Kitinä

Jos olisit nyt siinä tilanteessa, että valitsisit ammattiasi uudelleen tämän hetkisen työllisyystilanteen ja mukavuuden/miellyttävyyden suhteen, minne alalle suuntaisit? Perustelut?

Luultavasti psykologiksi tai terapeutiksi. Kysyntä kasvaa koko ajan. Ihmiset tarvitsevat entistä enemmän "henkistä hoitoa" kiireisen arjen ja työpaineiden vastapainoksi. Palkka on hyvä ja luonteeni sopisi ammattiin hyvin.

Yksityislääkäriksi, kuten aiemminkin.

Jälkeläisilleni (2 tyttöä, 1 poika) suosittelisin seuraava:

1)Jos istumalihakset ja lukupää riittävät, niin lääkäriksi.
2)Jos haluaa päästä vähemmällä opiskelulla, mutta tienata hyvin, niin ammattikouluun rakennusalalle.
3)Jos haluaa pitkät lomat, niin opettajaksi.

Tällä hetkellä 9v poikani tosin aikoo poliisiksi tai vapaapainijaksi.

NuoriDaavid kirjoitti:
Tällä hetkellä 9v poikani tosin aikoo poliisiksi tai vapaapainijaksi.

Hommaa sille rikosrekisteri, niin se saa itselleen edes noista kahdesta ammatista paremman.

Jos en olisi syntynyt käytännöllisesti katsoen ilman pienintäkään kykyä oikeaan, taitoa vaativaan käsityöhön, olisin antiikkipuuseppä tai seppä.

Jos olisin ollut nuorempana älykkäämpi, olisin LVI-alalla.

Jos aivan välttämättä kuitenkin päätyisin tälle helvetin iitee-alalle, tekisin kaikki uraan kohdistuvat päätökset toisin kuin nyt on tullut tehtyä.

Paha mennä sanomaan.
Rakennuspuolella on kuulemma nykyään tilausta osaaville tekijöille. ("Hevosen suusta" kuultuna ainakin päteville laatoittajille...)
Jos olisin <20v ja varustettu nykyisillä tiedoilla, voisin harkita. (Välttyisin ainakin tuhlaamasta ~10 vuotta elämästäni lukioon, AMK:hon ja niiden jälkeisiin "korjausliikkeisiin".) Palkkatasokaan ei käsittääkseni ole ihan huono?

Pidän kyllä alastani, mutta voisin harkita kykyjenetsijänä toimimista jollakin sopivalla toimijalla. Vaikka PlayBoylla...

Bluntly kirjoitti:Jos olisin ollut nuorempana älykkäämpi, olisin LVI-alalla.

Itse omassakotona putkiremppaa tehneenä en suosittele.
Hommaan sisältyy mm. pirusti voimaa vaativaa ähräystä, äärimmäisen veemäisiä työskentelypaikkoja ja -asentoja sekä bonuksena ne muutamat "Se on tarkkaa hommaa ku itikat nai - milli pieleen ja se on silmässä" -osiot.

PerttiMakimaa kirjoitti:Pidän kyllä alastani, mutta voisin harkita kykyjenetsijänä toimimista jollakin sopivalla toimijalla. Vaikka PlayBoylla...

Vapise Peter North, täältä tulee Peter Hill-land!

Elukka kirjoitti:

PerttiMakimaa kirjoitti:Pidän kyllä alastani, mutta voisin harkita kykyjenetsijänä toimimista jollakin sopivalla toimijalla. Vaikka PlayBoylla...

Vapise Peter North, täältä tulee Peter Hill-land!

Jotenkin osuvaa laittaa samaan lauseeseen "Peter North" ja "tulee"... ja tulee ... ja tulee...

Badabinga kirjoitti: Luultavasti psykologiksi tai terapeutiksi.Palkka on hyvä

Kunhan muistat olla hakeutumatta julkiselle, ja pidät oman pääsi koossa Ensimmäinen usein jälkimmäistä helpompaa..

Elukka kirjoitti:

Bluntly kirjoitti:Jos olisin ollut nuorempana älykkäämpi, olisin LVI-alalla.

Itse omassakotona putkiremppaa tehneenä en suosittele.
Hommaan sisältyy mm. pirusti voimaa vaativaa ähräystä, äärimmäisen veemäisiä työskentelypaikkoja ja -asentoja sekä bonuksena ne muutamat "Se on tarkkaa hommaa ku itikat nai - milli pieleen ja se on silmässä" -osiot.

Koko LVI-ala ei ole paskaputkin kanssa temmeltämistä, tai fyysistä ylipäätään.

Työterveyslääkäriksi, plastiikkakirurgiksi tai sähköalan dippainssiksi.

Oletetaan, että valinnan täytyy pysyä samalla effort-tasolla. On epärealistista kuvitella olevansa jossain muussa tilanteessa ahkerampi tai älykkäämpi.

Olisin lukenut kahden tutkinnon sijaan yhden hyvin höystetyn, eli polin tutalta dippainssiksi. Höysteinä kieli- ja esiintymiskursseja, taloustiedettä ja markkinointia.

sivustahuutaja kirjoitti:Olisin lukenut kahden tutkinnon sijaan yhden hyvin höystetyn, eli polin tutalta dippainssiksi. Höysteinä kieli- ja esiintymiskursseja, taloustiedettä ja markkinointia.

Eikö tuollainen ole ihan hömpää tänä jo Adam Smithin ennustaman erikoistumisen aikakautena? Tuta = tiedät vähän kaikesta vs. esim. rahoitusheebo = tiedät kaiken vähästä.

Chap kirjoitti:Eikö tuollainen ole ihan hömpää tänä jo Adam Smithin ennustaman erikoistumisen aikakautena? Tuta = tiedät vähän kaikesta vs. esim. rahoitusheebo = tiedät kaiken vähästä.

Tässä aseman mukaiset ekonomien mediaanipalkat. Ensimmäinen luku kertoo esiintymien määrän. Eriasteisissa keskijohdon tehtävissä siis työskentelee huomattavasti enemmän ekonomeja kuin asiantuntijoina ja kaikkien keskijohdossa olevien palkka on suurempi kuin asiantuntijoiden. Pelkkänä eksperttinä toimiminen ei siis välttämättä kannata pitemmän päälle. Mieluummin kannattaa hankkia jo opiskeluaikana tarvittavat valmiudet oppia työssään ylenemiseen vaadittavat taidot. On ihan eri asia viettää ensimmäiset työvuodet opiskelemalla firman toimintaa kun pohjalla on edes auttavat perustiedot.

Ylin johto / Högsta ledning 414/6300
Johto / Ledning 771/5900
Ylempi keskijohto / Middle management (avdelningschef) 805/4588
Professori,dos. tai vast. / Professor,bitr.professor,docent 26/4526
Keskijohto / Middle management 1303/4203
Alempi keskijohto / Middle management (byråchef) 498/3791
Muu / Annan 50/3579
Asiantuntija / Fackexpert 1563/3400
Lehtori,assistentti,opettaja / Lektor,assistent,lärare 149/3104
Itsenäinen elinkeinonharjoittaja / Egen företagare 50/3000
Toimihenkilö,ei esimiesas / Tjänsteman,inte i chefsställning 588/2500

Kaikkien tutkimusten valossa palkka nousee parhaiten tehtäviä vaihtamalla. Liian kapean sektorin ekspertti jää helposti yhden tehtävän ja jopa yhden työnantajan panttivangiksi. Tällöin työnantaja vetää aina pidemmän korren palkkaneuvotteluissa. Jos siis joku ehdottaa, että syventyisitte johonkin vain nykyiseen firmaanne liittyvään erikoisjuttuun, niin kieltäytykää. Panostakaa vain taitoihin, joille löytyy useampia ostajia.

sivustahuutaja kirjoitti:

Chap kirjoitti:Eikö tuollainen ole ihan hömpää tänä jo Adam Smithin ennustaman erikoistumisen aikakautena? Tuta = tiedät vähän kaikesta vs. esim. rahoitusheebo = tiedät kaiken vähästä.

Täytyyhän sitä jotain osata, mutta oman ja muiden osaamisen hyödyntäminen on myös tärkeää.

Ok, eli tutalla uskot oppivasi hyödyntämään muita ja samalla saavasi riittävän erikoistumisen. Vaikuttaako valintaasi muitakin asioita, esim. maine, kontaktit, työasenteen oppiminen?

Jos mä vaihtaisin alaa, musta tulisi Jyri Soininen, laaja-alainen huippuosaaja!

Chap kirjoitti:Vaikuttaako valintaasi muitakin asioita, esim. maine, kontaktit, työasenteen oppiminen?

Nuo ovat ihan oleellisia juttuja. Varsinkin tuo viimeinen. Koulutuspaikkojen suurimmat erot tulevat ympäristöstä, eivät opiskeltavista asioista. Tästä syystä esim. opetuksen tason arvioiminen on opiskelijan kannalta merkityksetöntä, mikäli joku opiskelupaikka tarjoaa paremman opiskelijamateriaalin kurssikavereiksi. Oppiminen nousee aivan toiselle tasolle kun opiskelupaikan henki on terveen kilvoitteleva ja kaikki hakevat innolla uusia kehitysmahdollisuuksia. Oman potentiaalin ymmärtäminen ja sen ulosmittaaminen ovat aivan korvaamattomia asioita.

Badabinga kirjoitti:Jos olisit nyt siinä tilanteessa, että valitsisit ammattiasi uudelleen tämän hetkisen työllisyystilanteen ja mukavuuden/miellyttävyyden suhteen, minne alalle suuntaisit? Perustelut?

Siis jos minulla olisi ollut opintoja aloittaessani alan tulevaisuudesta ja sopivuudestani sille samat tiedot kuin nyt? Valitsisin vaatesuunnittelun.

Jos taas arvioidaan, mitä olisin voinut valita niillä tiedoilla jotka minulla silloin oli, niin:
- filosofian tutkija,
- psykoanalyytikko,
- astronautti ja
- kääntäjä/tulkki
olivat kaikki aika tasavahvoja vaihtoehtoja. Onneksi en valinnut noista mitään - jos olisin, toivoisin varmaankin right about now että olisin aikanani päätynyt vaatesuunnitteluun. Ja tämän ikäisenä olisi kokolailla myöhäistä aloittaa!

Badabinga kirjoitti:Luultavasti psykologiksi tai terapeutiksi. Kysyntä kasvaa koko ajan. Ihmiset tarvitsevat entistä enemmän "henkistä hoitoa" kiireisen arjen ja työpaineiden vastapainoksi. Palkka on hyvä ja luonteeni sopisi ammattiin hyvin.

Palkka voi olla ok, mutta moni ei tule ottaneeksi huomioon terapeuttien ammattitautia. Kun viettää 8 h päivässä mieleltään järkkyneiden ihmisten seurassa, oma käsitys todellisuudesta alkaa vääristyä, halusi sitä tai ei. Lopulta kaikki ympärillä olevat ihmiset, ml. omat ystävät, sukulaiset ja lapset, alkavat vaikuttaa mielenvikaisilta sekä jatkuvaa huolissaan oloa ja holhousta edellyttäviltä surkimuksilta. Tämä luonnollisesti kuormittaa ihmissuhteita - kukapa haluaisi oman äidin tai ystävän suhtautuvan itseensä noin. Raskainta se on varmasti terapeutille itselleen.

En kyllä tunne/tiedä kovin monta terapeuttia, mutta ilmiö tuntuu käytettävissäni olevan aineiston perusteella suhteellisen laajalle levinneeltä. Itse en suostuisi altistamaan itseäni sille mistään hinnasta.

EveryWoman kirjoitti:Jos taas arvioidaan, mitä olisin voinut valita niillä tiedoilla jotka minulla silloin oli, niin:
- filosofian tutkija,
- psykoanalyytikko,
- astronautti ja
- kääntäjä/tulkki
olivat kaikki aika tasavahvoja vaihtoehtoja.

Astronautti!? Miten olisit voinut valita tuon ammatin? Christer Fuglesagista tuli 2006 ensimmäinen pohjoismaalainen avaruudessa, suomalaisilla ei näillä näkymin ole toivoakaan. Fuglesag teki töitä koko elämänsä päästäkseen avaruuteen lopulta 49 vuotiaana.

http://en.wikipedia.org/wiki/Christer_Fuglesang

sivustahuutaja kirjoitti:Miten olisit voinut valita tuon ammatin?

Tyypillistä insinööriajattelun rajoittuneisuutta (oma ajatteluni on niinikään rajoittunutta, eri tavalla vain). Ihmisellä voi olla tavoite, vaikka kaikki lähtötilanteesta tavoitetilaan johtavat askeleet eivät olisikaan tiedossa. Ensimmäinen askel tiellä epäonnistumiseen on ajatus: Tätä ei voi saavuttaa / tämä ei ole mahdollista.

EveryWoman kirjoitti:

sivustahuutaja kirjoitti:Miten olisit voinut valita tuon ammatin?

Tyypillistä insinööriajattelun rajoittuneisuutta :perse: (oma ajatteluni on niinikään rajoittunutta, eri tavalla vain). Ihmisellä voi olla tavoite, vaikka kaikki lähtötilanteesta tavoitetilaan johtavat askeleet eivät olisikaan tiedossa.

Oikeastaan tuota juuri ihmettelin, eli mikä nimenomaan se ensimmäinen askel voisi olla kun opiskelemaan on lähdössä ja haluaa astronautiksi? Hakupapereita ei löydy mistään, joten mistä aloittaa?

sivustahuutaja kirjoitti: Oikeastaan tuota juuri ihmettelin, eli mikä nimenomaan se ensimmäinen askel voisi olla kun opiskelemaan on lähdössä ja haluaa astronautiksi? Hakupapereita ei löydy mistään, joten mistä aloittaa?

Pilotiksi USAF:en?

sivustahuutaja kirjoitti:Oikeastaan tuota juuri ihmettelin, eli mikä nimenomaan se ensimmäinen askel voisi olla kun opiskelemaan on lähdössä ja haluaa astronautiksi? Hakupapereita ei löydy mistään, joten mistä aloittaa?

Voi vaikka soittaa NASAan ja kysyä, mikä heidän mielestään olisi paras tapa tulla astronautiksi. Jos ottaa ensin muutaman tyypin naurut päälleen ja jaksaa olla riittävän periksiantamaton, saattaa lopulta saada kontaktin henkilöön, jolla riittää intohimoa antaa kunnon neuvoja. Ja siitä sitten eteenpäin!

Tix kirjoitti:plastiikkakirurgiksi

Siksi.
Ei taida ainakaan Dr. Nordström olla ihan köyhä edes keskimääräiseen lekuriin verrattuna.

Tiedettiinhän se jo loistavassa leffassa "Rankka päivä" ("Falling Down"):

D-FENCE kirjoitti: I helped build missiles. I helped protect this country. You should be rewarded for that. But instead they give it to the plastic surgeons, you know they lied to me.

Onhan NASA:ssa yksi suomalaisheppu töissä. Googlettakaa, minä en jaksa. En muista mikä insinööri lie, mutta taisi tehdä koreografioita astronauteille ja jossain haastiksessa sanoia aikovansa astronautiksi itsekin.

Edit: Kimmo Nieminen! Noin sivun puolivälin paikkeilla: http://www.esa.int/esaCP/SEMP7AQJNVE_Finland_2.html