Ymmärrät Tix varmaan rauhoituttuasi ihan itsekin, että postaamasi pruju ei millään ilveellä perustele väitettäsi. Tai siis perustelee ehkä, jos on jo valmiksi kokoomususkovainen, mutta silloin postaus on tietysti vailla roolia tässä keskustelussa.
Raportti todistelee, että hyvinvointivaltion keskeisten rakenteiden säilyttäminen tulevaisuudessa edellyttää voimakasta taloudellista kasvua. No, äärivihreitä lukuunottamatta koko puoluekenttä hyväksyy tämän. Jos vastakkainasettelun loppu on tällä tasolla, on se aika banaali kulmakivi puolueohjelmalle.
Tietystikään kokoomuksen "vastakkainasettelun loppu" -hokema ei toimi tällä tasolla. Pikemminkin, sen sisältö on tämä asia, jonka elegantisti täräytät näin: "Vassarien, Demarien tai Vihreiden ohjelmilla näihin tavoitteisiin [vahvaan talouskasvuun] ei päästä. Siellä haluttaisiin vain jakaa kakkua ja ohentaa sitä samalla yläkerroksista". Tämä taas on kauniisti sanottuna hyvin kyseenalainen, poliittis-ideologinen mielipide; vähemmän kauniisti sanottuna kokoomuksen mielikuvakampanjoinnin sokaiseman hokematoistelijan papukaijattama perusteeton ja sellaisena pitkälti sisällötön rääkäisy.
Koko tämä muun kuin oikeistopolitiikan leimaaminen jakopolitiikaksi on tietysti epä-älyllistä huutelua (missä ei tietenkään keskustelupalstalla ole mitään vikaa). Kyse on siitä, että eri puolueilla on - yllätys, yllätys - tavoitteena turvata talouskasvu erilaisin keinoin. Tästähän politiikassa on kyse, vastakkainasettelusta. Käytämmekö karkeasti ottaen pohjoismaisen sosiaalidemokratian keinoja vai anglo-amerikkalaisen uusliberalismin (juhuu!) keinoja.
Kitinän - mikä arvovaltainen raati! - kokoomususkovaisten evankeliumille vaihtoehtoinen narratiivi (vade retro, vastakkainasettelun palauttaja!) olisi sanoa, että kenties kokoomuslaisten keinojen - lähinnä joustojen lisäämistä, eli tulonsiirtoa suomalaisesta kulutuksesta amerikkalaisille eläkerahastoille - sijasta kansantalouden kasvu nimenomaan vaatii sosiaalisempia keinoja. Puhumattakaan siitä, että joustojen tuottaman anglo-amerikkalaisen palkkaköyhälistön tulo tarkottaisi kaiken empiirisen näytön mukaan Pohjoismaita paljon periytyvämmän luokkayhteiskunnan tuloa - moni saattaisi sanoa, että jos hyvinvointivaltion rakenteita pelastetaan näin, lapsi menee pesuveden mukana. Kumma muuten, että kukaan tämän palstan ideologioista vapaista, faktoille rakentavista realistisista kokoomususkovaisista ei vastannut Vadimin viestiin (paitsi s-huutelija, joka luki Vadimin trade-off-pointin aika, hmm, mielenkiintoisesti eri kansantalouksia vetailevana väitteenä):
Vadim kirjoitti:Viime aikojen kiinnostava piirre on, että kansantulosta on ymmärtääkseni jatkuvasti pienempi osa palkkatuloa ja jatkuvasti suurempi osa pääomatuloa. Tämä on ollut trendinä jo pitempään, ja esitetyt selitykset, mikä tähän on ollut syynä, vaihtelevat. Koska pääomatulojen ja palkkatulojen välillä vallitsee tietty trade-off, vastakkainasettelun aika ei tietenkään ole ohi. Voi tietysti spekuloida sillä, että työntekijät ovat myös omistajia eläkekassojen ja optio-ohjelmien kautta, mutta no, ei ryhdytä halkomaan hiuksia.
Kansantalouden kannalta on huono asia, jos palkkoja alennetaan (tavalla tai toisella, esimerkiksi pidentämällä työaikaa palkkaa nostamatta). Se, ettei yrityksellä ole palkanmaksukykyä, johtuu kehnosta tuottavuudesta. Kansantalouden kasvu edellyttää nimenomaan tuottavuuden kasvua. Jos tuottavuus ei parane, vaan yritys saadaan pysymään hengissä palkkatasoa alentamalla, tämä on pois kulutuksesta, mikä viime kädessä pyörittää koko kansantaloutta.
Perloksen kaltaisten höpöyritysten pitäisikin kadota Suomesta. Meidän olisi syytä keskittyä korkeammat jalostusasteen tuotteisiin ja palveluihin. Suomi on siinä mielessä kummallinen paikka, että täällä teollisuustyöpaikat lisääntyivät 90-luvulla, toisin kuin muualla maailmassa, mahdollisesti siksi, että Suomessa on saksalainen tuottavuus mutta melko kiinalaiset palkat.
Tix kirjoitti:urpiainen kirjoitti:"Vastakkainasettelun loppu" nimenomaan on paraatiesimerkki siitä, miten ideologinen ja poliittinen paketti kääritään uuteen kääreeseen, jota ei väkisin väännettäessäkään suostuta avaamaan (juuri siitä syystä, jonka tässä ketjussa mainitsin: suomalaisten suuri enemmistö - pohjoismaisen hyvinvointivaltion ystävät - ovat siitä radikaalisti eri mieltä).
No kun se on oikeasti loppu. Tutustu vaikka
http://www.vatt.fi/julkaisut/julkaisu.asp?ID=657
erityisesti sivut 44-46, jotka käsittelevät positiivisen ja negatiivisen kehityksen kehää, jos ei malta lukea kokonaan.
Lainaan tässä yhden VATT:in tulevaisuustutkimuksen taulukon, joka osoittaa keskeistä ongelmaa - normaalikasvullakin julkisen sektorin pelivara tulee jatkossa vain pienenemään, siksi mikään sellainen toimi joka johtaa hitaampaan kasvuun tai muuhun kriisiin kääntyy tarkoitusperiään vastaan. Julkisen sektorin velka on jo nyt kova rasite, ja toisin kuin ND ja muut ovat ennustelleet, sen osuus BKT:sta ei tule kutistumaan vaan kasvamaan, jos jotain ei tehdä. Ainakin akavan ekonomisti Eugen Koev on analysoinyt raporttia tarkemminkin, mutta en löytänyt netistä.
Tyhmempikin osaa lukea tuosta, että rahanjakajille ei ole päättävissä elimissä sijaa. Suomen tulevaisuudella ei ole heihin varaa. Ja sen on onneksi kansan enemmistökin tajunnut. Vastakkainasettelun aika on siinä mielessä hyvin konkreettisesti ohi - ei ole meidän ja heidän etuja vaan koko kansantalouden tulevaisuus ratkaistaa erittäin pitkäksi aikaa muutaman seuraavan hallituskauden aikana. Parhaat vuodet ja suurimmat ylijäämät on jo nähty, ja sitä alijäämää piisaa yhä vaikka naapurinkin vaivoiksi.
Lopuksi vielä suora lainaus tutkimuksen yhteenvedosta:
"Politiikkatavoitteeksi työllisyysaste nostaminen ja tuottavuuden kasvu
Julkisen talouden tasapainon ja rahoituksen näkökulmasta pitkällä aikavälillä keskeisiksi tekijöiksi muodostuvat tuottavuus ja työllisyys. Tavoitteena tulisi olla työllisyysasteen nostaminen pohjoismaiselle tasolle eli noin 75 prosenttiin sekä väestökehitykseen vaikuttaminen maahanmuutto- ja perhepolitiikalla. Myös tuottavuuden kasvusta on huolehdittava. Riittävän nopean tuottavuuden kasvun ylläpitäminen edellyttää paitsi aktiivista teknologiapolitiikkaa myös suhteellisen korkean investointiasteen turvaamista, jotta pääomakanta voisi kasvaa ja uusiutua.
Näiden tavoitteiden saavuttaminen edellyttää aktiivista ja tavoitteellista politiikkaa. Tällöin avainasemassa ovat kasvupolitiikka, jolla vaikutetaan investointeihin, yritysten ja niiden pääkonttorien sijoittumiseen, sekä maahanmuuttopolitiikka ja perhepolitiikka."
Vassarien, Demarien tai Vihreiden ohjelmilla näihin tavoitteisiin ei päästä. Siellä haluttaisiin vain jakaa kakkua ja ohentaa sitä samalla yläkerroksista.
"Urpiaisen pesintä on epäsäännöllistä ja lento keikkuvaa. Yleisimmät äänet ovat kimeä kutsuhuuto 'djihh!' ja rahiseva 'tssrrt-tssrrt'."
