Kitinä

Erään ketjun postauksesta tuli mieleeni henkisesti vahvojen naisten/miesten/ihmisten tunnusmerkit.

Itse miellän vahvan ihmisen juuri luonteensa vahvuuden johdosta lempeäksi, avoimeksi, itsevarmaksi ja toisia tukevaksi/kannustavaksi.

Vahvuudeksi mielletään usein näkyvät ominaisuudet: hyökkäävyys, sanavalmius, röyhkeys sekä oman itsen esiintuominen muita vähättelemällä/muiden kustannuksella.

Äitini edustaa mielestäni aidosti vahvaa ihmistä, joka taipuu vaan ei taitu. Itse saatan vajota useimmiten tuohon jälkimmäiseen kuvaukseen muka-vahvasta ihmisestä.

Mitkä mielestäsi ovat aidosti henkisesti vahvan ihmisen tunnusmerkit?

Positiivisuus, empaattisuus, sosiaalisuus, kyky näyttää tunteensa, itseluottamus ilman itserakkautta.

Osaa myöntää virheensä ja oppii niistä. Pyrkii kehittymään henkisesti. Arvostaa erilaisia näkemyksiä. On valmis uhrautumaan yhteisen hyvän eteen. Nöyrä, mutta luja. Ei tahdo johtajaksi vaan joutuu sellaiseksi tahtomattaan. Ottaa dildoa pyllyyn. On sinut homoutensa kanssa. Pukeutuu itsetuntoa kohentavaan lycraan.

Mielestäni itsensä yletön esiintuominen on varma merkki henkilön huonosta itsetunnosta ja huomionhakuisuudesta, jota hän tarvitsee pönkittääkseen omaa egoaan. Hyökkäävyys ei kerro millään tavalla vahvuudesta (ellei se esiinny tilanteessa missä asetutaan heikompien sortajaa vastaan tms). Yleensä helposti hyökkäävä ihminen ei ole vahva ihminen, vaan kokee, että hyökkäys on paras puolustus. Sanavalmiuden sen sijaan miellän merkiksi vahvuudesta, mutta tunnen myös henkisesti hyvin vahvoja ihmisiä, joilla tätä ominaisuutta ei ole. Tuntemani henkisesti vahvat ihmiset ovat sosiaalisesti hyvin lahjakkaita, muita ihmisiä kannustavia ja avoimia.

Vastauksena kysymykseen sanoisin, että henkisesti vahva ihminen on sellainen, joka tietää mitä on, eikä tee siitä suurta numeroa.

Rahkapussi kirjoitti:Vahvuudeksi mielletään usein näkyvät ominaisuudet: hyökkäävyys, sanavalmius, röyhkeys sekä oman itsen esiintuominen muita vähättelemällä/muiden kustannuksella.

Nuohan ovat sanavalmiutta lukuunottamatta ominaisuuksia , joilla usein peitellään omaa epävarmuutta ja heikkoa itsetuntoa. Vahvuus (=terve itsetunto, IMO) näkyy ihan toisenlaisena käytöksenä. Kyllä tälläkin palstalla monella olisi tekemistä itsetuntemuksensa kanssa!

Mä kyllä luokittelisin sanavalmiuden positiiviseksi vahvuustekijäksi, en muka-vahvuudeksi. Erityisen turhauttavaa on tehdä töitä sellaisten ihmisten kanssa, jotka eivät osaa perustella tai puolustella omia kantojaan, vaan jättävät omat (fiksutkin) ajatuksensa julkituomatta. Toki myös mielipideautomaatit häiritsevät, etenkin jos lähestymistapa ei ole rakentava, vaan perustuu esim. pelkkään muiden ideoiden tyrmäämiseen.

Rahkapussi kirjoitti: Mitkä mielestäsi ovat aidosti henkisesti vahvan ihmisen tunnusmerkit?

Ei tuollaisesta välttämättä ole ulkoisia merkkejä ollenkaan, jos sellaisia olisi niin moni heikkoitsetuntoinen tietysti feikkaisi ko ominaisuuksia minkä ehtii.

Sanoisin silti yhden asian mistä ei ainakaan sitä näe ja se on verbalinen lahjakkuus (ainakin omasta kokemukseni mukaan).

Sanotaanko että henkisesti vahva henkilö on rauhallinen ja yleensä kontrolloitu tilanteesta riippumatta ja saattaa jopa vaikuttaa hieman välinpitämättömältä joissakin asioissa.

Vahva ihminen tietää keskustelussa kantansa ja puolustaa sitä mutta ei toisaalta masennu jos tulee todistetuksi että on väärässä.

Minusta taas tuntuu, että jätän hyvinkin paljon sanomatta ja mielipiteitä ilmaisematta ihan vaan sen takia, että asia ei sitten loppujen lopuksi ole minulle niin tärkeä. Esimerkkinä nyt vaikka Kitinä, harvoin jaksan vääntää mistään, en taida ikinä aloittaa eSotaa ja pidän useimmiten suuni kiinni ärsyttävien kirjoittajien kohdalla. Samanlainen olen IRL, kuuntelen enemmän kuin puhun. Siis tavallaan tylsä.

Ja mites mä tähän nyt eksyin? Ketjun varsinaiseen aiheeseen ei ole mitään sanottavaa.

elco kirjoitti:Ottaa dildoa pyllyyn. On sinut homoutensa kanssa. Pukeutuu itsetuntoa kohentavaan lycraan.

Yrittää päteä eVittuilemalla kaikille ikään, sukupuoleen ja rotuun katsomatta?

Vahvuutta ilmaisevia tunnusmerkkejä voi kai sinänsä olla monia, mutta ainakin kaksi löytyvät kaikilta oikeasti vahvoilta:

1. Uskaltaa olla oma itsensä
2. Haluaa olla oma itsensä, koska pitää siitä mitä on

Kaikissa asiosisa se vahvuus ei vain ole yksinomaan positiivinen seikka, rajanveto "erittäin vahvan ja terveitsetuntoisen" ja "itserakkaan ja jääräpäisen" välillä on veteen piirretty viiva.

Siksi paljon olennaisempi kysymys onkin millaista vahvuutta kukin arvostaa ja minkälainen vahvuus sallii myös muiden vahvuuden. Pokz zäp, harmoniaa ja Chick buzinezzia.

Haluaisin kuulla perusteluja, miksi ihmisen ylipäätään pitäisi olla "vahva".

Vadim kirjoitti:Haluaisin kuulla perusteluja, miksi ihmisen ylipäätään pitäisi olla "vahva".

Olisiko sitten parempi, että kaikki olisivat terapian tarpeessa olevia musertuneita ihmisraunioita?

Suvinen kirjoitti:

Vadim kirjoitti:Haluaisin kuulla perusteluja, miksi ihmisen ylipäätään pitäisi olla "vahva".

Koska vahva ihminen on onnellinen. Ja kaikkien ihmisten kuuluisi saada olla onnellisia.

Ei se nyt ihan noinkaan ole. Vahvakin ihminen voi olla paskana jos elämä potkii päähän. Ero on vain siinä, kuinka nopeasti toipuu vai toipuuko lainkaan.

Monet edellä mainitut ovat suhteellisia ja subjektiivisia ominaisuuksia kysytyssä kategoriassa. Mielestäni ihmistä ei pidä sanoa vahvaksi tai heikoksi, jos ei häntä kunnolla tunne. Esimerkiksi palstakäytöksen perusteella en lähtisi juuri ketään luokittelemaan vahvaksi tai heikoksi. Oikeastaan nämä sanat ovat erittäin tulkinnanvaraisia.

Vastaan kuitenkin parhaan kuulemani määritelmän eli vahva uskaltaa olla heikko. Vahva on sinut itsensä kanssa. Vahvuus ei välttämättä ole edes ominaisuus, yhtä lailla se voi olla vain vallitseva mielentila.

Suvinen kirjoitti:

Vadim kirjoitti:Haluaisin kuulla perusteluja, miksi ihmisen ylipäätään pitäisi olla "vahva".

Koska vahva ihminen on onnellinen. Ja kaikkien ihmisten kuuluisi saada olla onnellisia.

Näinkös tämä nyt menee? Miksei epävarma ihminen voisi olla onnellinen?

Pyry-Matias kirjoitti:Vastaan kuitenkin parhaan kuulemani määritelmän eli vahva uskaltaa olla heikko. Vahva on sinut itsensä kanssa. Vahvuus ei välttämättä ole edes ominaisuus, yhtä lailla se voi olla vain vallitseva mielentila.

No niin, tätä minäkin taisin ajaa takaa.

Vadim kirjoitti:Näinkös tämä nyt menee? Miksei epävarma ihminen voisi olla onnellinen?

Teoriassa se on mahdollista, jos kykenee elämään pumpulissa joka ei realisoi epävarmuuksia. Käytännössä epävarma on usein riitaisa, yliherkkä ja alakuloinen.

Suvinen kirjoitti:

Tix kirjoitti:

Suvinen kirjoitti:
Koska vahva ihminen on onnellinen. Ja kaikkien ihmisten kuuluisi saada olla onnellisia.

Ei se nyt ihan noinkaan ole. Vahvakin ihminen voi olla paskana jos elämä potkii päähän. Ero on vain siinä, kuinka nopeasti toipuu vai toipuuko lainkaan.

No en nyt tarkoittanutkaan, että koko ajan happy-happy-joy-joy, vaan että kun on sinut itsensä ja elämänsä kanssa, on yleensä tyytyväinen = joidenkin mittapuiden mukaan onnellinen. Vastoinkäymiset on asia erikseen, ei kai ne ihmisen perusluonnetta muuta. Ehkä sisäisesti vahva ihminen osaa suhtautua vaikkapa äkilliseen sairauteen erilaisella asenteella kuin ns. heikko ihminen, joka kenties vain asettuu kuuliaisesti maahan makaamaan ja odottamaan kuolemaa.

\

Samaa mieltä Mussukan kanssa. En sen vuoksi, että pidän Mussukasta vaan ihan oli terve mielipide.

Arvaatteko minkä antasisin esimerkiksi lisäksi vahvasta ihmisestä?

Se olisi viisas, se olisi kuin luotettava kallio, se olisi aito, se olisi humoristinen, se olisi Mussukan sanomisen mukaan onnellinen, sitä vainoavat vain kateelliset hirviöt.
Mutta enpä kerro mikä tämä aito asia on! Se vaatisi aika paljon mielikuvitusta.

Terveisin muuten jossette huomanneet

Stadinarska
yötäpäivää selkoselvänä
aamuiltaa selväselkoisena

Monet menestyvät, vahvoiksi mielletyt ihmiset ovat sisäisesti jatkuvassa ristiriidassa. He eivät kykene olemaan onnellisia ja tyytyväisiä kuin hetken ja pyrkivät aina parempaan, saamaan enemmän ja kauniimpaa.

Onnellisuuden määrä tai laatu ei kyllä mielestäni kytkeydy vahva/heikko-asetelmaan kuin löyhästi, jos ollenkaan.

Pyry-Matias kirjoitti:Monet menestyvät, vahvoiksi mielletyt ihmiset ovat sisäisesti jatkuvassa ristiriidassa. He eivät kykene olemaan onnellisia ja tyytyväisiä kuin hetken ja pyrkivät aina parempaan, saamaan enemmän ja kauniimpaa.

Annas pari esimerkkiä? Tunnet varmaan henkilökohtaisesti?

Tix kirjoitti:Annas pari esimerkkiä? Tunnet varmaan henkilökohtaisesti?

En kai mä nyt lähipiiristäni tai ystävistäni ala tässä enemmän avautumaan.

EDIT: Ehkä onnellisuus kytkeytyy tähän siten, että onnellisen ihmisen on helpompi olla vahva.

Tix kirjoitti:

Pyry-Matias kirjoitti:Monet menestyvät, vahvoiksi mielletyt ihmiset ovat sisäisesti jatkuvassa ristiriidassa. He eivät kykene olemaan onnellisia ja tyytyväisiä kuin hetken ja pyrkivät aina parempaan, saamaan enemmän ja kauniimpaa.

Annas pari esimerkkiä? Tunnet varmaan henkilökohtaisesti?

Tyypillisesti se koulun priimustyttö, joka aina luuli, että tentti meni penkin alle, mutta saikin siitä kympin.

Edit: tässä aiheesta

Chap kirjoitti:tyttö, joka aina luuli, että tentti meni penkin alle

Mieltäisitkö sinä henkisesti vahvaksi ihmisen, joka luulee itsestään koko ajan huonompaa kuin on?

Tix kirjoitti:

Chap kirjoitti:tyttö, joka aina luuli, että tentti meni penkin alle

Mieltäisitkö sinä henkisesti vahvaksi ihmisen, joka luulee itsestään koko ajan huonompaa kuin on?

En, mutta tälläinen hän voi olla:

Pyrynen kirjoitti:Monet menestyvät, vahvoiksi mielletyt ihmiset ovat sisäisesti jatkuvassa ristiriidassa

Tix kirjoitti:Vahvakin ihminen voi olla paskana jos elämä potkii päähän. Ero on vain siinä, kuinka nopeasti toipuu vai toipuuko lainkaan.

Tätä on pakko kompata. Mielestäni aika oleellinen ja ratkaiseva tekijä.