Väsynyt ja syrjäytynyt

Painaako joku mieltä? Haluatko purkaa sydäntäsi? Jos ei apu löydy, niin ainakin kuuntelevia korvia.
VAIN ASIALLISET KOMMENTIT! Kuri on kova.
Avatar
Mida
Kitinän uhri
Viestit: 531
Liittynyt: 15.09.2006 12:10

Väsynyt ja syrjäytynyt

Viesti Kirjoittaja Mida »

Me on ny asuttu vajaa vuos ulkomail ja mitään kontaktei paikallisii alkuasukkaisii en oo vapaaehtosesti luonu. A) mua ei kiinnost opetel kielt ja b) me ollaa väliaikasesti tääl ja c) pidän uusiin ihmisiin tutustumista rankkana, rasittavana enkä useinkaa sen arvosena, että olis sitte seuraa.

Mää oon melko epäsosiaaline. Siis viihdyn yksin, eikä mua kiinnosta tutustua uusiin ihmisiin. Mut rajansa kaikella. Noi kaks samaa naamaa lähestulkoon pelkästään läpi vuoden. Vauvan kans samojen seinien sisäl käytännös 24/7 (ku niinku mihin mää muka tääl sit menisin yksin). Ne vähät ihmiset, kenen seurassa viihdyn ja jotka tuo elämään toimintaa, o Suomes. Ja reissaaminen on aina monen päivän homma, lapsen kanssa raskasta. Harrastuksii o kävelylenkit (vaunuilla tai ilman) ja käsityöt, jotka sitte tapahtuu kotona.

Mää oon ollu yhel toisel foorumil, mut se ei enää nappaa ja sit mua ei huolita yhteen toiseen paikkaan sen takia, että väännän asioista liikaa ja yritän ettiä syitä sellasiin asioihin, joissa ei välttämättä ees oo. Siis näillä perustein. Vittu ku vaa yritän ymmärtää ihmisiä, asioita, ilmiöitä ja keskustella niistä muutaman kerran vuodessa yhtään syvemmin ja joku vetää siitä herneen nenään. Ku viimesee asti koitan viä mahollisimman ei-loukkaavasti kommunikoida. Tosin ilman sitä pusipusiempatialässytystä.

Ja ny alkaa hiipiä hipiään melko lailla syrjäytyny fiilis ja pöljä olo, että olen vaa joku hylkiö ja mus o jotai vikaa. Kaikki muut (hah) tykkää olla sosiaalisia ja seurustella ihmisten kanssa ja tutustua ihmisiin ja hankkia kavereita ja tuntuu, että ku mää haluun pitää etäällä, ettei vaa joutus liikaa olee sosiaaline, ni sit ei tykät lainkaa. Ja ku mää ees jotai seuraa haluisin tähä elämää muutaki ku to perheen, jota kattelee ain.

Mä tunnen olevani ihan irrallinen osa tässä maassa. Fyysisesti läsnä, mutta millään lailla en kiinni. Ei istu tämä pala palapeliin. Jostain toisesta pelistä eksyny hengaamaan vaa lähistölle. Tekee vähän yksinäiseks.

On arjes valopilkkujaki. Laps on ihana ja sen kanssa touhuumine o hauskaa. Miehen kanssa tullaan loistavasti juttuun. Mut siis että pelkästään sosiaalinen elämä rajoittus niihin?

Kattiako mää valitan. Miäs hakee paraikaa Briteistä töitä, et päästäs muuttaa sinne. Siel olis ihmisii, joitten kans puhuminenki sujuu. Siel pääsis ehkä opiskelemaanki kielellä, jota tajuaa. Siel olis ehkä pari sukulaistaki. Ja pääsee vaikka leffaan. Uskaltaa puhua myyjille kaupassa. Vois opetel kehräämään, lähtee harrastamaan jotain kodin ulkopuolelle. Ja reissut Suomeen kävis melko edullisesti ja helposti. Lapski alkaa olla niin iso, ettei tissien tarvi olla alituiseen saatavilla. Saattaisin jopa mennä palkkatöihin. Helpotusta ON siis luvassa.

Mut ny mää oon väsyny, väsyny, väsyny. Fyysisesti ja henkisesti. Ei huvit laittaa ruokaa (kyl mää syön jos joku muu tekee) enempää ko mitä lasta varten. Ei jaksa lähtee liikkumaan. Univajetta on. Laps heräilee öisin ottamaan maitohuikkaa välillä lähemmäs kymmentä kertaa. Aina siihen jossain määrin herää, vaikka riittääkin, että vaan siirtää poikaa takaisin oikeaan kohtaa sänkyä ja muljauttaa rinnan ulos yöpaidasta. Jos ottaa päiväunet, niin seuraavana yönä uni ei tulekaan.

Tänään tunsin hetken aikaa, miltä tuntuu olla pirteä. Se oli tosi outoa, kun edellisestä kerrasta on kau-an. Leikin ja hassuttelin ja nauratin poikaa lattialla. Konttasin eestaas. Ja lopulta pysähdyin ikkunalle ja ulkoilma houkutteli ulos. Oli pirteä olo. Tosi tosi poikkeuksellinen olo. Vähän huolestuttavaa. Miten kauan tätä väsymystä oikein on jo jatkunut.

Mä aherran arkea, vaikka väsyttää. Pesen pyykkiä, hoidan lasta, vien puhtaita vaatteita kaappiin, lajittelen likaisia, teen ruokaa lapselle vähintäänkin ja pyyhin pöydät. Kaivan pöydän alta ruuantähteet, joita laps sinne murustaa. Päivitän perheblogia, johon vaan lähimmät tietää salasanat. Vaihdan vaippoja, kerään leluja, leikin lapsen kanssa ja vien sen päiväunille. Imuroinkin, kun mies ei ikinä ehdi. Ja kun se tulee kotiin, mä koen huonoa omatuntoa jos se joskus laittaa pyykit kuivumaan tai tiskikoneen päälle. Ikinä en koe olleeni riittävän ahkera ja tehneeni tarpeeksi ikäviä kotitöitä. Jos taas teen käsitöitä, niitä ei lasketa, koska ne ovat kivaa ajanvietettä, eikä millään lailla pakollisia. Vapaa-aikaa ei tunnu olevan, kun on kotiäiti ja työmaa on samassa tilassa, kuin vapaa-aika pitäisi viettää. Aina on jotain askaretta tehtävänä senkin jälkeen, kun lapsi on yöunilla.

Mä en osaa levätä hyvällä omallatunnolla, enkä arvosta aikaansaannoksiani. Saan liian vähän ja huonolaatuista unta. Mulla on arjessa liian vähän tuulettumista (kavereiden kanssa olemista tai kodin ulkopuolista harrastusta) ja ympäristö, johon en koe kuuluvani. Syön huonosti (ihan liikaa hiilareita) ja liikun liian vähän. Siinä tiivistetysti ongelmia.

Väsyttää, enkä tiedä mitä tää kitinä täällä mihinkään auttaa. Mutta menköön.
Avatar
syttiK
Kitisijä
Viestit: 1116
Liittynyt: 05.04.2006 11:10
Paikkakunta: kiimakaupuNki

Re: Väsynyt ja syrjäytynyt

Viesti Kirjoittaja syttiK »

Hei nainen! Vähemmästäkin hajoaa!

Nyt otat ittees niskasta kiinni ja alkaat tekeen vaunurallia sen muksun kans pihalla. Seinät kaatuu ja kaikki kaatuu, jos vaan samoissa nurkissa kyhjöttää aina kotona. Ota se askel! Loppupeleis se miäs vituttaa ja lapsi vituttaa ja sä tukehdut, jos jatkat samalla tavalla. Niin joo, ja otat itelleski aikaa<3
Hei ämmä, sulla on väärä asenne.
Geetzu

Re: Väsynyt ja syrjäytynyt

Viesti Kirjoittaja Geetzu »

Kuulostaa äitin elämältä. Äitiyslomalta ja hoitovapaalta... Plussana vieras maa. Iso plussa tuo. Juurikin kaiken kuvailemasi vuoksi en itse rohjennut ottamaan askelia maamme rajojen yli ja miehen saama upea työtarjous hylättiin. Oon monesti miettinyt miten jaksat ja sitten on kuitenkin vaikea lähestyä privammin ja udella.

Ja yhtään en nyt keksi tähän mitään. (Symppishaleja kaipaat kyllä sinäkin, joten niitä ainakin tähän perään.)
PerttiMakimaa

Re: Väsynyt ja syrjäytynyt

Viesti Kirjoittaja PerttiMakimaa »

Mida kirjoitti:...
Kyllä näitä sinun juttujasi lukiessa tulee usein mieleen tarkistaa, että asunkohan minä Norjassa. Tämä palstapersoonasi muistuttaa (kautta aikojen) monessa kohtaa omaa kumppaniani niin paljon. Liekö siinä syy siihen, että minulla on pehmeä paikka näille sinun huolillesi. Tuntuvat jotenkin omakohtaisilta.

Alkavat masennukselta kuulostaa nuo huolesi. Toivottavasti et ole ihan toivottomuuteen vaipunut vaan (kuten sanoit) joskus vielä itsesikin yllättäen löydät pirteyttä itsestäsi.

Tietyn ujouden ja arkuuden pukeminen kiinnostamattomuuden (ja kielitaidottomuuden) kuosiin taitaa olla selviytymiskeino sinulle? Ja poismuutto on se ainoa pelastus, hohtava sateenkaari jonka takana kultaruukku? Ymmärrettävä ajattelutapa jos jaksaminen on vähissä.

En oikein muuta osaa sanoa kuin koettaa tehdä minkä voi sillä nykyisellä asuinpaikalla/elämäntilanteella. Jos ihmiset ovat mahdottomia käydä vaikka kävelylenkeille mahdollisimman kauneissa maastoissa, syödä häpeilemättä iso sokerimunkki kahvilassa, sanoa peilin edessä suihkun jälkeen itselleen "olet maailman paras ihminen". :)

Ja toki koettaa saada kumppanisi ymmärtämään tilanteen vakavuus. Tuskin hän ihan tieten tahtoen sinua haluaa kiduttaa.

Äh, vähän hajanaisia ovat omatkin ajatukseni. Pidä itsestäsi huolta.
Edith

Re: Väsynyt ja syrjäytynyt

Viesti Kirjoittaja Edith »

Mä en ole äiti enkä yritäkään kirjoittaa siksi mitään kovin fiksua, mutta ainakin sympatiaa haluan lähettää, koska tunnistan ajoittaista epäsosiaalisuutta itsestänikin, ja jos olisin äiti, voisin hyvin olla samassa tilanteessa.

Asutteko pienellä vai isolla paikkakunnalla siellä? Isollahan varmasti ainakin pääsee näkemään englanninkielisiä elokuvia ja pienelläkin ehkhkä löytyy englannintaitoisia nuoria äitejä jostain leikkipuistosta tms. Vaikkei niistä parhaita ystäviä tulisikaan, niin jonkinlaista vertaistukea kotiäidin arkeen kumminkin, tietoa, että muutkin ovat samassa tilanteesta. Jos englanti ei niiltä sittenkään suju, niin vaikket sinä ymmärtäisi kovin paljoa heidän puheestaan (norjan eri murteet voi olla kummia), rohkaisen yrittämään kuitenkin kommunikointia kouluruotsilla. Saamieni tietojen mukaan norjalaiset ymmärtävät ruotsia oikein mainiosti, koska ovat tottuneet ymmärtämään oman maansa eri murteita, joita käytetään yleisesti lähes kaikessa keskustelussa ja norjalaisten mielestä ruotsikin menee ihan hyvin vain yhdestä murteesta.

Mutta toivottavasti pääsette Englantiin tai muualle sinua kiinnostavampaan paikkaan tulevaisuudessa. Kerro ihmeessä kuulumisistasi, viestisi todella kosketti.
Avatar
Mida
Kitinän uhri
Viestit: 531
Liittynyt: 15.09.2006 12:10

Re: Väsynyt ja syrjäytynyt

Viesti Kirjoittaja Mida »

syttiK kirjoitti:Hei nainen! Vähemmästäkin hajoaa!

Nyt otat ittees niskasta kiinni ja alkaat tekeen vaunurallia sen muksun kans pihalla. Seinät kaatuu ja kaikki kaatuu, jos vaan samoissa nurkissa kyhjöttää aina kotona. Ota se askel! Loppupeleis se miäs vituttaa ja lapsi vituttaa ja sä tukehdut, jos jatkat samalla tavalla. Niin joo, ja otat itelleski aikaa<3
Palattiin just viikonloppureissulta Lontoosta. Mies kävi parissa työhaastattelussa ja toistaiseksi vaikuttaa siltä, että työtarjoukset on ens viikolla melko hyviä. Lontoolle plussa olis se, että miehen toinen sisko asuu jo kaupungissa ja toinen perheineen muuttanee kevätpuolella. Hirmu kivoja ihmisiä ja varmasti oltaisiin tekemisissä ja nähtäisiin useammin jos samassa kaupungissa (joskin isossa) asuttais. Etenkin kun sen toisen siskon on tarkoitus hoitaa kaksivuotiastaan kotona ja miehensä käy töissä. Ja se on sosiaalinen ihminen. Toisen siskon kanssa ideoitiin jo jotain käsityöyritystoimintaa ja suunniteltiin, että myytäisiin markkinoilla tuotteita. Sellainen olisi tositositosi kivaa.

Lontoo on kaupunki, jossa on mahdollisuuksia. Tää meijän pikkukaupunki tääl Norjas. Huoh. Lontoossa miljoona museota, joihin sisäänpääsyki on ilmanen ja täällä vaan ¤%/##valasmuseo#&¤&"!&#. Täs kaupungis hyvät puolet on yks ihana kangaskauppa, kohtuukivat kävelymaastot ja lentokenttä lähellä. Siinä se sit oliki.

Tarkotus on lisätä taas liikuntaa ja alkaa syödä terveellisemmin. Jaksaa raahata muksu ulos ja vaunuihin ja lähteä lenkille jopa päivällä. Ja jaksaa sitten parin kk päästä pakata ja muuttaa, kun sen aika tulee. Toi viikonloppureissu piristi henkisesti sen verran, että jaksaa alkaa laittaa ruokavaliota ja liikkumista järjestykseen ja ne sitten jo ruokkivatkin itseään siitä eteenpäin. Tää oli ihan pöljä idea lähteä tänne ei-mihinkään alunperinkään.
Avatar
Mida
Kitinän uhri
Viestit: 531
Liittynyt: 15.09.2006 12:10

Re: Väsynyt ja syrjäytynyt

Viesti Kirjoittaja Mida »

Geetzu kirjoitti:Kuulostaa äitin elämältä. Äitiyslomalta ja hoitovapaalta... Plussana vieras maa. Iso plussa tuo. Juurikin kaiken kuvailemasi vuoksi en itse rohjennut ottamaan askelia maamme rajojen yli ja miehen saama upea työtarjous hylättiin. Oon monesti miettinyt miten jaksat ja sitten on kuitenkin vaikea lähestyä privammin ja udella.

Ja yhtään en nyt keksi tähän mitään. (Symppishaleja kaipaat kyllä sinäkin, joten niitä ainakin tähän perään.)
Yyveelootaa saa ruvet potkimaan jos huvittaa :-) En oo ketää viä purru (vaikka sisko olis kyl tarvinnu koston mukulana ko puras mua persauksee).

Kiitos symppistelystä.
Avatar
syttiK
Kitisijä
Viestit: 1116
Liittynyt: 05.04.2006 11:10
Paikkakunta: kiimakaupuNki

Re: Väsynyt ja syrjäytynyt

Viesti Kirjoittaja syttiK »

Mida kirjoitti:
Tarkotus on lisätä taas liikuntaa ja alkaa syödä terveellisemmin. Jaksaa raahata muksu ulos ja vaunuihin ja lähteä lenkille jopa päivällä. Ja jaksaa sitten parin kk päästä pakata ja muuttaa, kun sen aika tulee. Toi viikonloppureissu piristi henkisesti sen verran, että jaksaa alkaa laittaa ruokavaliota ja liikkumista järjestykseen ja ne sitten jo ruokkivatkin itseään siitä eteenpäin. Tää oli ihan pöljä idea lähteä tänne ei-mihinkään alunperinkään.
Hei tost se lähtee! Tulee itelleki hyvä olo vähä muista maisemista ja vaihtelua niihin samoihin päivärutiineihin.

Asiasta potkukelkkaan. Ai että mä nautin mun vapaudesta tulla ja mennä nyt elämän täs vaiheessa, että tuntuu siltä, ettei toista koskaan haluiskaan. Ihana olla itserakas. Taaksepäin ku miettii, jos jaloissa ois ollu yhtäaikaa pyörimässä 2 taaperoa, niin ei ois omaa aikaa ees voinu toivoa näin. Kait se kannattaa ne muksut sit samaan syssyyn tehä, saapahan nauttia sit omastaki ajasta, ku pallerot kasvaa. Sulle kans, parin vuoden jälkeen se alkaa helpottamaan ainakin hetkeks.
Ihq kuitenki, ne on niin hetken pieniä<3<3
Hei ämmä, sulla on väärä asenne.
Avatar
Mida
Kitinän uhri
Viestit: 531
Liittynyt: 15.09.2006 12:10

Re: Väsynyt ja syrjäytynyt

Viesti Kirjoittaja Mida »

PerttiMakimaa kirjoitti: Kyllä näitä sinun juttujasi lukiessa tulee usein mieleen tarkistaa, että asunkohan minä Norjassa. Tämä palstapersoonasi muistuttaa (kautta aikojen) monessa kohtaa omaa kumppaniani niin paljon. Liekö siinä syy siihen, että minulla on pehmeä paikka näille sinun huolillesi. Tuntuvat jotenkin omakohtaisilta.

Alkavat masennukselta kuulostaa nuo huolesi. Toivottavasti et ole ihan toivottomuuteen vaipunut vaan (kuten sanoit) joskus vielä itsesikin yllättäen löydät pirteyttä itsestäsi.

Tietyn ujouden ja arkuuden pukeminen kiinnostamattomuuden (ja kielitaidottomuuden) kuosiin taitaa olla selviytymiskeino sinulle? Ja poismuutto on se ainoa pelastus, hohtava sateenkaari jonka takana kultaruukku? Ymmärrettävä ajattelutapa jos jaksaminen on vähissä.

En oikein muuta osaa sanoa kuin koettaa tehdä minkä voi sillä nykyisellä asuinpaikalla/elämäntilanteella. Jos ihmiset ovat mahdottomia käydä vaikka kävelylenkeille mahdollisimman kauneissa maastoissa, syödä häpeilemättä iso sokerimunkki kahvilassa, sanoa peilin edessä suihkun jälkeen itselleen "olet maailman paras ihminen". :)

Ja toki koettaa saada kumppanisi ymmärtämään tilanteen vakavuus. Tuskin hän ihan tieten tahtoen sinua haluaa kiduttaa.

Äh, vähän hajanaisia ovat omatkin ajatukseni. Pidä itsestäsi huolta.
Hmm... Ihme eukko sulla sitte o. Emmää muut sano.

Alkavaa masennusta diagnosoin miehelle itsestäni just ennen reissua itsekin, ku piti vihdoin sille alkaa lekalla paukuttaa päähän, että puusilmä, kaikki ei oo ok. Sun pitäs alkaa huolestua, pahvi. Luultavasti meni perille ja tässä alkaa saada jotain todellista tukea asian suhteen sieltäkin. En suostu äitinä valumaan siihen kuntoon, kuin minne opiskeluaikana upposin. Lapsenkin takia.

Mä olen jossain määrin ujo ja arka. Se on ihan fakta. Etenkin uusissa ja vieraissa (sosiaalisissa) tilanteissa. Mieluummin tutustun uuteen etäältä ajan kanssa ja otan täysipainoisesti osaa omaan tahtiin ku alan olla perillä asioista ja kokea olon turvalliseks.

Toiseks mä en ole kovin sosiaalinen ja ihmisrakas. Mulla ei ole juurikaan kavereita saati ystäviä ja pitkäkestoiset ihmissuhteet on sukulaisia. Vähän toista vuotta sitten harjoittelupaikassa yks nainen alko tehdä lähempää tuttavuutta ja yllytti, että huovutettais joskus yhdessä. No mä suostuin sitten ja huolin sen meille huovuttamaan, mutta mutisin miehelle et mitä se tän meil tunkee. Mää olin silleen vastahankaan, kunnes n. vuos enstapaamisesta mä hyväksyin, että tää on mukava ihminen, sen seurassa on oikeasti kivaa jne. ja siirryin sille tasolle, että kutsun sitä mielelläni kylään ja olen mieluusti tekemisissä vapaa-ajallani, jopa otan itse yhteyttä. Mä en nauti uusista tuttavuuksista, enkä halua tutustua uusiin ihmisiin mitenkään tarkoituksellisesti. En Suomessa, en muualla maailmassa. Hirmu harvojen ihmisten seurassa on niin kivaa, että se peittoaa yksin tai oman perheen parissa olon.

Mä en tykkää, että joku kaupassa tulee kysymään multa yhtään mitään norjaksi. Englanniksi jos kysyy, niin se on ok, kun mulla on valmiuksia vastata ja luottaa siihen, että se ymmärtää mun vastauksen. Norjalainen ei aina puhu englantia ja siinä tilanteessa tiivistyy kaikki epämiellyttävä. Mun "kimppuun käydään", multa kysytään asioita kielellä, jota en osaa, mun pitää vastata jotain eri kielellä, josta en tiedä ymmärtääkö toinen ja saatetaan päätyä umpikujaan. Jos niillä ei liikkeissä olis tapana ahdistella asiakkaita avuntarjouksilla, niin ei olisi mitään ongelmaa. Saisin rauhassa hakea tarvitsemani ja kohdata toinen ihminen silloin jos ja kun se minulle sopii. Mulla olis aikaa miettiä mitä sanon jne. Nykyään en siis mene yksin shoppailemaan täällä. Kerran kävin lapsen kanssa kahdestaan, kun oli jokin yletön rohkeudenpuuska ja se menikin ihan ok, mutta se oli poikkeuksellinen olo sekin. Siis että jo kotoa lähtiessä osaa sanoa, ettei vieraiden ulkomaalaisten vierasta kieltä puhuvien ihmisten kanssa kommunikointipakko ahdista vielä sittenkin, kun on jo palannut kotiin.

Keväällä harkitsin hetken menoa paikallisiin pienten lasten äitien tapaamisiin. Mutta en mennyt. Kukaan ei takaa, että tulisin ymmärretyksi. Jos en saa ilmaistua asioitani helposti, joudun olemaan tuskastuttavan kauan muiden huomion kohteena vieraassa tilanteessa takellellen pää tyhjänä ees yhtä sanaa. Ei ole sen arvoista. Ei lähellekään. Onko se sitten kiva käydä jossain, missä on vaikea olla ja kurja fiilis. Mitä saa sitten hautoa kotona yömyöhään, että kyllä oli kamalaa. Just hallitten homman jos vastassa on ihmisiä, jotka puhuu suomea tai englantia, mutta jos soppaan pitää sotkea vielä ylimääränen ja vieras kieli ni pitäkööt tunkkinsa.

Kyllä mä ihan aidosti uskon, että Lontooseen muutto tois helpotusta.
Avatar
nowaysis
Kitisijä
Viestit: 6126
Liittynyt: 26.05.2006 10:01
Paikkakunta: Bunnytown
Viesti:

Re: Väsynyt ja syrjäytynyt

Viesti Kirjoittaja nowaysis »

Ootko miettiny, että pistäisit öisin maitohanan kokonaan kiinni? Itselläni ainakin alkoi sen jälkeen helpottaa aivan älyttömästi, kun yösyötöt jäi pois. Ja kuten tasan tarkkaan tiedät, tuon ikäinen ei enää tarvitse yösyöttöjä, ja on jo valmis opiskelemaan nukahtamista ilman tissiä :) Meillä meni pari yötä kitisten, ja sen jälkeen helpotti. Toisenlaisiakin tarinoita olen tosin kuullut.. :roll:

Tsemppiä joka tapauksessa! Vaikuttaa hyvältä, että olet miettinyt tilanteesi syitä ja ratkaisuja siihen. Toivottavasti muutto Lontooseen onnistuu ja sen myötä avautuu uusia elämänalueita, joista saat voimaa arjen pyöritykseen.
Hali täältäkin!
Prepare for the worstest.
masa

Re: Väsynyt ja syrjäytynyt

Viesti Kirjoittaja masa »

Mida kirjoitti:
Kyllä mä ihan aidosti uskon, että Lontooseen muutto tois helpotusta.
Ehkä koiranpentu tai uusi lapsi piristäisi?
Avatar
Mida
Kitinän uhri
Viestit: 531
Liittynyt: 15.09.2006 12:10

Re: Väsynyt ja syrjäytynyt

Viesti Kirjoittaja Mida »

nowaysis kirjoitti:Ootko miettiny, että pistäisit öisin maitohanan kokonaan kiinni? Itselläni ainakin alkoi sen jälkeen helpottaa aivan älyttömästi, kun yösyötöt jäi pois. Ja kuten tasan tarkkaan tiedät, tuon ikäinen ei enää tarvitse yösyöttöjä, ja on jo valmis opiskelemaan nukahtamista ilman tissiä :) Meillä meni pari yötä kitisten, ja sen jälkeen helpotti. Toisenlaisiakin tarinoita olen tosin kuullut.. :roll:

Tsemppiä joka tapauksessa! Vaikuttaa hyvältä, että olet miettinyt tilanteesi syitä ja ratkaisuja siihen. Toivottavasti muutto Lontooseen onnistuu ja sen myötä avautuu uusia elämänalueita, joista saat voimaa arjen pyöritykseen.
Hali täältäkin!
Itseasiassa tänään muutin makkarissa ison sängyn ihan pinnikseen kiinni (sama se, vaikka yks kaappi siinä tulee tukittua) ja ens yönä poika menee nukkumaan omaan sänkyyn. Haastavaa on. Nukahtaa aina tissille jos ei ole vaunuissa. Ehkä nukutan rinnalle ja siirrän nukkuvana sänkyyn ja katsotaan millaista menoa yö on. Tutti kun välillä lentää komiassa kaaressa kauas jos sitä yrittää yöllä tarjota tissin sijaan. Hmm... Täytyy nyt puhua ja vakuuttaa mies siitä, että tää viikko kannattaa olla umpiväsynyt, jos sillä hinnalla sais jatkossa paremmat unet. Siis isäntä saa hoitaa yöheräilyt jos pinnojen välistä silitys ja tutin tarjonta ei auta. Minä jos otan syliin, niin seuraa armoton paidankauluksesta kaivelu. Ja iltaruokaa ennen ei maitoa, että ruokaa uppoaa hyvin, eikä nälkä pääse haittaamaan unta.

Onneksi alakerran väki muutti pois. Ei tarvi heitä valvottaa.
Avatar
Mida
Kitinän uhri
Viestit: 531
Liittynyt: 15.09.2006 12:10

Re: Väsynyt ja syrjäytynyt

Viesti Kirjoittaja Mida »

masa kirjoitti:
Mida kirjoitti:
Kyllä mä ihan aidosti uskon, että Lontooseen muutto tois helpotusta.
Ehkä koiranpentu tai uusi lapsi piristäisi?
Ihmisen fyysisellä ympäristöllähän ei ole mitään vaikutusta henkiseen hyvinvointiin.

Sitäpaitsi, koiranpentu, hyi helvetti. Meille ei tule yhtään lemmikkiä ennen kuin kaikki lapset on tehty, eikä välttämättä sittenkään.

Ja vaikka vastasyntyneet saavatkin tipan silmäkulmaan ja synnytystapahtuman haluaisin jo kokea uudelleen, niin en minä uutta vauvaa tänne meille halua asumaan. Kun minähän senkin sitten suurimmaksi osaksi hoitaisin. Katsotaan joskus vuoden-parin päästä, kun esikoinen ei enää ole vaipoissa ja lappaa ruuat suuhunsa ihan itse. Ja jos se pikkuvauva-arki alkaisi taas tuntua jotenkin hallittavalta ajatukselta.
Avatar
Mida
Kitinän uhri
Viestit: 531
Liittynyt: 15.09.2006 12:10

Re: Väsynyt ja syrjäytynyt

Viesti Kirjoittaja Mida »

Huh... Vain kaksi erillistä tuntia huutoa (sylissä) viime yönä ja n.6 kertaa riitti silitys (pinniksen pinnojen läpi), että lapsi pääsi takaisin uneen. Maitobaari aukesi vasta aamun valjettua ja isännän lähdettyä töihin selkeästi artikuloiden ilmaisulla "aamumaitoa". Poika kun vähän ymmärtää jo puhetta. Tutti ei koko yönä kelvannut lainkaan. Vasta aamumaidon jälkeen hän suvaitsi sen ottaa.

Mielenkiinnolla odotan ensi yötä. Helpottaako vai jaksaako ilmaista harmiaan yhtä pitkään.

Olis se ihanaa, jos olis enää vaikka yksi silitysherääminen yössä....
Geetzu

Re: Väsynyt ja syrjäytynyt

Viesti Kirjoittaja Geetzu »

Mida kirjoitti:Olis se ihanaa, jos olis enää vaikka yksi silitysherääminen yössä....
Tsemppiä! :ruts:

Arvostan Teitä Äitejä ja pelkään miten ikinä tulen jaksamaan sitä jos siihen tarjoutuu mahdollisuus. Yöheräämiset, yösyötöt, mitä ne on? Valitan ja natisen, vaikka kaikesta olen päässyt liian helpolla, onpa todella mieltä nostattava tajuaminen!

nimimerkillä "äiti, jonka tytär nukkui heti ensimmäisestä yöstä lähtien 8 tunnin unia"
Avatar
Mida
Kitinän uhri
Viestit: 531
Liittynyt: 15.09.2006 12:10

Re: Väsynyt ja syrjäytynyt

Viesti Kirjoittaja Mida »

Kiitos. Toinen yö sujui jo helpommin :-)
Avatar
Clay
Kitisijä
Viestit: 2582
Liittynyt: 14.08.2005 23:46

Re: Väsynyt ja syrjäytynyt

Viesti Kirjoittaja Clay »

Kuis paljo teiän ipanat on sairastanu?
Nyt penikseni on fantastinen!
Geetzu

Re: Väsynyt ja syrjäytynyt

Viesti Kirjoittaja Geetzu »

Mida kirjoitti:Kiitos. Toinen yö sujui jo helpommin :-)
JES! :]
Clay kirjoitti:Kuis paljo teiän ipanat on sairastanu?
Ipanapapanapalsta! Clay vetäjänä! Herkistyn!

Meidän ipanapapana ei sairastellu ekan vuotensa aikana kertaakaan mitään ja sit alkoi perusflunssat, niitä taitaa olla perus-ipanapapanalla joku 10 vuodessa ja varmaan sen verran on niitä riesanamme ollut. Pari vatsatautia kun tarhassa aloitti, toistaiseksi ei onneksi muuta. Tänä kesänä iski ihme ihottumat, ne olikin onneks manzikka-allergiaa. Nykyään valehtelen (niin kuuluu tehdä, jotta lapsi oppii paskamaailman tavoille) vadelmien olevan manzikoita, koska tytölle olisi katastrofi joutua luopumaan manzikoista.
Avatar
Clay
Kitisijä
Viestit: 2582
Liittynyt: 14.08.2005 23:46

Re: Väsynyt ja syrjäytynyt

Viesti Kirjoittaja Clay »

Geetzu kirjoitti:
Clay kirjoitti:Kuis paljo teiän ipanat on sairastanu?
Ipanapapanapalsta! Clay vetäjänä! Herkistyn!
Pompsahti vaan mieleen, kun kaverin vajaa puoltoistavuotiaalla kersalla tuntuu nokka vuotavan melkein jatkuvasti, ja se oikein nauttii saadessaan pyyhkiä räät jonku paitaan, housuihin tai sohvaan. Vuoto taisi alkaa suunnilleen samaan aikaan, kun tarhassa aloitti - ne on oikeita tautisia tunkioita.
Nyt penikseni on fantastinen!
Avatar
Mida
Kitinän uhri
Viestit: 531
Liittynyt: 15.09.2006 12:10

Re: Väsynyt ja syrjäytynyt

Viesti Kirjoittaja Mida »

Yksvuotisneuvolaan mennessä oli vasta yhden flunssakuumeen sairastanu. Pari päivää sitten oli vähän nuhaa, mutta ei sen ihmeempää. Tosi vähällä ollaan päästy. Kai se imetyski suojaa, kun itse olen yhden vatsataudin sairastanu tänä aikana, mutta lapselle ei tullu mitää. Niin ja kun ite kotona hoidan, niin ei päivähoitopöpöt iske.
Elukka

Re: Väsynyt ja syrjäytynyt

Viesti Kirjoittaja Elukka »

Clay kirjoitti: Pompsahti vaan mieleen, kun kaverin vajaa puoltoistavuotiaalla kersalla tuntuu nokka vuotavan melkein jatkuvasti, ja se oikein nauttii saadessaan pyyhkiä räät jonku paitaan, housuihin tai sohvaan. Vuoto taisi alkaa suunnilleen samaan aikaan, kun tarhassa aloitti - ne on oikeita tautisia tunkioita.
Siinä se vastustuskyky kasvaa ja jää kaikki turhat allergiat pois, kun immuunipuolustus pääsee ottamaan mittaa oikeista vastustajista satunnaisten hilse- tai siitepölyhiukkasten sijaan. :)
Vastaa Viestiin