Aiheesta kolmanteen. Jostain syystä minulle on kasaantunut erilaisten viranomaisten ja laitosten kanssa hoidettavia asioita päällekkäin:
- passin hakeminen,
- korkeakouluun ilmoittautuminen ja työskentelyluvan anominen,
- matkakortin opiskelijastatuksen uusiminen,
- automaattikortti meni pois voimasta, joten joudun anomaan jonkin muun kortin tilalle (päädyin opiskelija-Visaan),
- asumistuki ehdittiin irtisanoa kun en toimittanut vuositarkistushakemusta ajoissa
tuen uudelleen hakeminen,
- veroilmoituksen korjaaminen (reippaasti myöhässä),
- opinto-oikeuden takaisin anominen edellisestä koulusta että saan paperit ulos,
- ehkä vielä jotain muutakin, en vain nyt just muista mitä.
Ärsyttääääääää!!! Inhoan ehkä eniten maailmassa kaikenlaisen ärsyttävän nippelitiedon etsimistä ja täyttämistä huonosti suunniteltuihin lomakkeisiin, joiden sarakkeisiin parametrini eivät ikinä mahdu luontevasti ja selittelemättä. Esimerkiksi Visa-hakemus ei mennyt läpi ennen kuin valitsin alasvetovalikosta
Ei työsuhdetta, vaikka minulla on työsuhde. Ymmärrän, että tähän on varmaan jokin tekninen syy, mutta se on ärsyttävää. Samainen netissä täytettävä hakemus piti täyttää neljä kertaa uudestaan ennen kuin harjaannuin sen täyttämisessä niin nopeaksi, että sessio ei ehtinyt vanhentua ennen lähettämistä. Ja miksi vitussa niitä kiinnostaa esim. päivämäärä, jolloin muutin nykyiseen asuntooni (senkin kaivamiseen meni aika paljon aikaa ja vaivaa - en mitenkään voi muistaa tuommoisia ulkoa)?
Mikseivät kaikki mahdolliset erilaisia raha-, tuki-, koulutus- ym. laitoksia kiinnostavat tiedot voisi olla tallennettuna johonkin yhteen paikkaan, josta ne voisi vain ladata sinne missä niitä milloinkin "tarvitaan"? Tuntuu ihan aataminaikuiselta raapustaa kaikenmoisia numeroita ja selvityksiä sekalaisiin lippulappusiin, joita sitten pitää toimittaa vastaanottajalle vähintään vuoden välein; samoja tietoja aina uudelleen ja uudelleen. Olisin ihan valmis luovuttamaan kaikki mahdolliset tiedot itsestäni johonkin yleiseen rekisteriin, jonka avulla puutteessa olevat tahot voisivat sitten mässäillä niillä mielin määrin ja ihan niin usein kuin haluavat - ilman, että minua tarvitsisi joka ikinen kerta vaivata.