Kitinä

Aihe on ollut mielessäni monesti kolleegoiden työhuoneissa poiketessani. Aika usealla, lähinnä miespuolisella työkaverilla on useimmiten lastensa valokuvia, mutta joillakin pelkästään vaimon kuva. Käsittääkseni vain vaimon otos on niillä, joilla ei ole lapsia.

Työsorvini taustalta siirtyi juuri toisiin tehtäviin kolleega X, jolla oli lähes kymmenkunta kuvaa ainoasta lapsestaan, eikä yhtään valokuvaa vaimostaan. Pidin X:ä jotenkin hassuna, eikö esmes kaksi kuvaa olisi riittänyt?

Pidätkö sinä työpaikallasi esillä kumppanisi kuvaa, lastesi kuvia tai vaikkapa perhepotrettia? Mitä mielestäsi kertoo ihmisestä se, että hän pitää tai ei pidä läheiskuvaa pulpetillaan?

Lasketaanko läheisten kuviin oma kuva?

elco kirjoitti:Lasketaanko läheisten kuviin oma kuva?

Vain sinun oma

Joillakin on oma koppi maisematoimistossa, mutta enimmäkseen ovat työn takia pois toimistosta. Voihan sen kuvan pitää lompakossa tai vaikka auton kojelaudan päällä. Joidenkin kavereiden kanssa ollaan juteltu näistä asioista. Jotkut eivät halua tuoda työpaikalla esille yksityiselämäänsä, joillekin se vaan on niin henk.koht. juttu, itselleni syynä on ollut se etten ole kauankaan istunut samassa paikassa kun on tullut muutto toiseen paikkaan. Sitten joutuu taas kaikki kuvat yms. henk. koht. tavarat kantamaan toiseen paikkaan. Voihan ne läheisimpien ihmisten kuvat olla vaikka tietokoneella työpöydän taustakuvana.

Suvinen kirjoitti:Omalla alallani harvalla on omaa koppia saati työpöytää. Vastaavana paikkana kuvia varten voisikin kai pitää lompakkoa?

Yleisesti olen sitä mieltä, ettei se oikein ole sama asia, jos vain on se oma työtila. Tilanteessasi kyse olisi pikemminkin hieman epäkelvosta asetelmasta.

Minun työpaikallani on satoja toimistokoppeja, joissa työskentelee 1-6 henkilöä/koppi, siten että trafiikkia on aika lailla ja ko. kuvat altistuvat näin ollen varmasti ulkopuolisten katseille.

Ei oo, eikä taida tulla. Kotonakin on esillä neljä valokuvakehystä, jotka esittävät minuu ukon kanssa. Itserakkautta, too bad. Lompsassa ukon kuva.

Minä en ymmärrä sitä valokuvien esille laittelemista. Entisellä työkaverilla oli kuvia koirastaan ja miehestään, useampia molemmista. Nykyisestä työkaverista ilmestyi ensin lasten kuvat pöydälle ja rouva itse saapui pari viikkoa myöhemmin.

Se on työpaikka, ei sitä tarvitse koristella. Kyllä mä muistan, miltä mun perhe ja läheiset näyttävät ilman valokuviakin pöydällä. Itse asiassa pidän kaikenlaisen henkilökohtaisen koristelun ja romun raahaamista työpaikalle typeränä. Idiootteja kaikki.

Lolita kirjoitti:Minä en ymmärrä sitä valokuvien esille laittelemista.

Vastasyntynyt lapsi on mielestäni ihan ok, siis yksi kuva hänestä. Kaikki sen yli on jotenkin imelää. Ihan kuin sitä perhe"onnea" tarvitsisi todistella muille. Onnellinen perhe-elämä ei mielestä vaadi ollenkaan todistelua työkavereille tai heidän kateellisia katseita.

En voi mitään, mutta tunnen itseni jotenkin tunkeilevaksi, hieman ulkopuoliseksi, kun saavun perheidyllinsä esilletuovan työkaverin juttusille, siis siihen "kaiken kynttilämeren ja täydellisen harmonian tyyssijaan".

Dr.Diarrhea kirjoitti:Vastasyntynyt lapsi on mielestäni ihan ok, siis yksi kuva hänestä. Kaikki sen yli on jotenkin imelää. Ihan kuin sitä perhe"onnea" tarvitsisi todistella muille. Onnellinen perhe-elämä ei mielestä vaadi ollenkaan todistelua työkavereille tai heidän kateellisia katseita.

En voi mitään, mutta tunnen itseni jotenkin tunkeilevaksi, hieman ulkopuoliseksi, kun saavun perheidyllinsä esilletuovan työkaverin juttusille, siis siihen "kaiken kynttilämeren ja täydellisen harmonian tyyssijaan".

JOS minulla olisi perhe ja JOS minulla olisi toimisto ja JOS olisin edes töissä, laittaisin kuvia kersoista ja vaimokkeesta lähinnä siksi, että siinä työn tuoksinassa voisi vilkaista niiden kuvia, että saa taas vähän lisäpontta työn touhuun. Siis silloin, kun tuntuu voimat ehtyvän. En usko, että monikaan niitä kuvia esittelyn vuoksi työpisteellään pitää.

segma kirjoitti:...laittaisin kuvia kersoista ja vaimokkeesta lähinnä siksi, että siinä työn tuoksinassa voisi vilkaista niiden kuvia, että saa taas vähän lisäpontta työn touhuun.

Saman asian ajaa lompakossa tai pöytälaatikossa olevat kuvat. Jos ne kuvat on siinä koko ajan esillä, niin eikö vaikutus ennenpitkää laimene? Eihän painannostajakaan koko ajan ammoniakkia nuuhki!

Dr.Diarrhea kirjoitti:Saman asian ajaa lompakossa tai pöytälaatikossa olevat kuvat. Jos ne kuvat on siinä koko ajan esillä, niin eikö vaikutus ennenpitkää laimene? Eihän painannostajakaan koko ajan ammoniakkia nuuhki!

No lompakosta kaivelu on aina kolmepilkkukahdeksantoista kertaa hankalampaa kuin katseen nostaminen paperista (tai siirtäminen näytöltä) työpöydällä olevaan kuvatukseen. Sama pätee pöytälaatikkoon. Toisaalta taas sen luulisi olevan vain ja ainoastaan sen valokuvia pöydällä pitävän tyypin ongelma, jos kuvien vaikutus alkaisi laantua, ei luulisi sinua paljon haittaavan?

Työpöydälläni on yksi kehystetty juttu, läheisen pitserian esite.

segma kirjoitti:...ei luulisi sinua paljon haittaavan?

Koet olevasi alakynnessä, kun menit henkilökohtaisuuteen. Kyllähän minä ymmärrän pointtisi, kunhan ehdollistin sen penäten lisäperustelua.

Pöydällä ei ole mitään kuvia, mutta seläntakana on reminder muistuttamassa nöyryydestä.

Dr.Diarrhea kirjoitti:Koet olevasi alakynnessä, kun menit henkilökohtaisuuteen. Kyllähän minä ymmärrän pointtisi, kunhan ehdollistin sen penäten lisäperustelua.

Nah, just covering all the bases.

Työhuoneessa ei ole yhtään valokuvaa, kaiken maailman pikku leluja ja ajatusapuja on kyllä pilvin pimein mutta ei valokuvia.
En ole valokuvaihmisiä ylensäkkään vaikka kotona niitä on muutama hyllyssä, kyllä sen kuvan siitä omasta läheisestä saa kaivettua muistin syövereistä jos tulee tarve.
Muiden kuvia taas en juurikaan huomioi joten ne eivät siten edes häiritse.

Mulla on aina ollu yks kehystetty pöydällä. Se on ihan sen paikka vaan, ei pois irtoa. Pöytä on muutenkin aina samanlainen ja sen on oltava, ei minulla muita ongelmia sitten olekaan ei... Näyttö, Tiffany-lampa, IFK-matto hiirelle, kahvikuppi ja se kehys. Kuva vaihtelee, kehykset ei. Nyt siellä taitaa olla nauravainen isi-tyttö-pusutus raameissa.

Miehen pöydällä oli joskus kuva muksusta (akka pääsee aina vaan tietokoneen taustakuvaks) mut viimeks toimistolla käydessä huomasin sihteerinsä pöllineen omalle pöydälleen sen kuvan. Hassu tätskä.

Kyllä läheisten valokuvien pöydällä pitäminen on vaan auttamattomasti aika håmåa ja kielii ihmisestä, joka ei käytä koko kapasiteettiaan työhön, vaan pikemminkin mielikuva leijailuun Kotiliesi -tyyppisissä haaveunissa.
Ehkä just ja just sopii jonkun yksityisen terapeutin pöydän kulmille, muut pitäköön pöytälaatikossaan.

Geetzu kirjoitti:^ Ihan ihme lässytystä.

ehkä ihan vähän

Storia kirjoitti:

Geetzu kirjoitti:^ Ihan ihme lässytystä.

ehkä ihan vähän

Hö just ku ehin poistaa sen!

Mulla on aina ollut lasteni viimeisimmät kuvat työpöydälläni. Näitähän kuvia otetaan koulussa aina joka syksy, joten päivitys on aina ajantasalla kuvien suhteen.
Koskaan ei ole ollut aviosiippojen tai avopuolison kuvia työpöydälläni eikä tule olemaan.