Hmmmmmmmmmmmmmmmh.sipsi kirjoitti:Joo, toi onki ideaalitilanne. Valitettavasti nää rakastumisjutut ei kuitenkaan oo tahdonalaisia asioita.. Ja vaikka rakastuisinki niin buenoon mieheen, niin mikä on todennäköisyys että se tuntis samoin mua kohtaan?
Mietin mitä kehtaan kirjoittaa.
No ni.
Kyllä ihminen ihan oikeasti pystyy rauhoittumaan.
Ihan niin ku aikuisten oikeasti pystyy, tahdon voimalla, ilman raksuuntumisiakin! Täytyy uskoo vaan ite! Ihan totta!
Alkoholistit ja seksiaddiktit tästä on toki suljettava pois, älä pliiiiiis kerro olevasi kumpaakaan tai molempia! (menetän yöuneni kiimalle tai huolelle, ehkä molemmille)
Nyt tulee muutes hurja väite:
Silmät ja mieli kirkkaina näkee lähellä pörräävistä ihmisistä (siis miehistä, korostan heterouttani!) ihan eri piirteitä ja jutskia kuin känässä. Siis näin mä itse järkytyksekseni huomasin kun hengasin lasta odottaessani - tulevana yh-mudena - baareissa ja toki muuallakin kavereiden seurassa. Hitsi miten mä ihastuinkin siinä tilassa muuten...
Järkytysten ja muinaisen kännielon morkkisten jälkeen tajusin rauhoittua ja hiffasin asioiden olevan kuitenkin suht hyvin; eli vaikka kännissä "rakastuinkin" suoranaiseen hulttio-idioottiin, joka harmikseen hedelmöitti mut, oli se mies kuitenkin varsin komea ja hyväntuoksuinen. Loppuraskauden lohduttauduin ajatuksella, ettei lapsestani tule rumaa.
Mikäs lisäselite nyt tähän... Siis imo mahdollisuudet rakastumisen kokemiseen paranevat kun hieman rauhallisemmin tsekkailee efektejä ympäriltä, jättää jopa ne leimimmät panematta.
(kauhee ku työt sotkee kitinöintiä, katkee virkkeet ja ajatus kokoajan!)