EveryWoman kirjoitti:En minäkään ole kuullut yhdestäkään yrityksestä, jossa työntekijät pakotettaisiin nukkumaan öitään heille järjestetyssä torkkuhuoneessa oman vuoteen sijasta. Sinä kuitenkin väitit, että torkkuhuone = pakottamista 24/7-työskentelyyn, etkös?
En. Pakottamisesta kukaan ole puhunut. Vaan sellaisesta kulttuurin ja ilmapiirin luomisesta, että henkilöllä on tosiasiallinen pakko. Jos työnantaja tekee kaikkensa luodakseen sellaisen ilmapiirin ja kollegiaalisen paineen eikä torkkuhuone ja kokis ole väline jaksamiseen silloin kun on tarve vaan jaksamiseen 24/7. Meneekö jakeluun?
EveryWoman kirjoitti:Kertomuksessasi pyramidihuijauksen uhreista. Ymmärsinkö väärin?
Mitä ilmeisimmin. Asianajotoimistoissa vastuuta ja työpainetta nimenomaan valutetaan sille osalle henkilöstöä joka ei hyödy siitä taloudellisesti ja jonka henkilökohtainen neuvotteluasema on kaikkein heikoin.
EveryWoman kirjoitti:Se, ettei koe tekemistään epämiellyttäväksi ei merkitse ettei se olisi työtä - eikä edes sitä, ettei mainittu tekeminen voisi olla vaativaa ja haasteellista. Vielä eri asia on tietysti harrastustoimintana suoritettava toiminta, jolla ei pyritä taloudelliseen kannattavuuteen.
Vaativuus <> työnteko. Työn määritelmäksi sopii mainiosti lainaus työsopimuslain soveltamisalapykälästä:
Tätä lakia sovelletaan sopimukseen (työsopimus), jolla työntekijä tai työntekijät yhdessä työkuntana sitoutuvat henkilökohtaisesti tekemään työtä työnantajan lukuun tämän johdon ja valvonnan alaisena palkkaa tai muuta vastiketta vastaan.
Taiteilijalla tai urheilijalla ei ole sitoutumista kuin itsensä toteuttamiseen, omiin päämääriinsä ja heillä ei ole johtoa tai valvontaa - ja vastikkeellisuuskin on useimmille sivuseikka.
EveryWoman kirjoitti:Ehkä luit hieman ohi siitä Easyn postauksesta, jota kommentoit. Easyhan mainitsi mm. suunnittelijat, tanssijat, muusikot - tarkoittaen luonnollisesti henkilöitä, jotka tekevät tekemistään ihan oikeaksi työkseen.
Niin. Jotkut tekevätkin. Mutta yleistys taitelijoihin ja urheilijoihin oli, no syntyessään rampa analogia.
Ei tuota tosiasiaa ole tarkoituskaan muuttaa. Olen siitä kanssasi aivan samaa mieltä. Mutta sitä, mikä toimi menneisyydessä ei voi sellaisenaan siirtää tulevaisuuteen ja odottaa samaa vaikutusta.
Miltä osin työaikalaki ei nyt mielestäsi toimi? Se sallii ylityön tekemistä yhteensä 8,25 viikon verran vuodessa, mikä on 3,25 viikkoa enemmän kuin täysi lakisääteinen vuosiloma. Sitä ei sovelleta etätyöhön tai kotona tehtään työhön, joten rajat eivät helpostu tule vastaan henkilöillä jotka eivät työskentele konttorilla tai muussa sidotussa paikassa (kuten asianajajat tekevät) ja kaikesta normaalin työajan ylittämisestä selviää - tadaa, rahalla! Ja sen rahan voi vaihtaa vapaaksi toisena ajankohtana, jos osapuolet ovat samaa mieltä. Ja jos työnantaja ei määrää ylitöihin, niin kyse ei edes ole ylityöstä.
Kuten sanottu, kompleksinen ajatustyö ja luova suunnittelutyö ja muut sensellaiset, joihin nykyinen työaikalaki ei vain sovi sovellettavaksi kovin hyvin
Miksei sovi?
vaan vahingoittaa kumpaakin osapuolta
Vahingoittaa miten?
ainakin jos haluamme säilyttää globaalin kilpailukykymme.
Suomi on työaikalaista huolimatta jatkuvasti kilpailukykymittausten kärjessä - toisin kuin moni maa, joissa sääntelyä ei ole tai se on löysempää. Onko tämä oikeasti oma ajatuksesi vai EK:n tai ETLA:n propagandaa? Nimittäin jos se on, niin perustelusi ovat tähän asti olleet kuumaa ilmaa ja sanahelinää.
Toimintakyvyn säilyttämiseksi muuttuvassa maailmassa olisi hyvä tiedostaa, millaisia oloja tällainen uutta lajityyppiä edustava työnkuva vaatii.
No mitäs se edellyttäisi? Työtä vuorotta mahdollisimman pienellä rahalla jotta toisten taskuun jäisi mahdollisimman paljon? Niinhän suomalainen korkeakoulutettu jo tekee nyt. Euroopan surkeimmalla ostovoimalla hyvää tulosta amerikkalaisen eläkerahaston taskuun.
Jos Suomessa ei voida teettää mainitunlaista uudentyyppistä ajatustyötä, eikä täällä ole taloudellisesti kannattavaa teettää suorittavaa työtä, mitä jää jäljelle? Mikä on ratkaisuehdotuksesi?
Miksei voida? Perustele. Itse asiassa kaikki viimeaikaiset tutkimukset osoittavat, että luova työ nimenomaan vaatii riittävää lepoa ja vapaa-aikaa ja kiireen sijasta luppohetkiä työn touhusta, koska kaikki todelliset innovaatiot syntyvät sitä kautta, että aivoilla on aikaa raksuttaa tyhjää.
Ei asianajotoimisto kaatuisi siihen, että se maksaisi enemmän töitä tekevälle enemmän kuin vähemmän töitä tekevälle. Se vain ohjaisi jakamaan työkuormaa tasaisemmin, kun yhden henkilön kohtuuton rasittaminen olisi kalliimpaa kuin useammalle tasaisesti jakaminen.
Itse asiassa ylityö on äärimmäisen kannattavaa työnantajalle. Esimerkkinä käytän erään ystäväni laskelmaa. Jos yrityksen liikevaihto perustuu laskutukseen, niin silloin jokaiselta tunnilta saatu tulo on vakio. Oletetaan tuntilaskutukseksi 100 €. Jotta yhden tunnin kannattavuus saataisiin selville, tarvitaan laskelma siitä, että mitä menoja tulon saamiseksi tuleepi.
Kulut normaalityöaikaa tekevän osalta:
Toimitilan hankinta ja ylläpito 20 €/h
Tukitoimien, kuten sihteerien, atk:n yms kulut 10 €/h
Palkka sivukuluineen 30 €/h (30% on melko hyvä provikkaosuus asianajajohommissa, moni saa vähemmän.)
Sähkö, lämpö, vesi, muut kulut 5 €/h
Liikevoitoksi jää 25 € 100 € laskutuksesta. Ok, ihan hyvä tuotto.
Mutta oletetaan, että sama henkilö tekeekin jatkuvasti 10-tuntista työpäivää. Laskutusta tulee 200 € lisää, mutta muut menot eivät siitä kasva. Jos henkilölle ei makseta pitkästä päivästä mitään, liikevoitto on liki 100% 2 viimeisen tunnin osalta - kaikki työnantajan taskuun. Jos maksetaan normaali palkka, liikevoitto on 70%. Työaikalain mukainen 50% korotettu palkka jättäisi työnantajalle vielä 55% liikevoiton. 10 tuntia pidemmistä päivistä palkka olisi jo kaksinkertainen, mutta liikevoitto olisi silti 40%, eli noin 15% enemmän kuin pelkästään normaalityöaikaa tekevän laskutus 8 tunnin työpäivältä.
Ainoa teoreettinen tilanne, jossa työ ei työaikalain mukaan maksettuna kannattaisi lainkaan samalla laskutushinnalla olisi sunnuntaina tehdyt yli 10 h päivät, koska palkka sivukuluineen ylittäisi normaalilaskutustulon. Selitä nyt minulle, miksi tuntityötä laskuttava suunnittelija, asianajaja, konsultti tms. henkilö vaaratantaisi työnantajansa kilpailukyvyn tai edes liikevoiton, jos hänelle maksettaisiin työaikalain mukaiset korvaukset? Vastineeksi työntekijä olisi motivoituneempi tekemään tarpeen vaatiessa pitkiä päiviä, kun kokisi saavansa oikeudenmukaisen korvauksen lisärasituksesta.