä arvon mukaan perheyritysten omistajuuden siirtäminen palvelee yhteiskuntaa? Mikä erottaa muun omistajuuden perheyrityksen omistajuudesta - ja minne vedetään rajat perintöverottomuudelle? Mitä jos minulla olisi kuuden miljardin euron sijoitusyhtiö - perheyritys sekin, saisinko siirtää sen omistajuuden ilman perintöveroa lapselleni?
Kaunis ajatus, hankala käytäntö.
4) Koulutus
"Suomen koulutusjärjestelmällä on paljon potentiaalia olla omavaraisempi henkilöstön ja opiskelijoiden luontaisella (tällä hetkellä käyttämättömällä) oma-aloitteisuudella ja yritteliäisyydellä. Yliopistojen, ammattikorkeakoulujen ja muiden oppilaitosten mahdollisten voittotulojen hyväksyminen ja kannustaminen on tervettä ja sallittavaa. Jokaisella koulutus- ja tutkimuskeskuksella on oltava mahdollisuus omaan, valtiosta riippumattomaan itsenäisesti luotuun varallisuuteen"
...
"Minusta on hyvin anteliasta, että yhteiskunta kouluttaa ??Yliopistoihin ei pitäisi päästää sellaisia, jotka eivät tiedä miksi haluavat. Haastattelun perusteella pitäisi katsoa, kuka on innostunut."
Ja karvat nousevat taas pystyyn.
Koulumaksut ja tutkintoputket yliopistojen voitontavoittelun maksimoinniksi ovatkin looginen jatke tälle. Unohtakaa sivistys ja tutkimus, jolla ei ole välitöntä taloudellista hyötyä ja sovellusta!
On toki totta, että koulutuksessamme on paljon haasteita -- eikä vähimpänä turhaan kouluttaminen. Suomen ongelma on liiallinen tarpeettomien papereiden arvostaminen, joka on saanut myös aikaan AMK-koulutuksen ongelmat mielenkiintoisilla koulutusnimikkeillä ja höpöhöpö-sisällöillä. Vika ei sinällään ole koulujen, sillä ne tarjoavat markkinoille sitä mitä markkinat ja poliitikot ovat signaloineet haluavansa.
Mutta se Alishan visiosta. Eteenpäin keskustalaisuuden syvimpään olemukseen.
Maataloustuet ovat olleet keskustan valtti kautta aikojen. Maataloustuet ovat olleet tiiviisti sidoksissa myyttiin suomalaisesta puhtaasta ruuasta, minkä takia suomalaiset ovat maksaneet elintarvikkeistaan enemmän kuin kolleegansa monissa muissa maissa.
Suomalaista ruokaa on pitänyt tukea - koska se on puhdasta, turvallista ja kansallisesti tärkeää. Viimeaikoina tähän mantraan on trendikkäästi lisätty myös ekologisuus.
Siinä missä suomalainen tieto- tai tehdastyöläinen on verrattavissa ja vaihdettavissa intialaiseen kolleegaan - väittää keskusta edelleen, että kukaan muu kuin vaalean huiskea arjalainen ei osaa tehdä puhdasta ja hyvää ruokaa. Ja että on ekologista tuottaa ruoka lähellä, vaikka logistiikkaa tuntevat ihmiset tietävät - että hyödykkeiden siirtäminen jopa maailman toiselta laidalta toiselle suurissa erissä ei ole ongelma. Ympäristön kannalta haaste on jakelu pienempiin jakelupisteisiiin - ja kuluttajien matkustaminen jakelupisteisiin. ( kts. linkitetty The Economistin artikkeli [1] )
Vähän kuin itseäsi äänestäisit -jäänee elämään loistavana esimerkkinä huonosta poliittisesta brändäyksestä ja muistuttamaan toivottavasti vielä vuosienkin jälkeen meille keskustan mielikuva-, visio- ja johtajuusongelmista.
Mutta ehkä keskusta on se, mitä me ansaitsemme. Jos emme käytä ääntämme paremmin, saamme jatkossakin hajuttoman, mauttoman ja mitäänsanomattoman pääministerin - josta elämänilo on poistettu kirurgisesti.
"Vähän kuin itseäsi änestäisit"
Ei kiitos. Minussa on vielä elämää jäljellä.
[1] http://www.economist.com/business/displ ... E1_RPRDVJN