Pyry-Matias kirjoitti:Yks kysymys sinulle: Oletko huomannut itsessäsi, ajattelutavassasi muutosta siinä kuinka hyväksi/"ammattimaiseksi" itsesi koet ihmissuhdeasioissa, muuttujien ollessa 'seurustelen/en seurustele' sekä jos seurustelen, niin 'olen hyvässä suhteessa/olen epätyydyttävässä suhteessa'?
Itse olen tehnyt ensin itsessäni mutta jälkeenpäin esmes monien palstalaisten kohdalla havainnon, että onnellisessa suhteessa olevat ilmeisesti automaattisesti kokevat olevansa hyvän ihmissuhteen asiantuntijoita. Kun itse otat puheeksi usein nykyisen ilmeisesti onnellisen ihmissuhteesi, käyttäen sitä esimerkkinä, jopa välillisesti malliesimerkkinä
, syntyy minulle joskus kuva juuri tämäntyyppisen "kohtalon" kohdanneesta ihmisestä
Voin olla myös väärässä
Ymmärrän, että sinulle voi syntyä kuvailemasi kaltainen mielleyhtymä. En kuitenkaan oikein osaa vastata kysymykseesi. Kysymyksenasetteluun liittyy moniakin ongelmia, joita en tässä ala syvällisesti eritellä. Sanotaan vaikka niin, että pidän aika vaarallisena kaikenlaisten staattisten määritelmien, luonnehdintojen ja arvotusten liittämistä itseen tai muihin ihmisiin. Kuten sanottu, ihmiset muuttuvat, kasvavat, kehittyvät, taantuvat. On a) turhaa ja b) haitallista lokeroida joku esimerkiksi hyväksi tai huonoksi, asiantuntijaksi tai urpoksi, sivistyneeksi tai juntiksi, koska tuollaiset määritelmät eivät oikeastaan koskaan kestä lähempää tarkastelua (asiat eivät ole sillä tavalla mustavalkoisia, vaikka toisilla tavoilla saattavat ollakin).
Kerron keskustelujen yhteydessä omista kokemuksistani ihan vain siksi, että joku voi saada niistä jotakin tarvitsematta kokeilla samaa itse. Siis kulttuurievoluution nimissä. Tietysti katson, että minulla on laajempaa kokemusta verrattuna ihmiseen, joka on ollut ainoastaan tyydyttävässä tai ainoastaan epätyydyttävässä suhteessa, koska olen itse ollut molemmissa. Ja olen kokeneempi kuin joku, joka ei ole koskaan seurustellut (tai joku teoreettinen hahmo, joka ei ole koskaan ollut sinkku). Mutta tällaista kokeneisuutta en haluaisi arvotettavan automaattisesti plus-merkkiseksi (= sanomisiani uskottaisiin vain siksi että minulla on kokemusta). Tarjoan kokemuksiani ihmisten arvioitaviksi, jotta he voisivat saada niistä sen hyödyn, joka heidän on niistä mahdollista saada.
Olen ollut huomaavinani, että mitä arvottavammin kanssakeskustelija suhtautuu tällaiseen kokeneisuuteen (arvottava asenne =
kokeneempi on muita ylempi ja parempi ja automaattisesti oikeassa), sitä vaikeampi hänen on saada kokemuksistani hyötyä itselleen. Jo siksikin tekstejäni olisi hyvä yrittää lukea keskustelijoiden suhteen mahdollisimman arvoneutraalisti, vaikka toisinaan kirjoitankin kärjistäen keskustelua (en kuitenkaan henkilöitä) provosoidakseni.
Kyllä, käytän suhdettani ja menneitä suhteitani ja tekemiäni ratkaisuja esimerkkeinä, mutta olisi vaarallista erehtyä pitämään niitä
malliesimerkkeinä. Ihmisiä ja suhteita on erilaisia ja jokainen joutuu valitettavasti itse hakemaan omaan tilanteeseensa parhaat mahdolliset toimintatavat. Esimerkkien avulla se kuitenkin usein onnistuu edes vähän helpommin.
*
Loppuun tiivistys toisin päin sanottuna: Vaikka olisin kuinka asiantuntija, saatan silti olla väärässä. Ja sokeakin kana voi löytää jyvän. Erilaisten tarjolla olevien esimerkkien ja ehdotusten arviointi ja hyödyntäminen on aina lukijan itsensä vastuulla.