Geetzu kirjoitti:slam kirjoitti:Joten meidän "aivotyöstäjien" olisi hyvä antaa päidemme myös levätä "hiljaisuudessa"... Tai ainakin itse koen sen tarpeelliseksi.
Tosiaan! Ei ole halut luonnon hiljaisuuteen kadonneet, vaikka kiireinen toimistotyö on aikoja sitten vaihtunut tähän kotona surffailuun. Silloinkin kun en netissä / koneella ole, on telkkari tai stereot päällä, toimeton rentouttava ihana hiljaisuus kotona on käynyt niin harvinaiseksi, ettei siihen enää osaa oikein suhtautuakaan oikein. Kirjaan keskittyminenkin on nykyään hankalaa, vaikka tietäisi muksun olevan sikeässä unessa, eikä sitä tarvitse sivusilmällä vahtia niin kuin hereillä ollessaan all the f* time. Luonnossa hiljaisuus tuntuu oikealta. Myös minä koen nuo hetket tarpeellisiksi.
Mun pää on yksi helvetin esikartano, että sen takia on hyvä vähän lepuuttaa sitä yksinäisyydessä. Olisi saanut pari geeniä hakeutua vähän toisin. Tai ainakin olen pitkän aikaa rekisteröinyt yleisiä "kirjailija sairauksia itestäni" Hetken aikaa aivokemiat saattaa muistuttaa tietyntyyppistä geneettistä ongelmaa, kunnes taas yhtäkkiä olenkin toisenlaisessa itse määrittelemässäni systeemissä. Siinä vaiheessa miettii, että tuleeko se itse luotua se illuusio, ja sitten napsahtaa hyvin arkipäiväinen systeemi esille.
Olen luonut tai joutunut ja vapautunut itse monelaisista henkisistä systeemeistä. Aivan lukemattomia määriä erilaisia tuntemuksia ja kaikenlaisia systeemejä. En ole vaan kehdannut niistä puhua.
Olen keksinyt psykologisia ratkaisuja. Ehkä vain kuitenkin luonut itse illuusion yksinäisyydessä ja saatuaan sen valmiiksi. Kaikki katoaa ja joku saattaa väittää, että minulla mielikuvituksen puutetta.
Turha kait sitä minuuttaan on peitellä. En minä naista kuitenkaan ole saamassa muutoinkaan. Eipä sitten muita syitä olekkaan estämässä olemassa oma "itsensä". Jos olisi viisautta saattaisin keksiä jotain järkevää, mutta en sitä voi tehdä, koska olen vain pelkkä tyhjä tynnyri, jossa ei ole mitään. Tynnyrillä mahdollinen kyky pidättää vettä, mutta tyhjyydessä ei yleensä edes kolise mikään.
-Taipumusta synkkyyteen ja liialliseen iloitsemiseen.
-Elän jatkuvassa pelon tilassa, kun olen ihmisten ilmoilla. Olen niin kankea, että liikuttelen väkisin jäseniäni. Yksin metsällä on jopa mukavampaa.
-vittuunnutan ihmisiä tahattomasti ja minua pidetään yleisesti tyhmänä.
Joku saattaa sanoa, että olet tyhmä ja masennun ja tekeydyn täysin typeräksi. Siitä tilanteesta ei heti ollakkaan palaamassa järjelliseen minuuteen.
tota, lähden nukkuun, että pääsen ajamaan rekalla.
ps. suosittelen, että minut kannattaa kiertää TODELLA kaukaa, jos näette
(en ole sitten puhunut tämmösiä pehmoisia, jos joku huomen kysyy)