Missä Vika?

Ihmissuhdeasiat ja lemmekkäät jutut
tonyjl

Re: Missä Vika?

Viesti Kirjoittaja tonyjl »

Exsat kirjoitti:
Tajusin pointtisi. Halusin vain kertoa, että kaikki hienojen autojen kuskeja ristikuulustelevat naispuoliset eivät ole liikkeellä hyötymistarkoituksessa.
Aivan kuten kauniita naisia jututtavat miehet eivät ole liikkeellä kopulointitarkoituksessa.. :D
RolloTomasi

Re: Missä Vika?

Viesti Kirjoittaja RolloTomasi »

taas naita tyhjia viesteja kun ei vaan osaa
Viimeksi muokannut RolloTomasi, 05.10.2005 2:15. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
RolloTomasi

Re: Missä Vika?

Viesti Kirjoittaja RolloTomasi »

Exsat kirjoitti:
RolloTomasi kirjoitti:
Exsat kirjoitti: Et sinä ole niin riippuvainen muiden valinnoista kuin kuvittelet.
Itse asiassa olen (ja sina olet myos).
Vastalause! Toki muiden tekemät valinnat vaikuttavat elämääni, mutta silti koen voivani tehdä tiettyjä linjauksia myös itse.
Itseasiassa olet. Koko olemassa olosi on riippuvainen muiden valinnoista.
Ihmisen omat valinnat ovat sittenkin melko vahaisia.
Exsat kirjoitti: Mitä tämän piti nyt todistaa?
Etta aarimmilleen vietyna parisuhteilevat todellakin ajattelevat, etta parisuhteilemattomilla ei ole minkaanlaista arvoa. Joutavat suoraan kukkamullaksi. Hei, oikeastaan kukkamullalla on arvoa...
Exsat kirjoitti: Mielestäni sillä on paljonkin merkitystä. Jos kokee, että seurustelemattomana jää paitsi jostain suuresta, niin luulisi, että siinä tapauksessa pyrkisi aktiivisesti muuttamaan tilannetta. Muista en osaa sanoa, mutta omat seurusteluni ovat ainakin alkaneet aina siten, että joko itse tai toinen osapuoli on ottanut yhteyttä ja ehdottanut tapaamista.
Ihmisen kokonaistilanne pitaisi arvioida ennenkuin tekee tuollaisia johtopaatoksia, ettei esimerkiksi sellaiselle ihmiselle, joka ei ensisijaisesti talla hetkella etsi kumppania, olisi parisuhteella jotain merkitysta oikean henkilon kanssa. Ehka henkilo ottaa niin pienia askeleita kerrallaan, etta niin isosta asiasta kuin parisuhde ei pilkota kuin ihan pieni karki jossain kaukana horisontissa. Ehka han pyrkiikin muuttamaan tilannetta aktiivisesti, mutta silla tavalla kuin se yksi juna, joka kulki Helsingista Ouluun. Sen taytyi ensin kayda Kuopiossa.

Sen verran varmaan voisin kuitenkin kertoa, etta minua on kahdesti pyydetty treffeille. Kummallakaan kerralla tyton kiinnostus tai karsivallisyys kanssani ei riittanyt kovin pitkalle tai sitten minua kaytettiin vain johonkin toiseen tarkoitukseen, esimerkiksi itsetunnon ponkittamiseen.

Enka sittenkaan etsi kumppania, koska se olisi seurustelun arvottamista korkeammalle, vaan elan ja jos vastaan tulee joku sellainen ihminen, josta pidan ja joka pitaa minusta, niin sitten vasta. Ensisijaisesti ihminen, ei seurustelu. Tama on yksi niista syista, miksi en lue deittinettia enka jata sinne ilmoituksia. (Juu, eihan noiden ilmoitusten laatijatkaan keta tahansa hyvaksy kumppanikseen, mutta sen verran paljon he seurustelua arvostavat, etta kayttavat aikaa ilmoitusten laatimiseen ja vastausten ja muiden ilmoitusten lukemiseen - siis sittenkin enemman kuin mina, koska he arvottavat sen oman ajankayttonsa arvoiseksi.)
Viimeksi muokannut RolloTomasi, 05.10.2005 7:27. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Exsat

Re: Missä Vika?

Viesti Kirjoittaja Exsat »

RolloTomasi kirjoitti:
Exsat kirjoitti: Vastalause! Toki muiden tekemät valinnat vaikuttavat elämääni, mutta silti koen voivani tehdä tiettyjä linjauksia myös itse.
Itseasiassa olet. Koko olemassa olosi on riippuvainen muiden valinnoista.
Ihmisen omat valinnat ovat sittenkin melko vahaisia.
Samoinhan minä valinnoillani vaikutan muiden elämään, ja siinä samalla omaani. Vaikka en itse ole valinnut syntyväni tähän maailmaan ajankohdasta tai olosuhteista puhumattakaan, niin olen kokenut omien valintojen merkityksen kuitenkin suureksi elämässäni.

Exsat kirjoitti: Mitä tämän piti nyt todistaa?
Etta aarimmilleen vietyna parisuhteilevat todellakin ajattelevat, etta parisuhteilemattomilla ei ole minkaanlaista arvoa. Joutavat suoraan kukkamullaksi. Hei, oikeastaan kukkamullalla on arvoa...
Eihän keskustelu liittynyt mitenkään seurusteluun! Luuletko, että toinen osapuoli tosissaan ajatteli, että: "Seurustelematon ihminen joka ei pidä kanssaihmisistään: kuolkoon mokoma!". Olettaisin, että kyseessä oli herättely-yritelmä: Jos elämä on todellakin noin kauheaa, niin miksi jatkaa kituuttamista? Koska.. Koska elämä ei ole ollenkaan niin kauheaa, ei ainakaan jatkuvasti.
Ihmisen kokonaistilanne pitaisi arvioida ennenkuin tekee tuollaisia johtopaatoksia, ettei esimerkiksi sellaiselle ihmiselle, joka ei ensisijaisesti talla hetkella etsi kumppania, olisi parisuhteella jotain merkitysta oikean henkilon kanssa.
Parisuhde väärän henkilön kanssa on useimmiten merkittävä vain varoittavana esimerkkinä itselle ja muille. En toki tarkoittanutkaan, että pitäisi ottaa lennosta ensimmäinen tyrkyllä oleva neitokainen ihan vain suhteen vuoksi, halusin vain kartoittaa lähtökohtia.

En oikeen vieläkään käsitä millä perusteella määrittelet itsesi seurustelukelvottomaksi yksilöksi. Naiset ovat osoittaneet kiinnostusta sinua kohtaan, sinä itse olet ehkä tyytynyt ihailemaan kauempaa ja jättänyt varsinaiset aloitteet tekemättä. Ujouteen ei taida olla mitään täsmälääkettä, harjoittamasi tekniikka pienin askelin etenemisestä on varmasti toimiva. Vielä kun löytäisit sisäisen Jari Sarasvuosi (tai jonkun muun egoistin) niin tilanne olisi jo varsin valoisa.

Mä en edelleenkään usko siihen, että seurustelu tekee ihmisestä jotenkin paremman tai arvokkaamman, mutta mikäli sä tarvitset sen kokemuksen voidaksesi tuntea itsesi arvokkaaksi ja kelvolliseksi, niin toki siihen kannattaa pyrkiä.
Melnais
Kitisijä
Viestit: 2202
Liittynyt: 15.08.2005 0:23
Paikkakunta: Turku

Re: Missä Vika?

Viesti Kirjoittaja Melnais »

Mielenkiintoisia ajatuksia Rollo. Erilaisia. Ansaitsevat ehdottomasti ajatellen laaditun vastauksen jonka teen kunhan pääsen töistäni eroon. Alan nähdä mitä ajat takaa, luulisin ainakin.
Elämä kantaa, jos sen antaa
RolloTomasi

Re: Missä Vika?

Viesti Kirjoittaja RolloTomasi »

Exsat kirjoitti: Samoinhan minä valinnoillani vaikutan muiden elämään, ja siinä samalla omaani. Vaikka en itse ole valinnut syntyväni tähän maailmaan ajankohdasta tai olosuhteista puhumattakaan, niin olen kokenut omien valintojen merkityksen kuitenkin suureksi elämässäni.
Niin vaikutat. Ei kukaan ole taysin riippumaton siita ymparistosta, mihin on syntynyt ja missa toimii tai on toiminut. Sina olet muille ihmisille osa heidan elinymparistoaan.
Exsat kirjoitti: Eihän keskustelu liittynyt mitenkään seurusteluun!
Ei suoraan. Mutta se liittyi siihen, kuinka tarkeita kaikille ihmisille yleisesti kyseisen tyypin mielesta ihmiskunnan keskella tiiviisti toimiminen, johon tassa kulttuurissa liittyy erittain oleellisesti parisuhteilu, on. Ajattele, jos han olisi vastannut: "Ehka sinun ei tarvitse yrittaa jatkuvasti olla sosiaalinen ja toimia taman kulttuurin keskella, jonka koet itsellesi ahdistavaksi. Muuta vaikka erakoksi Lappiin tekemaan niita asioita, jotka sinulle itsellesi ovat tarkeita."

Henkilohan oli aikaisemmin julistanut, ettei parisuhteilematon ihminen ela. Nyt han julisti, etta kaikkien taytyisi jopa pitaa ihmiskunnasta kokonaisuutena tai kuolla. Oikeastaan oman kieron logiikansa mukaan jalkimmainen versio on korkeampaan potenssiin korotettu versio ensimmaisesta ja se toistaa samaa ideaa, korotettuna sekin. Molemmissa toistuu sosiaalisen elaman merkitys kulttuurissa, joka ottaa parisuhteen keskioonsa.
Exsat kirjoitti: En oikeen vieläkään käsitä millä perusteella määrittelet itsesi seurustelukelvottomaksi yksilöksi.
En tarkoita, etta sellaiset ihmiset, jotka eivat viela ole seurustelleet, olisivat seurustelukelvottomia. (Omalla kohdallani asia on helvetin vaikeasti toteutettavissa, mutta ei mahdotonta. Se vaatii vain karsivallisen vastapuolen.) Onhan heillakin arvonsa, toivottavasti ainakin jonkun silmissa, mieluummin useiden niin on sekin henkilo helpompi loytaa joka arvotetun korkeimmalle arvottaa. Koska emmehan koskaan saa lopulta tietaa sita, kuinka paljon ihmisella on lisa-arvoa tai asemaa, koska emme paase toisten ihmisten, arvottajien, mielten sisaan. Oman arvoni olen paatellyt siita, miten tuon jalkimmaisen tyton kanssa kavi, ja siita, ettei noita halukkaita nayta ymparillani olevan. (Okei, tietenkin on passiivinen ja aktiivinen halukkuus, mutta ehka aktiivinen on helpommin nahtavissa, ja siita on ehka helpompi tarkastella omaa arvoaan.)

Ja missa kohtaa tarkalleen sanon, ettei jokaisella ihmisella saattaisi lisa-arvoa olla jollekulle? Vasta kun loydat tallaisen vaitteen, voit sanoa, etta olen sanonut jotakuta seurustelukelvottomaksi. Jos viittaat tuonne ihan ensimmaiselle sivulle asti, jossa sanotaan suurinpiirtein "olemme arvottomia" viittaan siina siihen, miten arvoa on meille osoitettu. (Todellisesta arvostahan en tieda.)
Exsat kirjoitti: Mä en edelleenkään usko siihen, että seurustelu tekee ihmisestä jotenkin paremman tai arvokkaamman, mutta mikäli sä tarvitset sen kokemuksen voidaksesi tuntea itsesi arvokkaaksi ja kelvolliseksi, niin toki siihen kannattaa pyrkiä.
Mina en usko, etta minun omalla mittapuulla seurustelu tekee ihmisesta jotenkin paremman tai arvokkaamman. Uskon, etta tuolla ajatusmallilla, jonka olen tasta kulttuurista ja yhteiskunnasta tehnyt, ihmista todellakin pidetaan arvokkaampana ja parempana sen ajatusmallin mukaisen yhteiskunnan arvomittarilla mitattuna.

Seurustelu luultavasti saa itseni tuntemaan oloni hyvaksytyksi taikka sitten ei, minullahan ei asiasta ole kokemusta. Mita mahdolliseen seurustelukumppaniini tulee, niin toivottavasti han arvostaa minua enemman ja pitaa minua parempana vaihtoehtona kuin Jari Sarasvuota. Ja kylla, tarvitsen sen kokemuksen tunteakseni olevani parisuhteilumielessa hyvaksytty ja kelvollinen mahdollisen kumppanini silmissa. Tuolla muulla ei ole merkitysta, kapinoinhan sita vastaan.
tonyjl

Re: Missä Vika?

Viesti Kirjoittaja tonyjl »

RolloTomasi kirjoitti: Seurustelu luultavasti saa itseni tuntemaan oloni hyvaksytyksi taikka sitten ei, minullahan ei asiasta ole kokemusta. Mita mahdolliseen seurustelukumppaniini tulee, niin toivottavasti han arvostaa minua enemman ja pitaa minua parempana vaihtoehtona kuin Jari Sarasvuota. Ja kylla, tarvitsen sen kokemuksen tunteakseni olevani parisuhteilumielessa hyvaksytty ja kelvollinen mahdollisen kumppanini silmissa. Tuolla muulla ei ole merkitysta, kapinoinhan sita vastaan.
Jospa arvostat itseäsi muiden ihmisten kautta? Muut ikäisesi ihmiset ovat seurustelleet ja heidät on joku siis halunnut. He ovat siis sinuun verrattuna parempia ihmisiä SINUN näkökulmastasi koska ovat kokeneet jotain mitä sinä et vielä ole.

Ja se että kokee, ettei voi vaikuttaa omaan elämäänsä ja arvoonsa niin se on vain puoliksi totta. Kukin meistä on sellainen kuin on. Jotkut kauniita, jotkut rumia. Jotkut puheliaita, jotkut hiljaisia. Jotkut hyviä tyyppejä, kaikki eivät. Jos sen itse hyväksyy ettei itsessä olisi mitään hyvää niin miksi kukaan muukaan silloin itsestä kiinnostuisi? Usko siirtää vuoria.

Ja seurustelleen ihmisen on varmaan vaikeampi tajuta tilanne Rollon näkökulmasta koska seurustelleelle tila on "valittu". Seurustelematon taas kokee että tilanne on pakon sanelema ja sitä kautta ahdistava. Jos ymmärsitte?

Uskon tajuavani Rollon ajatusmaailman aika hyvin. En vain nyt omasta mielestänikään onnistu pukemaan sitä näppäimien painalluksiksi..
RolloTomasi

Re: Missä Vika?

Viesti Kirjoittaja RolloTomasi »

tonyjl kirjoitti: Ja se että kokee, ettei voi vaikuttaa omaan elämäänsä ja arvoonsa niin se on vain puoliksi totta.
Jos viittaat alla olevaan tekstinpatkaan, niin siina on yksi ongelma. Meidan pitaisi selvittaa kuinka riippuvaiseksi muiden valinnoista Exsat kuvittelee minun kuvittelevan itseni olevan. Tallaiset kommentit asiakeskustelussa ovat vahan kyseenalaisia. Siina kun pitaisi ensin maaritella juuri tuo, eli kuinka riippuvaiseksi muiden valinnoista Exsat kuvittelee minun kuvittelevan itseni olevan.
Exsat kirjoitti: Et sinä ole niin riippuvainen muiden valinnoista kuin kuvittelet.
Itse asiassa olen (ja sina olet myos).
Mita puolestaan oman arvonsa maarittelemiseen tulee, niin jokaisella ihmisella on mielestani oikeus maaritella oma arvonsa omissa silmissaan. Eli hankin on oman itsensa suhteen arvottaja. Se ei kuitenkaan muita arvottajia arvoineen poista.
tonyjl kirjoitti: Jospa arvostat itseäsi muiden ihmisten kautta? Muut ikäisesi ihmiset ovat seurustelleet ja heidät on joku siis halunnut. He ovat siis sinuun verrattuna parempia ihmisiä SINUN näkökulmastasi koska ovat kokeneet jotain mitä sinä et vielä ole.
He ovat tuon esittamani, kulttuurista tehdyn ajatusmallin sisalla minua arvokkaampia ihmisia. Se ei kuitenkaan tarkoita, etta olisin samaa mielta. Arvokkaampia he lienevat yleisesti mitattuna, koska en loyda oikein vastavaitteita kumoamaan tuota haluttavuusasteikkoa.

En haluaisi ottaa itseani malliesimerkiksi seurustelemattomasta ihmisesta, koska ymmarran aivan liian hyvin sen tarkeimman asian, joka on minun ja onnellisuuteni valissa. (Ei, onnellisuus ei mielestani ole minulle sama asia kuin seurustelu.) Ennen olin parempi ihminen kuin nykyaan omalla asteikollani mitattuna. Ehka joskus tulevaisuudessa minusta tulee parempi kuin mita olin ennen. Nyt haluaisin lahinna olla kuitenkin vain yhta hyva kuin ennen olin.

Myonnan kylla, etta jotkut ihmiset ovat joissain asioissa parempia kuin mina kun taas mina itse olen joissain asioissa heita parempi. Sellaista elama on.
tonyjl

Re: Missä Vika?

Viesti Kirjoittaja tonyjl »

RolloTomasi kirjoitti:(Ei, onnellisuus ei mielestani ole minulle sama asia kuin seurustelu.) Ennen olin parempi ihminen kuin nykyaan omalla asteikollani mitattuna. Ehka joskus tulevaisuudessa minusta tulee parempi kuin mita olin ennen. Nyt haluaisin lahinna olla kuitenkin vain yhta hyva kuin ennen olin.
Ymmärrän tarkalleen mitä tarkoitat. Olen itse ollut viimeiset kaksi vuotta niin onnellinen kuin yksin voi olla. Nyt kun tietää että oikean ihmisen kanssa voi olla vielä paljon onnellisempaa niin kokee kuin elävänsä kuitenkin vajaateholla. Mutta niitä hyviä tyyppejä kun on valitettavan harvassa. :(
Jännää ja positiivista tässä on kuitenkin se että siitä on jo pitkä aika kun viimeksi tapasi yhtään oikeasti kiinnostavan eikä koskaan tiedä minkä puun takaa sellainen taas putkahtaa esiin.

Sellainen putkahtaa sinunkin tapauksessasi vielä kun jaksat olla murehtimatta asiasta ja säteilet ulospäin positiivista energiaa. Katso itseäsi ulkopuolisen silmin. vertaa onnellista ja onnetonta. Kumpaan minään haluaisit tutustua?
Melnais
Kitisijä
Viestit: 2202
Liittynyt: 15.08.2005 0:23
Paikkakunta: Turku

Re: Missä Vika?

Viesti Kirjoittaja Melnais »

RolloTomasi kirjoitti: Paasevathan elainkunnassakin paremmat yksilot useammin parittelemaan ja lisaantyminen on tietyn lajin sailymisen kannalta melko tarpeellista. Tietenkin eri elainlajeilla on myos muita tarkoituksia, esimerkiksi olla ruokana toisille. Mutta lajin itsensa kannalta on merkityksellisempaa lisaantya kuin joutua ruokalistalle.
Aivan. Biologiselta kannalta ajatellen jokaisen ihmisen ja eläimen päämääränä on lisääntyminen. Jos pysytään kulttuurikannassa ajatellen miksi lisääntymisikäisten viestintä ja olemisen muodot liittyvät laajalti parinmuodostukseen, tuohan sen selittäisi. Ei silloin tarvitse vetää mukaan mitään mystisiä arvotuksia yksinäisiä kohtaan, ihmisen kuuluu tähdätä parisuhteeseen ja lisääntymiseen, sillä sipuli. Yksinäinen ei ole tässä vielä onnistunut, oletusarvona on kuitenkin että hänkin sitä haluaa ja sitä kohden pyrkii. Ei mielestäni selitä ajatusta jonka mukaan yksinäiset olisivat kakkosluokan kansalaisia, herättää vain kysymyksen siitä miksi joku ei sitten suhdetta/perhettä ynnä muuta tahdo.

En kuitenkaan usko ihmisen olevan niin yksinkertainen ja perimänsä vietävissä että kuvatunkaltainen rautalankamalli pätisi. Otin asian esille vain koska mainitsit geenit vaikuttavana tekijänä.
RolloTomasi kirjoitti:
Melnais kirjoitti:
Yleinen mielipide taas on nimenomaan lientynyt perheellisyyden ja parisuhteellisuuden osalta.
Minusta tuntuu silta, ettei se ole niin paljoa kuin milta nayttaa. Edelleen ihmiset parisuhteilevat, nussivat ja lisaantyvat.
Näin tekevät. Enää ei kuitenkaan ole mahdottomuus kummankaan sukupuolen elää parisuhteetta, esteitä eivät aseta taloudelliset tekijät tai yhteiskunnan arvot. Ei kolmekymmentäluvulla ollut yleistä lähteä opiskelemaan vieraisiin maihin vaan naitiin nopsasti kotikylästä ja jäätiin sinne. Enää myöskään jälkikasvun siunaantuminen ei ole itsestäänselvää. On paljon lapsettomia pariskuntia, omasta halustaan. Lehdet kirjoittavat tämän tästä ihmisistä jotka ovat valinneet parisuhteen ja lapsien sijaan jonkin aatteen seuraamisen tai kuten mainitsin, itsensä toteuttamisen. Eikä tätä katsota kieroon, se kuvastaa yksilöllisyyden kunnioittamista.
RolloTomasi kirjoitti: Aivan - meidan kulttuurissa vallitsevan kasityksen mukaan kuvat eivat opeta rakastamaan, vaan se vaatii kohtaamista oikeiden ihmisten kanssa. Ja tata omakohtaisesta kokemuksesta rakennettua maailmankuvaa meidan kulttuurissamme tunnutaan arvostavan. Kokemus lisaa ihmisen taitoja meidan kulttuurissa vallitsevien ajatusmallien mukaan.
Ihmisten välisiä suhteita opitaan ihmisten kanssa, musiikkia opitaan soittamalla ja kuuntelemalla, ammatti opitaan harjoittelemalla. Kiinnostuneena kysyisin kuinka mielestäsi kokemus EI lisää taitoja, oli asia sitten mikä tahansa? Kaikki mikä vaatii muutakin kuin ajatustyötä, tarvitsee sisäistyäkseen myös konkreettisia harjoitteita.
RolloTomasi kirjoitti: Eraan kasityksen mukaan sodassa uudet tulokkaat eivat ole viela yhta taitavia taistelijoita ja siksi heidan menetyksensa ei ole niin suuri kuin kokeneempien sotilaiden, joilla taistelukokemuksen myota taitoa on kertynyt. Uusien sotilaiden menetys ei ole niin paha juttu kuin kokeneempien, eli uudet taistelijat eivat ole yhta arvokkaita kuin kokeneemmat. Ja omalla karulla tavallaan uusien sotilaiden henki ei tassa tilanteessa ole yhta arvokas kuin vanhempien, jotka ovat hankkineet itselleen lisa-arvoa, ja koska heidan henkensa ei ole yhta arvokas, he eivat ole yhta arvokkaita. Mika hitto tassa on niin vaikea ymmartaa?
Et voi rinnastaa kriisitilannetta ja normaalia elämää, et vaikka sota toimisi metaforana sydämen taistelulle. Sota on ääritilanne jossa ei ole mahdollisuuksia. Parisuhde ei ole pakollinen, joten sen puuttuminen ei tee yksilöstä arvottomampaa.
RolloTomasi kirjoitti: Mielestani kuvat voivat opettaa aivan samalla tavalla kuin oikea elama. Koska edelliset elaman kokemukset ovat nekin vain malleja ja jokainen tilanne on kuitenkin uusi, erilainen kuin edellinen, edelliset tilanteet voivat parhaimmillaankin toimia vain malleina. Aivan samalla tavalla kuin kuvat.
Sotaa voidaan simuloida harjoittein, koska se on toimintaa ja juonia. Parisuhde perustuu molemminpuolisiin tunteisiin, jotka toimivat vain ja ainoastaan niiden kahden yksilön välillä joita tilanteessa on läsnä. Tunteiden tulisi olla myös aitoja toimiakseen, joten psykologian opiskelu ei auta. Sillä voi kliinisesti analysoida toista ja itseään, mutta toisen paloittelusta syy-seuraussuhteeksi ei synny rakkautta vaan vihaa.

Suurin ongelma liittyy siihen, että malleina käytetyt kuvat eivät vastaa. Toki tunteita voi psykologisoida, mutta vasta kun suhde ja tunneside ovat jo syntyneet, etukäteen niitä ei voi määritellä. Ei voi sanoa, että tyttö rakastuu, koska poika ostaa hänelle kukkia ja laulaa parvekkeen alla serenadin, vaikka tällaista elokuvista on nähtykin. Koko ajatus parisuhteen mallintamisesta teoriassa ennen käytännön kokeiluja kielii mielestäni epäonnistumisen pelosta. Mutta ei ihmisyydessä ole täydellisyyttä, sitä se juuri on. Mahdollisuutta tehdä virheitä, saada anteeksi ja oppia.
RolloTomasi kirjoitti: Parisuhteesta - ja nyt siis puhutaan ideaalisuhteesta, ei yhtaan huonommasta - saa voimaa ja parisuhteessa kaksi on enemman kuin yksi ja sita rataa ja ihmisen itsetunto nousee kun han tietaa etta edes joku hanta todella haluaa ja han saa siita lisaa voimaa ja silviisii. Ihmisesta tulee tehokkaampi.

Ja tehokkuuden nimiin vannovassa yhteiskunnassa taman yhteiskunnan omilla arvoilla mitattuina tehokkaampi ihminen on todellakin arvokkaampi. Kylla parisuhteettomallakin varmaankin jonkinlainen perusihmisarvo on tallaisessakin yhteiskunnassa, mutta se ei tee hanesta yhta arvokasta ja tuottavaa yksiloa.
Suuremmat arvostukset tehokkuuden nimissä liittyvät kylläkin niihin suuren tuoton yksilöihin jotka jaksavat painaa pitkää päivää, luoda ja tehostaa vientiä¨. Eivät parisuhdettaan vaaliviin kotiäiteihin, tai isiin jotka käyttävät isyysloman. Kuva suuremmasta arvostuksesta on omassa päässäsi, voin tietysti puhua vain omasta puolestani sanoessani etten siihen kuvaan yhdy.
Elämä kantaa, jos sen antaa
RolloTomasi

Re: Missä Vika?

Viesti Kirjoittaja RolloTomasi »

Melnais kirjoitti:
Hyvaksyn ajatuksesi siita, etta malleista ja kuvista ei saa sellaista, minka vain omakohtainen kokemus voi antaa.

Ja kysyn sinulta:
Olet siis sita mielta, etta suurin osa ihmisista olisi mieluummin ideaaliparisuhteessa kuin yksin?
Olet siis sita mielta, etta parisuhteessa olo lisaa kokemusta ja taitoja, joita ei muualta voi saada?

Arvostatko kokemusta ja taitoja?
Arvostatko kokemuksen kautta kertynytta tietoa ja taitoa?

Jos vastaus edes jompaan kumpaan ylla olevista on myonteinen, parisuhteilevalla ihmisella on jotain sellaista, mita arvostat, kun taas parisuhteilemattomalla ihmisella ei ole tata samaa arvostuksen kohdetta.

Se tekee ihmisista epatasa-arvoisia, aivan samalla tavalla kuin kerjalainen, jolla ei ole rahaa ostaa ruokaa, ja hanen ohi limusiinin takapenkilla matkaava miljonaari. Vaikka kuinka vaittaisit vastaan, etta he ovat tasa-arvoisia, toinen on paremmassa asemassa kuin toinen. Toiselle elama on jatkuvaa miettimista siita, miten selvita paivasta, kun taas toinen nauttii ylellisyydesta. Koska ylellisyydesta nauttiva on paremmassa asemassa, he eivat ole tasa-arvoisia.

Sellaisista sanoista kuin ihmisarvo, ihmisarvon lisa-arvo, tasa-arvo, tasa-arvokkuus tai asema voidaan kayda semanttista vaittelya maailman loppuun asti.

Jos ihmisella on jotain sellaista mita arvostat ja mita toisella ihmisella ei ole, niin silloin jalkimmaisella ihmisella ei vain ole sita asiaa mita arvostat. Vaikka kuinka vaittaisit vastaan, etta onhan tuollakin ihmisella, jolla ei ole sita mita arvostan, sita mita arvostan, se ei auta, jos hanella ei todellakaan ole sita mita arvostat.

Kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia, mutta parisuhteilevat ovat tasa-arvoisempia kuin parisuhteilemattomat.

EDIT: tama kohta lisatty:
Melnais kirjoitti: Suuremmat arvostukset tehokkuuden nimissä liittyvät kylläkin niihin suuren tuoton yksilöihin jotka jaksavat painaa pitkää päivää, luoda ja tehostaa vientiä.
Taman tasta saa lukea juttuja, joissa (etupaassa muuten) miehet valittavat, etta on yksinaista, ankeaa tai surullista, koska ei ole kumppania. He ihmettelevat, miksi he ylipaataan kayvat toissa ja laittavat ruokaa - kaksi tuo olisi heidan nakemyksensa mukavampaa. Tama viittaa siihen, etta parisuhde todellakin antaa heille voimaa ja kykya jaksaa tehda paremmin.

Joku heitti jossain vaiheessa hieman liioitellen, etta paras laake masentuneelle miehelle on nainen. Ei ehka masentuneelle, mutta ylla kuvatun kaltaiselle miehelle kylla. Yllakuvattu tila heikentaa miesta, ja saa hanet ennemmin tai myohemmin tehottomammaksi. Eiko tama kerro jotain parisuhteen tehokkuutta lisaavasta vaikutuksesta? Sita, etta joku haluaa sinua ihmisena, ei korvaa naille ihmisille pelkka seksi.

On totta, etta joillekin riittaa tosiaankin pelkka seksi. Silloin he eivat parisuhdetta tarvi, vaan sarja kertakumppaneita tai panokaveri riittavat. Hekin saavat kuitenkin tuosta enemman voimaa, hyvaksyntaa ja omien tarpeidensa tyydytysta kuin se, joka joutuu nussimaan vain huoria. Naita tyyppeja viela syyllistetaankin asian johdosta: "Ei kenellakaan ole oikeutta ostaa seksia! Seksin myyminen on ihmisen itsensa myymista! Ei kenellakaan ole oikeutta ostaa toista ihmista!"
Viimeksi muokannut RolloTomasi, 06.10.2005 8:11. Yhteensä muokattu 5 kertaa.
RolloTomasi

Re: Missä Vika?

Viesti Kirjoittaja RolloTomasi »

tonyjl kirjoitti:
Tonyjl, arvostan sanojasi.

Kysymykseen siita, kumpaan haluaisin tutustua, vastaus olisi varmaankin siihen onnelliseen, jos nyt puhutaan parisuhdemielessa, mutta ehka tuo onneton jonkinlaista apua tarvitsee.
Melnais
Kitisijä
Viestit: 2202
Liittynyt: 15.08.2005 0:23
Paikkakunta: Turku

Re: Missä Vika?

Viesti Kirjoittaja Melnais »

Rollon kaikkiin kysymyksiin kyllä, arvostan ja uskon. En jaksa enää vääntää, sanoisin vain että jollet arvosta itseäsi, ei sinua arvosta kukaan muukaan.
Elämä kantaa, jos sen antaa
RolloTomasi

Re: Missä Vika?

Viesti Kirjoittaja RolloTomasi »

Melnais kirjoitti:Rollon kaikkiin kysymyksiin kyllä, arvostan ja uskon. En jaksa enää vääntää, sanoisin vain että jollet arvosta itseäsi, ei sinua arvosta kukaan muukaan.
Huh... tulipahan se selvaksi lopulta.

Mista jutellaan seuraavaksi? Pippeleista ja rapuista?
RolloTomasi

Re: Missä Vika?

Viesti Kirjoittaja RolloTomasi »

Anteeksi, etta palaan viela aiheeseen. Toivottavasti kukaan ei lahde lynkkausretkelle ketjun noston vuoksi.

Akkipaataan katsottuna nayttaa silta, etta lahes kaikki ihmisten eriarvoisuuden vastustajat ovat naisia. Koulutoiden vuoksi en nyt ehdi asiasta enempaa kirjoittaa, mutta kertooko tama jotain miesten ja naisten asemien erosta kulttuurissamme vai siita, etta naiset haluavat kieltaa tekevansa jotain sellaista, mita he oikeastaan sittenkin tekevat? Miksi naiset kertovat siita, miten parjaavat yksin aivan yhta hyvin kuin suhteessa, ja miehet siita, miten he kaipaavat rinnalleen kumppania?
Enthu

Re: Missä Vika?

Viesti Kirjoittaja Enthu »

naiset haluavat olla vaikeasti tavoiteltavia,ovat olevinaan siveitä vaikka
totuus voikin olla kulissien takana aivan toisenlainen
AarneAnkka

Re: Missä Vika?

Viesti Kirjoittaja AarneAnkka »

Melnais kirjoitti:jollet arvosta itseäsi, ei sinua arvosta kukaan muukaan.
Teinkö siis täysin järjenvastaisesti kun arvostin - tai yritin arvostaa - naista joka ei arvostanut itseään eikä uskonut itseensä, uskoen että jos joku muu uskoo häneen, hänkin uskoisi itseensä - ja sain turpiini?

Niin, paitsi silloin ei tainnut tilanne olla ihan noin yksinkertainen. Nainen taisikin sisimmässään ajatella että hän ansaitsisi paljon parempaa kuin minä, ja tuo "uskon puute" taisikin olla vain sitä että häntä vitutti ettei hän saanut parempaa. Ja hän naamioi tämän sanomalla ettei hänestä ole mihinkään.

Kieroa. Ihmiset ovat kieroja. Turha sitä on kiistää.
AarneAnkka

Re: Missä Vika?

Viesti Kirjoittaja AarneAnkka »

Enthu kirjoitti:naiset haluavat olla vaikeasti tavoiteltavia,ovat olevinaan siveitä vaikka totuus voikin olla kulissien takana aivan toisenlainen
Pannaas ny asiat pöydälle järjestykseen: Naiset joutuvat olemaan olevinaan siveitä vain ja ainoastaan sen takia, että jos he ovat vähänkään aktiivisempia, heitä heti haukutaan huoriksi. Ja huoraksi haukkuminen ei kumpua mistään moraalista, vaan vain siitä että huorittelijoita vituttaa se että heille ei heru ("antakke! ootte muillekin antaneet!").

Ei sen kummempaa.

Se että miehiä haluttaa on heidän oma ongelmansa. Se joka anoo, pyytää ja haluaa, joutuu aina altavastaajan asemaan.
Enthu

Re: Missä Vika?

Viesti Kirjoittaja Enthu »

Pannaas ny asiat pöydälle järjestykseen: Naiset joutuvat olemaan olevinaan siveitä vain ja ainoastaan sen takia, että jos he ovat vähänkään aktiivisempia, heitä heti haukutaan huoriksi. Ja huoraksi haukkuminen ei kumpua mistään moraalista, vaan vain siitä että huorittelijoita vituttaa se että heille ei heru ("antakke! ootte muillekin antaneet!").

Ei sen kummempaa.

Se että miehiä haluttaa on heidän oma ongelmansa. Se joka anoo, pyytää ja haluaa, joutuu aina altavastaajan asemaan.[/quote]


Katkeruus paistaa selvästi läpi :wink:
AarneAnkka

Re: Missä Vika?

Viesti Kirjoittaja AarneAnkka »

Enthu kirjoitti:Katkeruus paistaa selvästi läpi :wink:
You got a problem with that, boy? :kele:
Enthu

Re: Missä Vika?

Viesti Kirjoittaja Enthu »

AarneAnkka kirjoitti:
Enthu kirjoitti:Katkeruus paistaa selvästi läpi :wink:
You got a problem with that, boy? :kele:

Hehe... en tosin kosta sitä ongelmaa muille niin kuin eräät :lol:
AarneAnkka

Re: Missä Vika?

Viesti Kirjoittaja AarneAnkka »

Mitä oikeastaan tarkoitit kun sanoit "katkeruus paistaa selvästi läpi", tai että kostan katkeruuttani muille? Nimittäin se heti-jos-on-seksuaalisesti-aktiivinen-haukutaan-huoraksi on naisen suusta kuultu kommentti, ja naisten ongelma. Samoin se huoraksi haukkumisen perimmäinen syy. Olin molemmissa kommenteissani naisten puolella, enkä mitenkään katkeruuttani kostamassa heille. Minulla ei ole henkilökohtaisesti mitään seksuaalisesti aktiivisia naisia vastaan, päin vastoin. Paneminen on kivaa. Mitä oikein ajat takaa?

Ja se "You got a problem with that, boy?" oli itseironiaa. Totuus on se, että tällä planeetalla ei ole kovinkaan montaa olentoa jolle minä pystyisin oikeasti ja perustellusti isottelemaan. Se oli siis vitsi.

Itseironiaa on myös tämä "katkeruus". Se on minulle nykyään enemmänkin harrastus, pidän sitä yllä ikään kuin perinteitä kunnioittaen. Katkeruudestani on lohjennut ja pudonnut pois isoja lohkareita kohdattuani naisia joiden mielestä syleilyssäni on hyvä olla. Se on kuitenkin osa luonnettani, ja minun on opittava elämää se kanssa. Pidän sitä siis harrastuksena, mausteena keskusteluissa. Katkera, ja ylpeä siitä.

Se että väänsit minulle katkeruudestani ontui vähän samalla tavalla kuin sanoisit Mika Häkkiselle "sulla taitaa olla vähän raskas kaasujalka". :)

Nih.
huima

Re: Missä Vika?

Viesti Kirjoittaja huima »

AarneAnkka kirjoitti:Pannaas ny asiat pöydälle järjestykseen: Naiset joutuvat olemaan olevinaan siveitä vain ja ainoastaan sen takia, että jos he ovat vähänkään aktiivisempia, heitä heti haukutaan huoriksi. Ja huoraksi haukkuminen ei kumpua mistään moraalista, vaan vain siitä että huorittelijoita vituttaa se että heille ei heru ("antakke! ootte muillekin antaneet!").
Huorittelun taustoja voi katsoa myös hieman monipuolisemmin ja -mutkaisemmin.

Olen nimittäin ymmärtänyt, että itseasiassa suurimmat huorittelijat ovat toisia naisia - ei niinkään miehiä. Ja miehet puolestaan ovat yhtyneet huoritteluun hyvin sekalaisista syistä.

Naisten keskenään harrastama huorittelu taas on ollut sosiaalista kontrollia, jolla tietyssä mielessä ollaan ylläpidetty naiseuden sosiaalista arvoa ja myös seksin arvoa osana miesten ja naisten välistä suhdetta. Prostituutio ja vapaa seksikäyttäytyminen on koettu uhkana, sillä se vie voiman niiltä - jotka haluaisivat käyttää seksiä vallan välineenä. ( vrt. se vanha tarina sodan lopettamisesta vasta kun naiset laittoivat jalat ristiin )

Tietenkään ei voi jättää huomioimatta sitä, että vapaa seksuaalisuus on monesti koettu myös uhaksi kristilliselle ( tai muille uskonnollisille ) yhteiskuntajärjestyksille, joissa nämä useat eri käsitykset ja arvot muodostavat yhdessä meemien verkon. Sillä mitäpä siitä tulee, jos ihmiset keksivät että onkin mukavampaa paneksia, päihtyä ja ajatella mielenkiintoisia henkisiä asioita - kuin mennä töihin, hoitaa tilaa ja rakentaa perhettä.

IMHO enemmän järkeenkäyvä selitys, kuin se että huoritellaan - koska ei itse ole saanut.
Enthu

Re: Missä Vika?

Viesti Kirjoittaja Enthu »

Sorry ankka oli ihan pakko vähän kuitailla...en siis ajanut mitään erityisesti takaa...en osaa yhdistää sarkasmia/itseironiaa kirjoituksistanne.
Enthu

Re: Missä Vika?

Viesti Kirjoittaja Enthu »

kesseli kirjoitti:Rollon ajatuksista en ymmärrä sitä, että hän puhuu parisuhteessa tehtävistä kompromisseista ja omien arvojen muuttamisesta samana asiana. ainakin ymmärsin hänen ajattelevan niin, ettei halua tehdä parisuhteessa kompromisseja koska joutuisi silloin muuttamaan arvojaan. ei parisuhteessa kompromissien teko sitä ole että arvomaailmaansa/arvojansa pitäisi muuttaa. ei ainakaan minun kokemukseni mukaan.

DrDick

Ei minun mielestänikään/vähäisellä seurustelukokemuksella