Kitinä

En ole ollut rakastunut. Olen ollut ihastunut, jopa hullaantunut ja rakastumassa, mutta en ole ollut Rakastunut. Täyshulluus.. Rakkaus.. Hehe.

Kerran. Tai kaksi, mutta molemmilla kerroilla kohde oli sama.

Viime aikoina vanha pakkomielle on muuten vaarallisella tavalla hieman nostanut päätään: olen pari kertaa yllättänyt itseni ajattelemasta, mitähän sille tyypille nykyään kuuluu. Itse asiassa arvaan ja tiedän tasan tarkkaan, mitä sille kuuluu, mut siis niinqu kuitenkin äsh. Huh. Rakastuminen on mielenhäiriö, ja kun siitä kerran on päässyt eroon, linja on pidettävä samalla tavalla jämptinä kuin kuiville päässeellä alkoholistilla: ei pisaraakaan, muuten se vie sut kokonaan!!11

Rakastunut olen ollut kaksi kertaa, molemmat ovat johtaneet rakastamiseen. Ihastumisen ja rakastumisen eron kyllä itse huomaa sitten ajan kanssa monistakin asioista.

Finland zero points.

Kahdesti.

Ihastunut useamminkin.

HellBell kirjoitti: Täyshulluus.. Rakkaus.. .

Yksi tällainen ja sitten joitain, joita sitä ennen luulin rakastumiseksi.

Kolme tai neljä kertaa.

Suvinen kirjoitti: Yksipuolisena se on raastavaa ja ahdistavaa, mutta molemminpuolisena sellainen voimavara että sen avulla vaikka laihtuu 20 kiloa, rakentaa talon tai siirtää vuoren - mikä tahansa on mahdollista!

s!

Juu, samaa mieltä.

Vihtahousu kirjoitti:Finland zero points.

Nukuit pommiin?

En mä halua tämmösiä aatella. Bygones.

Ann kirjoitti: En mä halua tämmösiä aatella. Bygones.

Onhan tämäkin tapa asiasta ilmoittaa.

Repslol rotmlsf!

Jos olen ollut rakastunut, niin sitä en ainakaan ole huomannut itse. Järkeni olen tunnehöyryissäni menettänyt montakin kertaa.

Mylwin kirjoitti: Onhan tämäkin tapa asiasta ilmoittaa.

bedlam kirjoitti:Repslol rotmlsf!

Rapid enforcement powered secret lateral-occured linesmen, raging on the mike-lifting suckerfuzz?

...

Kiitos kysymästä, pallotin viimeistä edellisen. Eli 2 periaatteessa. Eka oli vähän sellanen puppy love ja toinen kesti monta vuotta, vaikka ei koskaa sitten päädytty yhteen. Siinä oli sitä raastavaa ja sitä toistakin.

...

Ehkä aina silloin se on tuntunut rakastumiselta, mutta nyt jälkeenpäin ei niinkään. Päätän siis olla laskematta niitä ja vastaan etten kertaakaan.

Suvinen kirjoitti:Otannan tutkinta antaa käsityksen, että joukossamme on joko kumman tunnekylmää väkeä, tai sitten rakastuminen käsitetään ainutkertaiseksi tapahtumaksi, jonkinlaiseksi once-in-a-lifetime- jutuksi.

En osaa tehdä isoa eroa ihastumisen ja rakastumisen kanssa, ehkä niitä ei pitäisikään yrittää erottaa toisistaan. Ilmeisesti rakastumisiksi koetaan ne ihastumiset joista ei ole vielä päässyt yli? Vai toimiiko perusteena se että ihastuminen voi olla pelkästään fyysistä (so. himo), rakastuminen ei? Esimerkkeinä käytetyt ns. "aidot rakkaudet" (mielenmullistukset jne.) kuulostavat voimakkailta ihastumisilta.

Yleinen väite on että ns. romanttinen rakkaus muuttuu hyvissäkin tapauksissa n vuoden jälkeen kiintymykseksi ja kaveruudeksi, ja tätä selitetään lähinnä aivokemialla. Kyynistä ehkä, paitsi jos ei pidä sitä minään erityisenä onnettomuutena vaan luonnollisena asiana. Ne jotka pitävät sitä suurena onnettomuutena, tehnevät myöhemmässä vaiheessa herkemmin Vanhaset etsiessään uutta rakastumisen/ihastumisen tunnetta. Muut oppivat elämään asian kanssa. Kaupunkilegendat myös kertovat tapauksista jossa rakastutaan uudelleen vanhaan tuttuun kumppaniin; en tiedä onko kyseessä marginaali-ilmiö.

Eihän platoninen rakkaus sisaruksiinsa, vanhempiinsa, lapsiinsa tai erityisen hyviin ystäviinsäkään ole mitään pysyväluonteista "mielenmullistusta" ja perhosia vatsassa, vaan kiintymystä ja mahdollista huolen kantamista toisen hyvinvoinnista.

Ylipäätään rakastuminen on hyvin subjektiivinen ja vaikeasti mitattavissa oleva kokemus, joten yksittäisen vastauksen arviointi on oikeastaan turhaa. Jokainen kuitenkin viime kädessä muodostaa itse oman kriteeristönsä ja vastaa tämän perusteella.

Toki isossa otannassa vastausprosenteista voi vetää suuntaa-antavia johtopäätöksiä, mutta silloinkaan ei kannata pitää rakastumattomia esmes kollektiivisesti tunnekylminä.

EDIT: typot

Suvinen kirjoitti:Otannan tutkinta antaa käsityksen, että joukossamme on joko kumman tunnekylmää väkeä, tai sitten rakastuminen käsitetään ainutkertaiseksi tapahtumaksi, jonkinlaiseksi once-in-a-lifetime- jutuksi.

--
Itse lasken kyllä rakastumisiksi ihan kaikki sydäntäraastavat, elämää mullistaneet tunnetapahtumat.

Minä voin osaltani tunnustautua osaksi "kumman tunnekylmää väkeä" noilla sinun kriteereilläsi määriteltynä. Se yksi rakastuminen on ollut elämäni toistaiseksi ainoa "sydäntäraastava, elämää mullistanut tunnetapahtuma". Sen lisäksi on ollut vain joitain pieniä ihastumisia, jotka ovat tuoneet elämään hetkellistä söpöä ihqutusta ja saaneet päivän hetkeksi paistamaan tavallista kirkkaammin. Ero ihastumisen ja rakastumisen välillä on ollut täysin selvä, ihastumiseni eivät muutu rakastumisiksi millään määrittelyillä.

Suvinen kirjoitti:Otannan tutkinta antaa käsityksen, että joukossamme on joko kumman tunnekylmää väkeä, tai sitten rakastuminen käsitetään ainutkertaiseksi tapahtumaksi, jonkinlaiseksi once-in-a-lifetime- jutuksi.

Aika erikoinen tulkinta. Melkoisen nuorta väkeä kuitenkin, ja onhan se niin että se mikä tuntui teininä maailman voimakkaimmalta tunteelta olikin vain ihastusta ja tunteiden opettelua kun vertaa siihen, että oikeasti rakastui. Olen rakastunut kahdesti, ihastunut moninkertaisen määrän. Ei se ole mikään once-in-a-lifetime -juttu, potentiaa on vaikka kuinka moneen kertaan, mutta käytännössä kiintymyksen ylimmälle tasolle pääsee aniharvoin. Se joka väittää muuta ei ole oikeasti rakastunut kertaakaan.

Suvinen kirjoitti:Tsot. Rakastumisen ja rakastamisen raja taas tässä sumenee. Kyllä rakkaus ystäviin, sukulaisiin tms on sen verran selkeästi erotettavissa romanttisista rakastumisista etten niitä mahduttaisi edes samaan kategoriaan. Vähän ontuvalta kuulostaa myös teoria rakastumisista ihastumisina, joista ei ole päässyt yli, vaikkakin tämän teorian ymmärrän vähän paremmin vaikken allekirjoitakaan. Kyllä itselleni myös täysin molemminpuoliset ja sittemmin kuolleet tunteen näyttäytyvät "rakastumisina", mutta - tadaa! - eivät suinkaan kaikki sellaiset tapaukset.

Rakastan elämää, en ole siihen rakastunut. Rakastan myös vanhempiani, mutta heihinkään en laske rakastuneeni. Rakastunut olin ensimmäiseen pitkäaikaiseen poikaystävääni, ja häntä myös rakastin pitkään. Rakastunut en ole tällä hetkellä keneenkään, rakastan kyllä monia ihmisiä. Jos nyt kylmästi aletaan analysoimaan, niin rakastuminen tulee ensin, se voi muuttua rakastamiseksi tai olla muuttumatta, rakastaminen kasvaa pikkuhiljaa ja on pysyvämpää laatua sitten. Tosin sekin voi hiljalleen haalistua, ehkä jopa kadota, mutta vähintään muistijälki siitä jää.

Miten omalla kohdallasi sitten erotat "olla rakastunut" ja "olla ihastunut"? Onko rakastuneena oleminen vain normaalia voimakkaampaa ihastuneena olemista, ja jonkun (minkä?) rajan ylitettyäsi katsot sen olevan Aitoa Rakkautta? Kai tuokin määritelmä olisi hyvä tietää jos sen perusteella määritellään toisin vastanneita henkilöitä mahdollisesti tunnekylmiksi.

Se että "rakkaus" haalistuu ilman mitään varsinaista konfliktia (kuten toisen pettäminen tms.) on mahdollisesti ihan luonnollista romanttisen rakkauden kehittymistä kiintymykseksi (hyvä) tai välinpitämättömyydeksi (huono). Kiintymys olisi kai sitten sitä ns. kestävämpää laatua, aivan kuten rakkaus (kiintymys) lapsiaan kohtaan. Jos näin on, Aidon Rakkauden tunnistamiseen mennee normaalisti useampia vuosia tiivistä yhteiseloa. Sitä vasten ei ole ihmeellistä jos suht nuorella vastaajajoukolla ei ole kovin montaa tällaista kokemusta takanaan.

Eri asia jos määrittelee rakastuneena olemisen perhosten määrällä vatsassa, sen voi huomata vaikka ekana iltana.

Muutamia suuria kertoja, pallotin kolmanneks ylimmän. Lisää näitä, ei nää tähän saa vielä loppua!

Alkuunollaanainaniinihastuneitasitajankuluessarakastuneita.kaikkionaivanyliihQ<3.loppupeleis[vuodetkuluu]jamelkeen[kympit]paukkuujaollaanvaan. :paskaa:

Suvinen kirjoitti:rakastuminen tulee ensin, se voi muuttua rakastamiseksi tai olla muuttumatta, rakastaminen kasvaa pikkuhiljaa ja on pysyvämpää laatua sitten. Tosin sekin voi hiljalleen haalistua, ehkä jopa kadota, mutta vähintään muistijälki siitä jää.

olipa osuvasti sanottu.