Kuuntelin levyn

Leffat, musiikki, taide, kirjallisuus ja sensellaiset
bedlam

Kuuntelin levyn

Viesti Kirjoittaja bedlam »

Muistelen, että tällainen ketju joskus oli, mutten löytänyt. "Ostin levyn" tuntuu olevan vain listausta, joten tähän voi sitten pureutua uusiin tai vanhoihin musiikkitallenteisiin tarkemmin.

Porcupine Tree - Fear of a Blank Planet

Kuva

Englantilaisen progebändin yhdeksäs kokopitkä jatkaa viimeisimpien levyjen linjaa; suunta on muuttunut alkuaikojen psykedeelisestä ambientista kohti suoraviivaisempaa rock-osastoa, välillä hyvinkin raskaasti metalliin kallistellen mutta pääasiassa rauhallisemmassa fiilistelyssä pysytellen.

Levyn sanoituspuolen suora ja "pökkelömäinen" toteutus tökki ensimmäisillä kuunteluilla pahasti. Teemalevyn aiheena on nuorison turmeltuminen kaiken kertakäyttöviihteen ja videopelisäksätyksen keskellä, ja ne väsyneet xbox/mtv/mall-maininnat saivat vähän kiemurtelemaan tuskasta. Mutta huomasinpas nyt yhtäkkiä tietyllä tavalla sanoitusten itse asiassa liittyvän juuri siihen, miten kyseistä levyä olin kuunnellut; tiskauksen taustalla ja korvalapuilla samalla telkkaria tai lehteä silmäillen. Sunnuntaina kuuntelin levyn kahdesti läpi junamatkalla silmät kiinni ja vain siihen keskittyen ja PAM. Olin siis unohtanut miten levyjä kuunnellaan.

Parilta ensimmäiseltä kuuntelulta oli ihan täysillä iskenyt vain 17-minuuttinen majesteettinen proge-eepos Anesthetize. Mutta nyt jopa alkuun heikoimmalta tuntunut aloitusraita löysi oman paikkansa.

Wilsonin ääntä kuulee monasti moitittavan värittömyydestä, mutta esim. Way Out of Here-biisissä tulkinta on sellaista luokkaa, että miehen uskoo olevan tosissaan sanomisiensa kanssa, vaikkei sanoista edes kunnolla selvää saisi.

Esim. päätösbiisin loppufiilistely aiheutti silmät suljettuna sellaiset visiot, että melkein pitää tehdä niistä jonkinlainen photaritaiteilu. Sanoitusvihkosen kuvassa olevan huppupäisen nuoren pää huuhtoutui tomuna ilmaan ja tomusta syntyi lintuparvi liekkimeren velloessa taustalla... huh huh. Enkä ollut edes päissäni, sellaisen nukahtamishorroksen rajamailla vain.

Way out of Here-biisin kertosäkeestä tulee jollain tapaa mieleen uusin Tool. Sitä levyä odotin kuin kuuta nousevaa, mutta hieman pettymykseksi se valitettavasti jäi. Enpäs etukäteen uskonut, että PT tulee ja lunastaa täysin sen jättämän tyhjön. Samoilla aaltopituuksilla operoivat kummatkin orkesterit viimeisimmillä levyillään, mutta PT onnistui nyt tekemään kaiken sulavammin ja loogisemmin muodostaen levystä huomattavasti ehjemmän kokonaisuuden.

Vielä kun sanoitukset olisivat kohdanneet musiikin, nyt tuo paljaan kylmä ja naivistinen sanoitustapa hieman riitelee itse musan kanssa. Huolimatta siitä, on pakko antaa jo pelkästään musiikista viisi tähteä:

KuvaKuvaKuvaKuvaKuva
Viimeksi muokannut bedlam, 27.05.2007 0:25. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
plumps

Re: Kuuntelin levyn

Viesti Kirjoittaja plumps »

Kuuntelin Travisin uuden. Olivat lehtijutun mukaan iloisemmalla mielellä kuin aikaisemmilla levyillään.
Olen ollut todella hullaantunut heidän syvyyteensä ja melankoliseen sieluunsa.

Odotukset olivat suuret, kun kundeilla oli vielä lukemani mukaan 40 biisiä, joista valitsivat sen tusinan.

Eka kuulema oli sitä, että ne mollit ole heitetty vaan astetta iloisemmaksi, muuten samat biisit. En halua uskoa saamaani ensivaikutelmaa.
Menen kohta kuuntelemaan uudelleen.
William Munny

Re: Kuuntelin levyn

Viesti Kirjoittaja William Munny »

Jonny Lang - Turn Around

En tiä. Lapsinero. Tässä Jampassa yhdistyy nerokkaasti Jimmie Vaughanin musiikillinen olemus, Tracy Chapmanin paatos ja Son Housen hengellinen olemus. Ja näin nuorella iällä. Juttuhan lähtee siitä että kaveri taltioi ensimmäisen albuminsa vain 14 vuoden iässä ja sama albumi nousi Billboard New Artist –listalla ykköseksi kaverin ollessa vain vuotta vanhempi. Ja kyseessä on sinistä. Ei mitään pintapoppia, vaan sitä itseään jota aina kuullaan tulkittavan vähintään 30v täyttäneiden ja elämää nähneiden artistien toimesta. No nyt on tultu vuoteen 2007, kaveri on juuri nyt vasta 26 -vuotias ja omaa julkaisulistallaan jo viisi albumia. Kyseinen albumi on viimeisin ja julkaistu vuonna 2006.

Loppujen lopuksi voisin ylistää kaveria loputtomiin, mutta en koskaan keksisi sellaisia ylisanoja joilla tavoittaisin niitäkään lukijoita jotka ovat tähän asti tekstiä jaksaneet. Onhan näitä nähty. Niitä jotka vaan osaavat jo kehdosta. Siis en edes yritä. Tämä Jamppa vaan osaa. Ainoa asia joka minua tässä jää häiritsemään on se populäärimusiikin raadollinen puoli. Lahjakkaimmat artistit kun tuntuvat tarttuvan joko pulloon, piikkiin tai Jeesukseen, niin väkisinkin jää pohtimaan mitä kaikkea olisi ollut tarjolla jos Jonny olisi tarttunut joko pulloon tai piikkiin… Se oli vain hyvin pikainen ajatus. Olen iloinen ettei Jonny ole uusi Jimi, Jim tai Johnny.
Vastaa Viestiin