Kuin myös. Itse asiassa en ole koskaan kokenut uskontoihin liittyviä asioita sellaisiksi, että ne herättäisivät minussa juurikaan mitään isompia tuntemuksia. En tunne inhoa uskontoja tai jumalia kohtaan, mutta en myöskään koe tuntevani juurikaan mitään mielenkiintoa aihepiiriin liittyen. Itse asiassa uskonnontunnit olivat minulle melkoista pakkoruotsia aina siihen asti, kunnes yläasteen alussa havahduin, että minun ei kirkkoon kuulumattomana tarvitse kyseisille tunneille osallistua. Itse havahduin asiaan, itse tein valinnan ja itse järjestelin asiat niin, että koulun rehtori joutui järjestämään minulle elämänkatsomustietoa uskonnontuntien sijaan. Käytännössä tämä tarkoitti yläasteen aikana vapaatuntia. Siihen maailman aikaan oli ilmeisen tavatonta, että joku vaatii uskonnontuntien sijaan muunlaista opetusta. Lukiossa tunnit oli järjestetty, mutta niiden sisältö oli minusta aivan liiaksi uskontopainotteinen, sillä kyseisen opettajan mielestä meidän tuli perehtyä muihin uskontoihin kuin kristinuskoon. Pakkopullana perehdyin niin paljon että sain siedettäviä numeroita kokeista, mutta kun esimerkiksi piti jostain aiheesta tehdä esitelmä, niin katsoin aiheelliseksi kertoa lieveilmiöistä kuten Ulsterin silloinen tila.Savannah kirjoitti:jotta pystyisin kuvittelemaan minkäänlaista tilannetta, joka saisi minut uskomaan jumaliin.
Tyttöni ei ole muotoutunut samaan muottiin, vaan kokee äitinsä tavoin uskonnon asiat jollain asteella itselleen tärkeiksi ja en ole sen suhteen häntä muovaamassa miksikään. Hän on kyllin fiksu pikkuihminen valitsemaan oman polkunsa. Olen toki puhunut asioista omasta näkökulmastani. Toisaalta, olisiko se nyt niin huutava vääryys jos uskonto olisi vapaaehtoinen aine koulussa?