Re: Mitä elämässä pitäisi saavuttaa, jotta olisit tyytyväinen?
Lähetetty: 20.08.2007 11:48
Miljardi euroa. Kaiken muun haluamani pystyn saavuttamaan pelkästään valloittavalla luonteellani.
Kitinää elämästä, ihmisistä ja kaikesta muusta tärkeästä
https://kitina.net/
Sen siitä saa, kun nukkuu liian vähän... Korjasin.chevilyn kirjoitti:En ollut minä kun typeristä haaveista puhuinprosessi kirjoitti:Kuulostaa surulliselta. Eikö töissä voisi käydä vaikka siksi, että se on kivaa?chevilyn kirjoitti:Ei. Jokaisella pitää vain olla jokin typerä haave. Eihän sitä muuten jaksa töissä käydä.
Jälleen kerran, mikä tekee tavoitteesta realistisen? Jos jokainen yksittäinen tavoite on realistinen, mutta niiden yhteenlaskettu lukumäärä epärealistinen, mistä kohden tilannetta pitäisi korjata, jos ei kerran luopumalla osasta?Saattaahan se elämä tosiaan tuolla tyylillä loppua kesken, mutta itse suosin vain realistisia tavoitteita ja unelmia. Kenties tylsempää, mutta saa ainakin nauttia onnistumisen tunteesta useammin.
Siitä, että on varaa tehdä sitä kivaa työtä.NuoriDaavid kirjoitti:Jos töissä käynti olisi kivaa, niin miksi siitä palkkaa maksettaisiin?
Höh, minun maailmassani tarkoittavat.Ei mielekäs työkään välttämättä ole kivaa. Kiinnostavuus ja mielekkyys eivät tarkoita samaa kuin kivaa.
No jåå, eihän tämä kurjaa ole, mutta kyllä minä silti mielummin aamulla jäisin kotiin nukkumaan.prosessi kirjoitti:Siitä, että on varaa tehdä sitä kivaa työtä.NuoriDaavid kirjoitti:Jos töissä käynti olisi kivaa, niin miksi siitä palkkaa maksettaisiin?
Höh, minun maailmassani tarkoittavat.Ei mielekäs työkään välttämättä ole kivaa. Kiinnostavuus ja mielekkyys eivät tarkoita samaa kuin kivaa.
Koen työni mielekkääksi, mutta en välttämättä hauskaksi ja kivaksi. En todennäköisesti tekisi tätä jos siitä ei maksettaisi palkkaa, vaikka tämä tarjoaakin jotain ihan kivoja juttuja kuten päivittäisiä sosiaalisia ympyröitä yms.chevilyn kirjoitti:Eikö ideaali tilanne olisi sellainen, että kokisi työnsä mielekkääksi ja saisi vielä korvausta menetetystä vapaa-ajasta?NuoriDaavid kirjoitti: Jos töissä käynti olisi kivaa, niin miksi siitä palkkaa maksettaisiin?
Hullu. Minä en jäisi.NuoriDaavid kirjoitti:No jåå, eihän tämä kurjaa ole, mutta kyllä minä silti mielummin aamulla jäisin kotiin nukkumaan.Höh, minun maailmassani tarkoittavat.Ei mielekäs työkään välttämättä ole kivaa. Kiinnostavuus ja mielekkyys eivät tarkoita samaa kuin kivaa.
Tämä saattaisi käydä tylsäksi aika nopeasti.NuoriDaavid kirjoitti: Ideaalitilanteessa olisi maailmanrauha ja kaikki ihmiset olisivat onnellisia, lisäksi vartalo pysyisi timmissä kunnossa ilman urheilua ja ylensyönnistä huolimatta.
Muokkaamalla niitä. Tietenkin jos haluaa kymmenen kuuta taivaalta ja kärsii kaikki-minulle-heti-syndroomasta niin sitten saattaa tosiaan olla niin, että joutuu luopumaan joistakin unelmistaan, mutta mielestäni silloin jo lähtökohtaisesti tavoitteet ovat olleet epärealistisia. Realistinen tavoite on sellainen jonka voi saavuttaa vallitsevissa olosuhteissa.prosessi kirjoitti: Jälleen kerran, mikä tekee tavoitteesta realistisen? Jos jokainen yksittäinen tavoite on realistinen, mutta niiden yhteenlaskettu lukumäärä epärealistinen, mistä kohden tilannetta pitäisi korjata, jos ei kerran luopumalla osasta?
En missään vaiheessa väittänytkään kivaa ja mielekästä synonyymeiksi. Aika harva ihminen nauttii työnteosta niin paljon, että tekisi sitä myös palkatta. Kuitenkin he jotka viihtyvät töissään ovat onnellisemmassa asemassa kun sellaiset, jotka eivät viihdy töissään lainkaan.Googlebot kirjoitti:Koen työni mielekkääksi, mutta en välttämättä hauskaksi ja kivaksi. En todennäköisesti tekisi tätä jos siitä ei maksettaisi palkkaa, vaikka tämä tarjoaakin jotain ihan kivoja juttuja kuten päivittäisiä sosiaalisia ympyröitä yms.chevilyn kirjoitti: Eikö ideaali tilanne olisi sellainen, että kokisi työnsä mielekkääksi ja saisi vielä korvausta menetetystä vapaa-ajasta?
Johtuu siitä, että olet kotona. Muista tämä kysymys kun viet itkevää lasta aamulla pimeässä päivähoitoon ja haet lapsen pimäessä takaisin kotiin.prosessi kirjoitti:Hullu. Minä en jäisi.NuoriDaavid kirjoitti:No jåå, eihän tämä kurjaa ole, mutta kyllä minä silti mielummin aamulla jäisin kotiin nukkumaan.
Höh, minun maailmassani tarkoittavat.
Edelleen jokainen yksittäinen tavoite on realistinen ja saavutettavissa vallitsevissa olosuhteissa, eikä niiden toteutumisella edes ole muuta kiirettä kuin "ennen hautaa" -kiire. Vain ja ainoastaan tavoitteiden runsas määrä on epärealistinen.chevilyn kirjoitti:Muokkaamalla niitä. Tietenkin jos haluaa kymmenen kuuta taivaalta ja kärsii kaikki-minulle-heti-syndroomasta niin sitten saattaa tosiaan olla niin, että joutuu luopumaan joistakin unelmistaan, mutta mielestäni silloin jo lähtökohtaisesti tavoitteet ovat olleet epärealistisia. Realistinen tavoite on sellainen jonka voi saavuttaa vallitsevissa olosuhteissa.prosessi kirjoitti: Jälleen kerran, mikä tekee tavoitteesta realistisen? Jos jokainen yksittäinen tavoite on realistinen, mutta niiden yhteenlaskettu lukumäärä epärealistinen, mistä kohden tilannetta pitäisi korjata, jos ei kerran luopumalla osasta?
Ajattelin palkata naapurin kotiini, niin ei tarvitse moisia tehdä ollenkaan.NuoriDaavid kirjoitti:Johtuu siitä, että olet kotona. Muista tämä kysymys kun viet itkevää lasta aamulla pimeässä päivähoitoon ja haet lapsen pimäessä takaisin kotiin.prosessi kirjoitti:Hullu. Minä en jäisi.NuoriDaavid kirjoitti:No jåå, eihän tämä kurjaa ole, mutta kyllä minä silti mielummin aamulla jäisin kotiin nukkumaan.
Kuten myös. Ihminen tarvitsee mielekästä ja merkityksellistä tekemistä ja jotain joka luo rungon arkeen. Omanarvontunnetta. Onko tämä puhde sitten ansiotyötä vai jotain muuta, se on jo toinen asia.prosessi kirjoitti:Minun on hyvin vaikea nähdä totaalista vapautta ja henkistä loistokuntoa käsi kädessä kulkevina asioina.
Minun ei. Tunnen kaverin joka sai alle kolmekymppisenä kasaan 10 miljoonaa euroa, muutti Marbellaan sen näköiseen kämppään jollaisia te ette näe niitä kuin sisustus- tai juorulehdissä, ajelee urheilubemarilla golfkentälle ja takas pyörittelee vasemmalla kädellä Suomessa bisneksiä jotka tuottavat hänelle noin 120.000 € kuussa lisää käyttövaroja.Pyry-Matias kirjoitti:Kuten myös. Ihminen tarvitsee mielekästä ja merkityksellistä tekemistä ja jotain joka luo rungon arkeen. Omanarvontunnetta. Onko tämä puhde sitten ansiotyötä vai jotain muuta, se on jo toinen asia.prosessi kirjoitti:Minun on hyvin vaikea nähdä totaalista vapautta ja henkistä loistokuntoa käsi kädessä kulkevina asioina.
Jos taloudellinen tilanne sen sallisi, uskoisin kyllä löytäväni tarpeeksi mielekästä ja (ainakin subjektiivisesti) merkityksellistä tekemistä ilman ansiotyötä. Esimerkiksi kielten opiskeluun voisin upottaa vaikka kuinka paljon aikaa, minkä lisäksi kirjoittautuisin todennäköisesti jatko-opiskelijaksi yliopistolle. Tutkimustyö voisi nimittäin olla antoisaa puuhaa, jos ei tarvitsisi kuluttaa aikaa kaikenlaisten tukihakemusten raapustamiseen, eikä myöskään stressata tutkimuksen valmistumisaikataulun suhteen.Pyry-Matias kirjoitti:Kuten myös. Ihminen tarvitsee mielekästä ja merkityksellistä tekemistä ja jotain joka luo rungon arkeen. Omanarvontunnetta. Onko tämä puhde sitten ansiotyötä vai jotain muuta, se on jo toinen asia.prosessi kirjoitti:Minun on hyvin vaikea nähdä totaalista vapautta ja henkistä loistokuntoa käsi kädessä kulkevina asioina.
Jep. En ymmärrä rutiinityön ja palkkaorjuuden palkitsevuutta oikein miltään kantilta. Jos olisin riskistä pitävä ja haluaisin nuoleskella asiakkaiden perseitä, alkaisin yrittäjäksi. Itsensä kehittämien ja mielekkään elämän hankkiminen kun ei vaadi tilipussia, veroprosenttia, rutinaa ja kitinää.nexie kirjoitti:Jos taloudellinen tilanne sen sallisi, uskoisin kyllä löytäväni tarpeeksi mielekästä ja (ainakin subjektiivisesti) merkityksellistä tekemistä ilman ansiotyötä. Esimerkiksi kielten opiskeluun voisin upottaa vaikka kuinka paljon aikaa, minkä lisäksi kirjoittautuisin todennäköisesti jatko-opiskelijaksi yliopistolle. Tutkimustyö voisi nimittäin olla antoisaa puuhaa, jos ei tarvitsisi kuluttaa aikaa kaikenlaisten tukihakemusten raapustamiseen, eikä myöskään stressata tutkimuksen valmistumisaikataulun suhteen.
Ehkä noiden palkitsevuuden ymmärtäminen edellyttääkin juuri sitä yrittäjyyttä, silloin kun näkee miten merkityksellinen asema kaikella rutiinityölläkin on. Sitä en kyllä ymmärrä, että miksi yrittäjän pitäisi nuoleskella asiakkaiden perseitä. Eihän onnistunut myynti edellytä muuta kuin sen, että myyjä antaa asiakkaan itsensä oivaltaa miksi myyjä on myymässä tuotettaan juuri hänelle, eikä tarjoile kaikkea valmiina. Tietenkin se edellyttää myös asiakkaiden huolellista valitsemista, mutta niinhän mitä tahansa myytäessä pitäisi joka tapauksessa aina tehdä.Tix kirjoitti:En ymmärrä rutiinityön ja palkkaorjuuden palkitsevuutta oikein miltään kantilta. Jos olisin riskistä pitävä ja haluaisin nuoleskella asiakkaiden perseitä, alkaisin yrittäjäksi.
Ei ehkä vaadi, mutta kumman suureksi avuksi ne siinä näyttäisivät olevan.Itsensä kehittämien ja mielekkään elämän hankkiminen kun ei vaadi tilipussia, veroprosenttia, rutinaa ja kitinää.
Vaan eikö vielä hienompaa olisi olla kirjailija, jonka kirjoja ihmiset lukevat? Ja silloinhan sillä eläisi väkisinkin...Minusta olisi mahtavaa suorittaa lentolupakirja ja ryhtyä osa-aikalentäjäksi. Lopun aikaa lököilisin omistamallani Karibian saarella hurrikaanisuojassa ja lukisin niitä 1000 mielenkiintoista kirjaa jolle ei ole aikaa, ja ehkä kirjoittaisin itsekin yhden tai kaksi teosta - kirjailijana olisi hieno olla, jos sillä ei tarvitsisi elää.
Ja haitaksi. Suurin osa työssä käyvistä ihmisistä odottaa joka vuosi vain yhtä asiaa - kesälomaa. Tai no, talvilomaa myös kiukan. Ja perjantaita kello 16.prosessi kirjoitti:Ei ehkä vaadi, mutta kumman suureksi avuksi ne siinä näyttäisivät olevan.
Musta olisi hienompaa olla kirjailija jonka kirjasta piti 10 ihmistä kuin lakimies joka voitti kaikki juttunsa. Edelleen kysymys on siitä, että haluan myös tietyn elintason.prosessi kirjoitti:Vaan eikö vielä hienompaa olisi olla kirjailija, jonka kirjoja ihmiset lukevat? Ja silloinhan sillä eläisi väkisinkin...
No joo, onneksi en ole suurin osa työssä käyvistä ihmisistä.Tix kirjoitti:Ja haitaksi. Suurin osa työssä käyvistä ihmisistä odottaa joka vuosi vain yhtä asiaa - kesälomaa. Tai no, talvilomaa myös kiukan. Ja perjantaita kello 16.prosessi kirjoitti:Ei ehkä vaadi, mutta kumman suureksi avuksi ne siinä näyttäisivät olevan.
Ok, löit luun kurkkuuni. Tuohon on paha enää sanoa mitään.Tix kirjoitti:Musta olisi hienompaa olla kirjailija jonka kirjasta piti 10 ihmistä kuin lakimies joka voitti kaikki juttunsa. Edelleen kysymys on siitä, että haluan myös tietyn elintason.
Miksi juuri rauhanpalkinto?Storia kirjoitti:Nobelin rauhanpalkinto, tasapainoinen perhe-elämä, työ, joka veisi vähintään neljästi vuodessa ulkomaille, punainen Corvette ja kylpytynnyri.
Että ei tässä ihan vähään tyydytä.
Erittäin hyvä kysymys, johon kaiketi voisin vastata vain kirjoittamalla sen kirjan Varmaan tahtoisin kuitenkin eniten kuin mitään muuta maailmassa tulla kuolemani jälkeen muistetuksi juuri siitä, että olen tehnyt hyvää ja yrittänyt lisätä tietoisuutta rauhasta joidenkin mielissä ja elämässä.prosessi kirjoitti: Miksi juuri rauhanpalkinto?
Hassu juttu, nyt kun olen tätä asiaa vatvonut enemmänkin, niin itse asiassa en ollenkaan välitä siitä, että muistaako kukaan nimeni, mutta muutamia ajatusmallejani ja teorioitani haluaisin pitää hengissä oman kuolemani jälkeenkin. Puhumattakaan siitä, että erityisesti yksi teoria on, jonka haluan todistaa oikeaksi käytännössäkin, vaikka siihen meneekin kymmenisen vuotta ihan käytännön syistä.Storia kirjoitti:Varmaan tahtoisin kuitenkin eniten kuin mitään muuta maailmassa tulla kuolemani jälkeen muistetuksi juuri siitä, että olen tehnyt hyvää ja yrittänyt lisätä tietoisuutta rauhasta joidenkin mielissä ja elämässä.