Kitinä

ninnithequeen kirjoitti: Mutta musta ei koskaan tule yksinhuoltajaa. Tuo sama ukonrahjuke kyllä seuraa mua läpi elämän.

Kaunis ajatuksena.

Mä oon varmaan sen verta kyyninen tai jotain, että en voi/halua/kykene ajattelemaan, että tää on mun ainoa elämä sen loppuun saakka. Oon onnellinen eikä jäis kaihertaan mikään, koskaan.
Enkä mä kykene rakentaan omaa elämää ihan vain toisen varaan ja huomata joskus, että tulikin jäätyä tyhjän päälle ja vuodet ne meni. Enkä ikinä luota sokeesti siihen, ettei toista enää tässä oliskaan.

Joskus melkeen toivoo, ettei mitään oliskaan, mitään onnellista. Silloin ei koskaan kokis minkäänmoista menettämisen pelkoa mistään.