Kitinä

Camilla kirjoitti:Mutta otetaan vaikka esimerkkinä juhannus. Kyllä siinä on selittelemistä jos haluaakin lähteä kavereiden kanssa mielummin mökille kuin äijäporukassa teinifestareille. Vähintäänkin kaverit ihmettelee että mihin se mies jäi..

I can feel you. Juhlapyhät on ehkä pahimpia ja niistä Jussi ehkä tulenarin juhla. Mut joo, rinnastan tässä suhteen ja sinkkuuden lapsettomuuteen ja vanhemmuuteen. Joutuuhan sitä jostain luopumaan, mutta tilalle saa jotain muuta, ja usein asiat vain muuttavat muotoaan.

Monesti tuntuu, että taustalla tässä luopumisen "tuskassa" on asenne (lähinnä sen puute) tai ihmissuhteen (huono) laatu, joka sitten värittää mielipidettä.

Pyry-Matias kirjoitti:
Jännää. Tai vaarallista. Näyttäydyt minulle usein sen (siis se imelä mulla on paras rakkaus- ja seksielämä) palstanikin kaltaisena itsestäänselvyys- ja latteusautomaattina. Sellaisena hieman yksinkertaisena mutta itserakkaana.

Vaikka olettekin fyysiseltä iältänne minua(kin) selvästi vanhempia, en ole juuri koskaan kokenut teksteistänne minkäänlaisia ahaa-elämyksiä, juurikaan edes samaistumistuntemuksia. Koen sen sijaan säännöllisesti myötähäpeää ja ärsytystä.

Kuka tämä toinen on? Anna pampun heilua! Vaikka muuten tuntomerkit saattaisivatkin sopia minuun, niin seksielämäni laadulla en muista kehuskelleeni

NuoriDaavid kirjoitti:Kuka tämä toinen on? Anna pampun heilua! Vaikka muuten tuntomerkit saattaisivatkin sopia minuun, niin seksielämäni laadulla en muista kehuskelleeni

Pah, sähän oot pähee tapaus Selasin melkein koko käyttäjälistan, se oli martza, siis se imelä kliseesampo

Pyry-Matias kirjoitti:

BrianW kirjoitti:Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että enköhän ole elänyt ainakin neljän tavallisen tallaajan elämän tähän mennessä ja lisää tulee.

Jännää. Tai vaarallista. Näyttäydyt minulle usein sen (siis se imelä mulla on paras rakkaus- ja seksielämä) palstanikin kaltaisena itsestäänselvyys- ja latteusautomaattina. Sellaisena hieman yksinkertaisena mutta itserakkaana.

Vaikka olettekin fyysiseltä iältänne minua(kin) selvästi vanhempia, en ole juuri koskaan kokenut teksteistänne minkäänlaisia ahaa-elämyksiä, juurikaan edes samaistumistuntemuksia. Koen sen sijaan säännöllisesti myötähäpeää ja ärsytystä.

Hehheh, PMS. Sua vaan ärsyttää BrianW:ssä ja Fägärissä se sama "itserakkaus", jota sinusta itsestä löytyy. Sä olet sellainen ihmistyyppi, että ei sua voi neuvoa, koska olet aina sitä mieltä, että olet niin ainutlaatuinen tapaus, että kenenkään muun millään kokemuksilla ei voi koskaan olla mitään tekemistä sun kanssa. Sun on saatava tehdä itse omat virheesi ja sitten ehkä jollain 10. kerralla saatat jotain oppia, vaikka virheitäsihän et tietenkään myönnä. Eli lakkaa lukemasta näiden vanhojen partojen juttuja välittömästi ja lähde mokailemaan!

Savannah kirjoitti:

Googlebot kirjoitti: Mulla on just toisinpäin. Varsinaisessa tiiviissä parisuhteessa laiskistun, en pidä enää itsestäni niin hyvää huolta, alan syödä kotipizzaa ja juoda kaljaa, lopetan kuntoilun ja yhtään edustuskelpoisten asioiden harrastamisen, hampaatkin pesen enintään aamuisin (jos jaksan) jne.

En ymmärrä tätä logiikkaa. Sitten kun on saatu mies tai nainen rinnalle niin voi antaa itsensä rapistua?

Ei tuo ole ainakaan päällimmäinen syy. Enemmän tuohon ovat tähän mennessä vaikuttaneet kumppaniehdokkaan vaatima yhteinen aika joka syö resursseja minun tervehenkisiltä harrastuksiltani, sekä heidän omat epäterveet elämäntapansa.

Kun vietetään jälleen kerran yhteistä DVD-leffailtaa, ei toinen yleensä tunnu lämpeävän ajatukselle että syödään sitä katsoessa hedelmiä ja rahkaa, vaan asiaan kuuluvat sipsit, pizzat, Pepsi Max, olut jne.

Pari kumppaniehdokasta on maininnut yhdeksi huonoksi puolekseni sen että minulla on liian terveet elämäntavat. Ehkä tämä häiritsee heitä sekä sen kautta että se rajoittaa hieman heidänkin syömisiään kun mietitään yhdessä mitä ostetaan jääkaapin täytteeksi, ja toisaalta heille lankeava henkinen krapula koska haluavat syödä minua epäterveellisemmin. Alan vähitellen antaa periksi ja syön samaa kuin mitä hekin, tulee halvemmaksikin kuin valmistaa kahta erilaista ruokaa tms.

Tupakoimaan en sentään ole vielä kenenkään takia ruvennut, ihme kyllä.

Samaten jos viikko-ohjelmaan alkaa kuulua myös se että pitäisi treffailla toista arki-iltaisinkin, alkaa vaikeuskerroin kasvaa liiaksi että viitsisi edelleen käydä ennen treffejä työpaikkani punttisalilla, taistelulajitreeneissä (jotka nykyisin kestävät minulla iltakymmeneen asti) jne.

Eli syy on NAISTEN, ei minun! Haistakaa paska! Tapan!

Googlebot kirjoitti:[
Eli syy on NAISTEN, ei minun! Haistakaa paska!

Kulta, sä oot niin seksikäs, kun suutut.

Suvinen kirjoitti:Tämä kuulostaa niin mun eksältäni, että oikein pelottaa.
Viimeksi eksää nähdessäni se oli laihtunut viisitoista kiloa, alkanut harrastamaan juoksua ja hankkinut vihdoinkin lääkityksen paniikkihäiriönsä oireisiin.

Syytä itseäsi, kts. edellinen vastaukseni savannahille. Toisaalta minulla ei sentään tuollaisia painovaihteluita tapahdu. Enimmillään olen tainnut painaa 83 kg, nykyisin melko timmissä kunnossa ollessani olettaisin 79 kg.

Googlebot kirjoitti: Eli syy on NAISTEN, ei minun! Haistakaa paska! Tapan!

Missä sinun tahdonlujuutesi on mies!? Itse en ainakaan suostu tunkemaan itseeni mitään sontaa vaikka vieressä oleva ihminen niin tekisikin. Syytä itseäsi siis vain ja huonoa naismakuasi. Hähä. Tosin sen verran olen oppinut, että en enää halua miestä jota ei kiinnosta harrastaa liikuntaa tai joka ei elä edes kohtuullisen terveellisesti. Parinvalintakysymys.

Savannah kirjoitti:

Googlebot kirjoitti: Eli syy on NAISTEN, ei minun! Haistakaa paska! Tapan!

Missä sinun tahdonlujuutesi on mies!?

Myönnän olevani aivan liian empaattinen persoona kun en kestä katsoa toisen kärsivää ilmettä mättäessäni Ehrmannia, keitettyä kananmunaa ja porkkanaa naamaani iltapalaksi. Ateriavalintani saa muut yleensä yökkäilemään koska pyrin pitämään asiat yksinkertaisina.

Eräälle naiselle viimeinen tikki tuntui olevan se kun en halunnut syödä muuta leipää kuin hiivatonta 100% ruisleipää.

EDIT: Minun pitäisi ehkä seurustella vain ruoka-allergikkojen kanssa, koska kokemukseni mukaan he noudattavat pakostakin terveempää ruokavaliota.

Pyry-Matias kirjoitti: Mut joo, rinnastan tässä suhteen ja sinkkuuden lapsettomuuteen ja vanhemmuuteen. Joutuuhan sitä jostain luopumaan, mutta tilalle saa jotain muuta, ja usein asiat vain muuttavat muotoaan.

Monesti tuntuu, että taustalla tässä luopumisen "tuskassa" on asenne (lähinnä sen puute) tai ihmissuhteen (huono) laatu, joka sitten värittää mielipidettä.

Komppaan tätä.

Ei kai toisaalta suhde- tai perhe-elämää voi kaikille suositellakaan. Jos nyt on sellainen, että haluaa olla täysin vapaa, itsenäinen ja riippumaton, niin kannattaa sitten joko pysyä sinkkuna ja tehdä kaikki asiat just niin kuin itse tykkää tai sitten ehkä hankkia rinnalleen joku samanlainen. Yhteistä katonalusta tai perhettä en kuitenkaan suosittelisi.

Itse olen valmis joustamaan, ja kun jousto on molemminpuolista, en koe joutuvani luopumaan mistään, päin vastoin arvostan sitä kumppanuutta mitä saan joustamiseni vastineeksi.

Googlebot kirjoitti: Eräälle naiselle viimeinen tikki tuntui olevan se kun en suostunut enää syömään muuta leipää kuin hiivatonta 100% ruisleipää.

On muuten mielenkiintoista miten muista kanssaolijoista tuntuu kiusalliselta syödä epäterveellisesti jos toinen syö vieressä terveellisesti. Aivan kuin siitä tulisi huono omatunto. Vähän sama asia kuin absolutisteilla.

Googlebot kirjoitti:....Ehrmannia, keitettyä kananmunaa ja porkkanaa naamaani iltapalaksi. Ateriavalintani saa muut yleensä yökkäilemään koska pyrin pitämään asiat yksinkertaisina.

Eräälle naiselle viimeinen tikki tuntui olevan se kun en halunnut syödä muuta leipää kuin hiivatonta 100% ruisleipää.

Kieltämättä ateriavalintasi vaikuttavat aika kummallisilta ja pakkomielteisiltä. Ei sitä tietysti tarvitse kumppanin kanssa jatkuvasti samaa ruokaa syödä, mutta minusta olisi ankeaa ellei ikinä voisi hakea yhteistä leffapizzaa, ja romanttiseen ravintolailtaan toisit omat rahkat.

(En nyt sano, että olet seuraavanlainen, mutta silti:) Tulee mieleen yksi tyyppi, jonka kanssa ystäväni yritti jotain suhteenpoikasta viritellä. Ystäväni kypsyi miehen pakkomielteiseen kuntosaliharrastukseen ja siihen, että kaupasta ostettiin aina samat kananmunat ja keittokinkut ja muutama muu vakioeines, eikä ikinä mitään muuta.

Zeb kirjoitti: Tulee mieleen yksi tyyppi, jonka kanssa ystäväni yritti jotain suhteenpoikasta viritellä. Ystäväni kypsyi miehen pakkomielteiseen kuntosaliharrastukseen ja siihen, että kaupasta ostettiin aina samat kananmunat ja keittokinkut ja muutama muu vakioeines, eikä ikinä mitään muuta.

Miksi ruokavaliolla olisi suuri painoarvo parisuhteessa?

prosessi kirjoitti:Vakuuttaako sinut se, että kirjojen lisäksi minä olen lukenut kaikki Tarzanit myös sarjakuvina? Minusta itsestäni siinä nimittäin on jotain hienoa.

Mielenkiinnosta: mitä tarkoittaa "kaikki Tarzanit"? Kirjoittiko se Burroughs tai mikälie montakin Tarzan-kirjaa? Tiedän vain yhden.

Minä puolestani olen teini-ikäisenä lukenut yhden Karzanin sarjakuvana. Opin kyseisestä sarjakuvasta kaiken mitä tiedän seksistä.

Googlebot kirjoitti:Mielenkiinnosta: mitä tarkoittaa "kaikki Tarzanit"? Kirjoittiko se Burroughs tai mikälie montakin Tarzan-kirjaa? Tiedän vain yhden.

Varmaankin kymmenkunta on suomennettukin.

Zeb kirjoitti:Kieltämättä ateriavalintasi vaikuttavat aika kummallisilta ja pakkomielteisiltä.

Suunnilleen samaa taidettiin valittaa Big Brotherissa Martinalle kun hän julkesi mennä ostamaan "rehuja" kioskilta. Kuten sanoin, pyrin pitämään asiat yksinkertaisina ja nopeina joten siksi en välttämättä ala ainakaan yksin ollessani valmistaa "kunnon ateriaa" päivälliseksi, vaan pistän pikaisesti pari kananmunaa kiehumaan, otan jääkaapista jotain käteenosuvaa rehua ja piimää sen kyytipojaksi jne. Joku muu ehkä kävisi Hesen kautta, tilaisi Kotipizzan tai alkaisi kyhätä lasagnea. All power to them.

En yleensä jaksa kyhätä edes kastikkeita tehdessäni viikonloppuisin varsinaista ateriaa koska niillä ei ole yleensäkään mitään positiivista ravintoarvoa, ainoastaan makuarvoa. Katsoin juuri kaapissani olevia sitruunakastikejauhepaketteja joita joskus saatan käyttää uunilohen kanssa: raaka-aineiden joukossa osittain kovetettua kasvirasvaa. Jaiks! Pois pois pois...

Ei sitä tietysti tarvitse kumppanin kanssa jatkuvasti samaa ruokaa syödä, mutta minusta olisi ankeaa ellei ikinä voisi hakea yhteistä leffapizzaa, ja romanttiseen ravintolailtaan toisit omat rahkat.

Ravintolaillallisia en ole koskaan lopettanut ja saahan niistä ihan terveellistä ruokaa (terveellisempää kuin mitä ihmiset syövät kotonaan makaronilaatikkoa jne.), mutta nuo leffapizzat jne. alkavat kokemukseni mukaan olla vakiokamaa aina tavattaessa, koska tapaamisten on kai tarkoitus olla molemmille osapuolille "sunnuntaita" eli silloin tehdään jotain kivaa yhdessä (esim. katsotaan DVD-leffaa), syödään jotain mistä molemmat tykkäävät (eli ei sitä rahkasössöä ja porkkanaa) jne.

Ystäväni kypsyi miehen pakkomielteiseen kuntosaliharrastukseen ja siihen, että kaupasta ostettiin aina samat kananmunat ja keittokinkut ja muutama muu vakioeines, eikä ikinä mitään muuta.

Ilmeisesti kyseessä en ollut minä koska kuten kerroin aiemmin, minä annan yleensä aika pian periksi kumppanilleni ja alan syödä samaa paskaa kuin hänkin, ja alan panostaa enemmän "parisuhteeseen" kuin tervehenkisiin harrastuksiini jotka muuten söisivät lähes kaiken aikani. Parin kuukauden kuluttua tästä kumppaniehdokas alkaakin sitten "leikkimielisesti" valittaa kun en olekaan enää se täysin sama sixpäkki kuin tavatessamme.

Kaikkea ei voi saada. Jos minut haluaa timmissä kunnossa, saisi luvan hyväksyä elintapani.

Savannah kirjoitti:

Zeb kirjoitti: Tulee mieleen yksi tyyppi, jonka kanssa ystäväni yritti jotain suhteenpoikasta viritellä. Ystäväni kypsyi miehen pakkomielteiseen kuntosaliharrastukseen ja siihen, että kaupasta ostettiin aina samat kananmunat ja keittokinkut ja muutama muu vakioeines, eikä ikinä mitään muuta.

Miksi ruokavaliolla olisi suuri painoarvo parisuhteessa?

Kaikenlainen kovin pakkomielteisen tai rajoittuneen oloinen puuha olisi varmaan ongelma. Ruokavaliolla on merkitystä, jos on yhteinen jääkaappi ja yhteiset ateriat. En haluaisi, että molemmille jouduttaisiin tekemään omat ruuat. Enkä haluaisi syödä sitä leffapitsaa yksin. Ei sillä, etteikö senkin voisi välillä korvata vaikka hedelmillä, mutta ehdottomuus olisi tylsää ja ehkä merkki jostain muustakin rajoittuneisuudesta. Helpompaa kaikin puolin elää ihmisen kanssa joka on melko kaikkiruokainen. Nykyisellään tosi helppoa kun mies automaattisesti kantaa melko lailla sellaista ruokaa kaappiin jota muutoinkin söisin.

Hankalaa olisi sellaisenkin tyypin kanssa, joka ei esimerkiksi välittäisi ollenkaan syödä vihanneksia ja hedelmiä. Exälle yritin joskus tuputtaa kasviksia kun pelkäsin, että saa kohta jonkun keripukin, ja oli sekin aika rasittavaa. Hyvä ystäväni syö taas lähinnä vain pitsaa, leipää, juustoa, karkkia ja sipsejä, eikä käytännössä ikinä laita ruokaa. Hulluksi tulisi varmaan senkin kanssa. Kasvissyöjän kanssa varmaan pärjäisin, ja saattaisin itsekin alkaa sen suuntaiseksi (olen kyllä muutenkin harkinnut tätä). Vegaanin kanssa taas olisi aika vaikeaa elellä.

Jep, näköjään minulle ruokavaliolla on keskeinen merkitys parisuhteen muodostuksessa, enpä olisi uskonut

Tix kirjoitti:

Googlebot kirjoitti:Mielenkiinnosta: mitä tarkoittaa "kaikki Tarzanit"? Kirjoittiko se Burroughs tai mikälie montakin Tarzan-kirjaa? Tiedän vain yhden.

Varmaankin kymmenkunta on suomennettukin.

Ihailtavaa kirjasivistystä. Suostutko lukemaan sen Momon? Siihen ei tarvitse kovin paljoa aikaa, on nuortenkirjana nopeasti luettavissa, ja päihittää silti mennen tullen suuren osan filosofian suurteoksista.

Zeb kirjoitti:Kasvissyöjän kanssa varmaan pärjäisin, ja saattaisin itsekin alkaa sen suuntaiseksi (olen kyllä muutenkin harkinnut tätä). Vegaanin kanssa taas olisi aika vaikeaa elellä.

Tuo oikeastaan vähän ketuttaa että ns. tervettä ruokavaliota harrastavat naisihmiset ovat aivan liian usein jotain ihme vegaaneja eivätkä sekaruokaa syöviä. Se ei mielestäni ole terve ruokavalio. Kaikkein pahinta jos sen takana on jokin eläinsuojeluaspekti tms.

Googlebot kirjoitti: Kaikkein pahinta jos sen takana on jokin eläinsuojeluaspekti tms.

Meillä kahdella taitaisi tulla aika hankalaa. Onneksi ei tarvitse sovitella jääkaappia sun kanssa yhteen!

EDIT: Itsesensuuri iski, lohkaisuni kuulosti pahemmalta kuin tarkoitin.

Googlebot kirjoitti:Minun pitäisi ehkä seurustella vain ruoka-allergikkojen kanssa, koska kokemukseni mukaan he noudattavat pakostakin terveempää ruokavaliota.

Ei kun deitti-ilmoa laatimaan: "Etsin sellaista mukavaa, empaattista noin 20-30 -vuotiasta ruoka-allergikkoa."

prosessi kirjoitti:Ihailtavaa kirjasivistystä. Suostutko lukemaan sen Momon? Siihen ei tarvitse kovin paljoa aikaa, on nuortenkirjana nopeasti luettavissa, ja päihittää silti mennen tullen suuren osan filosofian suurteoksista.

Kirjasivistystä tarttuu jos on kirjastossa töissä. Kattelin wikistä, että englanniksi Tarzan-kirjalle löytyy jopa 23 Burroughsin tehtailemaa jatko-osaa. Huh.

Tix kirjoitti:

prosessi kirjoitti:Ihailtavaa kirjasivistystä. Suostutko lukemaan sen Momon? Siihen ei tarvitse kovin paljoa aikaa, on nuortenkirjana nopeasti luettavissa, ja päihittää silti mennen tullen suuren osan filosofian suurteoksista.

Kirjasivistystä tarttuu jos on kirjastossa töissä. Kattelin wikistä, että englanniksi Tarzan-kirjalle löytyy jopa 23 Burroughsin tehtailemaa jatko-osaa. Huh.

Löytyyhän niitä, ja ovat ihanan pöhköjä. Jostain syystä ne vain ovat sarjakuvina paljon vakuuttavampia. Mutta paheksun kyllä suunnattomasti jos sivuutat Momon vain, koska sitä ei ole kirjoitettu tarpeeksi aikuismaisesti.

prosessi kirjoitti:Mutta paheksun kyllä suunnattomasti jos sivuutat Momon vain, koska sitä ei ole kirjoitettu tarpeeksi aikuismaisesti.

Monessa lasten ja nuorten kirjassa piilee totuuden siemen.