So Hard kirjoitti:Gat kirjoitti:Johan Dave koetin selittää, ettei kyse ole vain rahasta, vaan ihan emotionaalisesti vuosien kamppailusta, tunteesta paikkoja kohtaan, jatkuvasta epävarmuudesta ja ilmeisen oikeutetusta ulkopuolisuuden tunteesta tässä maailmassa.
Psyykkinen selviytyminen ei olisi "vitut rahasta" vaan zeniläinen "vittuuko mistään mitään". Ihan niin valaistunut en minäkään vielä ole. Harvempi on.
Jos tässä hyvin kävisi, niin toivoisin että se olisi selvinnyt jo nyt kuten lakimieheni ja eräs Kitinän juristi arvelivat.
Oikeusprosessit kyllä rassaavat, mutta kyllähän tässäkin tapauksessa ongelma on oma pessimismisi eikä niinkään oikeuslaitos. Olet voittanut jutun jo kaksi kertaa selkein perustein ja vastapuolella ei ole esittää mitään uutta eikä se edes saa toimia niin. Vaikka kuinka syyttelet elämää siitä kuinka se potkii, niin todellisuudessa syyllinen tilanteeseen ei ole elämä tai sen epäreiluus vaan kuollut, joka venkoili kaupan kanssa ja ei pitänyt mulkkuaan kurissa - perillisellä kun on oikeus lakiosaan ja asia on ollut tiedossa jo pitkään.
Osaksi myös uhriudut ihan tahallasi. Lakiosavaade ei millään kurin estäisi sinua investoimasta maatilaan ja tekemään siitä tuottavaa, jos niin haluaisit - liikeyrityshän maatila on ja siihen laitettujen investointien pitäisi tuottaa itsensä takaisin. Sinä et vain halua tehdä niin, mutta on kivempi sanoa että se on oikeusprosessin syytä.
No joo, toivotaan, toivotaan.
Kumminkaan sun tai sen palkkaketkun arviot ei ole menneet nyt ihan putkeen, ei ole eksaktia tiedettä. Lisäksi se sun suosittelema Jaguarkuski ei sitten tiennytkään juuri maatalouden sukupolvenvaihdoksista yhtään mitään, kaikki oli uutta. Silti kiitos panoksestasi, mutta vaikka se hyvin tärkeä sun hokaama perintökaaren 25.luku mun piti väkipakolla puristaa sille mukaan ja välillä sillä meinasi mennä neuvotteluksi, paljonko maksan. Kovin sekava ja höttöpohjainen ala.
Isäni se nuorna ollessani sanoi, että mun pitäisi mennä lukemaan lakia. Jälkijättöisesti ajatellen se saattaisi olla olllutkin se ainoa (epä)kunniallinen ammatti, jossa olisin voinut rahastaa ja ajoittain pärjätäkin. Mun päävastaluse silloin lukioikäisenä oli, että olen auktoriteettikammoinen eikä ole mitään tiedettäkään tuo ihmisten keinotekoisten pykälien syynääminen. Nyttemmin olen käsittänyt, ettei lakia edes ole, se on jonku Urpon auktoriteetista (äijä näkyili eilen televisiossa) kiinni ja pykälien jälkeen ihan maallikko-kapakkatason suostuttelusta. Tosin asianajaja saa palkkansa aina. Saisi olla niin kuin muillakin aloilla, että ei saa mitään jos ei toimita tilausta.
Maatalouteen sijoittamisesta että sehän toki on tuottamaton ala joka toimii tukiaisilla, mistä kitinäläiset syystäkin mollaavat. Mulla on ensinnäkin liian vähän peltohehtaareja ja toimivia koneita yksi vm 75 traktori plus kuivaamo. Jos minä nyt ostaisin vaikka käytettyjä uusia koneita, jotka kuitenkin joutuisin hävitessäni myymään niiden arvon vielä tipahdettua... niin ei siihen alkaminen ole viisasta investointia nyt. Maatalousneuvojakin sanoi: "Älä osta mitään koneita".
EU otti tuet pois harkitsemaltani energiakasvilta ja joskus haaveilemani lihakarja se vasta investointeja vaatisikin, jutun hävittyäni luopua kun on karja vasta vasikoina sitten?
, mut sit ajattelin 
Etiikkakoulutus sai mut raivon valtaan ja annoin kyllä palautetta koko koulutuksesta. No ehkä siihen raivostumiseen vaikutti myös silloinen kireä tilanne firman kanssa, mut sehän meni jo, firma taipui.
