Kitinä

Taas uusi päivä.

Kaverin kolmekymppiset. Illan saldo, että nykyään kohtuujuomisestakin tulee ennemmin huono olo (ei siis krapula, vaan jo juodessa alkaa tympiä), ja että biljardinpeluu on kuin polkupyörällä ajo, taito ei kerran opittua kokonaan unohdu pitkienkään taukojen jälkeen.

Taidan alkaa kohta alkaa absolutistiksi ja harkitsen myös pool-ammattilaisuutta

Liikaa shampanjaa. Humala. Paha paha olo huomenna. En halua kätellä enää koskaan yhtäkään ihmistä tai toistaa omaa nimeäni. Illan saldo: rakentavia keskusteluja, 3 pyyntöä lähteä poikien kanssa saunomaan, yksi strippiesitys ja liian monta tylsää puhetta.

Suvinen kirjoitti:Tuli oikein ikävä takaisin baarihommiin..

Soittakaa ambulanssi!!!!!

Mä suostuin tiskin taakse sen verran, että vaihdoin kassakoneen nauhan kun tarjoilijatyttö ei osannut. Söpöö, kun entiset kantikset tuli hakemaan mut oikeen että tuukkos Ninni auttaa. Pieni asia, mutta lämmitti syräntä kummasti

Ihana ilma ulkona, todella kirpakka ja kaunis. Lunta vois olla vaan hiukan enemmän maassa. Tytär huusi eilen ensimmäiset lumihiutaleet nähtyään että "Haetaan kelkka!!!"

Nyt vaan pitäs äkkiä saada talvirenkaat Cibyn alle, huomenna klo 5 töihinlähtö ja tiet umpijäässä...

Nyt vähän niinku hangoveria pukkaa eikä täällä ole auringosta tietoakaan. Halloweenbileet oli ja meni, hienot bileet olikin.

Meen vielä töihin kunhan tästä selviän. Hyvää sunnuntaita vaan...

Muuttokuorman suunnittelua ja epäoleellisten tavaroiden ennakkopakkaamista tiedossa tänään. Huomenna klo 11 mulla on uuden kämpän avaimet tassussa

Bliss kirjoitti:Huomenna klo 11 mulla on uuden kämpän avaimet tassussa

Niin mullakin. Tai ehkä vähän myöhemmin.

Heikohko olo. Taidan mennä vielä hetkeksi lepuuttamaan jos vaikka maailma ei pyörisi niin pahasti silmissä sen jälkeen.

McJanne kirjoitti:

Bliss kirjoitti:Muuttokuorman suunnittelua ja epäoleellisten tavaroiden ennakkopakkaamista tiedossa tänään. Huomenna klo 11 mulla on uuden kämpän avaimet tassussa

Tuparit?

Älkää painostako

Repäisen, poikkean aamupäiväsalilla. Selkä kuntoon ennen Unkarin reissua. Kyl me muijan kanssa otetaan lenkkivermeet pustalle, ei viittä päivää voi olla liikkumatta (kävelyä ei lasketa, se on vain hyötyliikuntaa).

Kuulin muuten eilen siskolta, että serkkuni oli saanut juuri keskenmenon lentokoneessa. Olivat matkalla ekaa kertaa appivanhemmilleen Kanadaan, lento oli keskeytetty, välilasku ja sillee. Jossain huisin vidussa sit tehty kaavinta. Olivat kuitenkin jatkaneet matkaansa Kanadaan, huh.

Pakkasta -6. Lumesta ei kyllä tietoakaan, ellei tuossa maassa olevaa kuuraa lasketa.
Tänään hoidan noi siivoukset loppuun ja jatkan opinnäytetyötä ja olen reipas ja kaikkea.

Kummityttö täyttää tänään 15-vee ja pitäisi lähteä juhliin. Mutta kun Pikkumustassa on vielä kesärenkaat ja saan talvikumit vasta huomenna. Uskaltaiskohan sitä lähteä? Kai tuolla motarilla on sulat tiet?
Noooh, voitte sitten lukea lehdestä ja postata päivän linkkeihin toisen rusinaksi muotoutuneen Audin...

Ukko just äheltää pihalla noita talvirenkaita. Paiskoo tavaroita ja kiroaa. On sopivasti tossa parvekkeen vieressä, joten siinä on kiva käydä tupakalla hihittelemässä herralle

*ilkee*

BettyB. kirjoitti:Pikkumustassa on vielä kesärenkaat ja saan talvikumit vasta huomenna. Uskaltaiskohan sitä lähteä?.

Neiti on hyvä ja ajaa nätisti, eikä kaahaile. Tiet on aika tehokkaasti suolattu, jopa täällä metsien keskellä

Mulla tuli oyssissa leikkauspäätöstä odotellessa sellainen idea että laitan peffakuvan galleriaan. Siellä se nyt on!

Georgina kirjoitti:peffakuva

Auts!

Bliss kirjoitti:

Georgina kirjoitti:peffakuva

Auts!

sattuu kieltämättä ihan lahjakkaasti. Mutta kun ei viitsis lähtä hakemaan päivystävästä apteekista painkillereitä niin ajattelin sinnitellä huomiseen.

Georgina kirjoitti:..peffakuvan galleriaan...

Oletko saanut kengästä?

Mua monotti teininä hevonen keskelle etureittä. Taju meni hetkeks ja kun kömmin ylös reittä ei pystynyt aktiivisesti nostamaan. Tätä kesti muutaman kuukauden. En tietenkään mennyt minnkään lääkäriin, mutta ei siinä mitään noin massiivia verenpurkaumaa ollutkaan. Onneksi mua monottaneella hepukalla ei ollut kenkiä jalassa, muuten olis varmaan käynyt huonommin. Enkä halua edes ajatella miten olisi käynyt jos olisi osunut mihin tahansa muualle kuin keskelle etureittä, kuten polveen tai vatsaan.

Mua on potkassu hevonen tasan kerran, ja sekään ollu mikään hevonen, vaan shettis. Ei juur sattunu. Puremisia on sitte sattunu enemmänkin. Vieläkin on selässä jäljet ku eräs jästipää suokkiruuna hyökkäs takaapäin kimppuun. Myöhemmin meistä tuli kyllä sydänystävät.

ninnithequeen kirjoitti:Mua on potkassu hevonen tasan kerran, ja sekään ollu mikään hevonen, vaan shettis. Ei juur sattunu. Puremisia on sitte sattunu enemmänkin. Vieläkin on selässä jäljet ku eräs jästipää suokkiruuna hyökkäs takaapäin kimppuun. Myöhemmin meistä tuli kyllä sydänystävät.

Mua ei taas koskaan ole hevonen purrut. Toi on ainoa kerta kun on potkaissutkaan. Varpaille taas on astuttu lukemattomia kertoja. Ikinä en myöskään tippunut niin että olisin loukannut. Aika vähällä kaiken kaikkiaan siis selvisin noin 9 vuoden tiiviistä aktiiviharrastamisesta.

Edit: Laskettelemassa taas olen käynyt kahdesti ja 50%:lla kerroista poikkassut eturistisiteen. Päättelen tästä että ratsastus on noin 10E5 turvallisempi harrastus kuin laskettelu

Zeb kirjoitti:Ikinä en myöskään tippunut niin että olisin loukannut. Aika vähällä kaiken kaikkiaan siis selvisin noin 9 vuoden tiiviistä aktiiviharrastamisesta.

Mä oon tullu alas päälleni, selälleni, jaloilleni, käsilleni..esteenkin päälle rymähdin kerran kiitolaukasta...ikinä ei mustelmia pahempaa ole sattunut. *kop kop*

Zeb kirjoitti: Oletko saanut kengästä?

Jep. sain pe iltana töissä oikein kunnon osuman. Kieltämättä teki mieli pökrätä kun sattui niin saatanasti vaan kun mokoma kanttura hillui edelleen narun nokassa niin eihän se auttanut kuin kiroilla ja kompuroida talliin asti. Tuo on kyllä kieltämättä varmaan makein osuma jonka oon potkusta saanut, yleensä ne on pienempiä. Mullakaan ei varmaan olis tullu mentyä silloin pe iltana päivystykseen vaan kun koko jalasta alkoi kadota normaali tunto. Mäkin sain perkele kuukauden urheilukieltoa. Kieltämättä osuma polveen tai mahaan olis voinu tehdä pahempaa jälkeä, että onni onnettomuudessa....

ninnithequeen kirjoitti:suokkiruuna hyökkäs takaapäin kimppuun.

Muistelin eilen noita elämän aikana sattuneita juttuja. Tuo on käynyt mullekin, onneksi toppavaate kaudella. Tosin mä en kyseiselle hevoselle käännä selkääni tänä päivänäkään.

Vaan vois kai sitä itsensä hajottaa monessa muussakin hommassa.

ninnithequeen kirjoitti:Mä oon tullu alas päälleni, selälleni, jaloilleni, käsilleni..esteenkin päälle rymähdin kerran kiitolaukasta...ikinä ei mustelmia pahempaa ole sattunut. *kop kop*

Mä olen tullut alas vain perseelleni tai jaloilleni, ehkä yhteensä kymmenisen kertaa. Kaikkein huvittavin näky oli varmaan kun olin konin selässä kentän laidalla seisoskelemassa seuraamassa ratsastustuntia ja puhumassa paskaa. Mulla oli jalat nostettu siihen satulan etusiivekkeiden päälle lepäämään ja hepalla oli pitkät ohjat ja söi ruohoa. No jostain se ruoja sai äkisti päähänsä heittää kunnon pukkihypyn ja lensin kaaressa perseelleni kopukan eteen ohjat käsissä. Alkoi naurattaa varmaan jo ilmalennon aikana, hevonen jatkoi taas tyynesti ruohonsyöntiä (vaikka epäilen, että sen olisi tehnyt oikeasti mieli hirnua hauskalle vitsilleen). Se olisi pitänyt saada videolle, ratsastusurani tähtihetkiä!

Georgina kirjoitti:Jep. sain pe iltana töissä oikein kunnon osuman. Kieltämättä teki mieli pökrätä kun sattui niin saatanasti vaan kun mokoma kanttura hillui edelleen narun nokassa niin eihän se auttanut kuin kiroilla ja kompuroida talliin asti. Tuo on kyllä kieltämättä varmaan makein osuma jonka oon potkusta saanut, yleensä ne on pienempiä. Mullakaan ei varmaan olis tullu mentyä silloin pe iltana päivystykseen vaan kun koko jalasta alkoi kadota normaali tunto. Mäkin sain perkele kuukauden urheilukieltoa. Kieltämättä osuma polveen tai mahaan olis voinu tehdä pahempaa jälkeä, että onni onnettomuudessa....

Ei vissiin kuitenkaan mitään niin isoa hermoa painavaa verenpurkaumaa reidessä, et joutuis leikkauksessa avaamaan? (Etkös Oysista tai jostain puhunut ja tunnottomuudesta.)

Enivei, riittävän kipeältä näyttää joka tapauksessa, toipumisia!

Nyt tiedän mitä oikeasti haluan joululahjaksi, ensimmäistä kertaa elämässäni. Lapsuuden monivuotinen toive pikkuveljeni kanssa oli saada käyriä lautoja, joista voisi rakentaa veneen. Isä aina varoitteli, että toiveet voivat mennä puihin, kun käyrien lautojen logistiikka on joulupukillekin hankalaa. Oikeassa oli.