Kitinä

Onks kaks kertaa paljon vai vähän?

Mielestäni on turhaa joukolla pohtia sitä, miksi esmes juuri minä en ole ollut omasta mielestäni rakastunut koskaan. En ala määrittelemään mitä rakastumisella tarkoitan. Ehkä suhteutan asian muiden huikaisevan häikäsevän helmeileviin rakastumiskokemuksiin, jolloin omat mahdolliset, suhteellisesti samankaltaiset kokemukset vaikuttavat vain ihastumisilta. Ehkä asiaan vaikuttaa se, että olen järkiperäinen ja analyyttinen luonne.

Tixi kiteytti aikaisemmin asian ihan hyvin. En tunne teitä muita tarpeeksi hyvin nähdäkseni asiassa hedelmällistä pohdintaa osaltani. Moni meistä on tosiaan pelkästään iältään niin nuoria, että kokemuksen puute ja toisaalta otannan pienuus vievät osaltaan pohjaa miltään rakentavalta.

Tätä asiaa voisi analysoida vaikka kuinka ja paljon, enkä siltikään usko, että tulisimme hullua hurskaammiksi.

Mä olen kaits teflonia tältä osin.

Kerran ... ja olen edellleen.

Aargh.

Suvinen kirjoitti:Taas sekoitat tuon rakkauden ja rakastumisen, vieläpä heti toisessa lauseessa.

Ahaa, eli jos olet ihan tosissasi rakastunut johonkin, sillä ei ole vielä mitään tekemistä kyseisen henkilön rakastamisen kanssa? Onpas tämä nyt niin kovin tarkkaa. Ehkä voidaan siis sanoa että rakastuminen, eli voimakas ihastuminen, saattaa myöhemmin kypsyä kyseisen henkilön rakastamiseksi (kiintymykseksi), tai sitten muuttuu välinpitämättömyydeksi tai joksikin muuksi. Mutta kuten sanottu, tuohon kypsymiseen menee aikaa.

Voimakasta ihastumista jotkut "en ole koskaan rakastunut"-henkilötkin sanoivat kokeneensa. Sellaista se on kun pelataan epäselvillä termeillä. Minäkin olen ollut monta kertaa voimakkaasti ihastunut, ihan siis in löööv.

Nyt kun niin moni on välittömästi älähtänyt tuosta termistä"tunnekylmä", niin pyytäisin vilkaisemaan alkuperäistä lausetta ennen vaahtoamisen aloittamista. Otaksuin siis, että joko on tosi tunnekylmää väkeä tai sitten rakastuminen koetaan

..."ainutkertaiseksi tapahtumaksi, jonkinlaiseksi once-in-a-lifetime- jutuksi.". Voi tosin olla ettei kumpikaan arvelusi pidä paikkaansa. Ehkä he halusivat selvemmin erottaa rakastumisen ihastumisesta.

Mutta se pyydetty määritelmä, siis minun määritelmäni. Minusta ihminen, joka ei ole koskaan ollut rakastunut, ei ole koskaan:
a) katsonut toista ihmistä, tuttua tai puolituttua ja nähnyt tämän aivan uudessa valossa ja tajunnut äkkiä että toinen onkin Äärimmäisen Mielenkiintoinen ja Säkenöivät Älykäs, ja jotenkin aivan samalla aaltopituudella kanssasi, ja/tai
b) huomannut ajattelevansa toista lakkaamatta, pystymättä sitä itse kontrolloimaan, ja näiden ajatusten herättävän voimakasta levottomuutta sekä kerrassaan typerältä tuntuvia haaveita älyttömyyksistä ( minkänäköisiä lapsia saisimme?!! ),
c) tajunnut että haluaisi jos mahdollista viettää kaiken mahdollisen vapaa-aikansa toisen ihmisen kanssa eikä siltikään saa tarpeekseen, tähän liittyen myös hyvin voimakas fyysinen halu olla iholla, koskettaa, näpelöidä ja halia, hyvin mahdollisesti myös omistushalua siten, ettei halua jakaa toista ihmistä muiden kilpakosijoiden kanssa.

Nuo kaikki kuulostavat minusta suht voimakkailta ihastumiselta toiseen, ja niitä voi tuntea jo varsin lyhyenkin tuntemisen jälkeen. Ihan peruskauraa. Tuollaiset "perhosia vatsassa" tunteet tulevat tasoittumaan ajan kanssa kun aivokemia tasoittuu, ja toivottavasti korvautuvat Rakkaudella(tm). Onhan se ihastuminen ihan kivaa, varsinkin näin keväisin.

En oikein laskisi noita edellisiä "oireita" ihastukseksi, ainakaan jos ne kaikki lyö samaan pakettiin. Vielä jos noiden kolmen päälle lyö tunteiden molemminpuolisuuden, voi jo puhua rakastumisesta.

Jokainen voi määritellä miten haluaa, minun nähdäkseni sekä ihastuminen että rakastuminen voivat olla myös yksipuolisia. Elizabeth Daily teki siitä jopa rokkikappaleen nimeltä "One way love", jonka hän esittää John Cusackin tähdittämässä teinikomediassa "Pipo Tiukalla / Better Off Dead".

Onhan noita voimakkaita ihastuksia ollut elämän varrella. Jotkut hiipuvat yhtä nopeasti kuin ovat alkaneetkin, vaikka tunne olikin vahva. Sivusta olen myös nähnyt kuinka kyseisenkaltainen voimakas ihastuminen so. rakastuminen saa ihmiset pyörtämään täysin aiemmat jyrkät periaatteensa, esim. "minä en ainakaan aio koskaan hankkia lapsia" haluavatkin yllättäen lapsia miehen kanssa jonka ovat tunteneet vasta pari viikkoa, ja järkähtämättömiksi erakoiksi tunnustautuneet haluavat muuttaa unelmiensa kohteen kanssa yhteen ASAPpina. Sellaista se on kun tosissaan rakastuu, ajatus ei kulje ja korvat punoittavat. Onneksi kyseessä on kuitenkin vain ohimenevä olotila.

Molemmat ääripäät voidaan helposti tuomita viiden pennin Dr Philismillä. Ne jotka eivät ihastu kirveelläkään ovat mielensä täyskontrolliin pakottavia friikkejä jotka eivät uskalla ihastua, koska pelkäävät kontrollin menettämistä. Helposti ihastuvat puolestaan kärsivät aivokemiallisista häiriötiloista, ovat riippuvaisia rakastumisen aiheuttamasta hyvänolon tunteesta ja siksi tuntevat tarpeelliseksi kokea sen mahdollisimman usein. He myös saattavat yrittää aikuisena korvata lapsena kokemaansa rakkauden ja läheisyyden puutetta.

Onneksi on olemassa myös kaltaisiani täyspäisiä keskitien kulkijoita jotka pitävät tämän maailman pystyssä.

Dr.Diarrhea kirjoitti:Tätä asiaa voisi analysoida vaikka kuinka ja paljon, enkä siltikään usko, että tulisimme hullua hurskaammiksi.

Matka on monesti kivempi kuin päämäärä. Sama juttu kuin jalkapallisti- ja lätkämatsien seuraamisessa. Lopputuloksen voisi hyvin tarkistaa jälkikäteen teksti-TV:stä ja näin säästää paljon aikaa ja vaivaa (ikäänkuin ottelun lopputuloksellakaan olisi oikeasti mitään merkitystä Irakin tilanteen ja ilmastonmuutoksen kannalta), mutta silti monet raahautuvat Stadionille hyytävään sateeseen seuratakseen ottelua livenä. Hulluutta on montaa lajia. En ymmärrä myöskään pilkkijöitä.

CandyMan kirjoitti:

Dr.Diarrhea kirjoitti:Tätä asiaa voisi analysoida vaikka kuinka ja paljon, enkä siltikään usko, että tulisimme hullua hurskaammiksi.

Matka on monesti kivempi kuin päämäärä.

En usko, että olen kovin väärässä veikatessani, että koska ketjussa ei vaan ole aineksia juuri mihinkään rakentavaan, ei ainakaan mihinkään uuteen, olisi ketjusta sukeutunut vain temmellyskenttä oman profiilinsa nostattajille eksplisiitti-implisiitti-tason "aseilla".

EW, kutsu heimosi paikalle

Minä taas ripulaiseni kovasti mietin miksi "vertaisit" omia kokemuksia toisten kokemuksiin = tunteisiin. Jonkun ilotulitus on toisen kakkapökäle pöNtössä. NiinQ. Hiukan myös karsastan tuota ikäheittoa. NiinQ.

Rouva Pupu kirjoitti:Minä taas ripulaiseni kovasti mietin miksi "vertaisit" omia kokemuksia toisten kokemuksiin = tunteisiin.

Vertasin vain siksi, koska halusin tuoda esiin asian subjektiivisen luonteen ja sitä kautta vaikea määrittelyn.

Ikäkysymys on siksi relevantti, koska monet vastaajat ovat 20+-ikäisiä, joten ei niitä totaalisia jalat alta-fiiliksiä eli rakastumisia ole välttämättä ehtinyt kertymään. Tai sitten on ehkä yksi, se ensirakastuminen, jota muuten on hankala verrata muihin, onhan se usein juuri sellainen suhteettoman totaalinen juttu - varsinkin hyvin nuorena koettuna.

Ja vielä, jotkut ei vaan rakastu niin helposti tai tiheään kuin toiset. Usein sitten nämä herkemmin ihastuvat ja rakastuvat ihmettelevät näitä "tunnekylmiä", vaikka kyse voi hyvin olla pelkästään temperamenttieroista.

EDIT: pikku lisäys

Vähäks komppailen tota Pupua. Ja sit paljastan, että olen mielestäni rakastunut kahdesti. Mieheni lisäksi erääseen naiseen. Mieheni kuuli tästä rakastumisestani vasta hetki sitten, pysyen kuitenkin yhä niin ensi- kuin nykyrakkautenani niinq! Vähän hämmentyi kuulemastaan, meillä harvoin hämmennytään.

...

RolloTomasi kirjoitti:(ala-asteella 2 ja ylä-asteella yksi)

Eikö äitiinsäkin kuuluisi rakastua joskus 3-4-vuotiaana?

...

Oli miten oli, mennyt on mennyttä. Tärkeintä on miettiä tulevaa. Voisin hullaantua rakkaudesta vielä pari kertaa elämäni aikana, sitten saa luvan riittää. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä vaikeampaa on rakastua ja saada vastarakkautta kun sekä itse että potentiaaliset kohteet muuttuvat yhä rumemmiksi käppyröiksi ja alkavat haistakin pahalle. Aivotkin happanevat ja ajatukset pyörivät samoja ratoja. Nuorena rakastuminen on niin paljon helpompaa.

RolloTomasi kirjoitti:

Dr.Diarrhea kirjoitti:

RolloTomasi kirjoitti:(ala-asteella 2 ja ylä-asteella yksi)

Eikö äitiinsäkin kuuluisi rakastua joskus 3-4-vuotiaana?

Velvollisuusrakastumisia ei lasketa.

Tarkoitin fallista vaihetta, oidipuskompleksia..

Kaksi kertaa aivan totaalisen hullaantuneen sekaisin.

Dr.Diarrhea kirjoitti:En usko, että olen kovin väärässä veikatessani, että koska ketjussa ei vaan ole aineksia juuri mihinkään rakentavaan, ei ainakaan mihinkään uuteen, olisi ketjusta sukeutunut vain temmellyskenttä oman profiilinsa nostattajille eksplisiitti-implisiitti-tason "aseilla".

EW, kutsu heimosi paikalle

No jo. Alkaako "nussiva maailma" pikkuhiljaa ahdistaa kevätauringon helottaessa?

PerttiMakimaa kirjoitti:Alkaako "nussiva maailma" pikkuhiljaa ahdistaa kevätauringon helottaessa?

Aimitenni ...täytyy rauhoittua.

Dr.Diarrhea kirjoitti:

PerttiMakimaa kirjoitti:Alkaako "nussiva maailma" pikkuhiljaa ahdistaa kevätauringon helottaessa?

Aimitenni ...täytyy rauhoittua.

Pitäisin jotenkin mahdottomana ajatuksena ettei treelta saisi kontaktia aikaiseksi vain paikalla olemalla tulevana iltana, joten taistelutamineet ylle...

CandyMan kirjoitti:Oli miten oli, mennyt on mennyttä. Tärkeintä on miettiä tulevaa. Voisin hullaantua rakkaudesta vielä pari kertaa elämäni aikana, sitten saa luvan riittää. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä vaikeampaa on rakastua ja saada vastarakkautta kun sekä itse että potentiaaliset kohteet muuttuvat yhä rumemmiksi käppyröiksi ja alkavat haistakin pahalle. Aivotkin happanevat ja ajatukset pyörivät samoja ratoja. Nuorena rakastuminen on niin paljon helpompaa.

No emmätie. Väittäisin vastaan ainakin tuohon "aivotkin happanevat ja ajatukset pyörivät samoja ratoja" -väitteeseen vastaan. Minulla on sellainen optimistinen käsitys, että vanhetessaan ihminen viisastuu; eletty elämä, aika ja kokemukset jalostuvat yhä laajemmaksi ja syvemmäksi henkiseksi kompetenssiksi. Näin jopa sellaisissa tapauksissa, joissa ihminen ei nuorenakaan ole ihan toivoton tyhjäpääteinipissis, tai ehkäpä eritoten sellaisissa tapauksissa.

Aito_Johanna kirjoitti:

CandyMan kirjoitti:Aivotkin happanevat ja ajatukset pyörivät samoja ratoja.

Väittäisin vastaan ainakin tuohon "aivotkin happanevat ja ajatukset pyörivät samoja ratoja" -väitteeseen vastaan. Minulla on sellainen optimistinen käsitys, että vanhetessaan ihminen viisastuu; eletty elämä, aika ja kokemukset jalostuvat yhä laajemmaksi ja syvemmäksi henkiseksi kompetenssiksi.

Taitaa olla tyypistä kiinni, jotkut happanevat hiljalleen ja jotkut taas räjähtävät vasta myöhäisiässä elämään kaiken pölyn keskeltä. Mä kyllä valitettavasti kuulun ennemmin niihin happaneviin. Suuret intohimot ja visiot haalistuvat yksi kerrallaan "nuoruudenhaihatuksiksi" ja epäonnistumisten listan kasvaessa kaikki spontaanit ideatkin jäävät pelkiksi aikomuksiksi. Se keskitien turvallinen "ihan jees" alkaa houkuttaa enemmän ja enemmän kun vuoristorataa ei enää jaksaisi.

Tää kuivahtaminen nyt siis pätee ylipäänsä kaikkeen elämiseen.

bedlam kirjoitti:Taitaa olla tyypistä kiinni, jotkut happanevat hiljalleen ja jotkut taas räjähtävät vasta myöhäisiässä elämään kaiken pölyn keskeltä. Mä kyllä valitettavasti kuulun ennemmin niihin happaneviin. Suuret intohimot ja visiot haalistuvat yksi kerrallaan "nuoruudenhaihatuksiksi" ja epäonnistumisten listan kasvaessa kaikki spontaanit ideatkin jäävät pelkiksi aikomuksiksi. Se keskitien Jees alkaa houkuttaa enemmän ja enemmän kun vuoristorataa ei enää jaksais.

Tää kuivahtaminen nyt siis pätee ylipäänsä kaikkeen elämiseen.

Eiköhän se "lowered expectations dating service" taida olla suurimman osan sinkuista kotiosasto ajan mittaan...

PerttiMakimaa kirjoitti:
Eiköhän se "lowered expectations dating service" taida olla suurimman osan sinkuista kotiosasto ajan mittaan...

Puhutko omasta kokemuksestasi? En vittuile, kiinnostaa muuten vaan tietää.

PerttiMakimaa kirjoitti:Eiköhän se "lowered expectations dating service" taida olla suurimman osan sinkuista kotiosasto ajan mittaan...

En mä tota oikeastaan tarkoittanut. Pikemminkin päinvastoin, eiköhän ne kriteerit vain nouse ja lisäänny.

Edit: Mut siis jotenkuten pelkistettynä: hyvä suhde on intohimoinen suhde>intohimoinen suhde on vuoristorataa>ei jaksa enää vuoristorataa, tarttis tasaisuutta>mutta tasainen on tylsää... En tiä mitä selitän, olen flunssassa edelleen.

PerttiMakimaa kirjoitti:

Dr.Diarrhea kirjoitti:

PerttiMakimaa kirjoitti:Alkaako "nussiva maailma" pikkuhiljaa ahdistaa kevätauringon helottaessa?

Aimitenni ...täytyy rauhoittua.

Pitäisin jotenkin mahdottomana ajatuksena ettei treelta saisi kontaktia aikaiseksi vain paikalla olemalla tulevana iltana, joten taistelutamineet ylle...

PAH, ei täältä mitään saa.

Ja itse topicciin: kerran, ehkä, en tiedä, jos joskus rakastuisin vielä uudestaan, niin ehkä pystyisin varmuudella arvioimaan ensirakkauteni tason.

Aito_Johanna kirjoitti:Väittäisin vastaan ainakin tuohon "aivotkin happanevat ja ajatukset pyörivät samoja ratoja" -väitteeseen vastaan. Minulla on sellainen optimistinen käsitys, että vanhetessaan ihminen viisastuu

jepjep, ja se viisastuminen alkaa siitä kun ymmärtää luopua typerästä naiivista optimismista