Kitinä

Lilo kirjoitti: Kyllä sellainen historiankirjoittaja, joka ei ole omia intressejään pohtinut ja tuo niitä esille, on melko kehno historiankirjoittaja. Se, mitä tapahtumia tuodaan esille, riippuu tutkimuksen näkökulmasta, ja onhan nyt melko hankalaa ryhtyä kirjoittamaan, jos ei edes näkökulmaa ole valinnut.

Hyvä historiankirjoittaja myös tarkastelee omia lähteitään kriittisesti ja kyseenalaistaa omia näkemyksiään, muutenhan tuloksena on täysin yksisilmäistä ja puolueellista propagandaa. Ensisijainen tehtävä on kuitenkin selittää tapahtumia, ei juntata tapahtumia valmiiseen muottiin, jolla palvellaan tietyn osapuolen (poliittisia) intressejä.

Gattaca kirjoitti:
Historioitsijan näkökulman valinta noudattelee usein vallitsevia kulttuurin muotivirtauksia. Milloin sotilaspolitiikkaa, milloin naishistoriaa ymym.. Tapahtumat näytetään aina uudessa valossa, jopa niin että vanhat tulkinnat vaiuttavat vääriltä ja kohta ne uudetkin vaikuttavat vanhoilta ja vääriltä, loputtomiin. Kuten professori Seppo Zetterberg sanoi: "Siitähän historioitsijoille maksetaan."