Sarasvuo etenee

[Vadim]

Ihmisiä ja tarpeita on erilaisia. En usko, että kaikki työnantajat kykenevät siirtymään työaikalakia rikkovaan toimintaan, koska kaikki työntekijät eivät hyväksy sellaista. Toisaalta minusta olisi hyvä, jos näitä asioita voitaisiin sopia enemmän paikallisesti eikä sillä iänikuisella kaikille suomalaisille sama -periaatteella. Tietysti siitäkin varmaan tulisi ongelmia, kun suurin osa suomalaisista on niin nössöjä, että eivät uskalla pitää hyvinvoinnistaan ja eduistaan huolta, vaan odottavat että äidin puutteessa valtio tekee senkin heidän puolestaan. Semmoinen kyllä passivoi ihmisiä vähän ikävällä tavalla (ikävällä heidän itsensä kannalta, siis).

Meinaat, että ajalla, kun työaikalakeja ei ensinkään ollut (toisin sanoen, 1800-luvulla), kysymys oli vain siitä, että työntekijät olivat liian nössöjä pitämään eduistaan huolta? Pieni oppimäärä taloushistoriaa voisi olla paikallaan.

Valitettavasti tarve elättää perheensä ja maksaa asuntolainaa pitää työntekijän varsin epätasa-arvoisessa neuvotteluasemassa työnantajaansa nähden. Minusta tällä tosiasialla ei ole mitään tekemistä passivoinnin kanssa. Siitä tietysti olemme yhtä mieltä, että parempi, jos työajoissa pystyy joustamaan, kunhan se tapahtuu molempiin suuntiin. Aika monissa työpaikoissa kun joustaja on aina se työntekijä.

[sivustahuutaja]

Ikävä totuus vaan on, että työntekijä ei (joitain poikkeuksia lukuunottamatta) työsopimusta laadittaessa ole se taho, jolla on varaa sanella ehtoja.

Yllättävän monella tuota neuvotteluvoimaa on tässä markkinatilanteessa. Joko oman ammattitaidon tai etujärjestön puolesta. Ahtaajat, paperiduunarit, lääkärit, juristit, konsultit, putkimiehet, hitsaajat, raksamiehet, jne. Kyllä noita piisaa vähintään saman verran kuin kyykytettyjäkin, joita on iso osa valtion porukasta ja yksityisen puolen työvoiman ylitarjonnasta tai matalasta tuottavuudesta kärsivät hommat.

[sivustahuutaja]

Fakta on kuitenkin se, että ihmisen on käytettävä aikaa myös nukkumiseen, syömiseen ja perhe-elämään voidakseen pärjätä työssään.

Noista voi tinkiä todella pitkään ennen työkyvyn romahtamista ja tuota myös tapahtuu.

[EveryWoman]

1:1 työaikapankki noudattaa työaikalakeja ja sopii kuvaukseesi. Mikä siis työaikalaeissa mättää?

Sekoilin esimerkissäni. Myyjän työhön liittyvä harmini ei koske niinkään työaikaa kuin sitä ärsyttävää sääntöä, että töihin on tultava tasan tietyllä kellonlyömällä. Tämänkin tosin voisi kiertää sopimalla liukuvasta työajasta, jolloin toiminta olisi edelleen lakien ja sääntöjen mukaista. Paitsi että käsittääkseni on sääntöjen vastaista pyytää työntekijää jäämään ylitöihin ilman, että siitä on ilmoitettu etukäteen. Olenko väärässä?

Sen sijaan oman alani työhön työaikalait ovat hyvin huonosti sovellettavissa. On mahdotonta sanoa, minä hetkenä teen suunnittelutyötä ja milloin en. Työnteon rajaaminen kahdeksaan tuntiin päivässä tai neljäänkymmeneen viikossa aiheuttaa enemmän haittaa kuin hyötyä, enkä usko että muukaan luova ajatustyö poikkeaa ominaisuuksiltaan omastani. Yhteiskunnassamme on siis yhä enemmän ja enemmän ihmisiä, joiden työoloja nykyinen työaikalaki lähinnä huonontaa.

[EveryWoman]

Ihmisiä ja tarpeita on erilaisia. En usko, että kaikki työnantajat kykenevät siirtymään työaikalakia rikkovaan toimintaan, koska kaikki työntekijät eivät hyväksy sellaista. Toisaalta minusta olisi hyvä, jos näitä asioita voitaisiin sopia enemmän paikallisesti eikä sillä iänikuisella kaikille suomalaisille sama -periaatteella. Tietysti siitäkin varmaan tulisi ongelmia, kun suurin osa suomalaisista on niin nössöjä, että eivät uskalla pitää hyvinvoinnistaan ja eduistaan huolta, vaan odottavat että äidin puutteessa valtio tekee senkin heidän puolestaan. Semmoinen kyllä passivoi ihmisiä vähän ikävällä tavalla (ikävällä heidän itsensä kannalta, siis).

Meinaat, että ajalla, kun työaikalakeja ei ensinkään ollut (toisin sanoen, 1800-luvulla), kysymys oli vain siitä, että työntekijät olivat liian nössöjä pitämään eduistaan huolta? Pieni oppimäärä taloushistoriaa voisi olla paikallaan.

Valitettavasti tarve elättää perheensä ja maksaa asuntolainaa pitää työntekijän varsin epätasa-arvoisessa neuvotteluasemassa työnantajaansa nähden. Minusta tällä tosiasialla ei ole mitään tekemistä passivoinnin kanssa. Siitä tietysti olemme yhtä mieltä, että parempi, jos työajoissa pystyy joustamaan, kunhan se tapahtuu molempiin suuntiin. Aika monissa työpaikoissa kun joustaja on aina se työntekijä.

1800-luvulla ihmiset (myöskään työnantajat) eivät olleet yhtä valveutuneita kuin nykyisin, eikä työn tekemiseen hyväksyttävästi välttämättä edes vaadittu henkistä hyvinvointia. Mitä enemmän talouden painopiste siirtyy suorittavasta työstä palveluihin ja monimutkaiseen ja/tai luovaan ajatustyöhön, sitä enemmän on myös työnantajan intressissä pitää työntekijöidensä hyvinvoinnista huolta, koska sitä enemmän työntekijän vointi vaikuttaa hänen työsuorituksensa arvoon.

En kiellä etteikö ongelmia näiden asioiden suhteen olisi (omallakin työpaikallani niitä esiintyy), mutta uskon tulevaisuuden kilpailuasetelmien ja työvoiman tarjonnan vähenemisen ajavan tikanpojat puuhun tässäkin asiassa.

[Elukka]

Kyllä lakia pitää noudattaa. Tässä onkin kyse siitä, että sellaisessa paikassa ei ole mikään pakko olla.

Toinen puoli asiaa on se, että laskut ja lainanlyhennykset sen sijaan on pakko maksaa ajallaan.
Mainittakoon, että ei minullakaan omien työaikojeni suhteen ole mitään ongelmia ollut, kohtuuden ja lain rajoissa pysytään ja liukumien ansiosta pahin kellokortinkyttäyskin jää pois. Kaikilla vaan ei ole asiat yhtä hyvin.

1800-luvulla ihmiset (myöskään työnantajat) eivät olleet yhtä valveutuneita kuin nykyisin, eikä työn tekemiseen hyväksyttävästi välttämättä edes vaadittu henkistä hyvinvointia.

Miten se valveutuneisuus sitten tulee esiin nykyään, paitsi että nyt on työaikalainsäädäntö?
Eikä tuo henkinen hyvinvointi nykyäänkään mikään kynnyskysymys ole. Siinä vaiheessa kun vanhat työntekijät on poltettu loppuun ja kierrätetty sairaseläkkeelle kuluttajiksi, on koulun penkiltä firman rattaisiin jo tulossa tuoretta lihaa jauhettavaksi.

uskon tulevaisuuden kilpailuasetelmien ja työvoiman tarjonnan vähenemisen ajavan tikanpojat puuhun tässäkin asiassa.

Joopa joo, se "markkinavoimien näkymätön käsi" tämänkin korjaa.
Sitä vaan nimitetään näkymättömäksi kädeksi hyvästä syystä.

[sivustahuutaja]

Sekoilin esimerkissäni. Myyjän työhön liittyvä harmini ei koske niinkään työaikaa kuin sitä ärsyttävää sääntöä, että töihin on tultava tasan tietyllä kellonlyömällä.

Tarkat työajat ovat useimmilla työpaikoilla ihan vakiokäytäntö ja perustellusti. Usein toiminnan teho on vahvasti riippuvainen siitä, että paikalla on oikea miehitys. Valtaosa lisäksi tykkää säännöllisestä työajasta.

[EveryWoman]

Fakta on kuitenkin se, että ihmisen on käytettävä aikaa myös nukkumiseen, syömiseen ja perhe-elämään voidakseen pärjätä työssään.

Noista voi tinkiä todella pitkään ennen työkyvyn romahtamista ja tuota myös tapahtuu.

Riippuu työn luonteesta ja vaadittavasta laatutasosta. Esimerkiksi mitä luovempaa työ on, sitä dramaattisemmin väsymys, stressi ja yleinen henkinen pahoinvointi näkyvät tuloksessa.

Toki olen itsekin kuullut (ja nähnytkin) liikaa pingottaneista ja sittemmin romahtaneista tapauksista. Ehdottamani lääke olisi ihmisten huomion kiinnittäminen siihen, mikä on kannattava panostus ja mikä ei, ja kouluttaminen omien psyykkisten prosessien parempaan ymmärtämiseen ja hallitsemiseen. Jos ihmiset oppisivat tunnistamaan omat rajansa ja olisivat motivoituneita kunnioittamaan niitä, yritykset eivät voisi teettää kenelläkään liikaa töitä.

[sivustahuutaja]

Jos ihmiset oppisivat tunnistamaan omat rajansa ja olisivat motivoituneita kunnioittamaan niitä, yritykset eivät voisi teettää kenelläkään liikaa töitä.

Älä unohda tunteita. Ja riittävää liikuntaa. Ja sopivaa ravintoa. Ja ihmissuhteita. Sisäisen sankarin kehittäminen olisi hyvä juttu. Jumalaakin pitäisi jossain välissä etsiä ja tuonpuoleista miettiä.

Vaan kun ei kaikkea jaksa tai kerkeä. Kun ei aina jaksa katsoa tuleeko autoja, niin pistetään liikennevalot, vaikka ne vapautta rajoittavatkin.

[EveryWoman]

Kyllä lakia pitää noudattaa. Tässä onkin kyse siitä, että sellaisessa paikassa ei ole mikään pakko olla.

Toinen puoli asiaa on se, että laskut ja lainanlyhennykset sen sijaan on pakko maksaa ajallaan.

Jos jollekulle tulee niin paljon laskuja, että niiden maksamiseen ei riitä muu kuin konsulttifirman palkka, suosittelen ensimmäisenä menojen karsimista ja luottokortin osiin leikkaamista.

1800-luvulla ihmiset (myöskään työnantajat) eivät olleet yhtä valveutuneita kuin nykyisin, eikä työn tekemiseen hyväksyttävästi välttämättä edes vaadittu henkistä hyvinvointia.

Miten se valveutuneisuus sitten tulee esiin nykyään, paitsi että nyt on työaikalainsäädäntö?
Eikä tuo henkinen hyvinvointi nykyäänkään mikään kynnyskysymys ole. Siinä vaiheessa kun vanhat työntekijät on poltettu loppuun ja kierrätetty sairaseläkkeelle kuluttajiksi, on koulun penkiltä firman rattaisiin jo tulossa tuoretta lihaa jauhettavaksi.

Työaikalainsäädäntö on ihan hyvä esimerkki. Toinen on terapiapalvelujen kysynnän ja tarjonnan lisääntyminen. Sitten on vaikka nyt esimerkiksi se, että lasten kasvatukseen kiinnitetään entistä enemmän huomiota, koska sen vaikutuksia aikuiselämän onnellisuuteen on alettu ymmärtää paremmin. Ylipäätään henkistä hyvinvointia ja sen arvoa on opittu tunnistamaan aiempaa paremmin. Jos talousgurut ovat oikeassa veikatessaan, että Suomen talous pyörii tulevaisuudessa entistä enemmän palvelujen ja ns. "korkean" ajatustyön voimalla, kiinnostus ihmisen henkiseen hyvinvointiin kasvaa entisestään. Vai voiko joku olla sitä mieltä, että huonosti voiva myyjä/hieroja/konsultti/suunnittelija tuottaa yhtä arvokkaan palvelun kuin sama ihminen hyvinvoivana?

uskon tulevaisuuden kilpailuasetelmien ja työvoiman tarjonnan vähenemisen ajavan tikanpojat puuhun tässäkin asiassa.

Joopa joo, se "markkinavoimien näkymätön käsi" tämänkin korjaa.
Sitä vaan nimitetään näkymättömäksi kädeksi hyvästä syystä.

Jään odottamaan, että kerrot tuon "hyvän syyn" minullekin.

[prosessi]

Miten se valveutuneisuus sitten tulee esiin nykyään, paitsi että nyt on työaikalainsäädäntö?

Työaikalainsäädäntö on ihan hyvä esimerkki.

Jos ihmiset olisivat niin ihmeellisellä tavalla valveutuneet, ei työaikalainsäädäntöä tarvittaisi...

[EveryWoman]

Vaan kun ei kaikkea jaksa tai kerkeä. Kun ei aina jaksa katsoa tuleeko autoja, niin pistetään liikennevalot, vaikka ne vapautta rajoittavatkin.

Minusta on ihan ok, jos joku sanoo: Sarasvuon ajatukset saattaisivat toimia ihan hyvin, mutta minä en vain jaksa/ehdi/osaa/uskalla kehittää itseäni sillä tavalla. Se on aika kaukana tämän ketjun alkuasetelmasta, jossa sanottiin lähinnä: Sarasvuon ajatukset ovat suoraan saatanasta.

En minäkään jaksa käydä lenkillä niin usein kuin olisi hyvä. En silti herkeä huutelemaan kadulla lenkkeilijöille, kuinka vahingollista paskaa heidän harrastuksensa on.

[EveryWoman]

Miten se valveutuneisuus sitten tulee esiin nykyään, paitsi että nyt on työaikalainsäädäntö?

Työaikalainsäädäntö on ihan hyvä esimerkki.

Jos ihmiset olisivat niin ihmeellisellä tavalla valveutuneet, ei työaikalainsäädäntöä tarvittaisi...

Jos valveutuneisuus lisääntyy nykyisestä, ei millään ihmeellisellä tavalla vaan samalla tavalla kuin se on lisääntynyt 1800-luvulta nykypäivään, työaikalainsäädännöstä alkaa olla enemmän haittaa kuin hyötyä (siis jos esitetyt veikkaukset talouden painopisteen siirtymisestä ja työvoimapulan kasvusta toteutuvat).

[Elukka]

Vai voiko joku olla sitä mieltä, että huonosti voiva myyjä/hieroja/konsultti/suunnittelija tuottaa yhtä arvokkaan palvelun kuin sama ihminen hyvinvoivana?

Ei varmaankaan.
Kyse onkin siitä, että ne huonosti voivat voidaan sitten lempata pellolle sinisilmäisten vastavalmistuneiden idealistien tieltä, jotka vielä jaksavat uskoa siihen, että kaikki se uurastus aamyön tunteina vielä joskus tuottaa osakkuuden ja kaikkea muuta hyvää.

Jään odottamaan, että kerrot tuon "hyvän syyn" minullekin.

Kyseisen "näkymättömän käden" olemassaolosta on yhtä paljon todisteita kuin näkymättömästä vaaleanpunaisesta yksisarvisesta.

[BrianW]

Kyllä lakia pitää noudattaa. Tässä onkin kyse siitä, että sellaisessa paikassa ei ole mikään pakko olla.

Toinen puoli asiaa on se, että laskut ja lainanlyhennykset sen sijaan on pakko maksaa ajallaan.

Jos jollekulle tulee niin paljon laskuja, että niiden maksamiseen ei riitä muu kuin konsulttifirman palkka, suosittelen ensimmäisenä menojen karsimista ja luottokortin osiin leikkaamista.

Kiitos, tulikin puolestani sanottua.

[Elukka]

Toinen puoli asiaa on se, että laskut ja lainanlyhennykset sen sijaan on pakko maksaa ajallaan.

Jos jollekulle tulee niin paljon laskuja, että niiden maksamiseen ei riitä muu kuin konsulttifirman palkka, suosittelen ensimmäisenä menojen karsimista ja luottokortin osiin leikkaamista.

Kiitos, tulikin puolestani sanottua.

Kyseinen ongelma ei tokikaan vaivaa ainoastaan konsulttifirmoja, vaan kyseessä on laajempi yhteiskunnallinen ilmiö.

Vaan kun ei kaikkea jaksa tai kerkeä. Kun ei aina jaksa katsoa tuleeko autoja, niin pistetään liikennevalot, vaikka ne vapautta rajoittavatkin.

Minusta on ihan ok, jos joku sanoo: Sarasvuon ajatukset saattaisivat toimia ihan hyvin, mutta minä en vain jaksa/ehdi/osaa/uskalla kehittää itseäni sillä tavalla. Se on aika kaukana tämän ketjun alkuasetelmasta, jossa sanottiin lähinnä: Sarasvuon ajatukset ovat suoraan saatanasta.

En minäkään jaksa käydä lenkillä niin usein kuin olisi hyvä. En silti herkeä huutelemaan kadulla lenkkeilijöille, kuinka vahingollista paskaa heidän harrastuksensa on.

Käsittääkseni Sarasvuon vika on siinä, että herran opit ovat enemmän mallia "näin tulet (ainakin jonkin aikaa) toimeen mahdottomien vaatimusten kanssa" kuin "älä anna työnantajasi vaatia sinulta mahdottomia".
ts.
"Sarasvuon opit toimisivat ihan hyvin, jos ongelma olisi vain minun pääni sisällä, mutta kun se ei ole."

[EveryWoman]

Vai voiko joku olla sitä mieltä, että huonosti voiva myyjä/hieroja/konsultti/suunnittelija tuottaa yhtä arvokkaan palvelun kuin sama ihminen hyvinvoivana?

Ei varmaankaan.
Kyse onkin siitä, että ne huonosti voivat voidaan sitten lempata pellolle sinisilmäisten vastavalmistuneiden idealistien tieltä, jotka vielä jaksavat uskoa siihen, että kaikki se uurastus aamyön tunteina vielä joskus tuottaa osakkuuden ja kaikkea muuta hyvää.

Vaan kun ennustajaeukkojen ja -ukkojen kristallipalloista näkyy, että tulevaisuudessa työhön perehdyttäminen vie yhä pidempiä aikoja ja sopivien työntekijöiden löytäminen on yhä haasteellisempaa, koska sopivuus ei riipu ainoastaan pätevyydestä vaan myös persoonallisuudesta. Vaihtamisesta tulee siis entistä kannattamattomampaa. Kysy vaikka lapsesi äidiltä, joka on siivonnut yhtäkkiä lähteneiden jälkiä.

Kyseisen "näkymättömän käden" olemassaolosta on yhtä paljon todisteita kuin näkymättömästä vaaleanpunaisesta yksisarvisesta.

Sen olemassaolon todistaminen on aika epäkiinnostavaa - olennaista on että sen vaikutukset ovat havaittavissa. Esimerkkinä vaikkapa se, miten prosessin työpaikan toimintatavat/olosuhteet muuttuivat hänen äitiyslomansa aikana, koska oli yksinkertaisesti pakko. Laajennettuna: ne yritykset, jotka eivät mukaudu ajan vaatimuksiin, menevät lopulta konkurssiin kun eivät enää pärjää, ja uudet ja pakon edessä mukautumiskykyiset valtaavat markkinat.

[EveryWoman]

"Sarasvuon opit toimisivat ihan hyvin, jos ongelma olisi vain minun pääni sisällä, mutta kun se ei ole."

Entä jos ongelman olemassaolo on seurausta siitä, että se on sinun (ja muiden ongelmoijien) pääsi sisällä?

[Elukka]

Laajennettuna: ne yritykset, jotka eivät mukaudu ajan vaatimuksiin, menevät lopulta konkurssiin kun eivät enää pärjää, ja uudet ja pakon edessä mukautumiskykyiset valtaavat markkinat.

Sulta on nyt menneet yritykset ja työntekijät keskenään sekaisin.

[EveryWoman]

Laajennettuna: ne yritykset, jotka eivät mukaudu ajan vaatimuksiin, menevät lopulta konkurssiin kun eivät enää pärjää, ja uudet ja pakon edessä mukautumiskykyiset valtaavat markkinat.

Sulta on nyt menneet yritykset ja työntekijät keskenään sekaisin.

Alkaako valjeta, dear Watson?

[prosessi]

Laajennettuna: ne yritykset, jotka eivät mukaudu ajan vaatimuksiin, menevät lopulta konkurssiin kun eivät enää pärjää, ja uudet ja pakon edessä mukautumiskykyiset valtaavat markkinat.

Sulta on nyt menneet yritykset ja työntekijät keskenään sekaisin.

Alkaako valjeta, dear Watson?

Ja tuolla mallilla päädymme takaisin 1800-luvulle.

[Elukka]

^:komp: What she said.

[Tix]

No niin, tulihan se sieltä. Olinkin vähän yllättynyt, kun sain jossakin vaiheessa sen käsityksen, että olisit prioriteettiesi kanssa jotenkin omituisen metsässä. Jos kaikki muut toimisivat samoin kuin sinä, ongelmaa ei olisi. Vika ei ole yrityksissä, jotka ehdottavat työnhakijoille paskoja ehtoja, vaan työntekijöissä jotka ovat riittävän typeriä hyväksyäkseen ne.

Oletat jotenkin, että iso yritys ja yksittäinen työnhakija olisivat tasa-arvoisia kumppaneita? Näin ei kuitenkaan ole. Niin kauan kun koulutetaan liikaa ihmisiä alalle, työnantajalla on aina varaa sanoa "jos et hyväksy näitä ehtoja, tilalle on 10 tulijaa." Ongelma toki ratkeaisi puolittamalla oikeustieteellinen koulutus.

Minulla oli mahdollisuus toimia niin kuin toimin, kaikilla ei ole.

Kysynnän ja tarjonnan laki toimii työmarkkinoilla aivan samoin kuin muuallakin.

Ei toimi. Työnantaja on aina määräävässä markkina-asemassa ja kysynnän määrää koulutusmäärä kun taas tarjonta tulee markkinoilta. Työlainsäädäntö on työelämän kuluttajansuojaa ja kaikki pelisäännöt on sovittu työntekijöiden ja työnantajien järjestöjen kesken - jotkut eivät vain halua noudattaa niitä. Ihmisen on pääsääntöisesti tehtävä työtä elääkseen ja uuden työpaikan etsiminen ei ole yhtä helppoa kaikille. Tarkoitatko sanoa, että vain osaavimmat ja pätevimmät ovat oikeutettuja esimerkiksi vuosilomiin ja kohtuulliseen työaikaan, koska heillä on varaa äänestää jaloillaan?

Toki voidaan ajatella, että kuvailemasi ei-toivottavat ilmiöt ovat "pahojen yritysten" syytä. Samalla ajattelutavalla Alko luo alkoholismia ja pelivalmistajat peliriippuvuutta. Sellainen ajattelutapa vai ei johda mihinkään.

[Tix]

Käyttäisin ennemmin sanaa optimoida kuin maksimoida. Fakta on kuitenkin se, että ihmisen on käytettävä aikaa myös nukkumiseen, syömiseen ja perhe-elämään voidakseen pärjätä työssään.

Jos nukkuminen ja syöminen järjestetään työpaikalla ja vaimo lähtee koska miestä ei näy kotona, niin tuo faktahan ei pidä paikkaansa? Tunnen parikin kaveria ihan läheisesti joilla on käynyt juuri noin. Kotona ja hereillä n. 10 tuntia viikossa.

[prosessi]

Vaan kun ennustajaeukkojen ja -ukkojen kristallipalloista näkyy, että tulevaisuudessa työhön perehdyttäminen vie yhä pidempiä aikoja ja sopivien työntekijöiden löytäminen on yhä haasteellisempaa, koska sopivuus ei riipu ainoastaan pätevyydestä vaan myös persoonallisuudesta. Vaihtamisesta tulee siis entistä kannattamattomampaa. Kysy vaikka lapsesi äidiltä, joka on siivonnut yhtäkkiä lähteneiden jälkiä.

Se sama äiti on myös valitettavasti huomannut, että suuri osa ihmisistä on helposti korvattavissa, Sarasvuo kun ei ole tyhmä, tietenkin hän poimii vain ne parhaat. Se äiti on nähnyt, miten hyvää vauhtia konkkaan menevien yritysten toimitusjohtajiksi on vaihdettu kätevästi jokin nuori ja pahaa aavistamaton henkilö syntipukiksi, jotta ne todelliset syylliset selviäisivät puhtain paperein, siitä viis vaikka sen nuoren koko tuleva ura tuhoutuisi tuon takia. Eli ihmiset ovat kuitenkin vain välineitä, joilla on tietty käyttötarkoitus. Ei maailma ole menossa sen parempaan kuin huonompaankaan, aina se on ollut täysin samanlainen, tavalla tai toisella.