Sheetlord kirjoitti:
- jos satut saamaan sukeltaessasi sukeltajantaudin (vaatii AINA ylipainehappihoitoa painekammiossa), joudut ensin menemään lähimpään terveyskeskukseen, jossa hyperbariasta mitään tietämätön yleislääkäri - tai pahimmassa tapauksessa joku vitun kandi - plärää kirjasta jotain oireisiin sopivaa sairautta - vaikka potilas tässä vaiheessa tietää tasan tarkkaan mikä häntä vaivaa ja miten tautia hoidetaan. Tauti vaatii kuitenkin nopeaa reagointia ja hoidon mahdollisimman nopeaa aloittamista, muuten haitat voivat olla pysyviä.
Nyt saatoit ampua kyllä ohi. Yleislääkäri löytää nämä tiedot 30 sekunnissa:
Sukelluslääketiede ja
ylipainehappihoito
YKT
24.1.2005
Erik Eklund
Sisällys
Tavoitteet
Sukellusvaarojen aiheuttajat
Sukelluslääkärintarkastus
Barotraumat (painemuutoksen aiheuttamat vauriot)
Sukeltajantauti
Ylipainehappihoito
Ylipainehoitopaikat Suomessa
Kirjallisuutta
Tavoitteet
— Sukeltamiseen liittyvät terveysvaarat on tunnistettava
sukelluskelpoisuutta arvioitaessa .
— Lääkärin on hallittava sukeltamiseen liittyvien sairauksien hoidossa
tarvittava tietämys ja valmiudet.
— Sukeltajantautia sairastava on ohjattava viipymättä ylipainehoitoon .
Sukellusvaarojen aiheuttajat
— Somaattiset tai psyykkiset sairauskohtaukset
— Virhearvioinnit
• Tiedon puute
• Paniikkireaktio
• Varomattomuus, välinpitämättömyys
— Laitteen pettäminen
— Sukeltamisen riskit ja niiden ennakointi, ks. taulukko .
Sukelluslääkärintarkastus
— Sukeltaja tuo yleensä mukanaan Urheilusukeltajaliiton tai muun
kansainväisesti hyväksytyn sukeltajien terveystarkastuskaavakkeen,
jossa sukeltamisen esteet on huomioitu.
— Ammatti- ja harrastajasukeltajilla on toisistaan poikkeavat
terveystarkastusvaatimukset.
— Ohjataan harkinnanvaraiset tapaukset herkästi erityispätevyyden
omaavalle sukelluslääkärille .
— Sukelluslääkärintarkastuksia tehdään
• ennen sukelluksen aloittamista
• joka 5. vuosi 40. ikävuoteen saakka
• joka 3. vuosi 50. ikävuoteen saakka
• yli 50-vuotiaille joka vuosi.
Barotraumat (painemuutoksen aiheuttamat vauriot)
— Vesi ja kudokset eivät juuri puristu kokoon, eikä sukeltaja tunne ulkoista
painetta. Ilma ja muut kaasuseokset sen sijaan puristuvat kokoon. 10
litran tilavuus pinnalla on 10 metrin syvyydessä 5 litraa ja 90 metrissä
vain 1 litra. Näin ollen alasmennessä, paineentasauksen epäonnistuessa
voi syntyä esim. seuraavia traumoja
• tärykalvo voi revetä
• sinuksiin voi tapahtua transsudaatiota tai verenvuotoa.
— Syvyydestä noustessa ilma laajenee vastaavasti, jolloin ilmatäytteiset
ontelot voivat oireilla tai mekaanisesti vaurioitua.
• Keuhkot: Arpien tai emfyseemabullien repeämät voivat aiheuttaa
ilmarinnan, joka pintaa kohti noustessa johtaa pahenevaan
jänniteilmarintaan, mikä voi vaatia välittömän pleurapunktion
senhetkisessä vallitsevassa paineessa.
• Suolistokaasut: tyrät, suolistoleikkaukset
Sukeltajantauti
— Sukellettaessa kudosnesteisiin liukenee ympäröivän paineen noustessa
hengitysilman interttikaasuja, joista tärkein on typpi. Jos syvyydestä
noustaan liian nopeasti, typpi ei ehdi poistua, vaan sen osapaine täyttää
yhä suuremman osan kudoksissa käytettävissä olevasta
kokonaispaineesta, mikä huonontaa kudosten hapen diffusiivista
kuljetusta.
— Kun ympärillä vallitseva paine laskee alemmas kuin liuenneiden
kaasujen seoksen (typpi, happi, hiilidioksidi ja vesihöyry) yhteenlaskettu
paine veressä ja solunulkoisissa ja - sisäisissä nesteissä, ylimääräinen
kaasu vapautuu kuplina. Nämä vaarantavat hemodynamiikan esim.
kaasu- ja rasvaembolusten tukkiessa verisuonia, hyytymisjärjestelmän
aktivoituessa ja perifeeristen kudosten hapensaannin huonontuessa.
Typen eliminoituminen on hidas prosessi, samalla kun saatavan ja
käytetyn hapen epäsuhta johtaa lyhyessä ajassa perifeeriseen
hypoksiaan, .
— Paniikkireaktion seurauksena sukeltaja voi nousta liian nopeasti ja
altistaa itsensä sekä barotraumoille että sukeltajantaudille.
Oireet
— Kutina, pistely, läikät iholla
— Epätavallisen voimakas väsymys
— Nivelkivut, erityisesti isoissa nivelissä
— Hengitysvaikeudet
— Keskushermosto-oireet (halvaantumiset, tunnottomuus, tasapainohäiriöt)
— Oireet voivat ilmaantua useita tunteja sukelluksen jälkeen.
— Hoitamattoman sukeltajantaudin seurauksia voivat olla
keskushermostovauriot sekä aseptiset luunekroosit, erityisesti
nivelpinnoilla.
Ehkäisy
— Noudatetaan sukeltajien nousutaulukoita, eli annetaan liuenneelle typelle
riittävästi aikaa poistua elimistöstä pysähtymällä määrätyissä
syvyyksissä ennalta laskettujen taulukoiden mukaisesti.
Hoito
— Tautia hoidetaan ylipainehoidolla, jolla kuplia piennennetään
(emboliavaikutus pienenee) ja kudosnesteiden hapenkuljetukseen
tarvittava osapaineen relatiivinen osuus laajenee.
— Ylipainehappihoidolla hoidetaan kudoshypoksiaa ja laajennetaan
"typpi-ikkunaa", jolla typen poistumista kudoksista nopeutetaan.
— Runsas nesteytys parantaa verenkiertoa ja laimentaa kudosnesteiden
typpipitoisuutta.
— Oireet häviävät yleensä jo parinkymmenen minuutin kuluessa hoidon
aloittamisesta. ,
Ylipainehappihoito
— Pääasiallinen käyttöalue on sukeltajantaudin hoito.
— Tutkittua tietoa ylipainehappihoidon vaikuttavuudesta on
sukeltajantaudissa ja kaasukuolion hoidossa .
— Hoitoa on käytetty myös akuutin akustisen trauman hoidossa, vaikeissa
häkämyrkytyksissä, osteoradionekroosissa ja osteomyeliitissä sekä
vaikeiden aivoruhjeiden aikaansaaman aivojen ja medullan äkillisen
turvotuksen vähentämisessä .
Ylipainehoitopaikat Suomessa
— Upinniemi, Suomenlahden laivasto, p. (09) 1816 7111
— Helsinki, Keskussotilassairaala, p. (09) 1812 5611, Medioxygen, p. (09)
454 0544
— Turku, Turun yliopistollinen keskussairaala, p. (02) 261 1010
— Oulu, Pelastuslaitos, p. (08) 558 48621
— Kuopio, Pelastusopisto, p. (017) 307 111
— Sukellusonnettomuuspotilaat tulisi ohjata eri hoitopaikkoihin seuraavasti:
• Suomenlahden laivasto/keskussotilassairaala hoitaa
puolustusvoimien omien tapausten lisäksi kaikki siviilipotilaat
virka-aikana. Turun yliopistollinen keskussairaala hoitaa kaikki
siviilipotilaat virka-ajan ulkopuolella.
• Medioxygen päivystää 24 h/vrk.
• Oulussa ja Kuopiossa ei ole säännöllistä lääkärinpäivystystä, mutta
hoitoa voi periaatteessa toteuttaa, jos lääkäri saadaan paikalle.
— Jos potilaalla on vitaalitoimintojen häiriöitä, hänet on kuljetettava
mahdollisimman nopeasti (esim. ambulanssilla, matalalla
helikopterilennolla) hoitopaikkaan.
Kirjallisuutta
1=Medical assessment of fitness to dive. David H. Elliott (ed.). O.B.E.
Biomedical Seminars, 1995
2=Sipinen S, Kuokkanen J, Klossner J. Ylipaine- ja laivastolääketiede.
Kirjassa: Koskenvuo K (toim.). Sotilasterveydenhuolto. 3. painos, s. 683 -
98
3=Hyperbaric oxygen therapy: a committee report. Enrico Camporesi,
chairman. Undersea and Hyperbaric Medical Society. 10531 Metropolitan
Avenue. Kensington, Maryland 20895 - 2627, USA. Revised 1996
4=Bennett PB, Elliott DH (eds.). The physiology and medicine of
diving. 4th edition. WB Saunders:1993,376 - 542
5=Sipinen S, Kuokkanen J. Sukellusonnettomuuksien hoitotulokset.
Suom Lääkäril 1994;49(11):1151 - 6
6=Saunders P. Hyperbaric oxygen therapy in the management of
carbon monoxide poisoning, osteoradionecrosis, burns, skin grafts and
crush injuries. Birmingham: Department of Public Health and
Epidemiology, University of Birmingham (Collaborative effort with Wessex
Institute). West Midlands Development and Evaluation Service,
Department of Public Health and Epidemiology (DPHE). 0704421747.
DPHE Report No. 23. 2000. 52
7=The Health Technology Assessment Database, Database no.:
HTA-20000924. In: The Cochrane Library, Issue 1, 2001. Oxford: Update
Software
[ykt00455]