StoraEnso - oppitunti globalisaatiosta
Lähetetty: 26.10.2007 10:58
Vaikka uutisissa keskityttiinkin shokkiarvoon ja human interest-näkökulmiin, oli StoraEnson uutista pakko katsoa selkeänä jatkumona monelle rakennemuutoksia tietävälle asialle. Se että jotain asiaa on tehty sata vuotta tai kolmekymmentä vuotta samalla paikalla samalla tavalla ei ole mikään tae tulevaisuudesta.
Logistiikka ja työmarkkinat ovat kehittyneet maailmanlaajuisesti hurjasti, ja menneiden aikojen kilpailuedut saattavat olla tämän päivän rasite. Suomalaiselle yhteiskunnalle tilanne ei ole uusi, mutta emme vieläkään ole välttämättä oppineet riittävällä tavalla toimimaan yhteistyössä suurten työnantajien, yhteiskunnan ja muun elinkeinoelämän kesken, että rakennemuutoksia voitaisiin käsitellä ilman sormien osoittelua jokaiseen osapuoleen.
Perusteollisuus kommoditisoituu ja on vaikeaa kuvitella miten jonkun matalan jalostusarvon bulkkituotteen tekeminen voisi olla täällä kannattavaa, varsinkin jos raaka-ainekustannuksetkin ovat kääntyneet teollisuutta vastaan. Pohjoismaisella ja Eurooppalaisella paperi- ja puuteollisuudella on kuitenkin oma sijansa maailmalla.
Selvää kuitenkin on, että emme pysty pärjäämään kilpailemalla bulkkituotteilla ja matalan jalostusarvon hyödykkeillä, vaan tulevaisuus on entistä enemmän kehittyneemmissä ja enemmän lisäarvoa antavissa tuotteissa - joiden kehittäminen ja tuottaminen täytyy tehdä lähellä asiakasta. Hyvänä esimerkkinä tällaisesta on mm. UPMRaflatac, joka nousi lyhyessä asiassa täysin tyhjästä oman markkinasegmenttinsä globaaliksi kakkospeluriksi.
Tämän takia olisikin toivottavaa, että kansalaiset, yhteiskunnalliset päättäjät, viestintävälineet kuin myös teollisuuskin - ottaisivat osaa yhteiskunnalliseen keskusteluun rakentavasti ja realistisesti pohtien sitä, mitä työn tekeminen Suomessa tulevaisuudessa on ja millaisia kykyjä ja taitoja tulevaisuuden työntekijöiltä tullaan tarvitsemaan. Jos ei muuta, niin ainakin se olisi hyödyllisempää kuin menneisyyteen takertuminen ja vihaksi pistäminen.
Logistiikka ja työmarkkinat ovat kehittyneet maailmanlaajuisesti hurjasti, ja menneiden aikojen kilpailuedut saattavat olla tämän päivän rasite. Suomalaiselle yhteiskunnalle tilanne ei ole uusi, mutta emme vieläkään ole välttämättä oppineet riittävällä tavalla toimimaan yhteistyössä suurten työnantajien, yhteiskunnan ja muun elinkeinoelämän kesken, että rakennemuutoksia voitaisiin käsitellä ilman sormien osoittelua jokaiseen osapuoleen.
Perusteollisuus kommoditisoituu ja on vaikeaa kuvitella miten jonkun matalan jalostusarvon bulkkituotteen tekeminen voisi olla täällä kannattavaa, varsinkin jos raaka-ainekustannuksetkin ovat kääntyneet teollisuutta vastaan. Pohjoismaisella ja Eurooppalaisella paperi- ja puuteollisuudella on kuitenkin oma sijansa maailmalla.
Selvää kuitenkin on, että emme pysty pärjäämään kilpailemalla bulkkituotteilla ja matalan jalostusarvon hyödykkeillä, vaan tulevaisuus on entistä enemmän kehittyneemmissä ja enemmän lisäarvoa antavissa tuotteissa - joiden kehittäminen ja tuottaminen täytyy tehdä lähellä asiakasta. Hyvänä esimerkkinä tällaisesta on mm. UPMRaflatac, joka nousi lyhyessä asiassa täysin tyhjästä oman markkinasegmenttinsä globaaliksi kakkospeluriksi.
Tämän takia olisikin toivottavaa, että kansalaiset, yhteiskunnalliset päättäjät, viestintävälineet kuin myös teollisuuskin - ottaisivat osaa yhteiskunnalliseen keskusteluun rakentavasti ja realistisesti pohtien sitä, mitä työn tekeminen Suomessa tulevaisuudessa on ja millaisia kykyjä ja taitoja tulevaisuuden työntekijöiltä tullaan tarvitsemaan. Jos ei muuta, niin ainakin se olisi hyödyllisempää kuin menneisyyteen takertuminen ja vihaksi pistäminen.