Mikä on sinun kompastuskivesi?
Lähetetty: 31.08.2007 15:41
Tänä aamuna joogatunnin jälkeen ohjaaja otti minut erikoisohjaukseen ja halusi kiinnittää huomioni siihen, että yliliikkuvan rintarangan omaavana teen aurinkotervehdyksen pyramidi-asennon kyynerniveliä rasittavasti. Ohjauksen jälkeen keskustelimme kuntoiluhulluudesta, johon me molemmat olemme suorituskeskeisinä ihmisinä kompastuneet.
Joogassa nimenomaan hienoa on se, että vaikka asennot vaikuttavat alussa haastavilta, muuttuvat harjoitukset ajan kuluessa fyysisistä enemmän sisäistyneiksi ja henkisiksi harjoituksiksi, jossa liikesarjojen koordinointi hengitykseen ja oman vartalon tasapainon sekä "keskiviivan" löytäminen ovat pääosassa. Ohjaajani sanoi hienosti: "Yleensä joogamatolla kohtaa fyysisesti ja henkisesti ne kompastuskivet, joihin törmää muualla omassa elämässä."
Tuosta syntyi oivallus. Tänä kesänä olen syventänyt kehotietoisuuttani myös pilateksella, jossa haetaan vartalon rentoa "oikeaa" perusasentoa. Tunneilla ohjaaja kiinnitti huomioni eteenpäin työntyvään rintakehääni ja opetti minut rentouttamaan hartiat mm. vatsalankussa ns. lapatuella, jossa lapoja vedetään aavistus alas kohti vartalon keskipistettä. Se helpottaa mm. taaksepäin suuntautuvan voimakkaan sisäänhengityksen suorittamista.
Huomasin, että sovellan tiettyjä ajatuskaavoja, joihin olen urautunut arkielämässäni myös joogassa ja pilateksessa. Menen niihin asentoihin, joihin olen tottunut venymään ja asettumaan, vaikka ne notkeudesta huolimatta voivat olla vahingollisia keholleni. Kun jooga- ja pilatesohjaajani tökkäsivät minua rintakehään ja osoittivat sen olevan eräs vartaloni lukko ja tuke, huomasin, että sille oli vastineensa myös ajatusmaailmassa. Kuljen yleensä "rinta rottingilla", rintakehäni kulkee lantion edellä, vaikka niiden tulisi olla linjassa. Oikea ylpeän asenteen ruumiillinen manifesti.
Nykyään sovella oppimiani uusia tapoja korjata vartaloni ryhtiä. Samalla opettelen pääsemään irti niistä urautuneista asenteistani, jotka itse asiassa saavat minut usein törmäyskurssille elämässä: ylpeyttä sekä suorittamisen ja pätemisen halua. Olen tajunnut sen, että oppiakseen on oltava vastaanottavainen ja nöyrä. Ja on päästettävä irti pyrkimisestä. Mitä enemmän olen halunnut ja väkisin punkenut, sitä huonompi on ollut lopputulos. On annettava mahdollisuus myös elämän luonnolliselle kehitykselle, asiat tapahtuvat ja kypsyvät ajallaan kuten kasvit: oikeissa olosuhteissa (vesi, lämpötila, ravinteet) ne kukkivat.
Nämä olivat tämän kesän oivalluksiani.
Mitkä ovat Sinun kompastuskivesi?
Joogassa nimenomaan hienoa on se, että vaikka asennot vaikuttavat alussa haastavilta, muuttuvat harjoitukset ajan kuluessa fyysisistä enemmän sisäistyneiksi ja henkisiksi harjoituksiksi, jossa liikesarjojen koordinointi hengitykseen ja oman vartalon tasapainon sekä "keskiviivan" löytäminen ovat pääosassa. Ohjaajani sanoi hienosti: "Yleensä joogamatolla kohtaa fyysisesti ja henkisesti ne kompastuskivet, joihin törmää muualla omassa elämässä."
Tuosta syntyi oivallus. Tänä kesänä olen syventänyt kehotietoisuuttani myös pilateksella, jossa haetaan vartalon rentoa "oikeaa" perusasentoa. Tunneilla ohjaaja kiinnitti huomioni eteenpäin työntyvään rintakehääni ja opetti minut rentouttamaan hartiat mm. vatsalankussa ns. lapatuella, jossa lapoja vedetään aavistus alas kohti vartalon keskipistettä. Se helpottaa mm. taaksepäin suuntautuvan voimakkaan sisäänhengityksen suorittamista.
Huomasin, että sovellan tiettyjä ajatuskaavoja, joihin olen urautunut arkielämässäni myös joogassa ja pilateksessa. Menen niihin asentoihin, joihin olen tottunut venymään ja asettumaan, vaikka ne notkeudesta huolimatta voivat olla vahingollisia keholleni. Kun jooga- ja pilatesohjaajani tökkäsivät minua rintakehään ja osoittivat sen olevan eräs vartaloni lukko ja tuke, huomasin, että sille oli vastineensa myös ajatusmaailmassa. Kuljen yleensä "rinta rottingilla", rintakehäni kulkee lantion edellä, vaikka niiden tulisi olla linjassa. Oikea ylpeän asenteen ruumiillinen manifesti.
Nykyään sovella oppimiani uusia tapoja korjata vartaloni ryhtiä. Samalla opettelen pääsemään irti niistä urautuneista asenteistani, jotka itse asiassa saavat minut usein törmäyskurssille elämässä: ylpeyttä sekä suorittamisen ja pätemisen halua. Olen tajunnut sen, että oppiakseen on oltava vastaanottavainen ja nöyrä. Ja on päästettävä irti pyrkimisestä. Mitä enemmän olen halunnut ja väkisin punkenut, sitä huonompi on ollut lopputulos. On annettava mahdollisuus myös elämän luonnolliselle kehitykselle, asiat tapahtuvat ja kypsyvät ajallaan kuten kasvit: oikeissa olosuhteissa (vesi, lämpötila, ravinteet) ne kukkivat.
Nämä olivat tämän kesän oivalluksiani.
Mitkä ovat Sinun kompastuskivesi?
