Sivu 1/1

Varastamisen vaikeus

Lähetetty: 24.09.2007 17:22
Kirjoittaja Niba
Oletko varastanut eli ottanut haltuusi luvatta yhteistä tai toisen omaisuutta?
Oliko helppoa toteuttaa tekosi?
Tunsitko jälkikäteen tunnontuskia?
Vai kuittasitko asian vain ajatuksella kyllä muutkin näin tekevät?
Onko varastaminen pienimmässäkin mitassa pelkästään väärin?
Vallitseeko Suomessa varastamisen mentaliteetti, eli aina pitää saada enemmän vaikka sitten rikoksella?

Re: Varastamisen vaikeus

Lähetetty: 24.09.2007 17:29
Kirjoittaja Niba
Suvinen kirjoitti:Hyvä kysely, mutta vaihtoehdoista puuttuu "kaikki edelliset" :D

Vanhemmiltani ja kaupasta teininä, työpaikalta nuoruudessani myös.
Hyvä kun tunnustit! Olet aivan aito ihminen! pusut sulle!

Joo vaihtoehdoista puuttuu myös vastaantulijalta eli keneltä tahansa.
Kaupasta varastamienn on hyvin yleistä siinä 6.-7. luokan tienoilla varsikin nuorilla neideillä, muistan itsekin kuinka tytöt kehuivat käyneensä koululaisen taskualeessa, jne.

Itselläni oli yksi pääsiäismuna liikaa, joten kaupasta karkki ei livahtanut taskuuni sen kkoommin ala-asteella ollessani..
Joillakin ei tuo lakkaa koskaan..ei siis muodostu korkeamman moraalin käsitettä korvien väliin..

Työpaikaltani en ole koskaan vienyt yhtään mitään..

Re: Varastamisen vaikeus

Lähetetty: 24.09.2007 23:44
Kirjoittaja Stadinarska
Kyllä Mussukassa on tyyliä ja aitoutta luonnonhelmisyyttä. Olet oikeassa Nibanen. Enkä ole mustis vaikka "pusuttelet" Mussukkaa, sillä me Arskalaiset olemme yhtä suurta onnellista hellää perhettä hyväilyjen kanssa!

Mutta kyl mä ilmoitan etten kyllä mielestäni oo varastanut mitään, paitsi työpaikalta olen vienyt kyniä tai muuta pikkutilbehööriä enemmän tai vahingossa kotio.

Lapsena määä olin aikas kiltti, ihan niinkuin nytkin. Hajuton tylsä ja kiltti. Taisi varkausajatukset olla miljoonan kilometrin päässä, huh! Nyt en ole sillai kiltti ettei "paha" tulis mieleen ajatuksena, mutta ei tulis mieleenkään tehdä mitään varkautta. Siihen ei ole syytä ja vaikka olisikin niin olisi moraalisesti ylityhmää.

Mussukan varkaudet on lapsuuden tai teininuoruuden tyhmyyksiä. Se on kleptomanialle sukua olevaa jännityksenhakua vain. Eniten anteeksiannettavaa, jos ja kun siis on loppunut!

SA
pappi köyhähkön vuoren

Re: Varastamisen vaikeus

Lähetetty: 25.09.2007 17:51
Kirjoittaja SikaMika
Pidän kovasti tikkareista. Olenkin varastanut niitä vanhempieni ja kumppanieni suusta kuten myös työpaikalta ja kaupasta.

Re: Varastamisen vaikeus

Lähetetty: 25.09.2007 19:03
Kirjoittaja Bliss
Ei ole ollut tarvetta varastaa.

edit: Kävinhän mä isin baarikaapilla teininä :oops:

Re: Varastamisen vaikeus

Lähetetty: 25.09.2007 20:06
Kirjoittaja urasiili
Mä uskon, että noi jotka raksii olevansa pulmusia, eivät laske varastamiseksi juuri sitä, että töistä vie kotiinsa kynän. Tai jos julkisessa liikennevälineessä joku on jättänyt jonkun tavaran penkille, jonka arvo ylittää 20e, kuinka kivaa se onkaan ottaa mukaan ja syyttää jonkun muun huolimattomuutta.

Ja joo, totta helvetissä olen varastanut, joskus jopa ihan huomaamattani.

Re: Varastamisen vaikeus

Lähetetty: 25.09.2007 20:24
Kirjoittaja Zeb
Olen varastanut isältäni viinaa teininä. Kaupasta tai töistä en ole varastanut koskaan. En ole myöskään ottanut haltuuni mitään löytynyttä, mikäli sen oikea omistaja on ollut löydettävissä. Pihalta löytämääni 50 markan seteliä en kuitenkaan vienyt löytötavaratoimistoon.

Re: Varastamisen vaikeus

Lähetetty: 25.09.2007 23:37
Kirjoittaja JoeB
Olen vanhemmiltani - Aikoinaan teininä kyllä.
Kumppaniltani - En tietääkseni, ellei karkkien pihistämistä lasketa.
Kaupasta - Aikoinaan kyllä.
Työpaikalta - Jos kynät lasketaan, niin kyllä.
pieneltä lapselta - Eipä niillä ole juuri mitään mitä tarvitsisin.

Kaikenkaikkiaan aika paljon on mukaan tarttunut tavaraa joka ei suoranaisesti minulle kuuluisi, mutta yleisesti ottaen suurin osa (ja kaikki "tuoreista") teoista on vähäisiä. Varastamistahan on sekin jos kaupassa syö viinirypäleen hyllystä (kuten Marge Simpson teki eräässä episodissa)

Re: Varastamisen vaikeus

Lähetetty: 26.09.2007 0:30
Kirjoittaja Stadinarska
urasiili kirjoitti:Mä uskon, että noi jotka raksii olevansa pulmusia, eivät laske varastamiseksi juuri sitä, että töistä vie kotiinsa kynän. Tai jos julkisessa liikennevälineessä joku on jättänyt jonkun tavaran penkille, jonka arvo ylittää 20e, kuinka kivaa se onkaan ottaa mukaan ja syyttää jonkun muun huolimattomuutta.

Ja joo, totta helvetissä olen varastanut, joskus jopa ihan huomaamattani.
Siis kyllä kynä ja paprua ja muuta pikku tilbehööriä tulee kotio otettua duunista, mutta sitähän tarvitaan tai mä tarvitsen myös kotona työntekoon, ja jotain leikkimielessä tai oon mäkin löytänyt rahaa maasta, mutten paljoa, kyllähän sen voi ottaa jos se on pikkusumma. kai?

Mutta tuo liikennevälineen yli 20 euron ottaminenhan on aika iso juttu. Sehän on selkeä rikos. Palautuisi HKL:n kautta omistajalle. Tarkoittikohan Urasiili sent''n alle 20 euroo_kysymysmerkki.

SA
luomakuntien luotu

Re: Varastamisen vaikeus

Lähetetty: 26.09.2007 0:44
Kirjoittaja Niba
JoeB kirjoitti: pieneltä lapselta - Eipä niillä ole juuri mitään mitä tarvitsisin.
Et edes viemällä lapselta viattomuuden?

Re: Varastamisen vaikeus

Lähetetty: 26.09.2007 9:48
Kirjoittaja Googlebot
"Psykologissa" testeissä joskus käytetyllä kyllä/ei-kysymyksellä "Oletko koskaan varastanut?" halutaan antaa viitteitä onko henkilö valmis valehtelemaan antaakseen itsestään todellisuutta paremman kuvan, koska 99,99999999999% ihmisistä on varastanut jossain elämänsä vaiheessa, oli kyseessä sitten äidin piparipurkki lapsuudessa tai pieniä toimistotarvikkeita työpaikalta.

Re: Varastamisen vaikeus

Lähetetty: 26.09.2007 9:55
Kirjoittaja Stadinarska
Googlebot kirjoitti:"Psykologissa" testeissä joskus käytetyllä kyllä/ei-kysymyksellä "Oletko koskaan varastanut?" halutaan antaa viitteitä onko henkilö valmis valehtelemaan antaakseen itsestään todellisuutta paremman kuvan, koska 99,99999999999% ihmisistä on varastanut jossain elämänsä vaiheessa, oli kyseessä sitten äidin piparipurkki lapsuudessa tai pieniä toimistotarvikkeita työpaikalta.
Joo, mä olen ollut myös sellaisissa...papi-testejä.

Ilman muuta pitää vastata että Kyllä.

Mutta VIELÄ varmemmin että "oletko koskaan valehdellut?". kaikkihan joutuu sanomaan valkoisia valheita. Mut niitä tympeämpiä oikeita valheita toivottavasti ei ainakaan juur ollenkaan... kait ne on valkoisia olleet? Huh
Joksus koskus.

Nimenomaa töistä nyt aina tulee otettua jotain vahingossakin. En kyllä tosin muista että olisin vanhemmiltani varastanut mitään. Ei ollut mitään tarvetta kun olivat mukavia vanhempia ja minun heikkouteni kieltämättä oli se, että olin ehkä liian kiltti lapsi. Jos jotain joskus halusin niin sain sen kyllä. Eikä kyse ollut mistään suurista rahallisista jutuista, tämä lisäyksenä.
Vaatteitahan poika ei ikinä halua, mut autoradan tottakai ja kirjoja ja junarataa ja pikkuautoja ja karamellia. Mitähän mun olis pitänyt varastaa? Pipareita otin, mutta mulle kai ne oli tarkoitettu osittain?

MUT NYT maksetulle vuorolle harrastamaan ja maksetulla bensalla maksetulla autolla maksetuilla teillä (verot) liikkeelle maksetusta asunnosta ja maksetuilla vaatteilla ja maksetuillakin tennistaidoilla etteeskäsin.

SA
ilmoitti maksetulla laajakaistalla ja koneella

Re: Varastamisen vaikeus

Lähetetty: 26.09.2007 16:57
Kirjoittaja JoeB
Niba kirjoitti:
JoeB kirjoitti: pieneltä lapselta - Eipä niillä ole juuri mitään mitä tarvitsisin.
Et edes viemällä lapselta viattomuuden?
No jaa, eipä sellainenkaan juurikaan innosta, pitäköön hyvänään ainakin niin kauan kun ovat lapsia, kyllä jossain vaiheessa viattomuus kuitenkin häviää ihan omatoimisesti ja jos ei niin parempi niin.