Sarasvuo etenee

[prosessi]

Joopa joo, se "markkinavoimien näkymätön käsi" tämänkin korjaa.
Sitä vaan nimitetään näkymättömäksi kädeksi hyvästä syystä.

Oletko oivaltanut että markkinat eivät toimikaan? Siitä vaan selvittämään asia muillekin, mullistamaan maailmantalouden toiminta ja voittamaan Nobel -- vai oletko sinäkin niin höveli kaveri ettet kuitenkaan niin ahne ole että moisia tavoittelisit?

Vai tarkoititko vain sanoa implisiittisesti, että elämä on vähän kolhinut etkä enää jaksa uskoa parempaan huomiseen? Vai oliko se sinunkin tapauksessasi joku muu jota on kolhittu (nythän on selvinnyt, että sekä Tixillä että sinulla ei kummallakaan mitään ongelmaa näiltä tiimoin ole ollutkaan, ja on valitettu vain muiden puolesta)?

Eikö elämä ole ikinä kolhinut sinua? Onko sellaisiakin ihmisiä aikuisten oikeesti olemassa, niitä kultalusikka suussa syntyneitä? Minä luulin, ettei kenenkään elämä aina ja kaikissa tilanteissa ole täydellistä, mutta ilmeisesti luulin ihan väärin. Minä luulin jopa niinkin, että vapaassa markkinataloudessakin on omat ongelmansa, että mikään malli ei voi olla kaikkien näkökulmasta täydellinen. Tymä, mä.

[So Easy]

Se äiti on nähnyt, miten hyvää vauhtia konkkaan menevien yritysten toimitusjohtajiksi on vaihdettu kätevästi jokin nuori ja pahaa aavistamaton henkilö syntipukiksi, jotta ne todelliset syylliset selviäisivät puhtain paperein, siitä viis vaikka sen nuoren koko tuleva ura tuhoutuisi tuon takia.

Tämä epäonnistumisen pelko ja hyväksymättömyys nyt on yksi suomalaisen (ja esim. itämaisten) kulttuurien puoli, jonka tietyssä määrin voi joko omaksua tai sitten valita olla omaksumatta. Vaikkapa Jenkeissä ollaan paljon kannustavampia riskinottoon ja sitä kautta hyväksyväisempiä epäonnistumisenkin suhteen (riskinotto ja epäonnistuminen liittyvät jo määritelmällisestikin toisiinsa). Yksi asia lisää listaan asioista, joita Suomessa pitää vielä muuttaa, mutta jos ei sotketa sitä tähän keskusteluun?

[So Easy]

Eikö elämä ole ikinä kolhinut sinua? Onko sellaisiakin ihmisiä aikuisten oikeesti olemassa, niitä kultalusikka suussa syntyneitä? Minä luulin, ettei kenenkään elämä aina ja kaikissa tilanteissa ole täydellistä, mutta ilmeisesti luulin ihan väärin.

Totta kai on, ja pahoittelen jos viestistäni sai käsityksen että kolhujen saaminen olisi jotenkin paheksuttavaa, noloa tms. Pointtini oli että olennaista on miten niihin kolhuihin suhtautuu. Alkaako etsiä syitä ulkopuolelta ja sitoa energiaansa negatiiviseen märehtimiseen näistä tahoista -- vai keskittyykö siihen, mikä itselle on taas tästä hetkestä eteenpäin oikeasti tärkeää? Itse olen nuorempana märehtinyt ja syyttänyt muita; nykyään vähemmän.

Minä luulin jopa niinkin, että vapaassa markkinataloudessakin on omat ongelmansa, että mikään malli ei voi olla kaikkien näkökulmasta täydellinen.

En minä kannata täysin vapaata markkinataloutta. Kuten sanottua, on hyvä että on työaikalakikin niitä varten jotka sitä tarvitsevat, että on ympäristö- ja muita haittaveroja, etc.

Tymä, mä.

Höpsis. Olet ihana. (sanon tämän silläkin uhalla että elukalla varmaan keittää kun hänestä vaikuttanee että hyökkään häntä vastaan samalla kun vokottelen hänen naistaan)

[Tix]

Get your facts straight, punk -- etenkin jos alat mennä tuolle linjalle. Alat todella vaikuttaa vässykältä, jolla ei sitten paukut ole riittäneet juuri kynnyksen ylittämistä pidemmälle kun on tullut velli housuun ja äitiä ikävä. Työpaikan vika, byääää! Vähän ryhtiä saatana.

Ei helvetti mä repeilen - sinäkö pidät itseäsi älykkäänä ihmisenä? Henkilöit kaiken minuun, joka osaan vallan mainiosti pitää huolta eduistani. Osaatko sinä edes lukea suomea? En minä ole erityisen huolestunut vässyköistä ja vellihousuista vaan loppuunpalamisista ja perhesuhteista.

Sun tekstit on just sellaista idioottimaisen työnarkkarin hölynpölyä joka ei ymmärrä, että joillakuilla on oikeasti esim. perhe-elämä ja että korkeakoulutettuja koskee muukin kuin eläinsuojelulainsäädäntö. En ole lainkaan huolissani niistä ihmisistä, joille pitkän päivän painaminen kellon ympäri on oma oikeasti vapaaehtoinen valinta - he ovat jo valmiiksi nupistaan sekaisin, kuten sinä ansiokkaasti suorastaan uskonlahkomaisella kiihkolla kirjoittamallasi puserruksella osoitat.

Mene itseesi ja vedä käteesi.

[elco]

Kapina auktoriteetteja kohtaan kuuluu murrosikään luonnollisena osana; olet siis aivan normaali ihmislapsi, elco-kulta! *pus*

Olet minulle öbaut yhtä iso auktoriteetti kuin David Koreshin kakkosmies.

Kaikella rakkaudella: Sinun kannattaisi todellakin opetella tuntemaan itsesi paremmin.

[So Easy]

Jos minä olisin tuollaisen yrityksen johtaja, pakottaisin alaiset välillä kotiin lepäämään aikataulujen kustannuksella, ja olen melko vakuuttunut siitä, että työntekijöideni työn jälki olisi parempaa kuin he itsekään olisivat osanneet odottaa.

Tarkoitatko siis että lyhyesti sanottuna arvelet olevasi parempi johtaja kuin näiden yritysten nykyiset johtajat? Hymiö ei johdu siitä, etteikö se varmasti ole mahdollista, mutta on varmasti monia tapauksia joissa niin ei kuitenkaan ole.

Tiedän kyllä että kovimmissa konsulttifirmoissakin toimitaan noin. Toki se on rajanvetokysymys, missä vaiheessa lähetetään kotiin -- ja tokihan sitä on muitakin jaksamista auttavia keinoja kuin vain lähettää kotiin kun on jo menty liian pitkälle (osaa näistä on täällä sitten Tixin toimesta jo kritisoitukin), ja riippuu tietysti tilanteesta paljonko pelivaraa on.

Maailma on monimutkainen paikka, ja muiden hommia on helppo kritisoida kun ei itse ole samoissa saappaissa ollut eikä koko tilannetta tuntenut. Mua tässä keskustelussa vituttaa se, että jos joidenkin mielestä maailmassa on liikaa huonoja johtajia, niin miksette mene itse ja ole parempia? Tietyissä tapauksissa voisitte ollakin, mutta samalla myös selviää että eivät ne jutut ihan niin mustavalkoisia olleetkaan kuin mitä kauempaa katsoen oli arvellut. Kaikkein olennaisinta on kysyä: mikä on tärkeää juuri sinulle/minulle? Mitä hyödyn tästä (esim. TH:n, konsulttifirmojen, yritysjohdon, tms. oletetusta huonoudesta marmattamisesta)?

[So Easy]

Oletko, So Easy, koskaan ajatellut miksi muilla paitsi sinulla on ystäviä. Jumalallisen suurajattelijan elämä on varmaan tosi yksinäistä.

Ystäviä missä? Täällä? Vai kuvitteletko oikeasti että minulla ei ole ystäviä IRL?

[So Easy]

...

Hohhoijaa. No OK, sori että loukkasin. (nyt voit sitten sanoa että eihän sinua mikään loukannut, muiden sorrettujen asemaahan sinä vain olet koko ajan puolustanut)

EDIT: Olen kyllä pettynyt (vaikkakin se oli odotettavissa), ettet ottanut kantaa itse asiaan, joka vielä uudetaan alla.

Otetaanpa pari vertailukohtaa: Onko sekin, että isojen firmojen ylimmälle johdolle (jotka tekevät ~100-tuntista työviikkoa) on usein järjestetty autonkuljettajat, yksityiskoneet etc. sekin vain naamioitua riistoa, eikä yksinkertaisesti vain hyvin vaativien työolojen (jotka jokainen näistä on itse valinnut) helpottamista? Entä vaikka huipputason muusikot, tanssijat, suunnittelijat, urheilijat, etc. jotka omistavat asialleen hekin usein 80-100 tuntia viikossa -- ovatko hekin vain "pyramidihuijauksen" uhreja, jotka hölmöyksissään eivät tajua vedota työaikalakiin ja vaatia oikeuksiaan?

Juttujesi -- että kaikki jotka ovat niin innoissaan asiastaan että ovat valmiita tekemään sitä tunteja laskematta ovat jotain "broilereita" tms. -- pohjalta vain tulee väkisinkin käsitys, että itse et vain ole löytänyt sitä juttua jossa itse pääsisit toteuttamaan itseäsi sillä tavoin, ja varmaanhan se tuntuu kurjalta jos sisimmässä herää epäilys että missaako jotain olennaista elämästä. Onhan se nyt helvetisti kurjempi kohtalo tehtä 8h päivässä jotain mistä pitää niin vähän, että haluaa laskea tunteja ja sitten vaatia menetetystä ajasta korvausta, kuin tehdä 12h (tai enemmän) päivässä jotain mistä todella diggaa.

[So Easy]

...

Kukaan ei varmasti odottanut sinun sanovan mitään muuta. Ennalta-arvattava on tylsää, jätetään tähän. Tai no, minä ainakin jätän.

[prosessi]

Eikö elämä ole ikinä kolhinut sinua? Onko sellaisiakin ihmisiä aikuisten oikeesti olemassa, niitä kultalusikka suussa syntyneitä? Minä luulin, ettei kenenkään elämä aina ja kaikissa tilanteissa ole täydellistä, mutta ilmeisesti luulin ihan väärin.

Totta kai on, ja pahoittelen jos viestistäni sai käsityksen että kolhujen saaminen olisi jotenkin paheksuttavaa, noloa tms. Pointtini oli että olennaista on miten niihin kolhuihin suhtautuu. Alkaako etsiä syitä ulkopuolelta ja sitoa energiaansa negatiiviseen märehtimiseen näistä tahoista -- vai keskittyykö siihen, mikä itselle on taas tästä hetkestä eteenpäin oikeasti tärkeää? Itse olen nuorempana märehtinyt ja syyttänyt muita; nykyään vähemmän.

Itse asiassa, taas paikallistin yhden niistä Sarasvuonkin ajatusten ongelmista, suoraan tuosta lainaamastani tekstistä. Jos etsii syitä vain itsestään ja psyykkaa itsensä tyytyväiseksi, katoaa tarve tehdä asioille jotain. Jos taas etsii syitä muualta ja sitoo energiaansa negatiiviseen märehtimiseen, saattaa löytää ympäristöstään sellaisiakin pielessä olevia asioita, jotka korjaamalla ei paranna vain omaa oloaan, vaan myös muiden. Mielestäni se on parempi vaihtoehto, kuin että kaikki alkavat harjoitella tyytymistä siihen mitä on.

Tymä, mä.

Höpsis. Olet ihana. (sanon tämän silläkin uhalla että elukalla varmaan keittää kun hänestä vaikuttanee että hyökkään häntä vastaan samalla kun vokottelen hänen naistaan)

Ei Elukalla niin helposti keitä, se nukkui viime yön.

[So Easy]

Itse asiassa, taas paikallistin yhden niistä Sarasvuonkin ajatusten ongelmista, suoraan tuosta lainaamastani tekstistä. Jos etsii syitä vain itsestään ja psyykkaa itsensä tyytyväiseksi, katoaa tarve tehdä asioille jotain. Jos taas etsii syitä muualta ja sitoo energiaansa negatiiviseen märehtimiseen, saattaa löytää ympäristöstään sellaisiakin pielessä olevia asioita, jotka korjaamalla ei paranna vain omaa oloaan, vaan myös muiden. Mielestäni se on parempi vaihtoehto, kuin että kaikki alkavat harjoitella tyytymistä siihen mitä on.

Haa, suuri väärinkäsitys! Korjataan. En tarkoita alkuunkaan että pitäisi jotenkin yrittää sulkea silmänsä maailman epäkohdilta. Ei, ei, ei. Pointti on se että jos ja kun näitä havaitsee, niin energisoituuko positiivisesti että perkele minäpä tuon vielä muutan (mikä näkyy sitten omassa toiminnassa), vai sitoutuuko asian negatiiviseen märehtimiseen vain turhaan energiaa joka ei tuota mitään ja on pois muualta.

Tietenkään kenenkään yksittäisen ihmisen energia ei riitä kaiken muuttamiseen, ja osa viisaan elämisen kykyä onkin hyväksyä että joillekin asioille ei nyt vain itse suoraan pysty tekemään kovin paljon, jos oma energia on suunnattu kokonaisvaltaisesti jo muihin positiivisiin kohteisiin. Tässäkään tilanteessa -- jos jotain asiaa ei voi suoraan itse edistää (epäsuorasti toki aina) -- ei siitä märehtimisestä ole mitään hyötyä kenellekään. Itse asiassa siitä on jopa haittaa niin yksilölle itselleen kuin hänen ympäristölleen, mutta se nyt ei ole tämän keskustelun aihe.

[prosessi]

Jos minä olisin tuollaisen yrityksen johtaja, pakottaisin alaiset välillä kotiin lepäämään aikataulujen kustannuksella, ja olen melko vakuuttunut siitä, että työntekijöideni työn jälki olisi parempaa kuin he itsekään olisivat osanneet odottaa.

Tarkoitatko siis että lyhyesti sanottuna arvelet olevasi parempi johtaja kuin näiden yritysten nykyiset johtajat? Hymiö ei johdu siitä, etteikö se varmasti ole mahdollista, mutta on varmasti monia tapauksia joissa niin ei kuitenkaan ole.

En minä vertaile itseäni muihin, kerroin vain miten itse toimisin.

Maailma on monimutkainen paikka, ja muiden hommia on helppo kritisoida kun ei itse ole samoissa saappaissa ollut eikä koko tilannetta tuntenut. Mua tässä keskustelussa vituttaa se, että jos joidenkin mielestä maailmassa on liikaa huonoja johtajia, niin miksette mene itse ja ole parempia? Tietyissä tapauksissa voisitte ollakin, mutta samalla myös selviää että eivät ne jutut ihan niin mustavalkoisia olleetkaan kuin mitä kauempaa katsoen oli arvellut. Kaikkein olennaisinta on kysyä: mikä on tärkeää juuri sinulle/minulle? Mitä hyödyn tästä (esim. TH:n, konsulttifirmojen, yritysjohdon, tms. oletetusta huonoudesta marmattamisesta)?

Minua nämä kinastelut hyödyttävät ammatillisestikin, kun nyt ei oikein voi tehdä oikeita töitä, joten aikaa jää asioiden laajempaankin pohtimiseen. Muunlaisten näkökulmien avulla löydän omasta päästänikin aina jotain yllättävää, jolle saattaa tulevaisuudessa hyvinkin löytyä käyttöä.

Tuo hyväksi johtajaksi ryhtyminen on itse asiassa aika rajoittava valinta. Esimerkiksi isäni ei varsinaisesti sellaiseksi ryhtynyt, koska silloin olisi pitänyt valita jokin ala, puhumattakaan siitä, että jos yrittää tehdä vain omien alaisten elämästä parempaa, on se hyvän vaikutuskenttä isossakin yrityksessä aika pieni. Niinpä hän ottikin tehtäväkseen tehdä muista johtajista hyviä. Paljon laajemmalle ulottuva homma ja mielenkiintoisempikin.

Minulla puolestaan on yritys perusteilla, nyt vain pitäisi päättää, että kiinnostaako se yksinään tarpeeksi paljon ja tarpeeksi kauan...

[prosessi]

En tarkoita alkuunkaan että pitäisi jotenkin yrittää sulkea silmänsä maailman epäkohdilta. Ei, ei, ei. Pointti on se että jos ja kun näitä havaitsee, niin energisoituuko positiivisesti että perkele minäpä tuon vielä muutan (mikä näkyy sitten omassa toiminnassa), vai sitoutuuko asian negatiiviseen märehtimiseen vain turhaan energiaa joka ei tuota mitään ja on pois muualta.

Joskus se motivoituminen vaatii vähän märehtimistäkin. Rajanveto sille, että milloin märehtiminen on turhaa, on yllättävän vaikeaa. Palstakirjoittelun perusteella sen vetäminen on suorastaan hölmöä.

[elco]

Mua tässä keskustelussa vituttaa se, että jos joidenkin mielestä maailmassa on liikaa huonoja johtajia, niin miksette mene itse ja ole parempia? Tietyissä tapauksissa voisitte ollakin, mutta samalla myös selviää että eivät ne jutut ihan niin mustavalkoisia olleetkaan kuin mitä kauempaa katsoen oli arvellut.

Kenelleköhän tässä nämä hommat ovat mustavalkoisia? En ymmärrä, miksei huonon johtajan toimintaa saisi kritisoida, jollei itse ole parempi johtaja? Onko tilanne todella tuollainen omassa työpaikassasi?

En tiedä oletko itse johtaja. Jos olet niin viestinnästäsi voi pikaisesti identifioida mm. seuraavat huonon johtajan ominaisuudet:
-arrogantti ja ivallinen kommunikaatio
-välitön turhautuminen ja ylireagointi viestinnän epäonnistuessa
-kyvyttömyys vastaanottaa palautetta, kritiikkiä ja uusia ideoita
-work/life tasapainon huomioimattomuus (burn out kandidaatti)
-kyvyttömyys vetää rajaa työn ja vapaa-ajan välille
-kyvyttömyys tiedostaa itsestään muille luoman mielikuvan puutteet
-bully, empatian puute

[EveryWoman]

Tymä, mä.

Höpsis. Olet ihana.

Samaa mieltä. Ja kuvan perusteella vielä kauniskin!

[EveryWoman]

Minusta on ihan ok, jos joku sanoo: Sarasvuon ajatukset saattaisivat toimia ihan hyvin, mutta minä en vain jaksa/ehdi/osaa/uskalla kehittää itseäni sillä tavalla. Se on aika kaukana tämän ketjun alkuasetelmasta, jossa sanottiin lähinnä: Sarasvuon ajatukset ovat suoraan saatanasta.

Kommentoin kylläkin työaikalainsäädännön tarvetta ja velvollisuutta sen noudattamiseen.

En viitannut sinun sanomisiisi erityisesti, vaan ketjun alussa sanottuun yleisesti.

[prosessi]

Tymä, mä.

Höpsis. Olet ihana.

Samaa mieltä. Ja kuvan perusteella vielä kauniskin!

Viiksien kasvattaminen näemmä kannattaa...

[EveryWoman]

Vai oliko se sinunkin tapauksessasi joku muu jota on kolhittu (nythän on selvinnyt, että sekä Tixillä että sinulla ei kummallakaan mitään ongelmaa näiltä tiimoin ole ollutkaan, ja on valitettu vain muiden puolesta)?

Eikö elämä ole ikinä kolhinut sinua?

Tixin ja Elukan puheenvuoroissa hämmentää se, että niissä väitetään systeemissä olevan vikaa, perustellen tätä sillä että systeemi kolhii ihmisiä, mutta samalla kieltäen että tästä kolhituksi tulemisesta olisi omakohtaista kokemusta keskustelu muuttuu silkaksi käsienheilutteluksi kun ei löydy yhtäkään keskustelijaa, joka olisi omakohtaisesti kokenut systeemin huonot puolet.

Toisaalta Easyn keskustelutyyli on varmasti monen näkökulmasta niin aggressiivinen, että monelle ei varmaan ensimmäisenä tulisi mieleen avautua hänelle kolhuistaan, ja onhan sekin mahdollista että mitään avautumisen aihetta tosiaan ei edes ole.

Kolmaalta: keskustelette tässä henkilön kanssa, joka noudattaa useinkin täällä mainittuja paskoja työoloja, vapaaehtoisesti ja täysin palkatta, ja pitää sitä pääasiassa ihan hyvänä järjestelynä. Jos tämä on mahdollista, miksei sama systeemi + verrattaen muhkea palkkapussi olisi sitä myös (osalle ihmisistä)? Jos edustatte itse luokkaa En ole sellaisessa työssä enkä haluaisikaan olla, miten se antaa teille uskottavaa pohjaa perustella ettei mainittu järjestely voi olla kenenkään kannalta toimiva ja hyvä?

[EveryWoman]

Viiksien kasvattaminen näemmä kannattaa...

Kelpaisit kyllä myös ilman.

[Tix]

Hohhoijaa. No OK, sori että loukkasin.

Niin, olisin minäkin voinut naureskelun sijasta haukotella. Tekstisi oli vain niin umpityperää, että se ei ollut vain banaalia vaan myös huvittavaa. En kyllä ymmärrä miksi minun olisi pitänyt sinun ylemmyydentuntoisesta itsesi nolaamisesta loukkaantua, myötähäpeä olisi ollut ehkä ymmärretävämpää.

Olen kyllä pettynyt (vaikkakin se oli odotettavissa), ettet ottanut kantaa itse asiaan, joka vielä uudetaan alla.

Missäs kohtaa sinä otit kantaa itse asiaan, eli työelämän epäterveisiin kehityssuuntiin? Tiesitkö, että esimerkiksi työuupumus+masennus -yhdistelmä vie työkyvytömyyseläkkeelle tätä nykyä muistaakseni n. 10-kertaisesti 20 vuoden takaiseen tilanteeseen? No etpä tietenkään, niinhän käy vain vellihousuille luusereille eikä sillä ole mitään tekemistä työnantajien asenteiden kanssa.

Otetaanpa pari vertailukohtaa: Onko sekin, että isojen firmojen ylimmälle johdolle (jotka tekevät ~100-tuntista työviikkoa) on usein järjestetty autonkuljettajat, yksityiskoneet etc. sekin vain naamioitua riistoa, eikä yksinkertaisesti vain hyvin vaativien työolojen (jotka jokainen näistä on itse valinnut) helpottamista?

Huippujohtajan neuvotteluasema on hiukan toista kuin nuoren työmarkkinoille tulevan kynittävän broilerin. Autonkuljettajat ja yksityiskoneet tuskin ovat olemassa pitääkseen toimitusjohtajan vapaa-ajan määrän mahdollisimman vähäisenä vaan mahdollisimman suurena? Onko mielestäsi sopijakumppanien asemassa mitään eroa toimitusjohtajan ja tietotekniikkainsinööri Nörtikäisen välillä? Kompensaatio menetetystä vapaa-ajastakin on yleensä 2-2000 -kertainen verrattuna Nörtikäiseen, joten analogia ontuu pahemman kerran.

Entä vaikka huipputason muusikot, tanssijat, suunnittelijat, urheilijat, etc. jotka omistavat asialleen hekin usein 80-100 tuntia viikossa -- ovatko hekin vain "pyramidihuijauksen" uhreja, jotka hölmöyksissään eivät tajua vedota työaikalakiin ja vaatia oikeuksiaan?

Taitelu tai urheilu ei ole työntekoa. Siinä kukaan ei määrää mitä sinun tulee tehdä ja koska. Se, että siitä voi saada rahaa tai palkkiota ei tarkoita sitä, että se tuntuisi työltä. Teemu Selänne on moneen kertaan todennut, että ei pelaa rahasta vaan siksi että rakastaa peliä ja pelaisi sitä ilmaiseksikin. Onko sulla oikein joku yritys keksiä maailman huonoimmat analogiat vai mistä paskahatusta sä näitä ripulilääkkeitä syöneitä kanejasi vedät?

että kaikki jotka ovat niin innoissaan asiastaan että ovat valmiita tekemään sitä tunteja

Missäs kohtaan sanoin, että jengi olisi yleisesti innoissaan asiastaan? Esimiehet ovat innoissaan tuloksista. Monissa isoissa asianajotoimistoissa porukkaa kilpailutetaan kehumalla sillä, miten paljon joku on tehnyt töitä. Muutamia lainauksia tuttujen asianajajien suusta:

"Olen joutunut lanseeraamaan uuden termin 25/8, kun 24/7 ei enää riitä."
"Viimeksi pidin lomaa 2 vuotta sitten. En enää muista mitä se on."
"Työ on huume, jota käytän kohtuudella (lausuja burnoutista sairaslomalla.)"

pohjalta vain tulee väkisinkin käsitys, että itse et vain ole löytänyt sitä juttua jossa itse pääsisit toteuttamaan itseäsi sillä tavoin, ja varmaanhan se tuntuu kurjalta jos sisimmässä herää epäilys että missaako jotain olennaista elämästä.

Jätä kyökkipsykologiasi vain kotiin, yrität henkiöidä yleisestä ilmiöstä keskustelun minuun. Minun asiani ovat erinomaisesti. Ansaitsen keskimäärin 40 tunnin viikkotyöpanoksella (toki on tuntimäärältä pidempiä viikkoja, mutta lomailen vastineeksi n. 8-9 viikkoa vuodesta) enemmän kuin ~90% ikäisistä kollegoista ja pidän työstäni. Mutta vielä enemmän pidän vapaa-ajasta, enkä ole valmis myymänä sitä vielä paremmista tienesteistä, vaikka minulla siihen on mahdollisuus. Pidän itseäni erittäin onnekkaana.

Onhan se nyt helvetisti kurjempi kohtalo tehtä 8h päivässä jotain mistä pitää niin vähän, että haluaa laskea tunteja ja sitten vaatia menetetystä ajasta korvausta, kuin tehdä 12h (tai enemmän) päivässä jotain mistä todella diggaa.

Minusta olisi helvetin kurja kohtalo, jos elämä olisi työntekoa eikä työnteko elämää varten. Ja vielä kurjempi kohtalo, jos menestys mittaan sillä miten paljon on valmis tekemään rahaa jonkun toisen taskuun

[Vadim]

Kolmaalta: keskustelette tässä henkilön kanssa, joka noudattaa useinkin täällä mainittuja paskoja työoloja, vapaaehtoisesti ja täysin palkatta, ja pitää sitä pääasiassa ihan hyvänä järjestelynä. Jos tämä on mahdollista, miksei sama systeemi + verrattaen muhkea palkkapussi olisi sitä myös (osalle ihmisistä)? Jos edustatte itse luokkaa En ole sellaisessa työssä enkä haluaisikaan olla, miten se antaa teille uskottavaa pohjaa perustella ettei mainittu järjestely voi olla kenenkään kannalta toimiva ja hyvä?

Toimiva ja hyvä, mutta missä olosuhteissa ja kuinka kauan? Itsetuntemus on yksi asia ja elämänkokemus toinen.

[EveryWoman]

En ymmärrä, miksei huonon johtajan toimintaa saisi kritisoida, jollei itse ole parempi johtaja?

Toki niin saa tehdä, mutta kritiikki ilman näkemystä siitä, mikä olisi parempi vaihtoehto on silkkaa epärakentavaa länkyttämistä. Esim:
- Sun alusvaatteet on pirun rumia, hankkisit joskus jotain nätimpää!
- Ite tykkään näistä, mutta toki voin hankkia toisenlaisia jos nää ei sua miellytä. Millaisista pitäisit?
- [ei vastausta]
ei johda mihinkään.

Sitten kommentit Easyn persoonallisuutta koskevaan luonnehdintaasi:

-arrogantti ja ivallinen kommunikaatio
Vastaanottajan näkökulmasta toisinaan totta.

-välitön turhautuminen ja ylireagointi viestinnän epäonnistuessa
Totta.

-kyvyttömyys vastaanottaa palautetta, kritiikkiä ja uusia ideoita
Totta silloin kun näitä ei perustella huolellisesti, muuten ei pidä paikkaansa.

-work/life tasapainon huomioimattomuus (burn out kandidaatti)
Ei pidä paikkaansa.

-kyvyttömyys vetää rajaa työn ja vapaa-ajan välille
Ei pidä paikkaansa, vaan tekee työtä, jossa rajaa ei kannata pyrkiä vetämään selkeästi (vrt. mitä sanoin aiemmin suunnittelutyöstä).

-kyvyttömyys tiedostaa itsestään muille luoman mielikuvan puutteet
Tietyissä ulottuvuuksissa kyllä.

-bully, empatian puute
Bully on mielestäni tyyppi, joka kiusaa muita vain kiusaamisen vuoksi (esimerkiksi sinun palstarettelöintisi vaikuttaa useimmiten tällaiselta, joskaan ei tällä kertaa). Easyn kommentoinnin tavoitteena on ymmärryksen lisääminen ja sitä kautta ihmisten olojen parantaminen, vaikka uskonkin ettei se välttämättä siltä vaikuta. Empatiakyky hänellä sen sijaan on verrattaen puutteellinen, vaikka tietyntyyppiset empatianosoitukset ovatkin tavallista herkemmässä.

[EveryWoman]

Toimiva ja hyvä, mutta missä olosuhteissa ja kuinka kauan? Itsetuntemus on yksi asia ja elämänkokemus toinen.

Kuten aiemmin sanoin, minulla on kokemusta loppuunpalamisesta, eikä aikomuksenani ole hankkia sitä lisää.

[EveryWoman]

Tiesitkö, että esimerkiksi työuupumus+masennus -yhdistelmä vie työkyvytömyyseläkkeelle tätä nykyä muistaakseni n. 10-kertaisesti 20 vuoden takaiseen tilanteeseen? No etpä tietenkään, niinhän käy vain vellihousuille luusereille eikä sillä ole mitään tekemistä työnantajien asenteiden kanssa.

Mites sitten vaikka se aiemmin mainitsemani alkoholismi? Alkoholi "tappaa" Suomessa vuosittain niin-ja-niin paljon ihmisiä, "aiheuttaa" suunnattomat määrät perhe- ja muuta väkivaltaa ja niin edelleen. Voidaanko tästä mielestäsi syyttää Alkoa? Pitäisikö alkoholin myynti rajata pelkästään ravintoloissa tapahtuvaksi, ja lailla kieltää myynti humaltuneelle, jotta kukaan ei voisi koskaan eikä missään olosuhteissa ottaa kännejä? Vai katsotko, että jokainen on itse vastuussa siitä, minkä verran juo, vaikka on ilmeistä että kaikki eivät osaa tai ymmärrä pysyä kohtuudessa?

[Tix]

Mites sitten vaikka se aiemmin mainitsemani alkoholismi? Alkoholi "tappaa" Suomessa vuosittain niin-ja-niin paljon ihmisiä, "aiheuttaa" suunnattomat määrät perhe- ja muuta väkivaltaa ja niin edelleen. Voidaanko tästä mielestäsi syyttää Alkoa? Pitäisikö alkoholin myynti rajata pelkästään ravintoloissa tapahtuvaksi, ja lailla kieltää myynti humaltuneelle, jotta kukaan ei voisi koskaan eikä missään olosuhteissa ottaa kännejä? Vai katsotko, että jokainen on itse vastuussa siitä, minkä verran juo, vaikka on ilmeistä että kaikki eivät osaa tai ymmärrä pysyä kohtuudessa?

Painostaako Alko ihmisiä juomaan alkoholia toimeentulonsa menettämisen uhalla tai henkisellä väkivallalla? Kannustaako yhteiskunta lainsäädännöllään ihmisiä juomaan enemmän, hakkaamaan enemmän tai olemaan pitämättä terveydestään huolta? Ovatko umpisurkeat analogiat joku sukuvika vai mistä nyt tuulee?