Kitinä

NuoriDaavid kirjoitti:On helpompi keskustella masennuksesta, jos kerron masennuksen lääketieteelliset kriteerit:

Okei. Minä olen täyttänyt monesti noita kriteereitä, joista nämä ovat olleet enemmän tai vähemmän aikaa päällä varmasti enemmän kuin kaksi viikkoa.

masentunut mieliala
mielihyvän ja mielenkiinnon menetys
uupumus
itseluottamuksen tai itsearvostuksen menetys
aloitekyvyttömyys, päättämättömyyden tai keskittymiskyvyttömyyden tunne

Olen aina pitänyt noita nimikkeitä tavalliseen elämään kuuluvina hetkinä, enkä ole niistä tilanteista pahemmin ollut huolestunut. Olen saanut itseäni niskasta kiinni, hankkinut tekemistä, keksinyt tekemistä, ihan väkisin ja tarkoituksella kääntänyt ajatukset ja asiat toisiin uomiinsa ja unohtanut paskan olon.

"Paha olo ei parane ajattelemalla pahoja asioita"-päätelmä toimii omalla kohdallani. Tai niin ainakin luulen?

Nyt täytyy lähteä mökille latamaan akkuja. Viikonloppuja ja jaksamisia itsekullekin.

masa kirjoitti:Nyt täytyy lähteä mökille latamaan akkuja.

Tekis jonkin sortin mökkeily hyvää mullekin. Tosin ei ehkä ihan tässä säässä.

masa kirjoitti:

NuoriDaavid kirjoitti:On helpompi keskustella masennuksesta, jos kerron masennuksen lääketieteelliset kriteerit:

Okei. Minä olen täyttänyt monesti noita kriteereitä, joista nämä ovat olleet enemmän tai vähemmän aikaa päällä varmasti enemmän kuin kaksi viikkoa.

masentunut mieliala
mielihyvän ja mielenkiinnon menetys
uupumus
itseluottamuksen tai itsearvostuksen menetys
aloitekyvyttömyys, päättämättömyyden tai keskittymiskyvyttömyyden tunne

Olen aina pitänyt noita nimikkeitä tavalliseen elämään kuuluvina hetkinä, enkä ole niistä tilanteista pahemmin ollut huolestunut. Olen saanut itseäni niskasta kiinni, hankkinut tekemistä, keksinyt tekemistä, ihan väkisin ja tarkoituksella kääntänyt ajatukset ja asiat toisiin uomiinsa ja unohtanut paskan olon.

"Paha olo ei parane ajattelemalla pahoja asioita"-päätelmä toimii omalla kohdallani. Tai niin ainakin luulen?

Voi aivan hyvin olla, että sinulla on ollut masennuksen kriteerit täyttävä tilanne ja olet parantunut siitä omin avuin ja ystävien avulla.

Totta kai masennuksesta voi parantua ilman terapiaa tai lääkkeitä.

Ihminen voi parantua esim. keuhkokuumesta tai selvitä sydäninfarktistakin ilman lääkkeitä ja erityistä hoitoa, mutta asianmukaisella hoidolla paraneminen on varmempaa.

En ole koskaan käyttänyt. Mutta tästä kyselystä tuli mieleen, että niitä vois joskus tarvita.

Saako niitä ilman reseptiä? Millaiset hinnat?

Duckzilla kirjoitti: Tekis jonkin sortin mökkeily hyvää mullekin. Tosin ei ehkä ihan tässä säässä.

Tätä et kumminkaan usko, mutta mökkeily juuri tässä säässä ulkosaaristossa on mitä suurimmassa määrin parhautta

Ja asiasta: Olen käyttänyt mielialalääkkeitä. Kokemukset pelkästään hyviä, lääkitys kesti noin kymmenen kuukautta.
Tietenkin toivon, että en enää lääkkeisiin joudu turvautumaan, mutta ennustaakaan en osaa. (en tarkoita sitä, että mulla olisi jotain mielialalääkkeitä vastaan, mutta kun normaalisti en käytä edes buranaa)

Homeboy65 kirjoitti:En ole koskaan käyttänyt. Mutta tästä kyselystä tuli mieleen, että niitä vois joskus tarvita.

Saako niitä ilman reseptiä? Millaiset hinnat?

Ei saa ilman reseptiä. Hinnat ovat patenttisuojasta vapautuneilla halpoja. Esim. paljon käytetty fluoksetiini n 5 senttiä/päivä.

Olen käyttänyt. Kokeilin monia, kunnes minulle sopivimmaksi osoittautui sertraliini eli Zoloft. (Taisi Jokelapojukin vetää juuri niitä ) Tai viimeisin oli saman aineen halvempi rinnakkaislääke, en nyt muista nimeä. Perus Prozac/Seronil eli fluoksetiini aiheutti väsymystä sekä ejakulaatiohäiriöitä ja mulkun tunnottomuutta, ei hyvä runkkarillekaan. Yleisin eli Cipramil taas ei vaikuttanut mitenkään. Mutta vaikutukset ovat YKSILÖKOHTAISIA, ei niitä kukaan lääkärikään etukäteen tiedä.

Nyt on kama ollut lopussa muutaman kuukauden, tarttis kai hakea uusi resepti. Helpoiten muuten saa yksityisneurologeilta. Psykiatrit kuitenkin vaativat terapiaan lähtöä, se on heidän toimenkuvansa mukaista totta kai. Neurologit ovat fysikaalisempia. Jos saa vuoden reseptin, ei yksityislääkärikäynti kerran vuodessa nyt niin paljon kustanna.

Hyödyllisiksi olen havainnut. Minulla vaikutus on kontrollin saanti usein velloviin, aiheeltaan lennossa vaihtuviin henkisiin tuskatiloihin.

En ole käyttänyt, aivokemiani on jo niin sekaisin yhdestä kunnon virrankatkaisusta, että luulen niiden auttavan muille enemmän. Voisin tietysti valittaa jatkuvaa masentuneisuutta, mutta haluan säästää rahani viinaan sen "many splendent ways". Eli viinaa raakana tai veteen sekoitettuna, kiitos ja kippis!

masa kirjoitti:"Paha olo ei parane ajattelemalla pahoja asioita"-päätelmä toimii omalla kohdallani. Tai niin ainakin luulen?

Isäni on noudattanut tuota logiikkaa. Ei toiminut hautaan asti, vaan oli sitten pakko turvautua sihteeriin.

Minä puolestani olen (kuten tunnettua) käyttänyt masennuslääkkeitä lähes neljä vuotta putkeen, nyt puolitoista vuotta olen ollut ilman. Silloin aikoinaan ilmeisesti avioero oli perimmäinen syy masennukseeni, vaikka en sitä niihin aikoihin tajunnutkaan. Tai sitten päälle hiipinyt masennus oli osasyynä avioeroon, vaikka en itse sitä oikein nykytietämykselläni uskokaan.

Nyt, samankaltaisessa tilanteessa, tajuan hyvin mitkä asiat omassa ajattelussa silloin aikoinaan menivät pieleen. Varmuuden vuoksi olen kesästä lähtien käynyt sairaalassa keskustelemassa omasta tilanteestani, koska en vain uskalla luottaa omaan huomiointikykyyni niin sataprosenttisesti oman mielialani suhteen. Ainakin toistaiseksi hän on samaa mieltä kanssani, eli vaikka elämä on viskonut paskaa niskaan viime kuukausien aikana enemmän kuin olisi ollut tarpeen, en ole romahtanut. Ilmeisesti olen oppinut jotain sellaista, mitä en olisi oppinut ilman sitä useamman vuoden lääke- ja keskusteluhoitoa.

Lisäksi vielä vähän tuosta pahan olon paranemisesta pahoja asioita miettimällä. Minä olen ymmärtänyt masennuksen idean niin, että se on aivojen keino suojella itseään. Kun välittäjäaineet välittävät liian paljon negatiivista sisältöä, katsoo elimistö parhaaksi häiritä kaikkea liikennettä tasapuolisesti, koska sillä ei ole keinoja valikoida mitä liikennettä sen pitäisi häiritä. Paskalta katoaa terä, mutta niin katoaa kaikelta hyvältäkin.

Siinä vaiheessa kun tuohon tilaan on päästy, ei paraneminen ilman lääkkeitä ole edes mahdollista. Aikaisemmassa vaiheessa puolestaan on mahdollista valikoida ainakin jossain määrin, että mitä asioita käsittelee ja miten. Suurimman virheen tekee, jos päätyy käsittelemään vain niitä positiivisia asioita, koska silloin kaikki paska jää pään sisään lillumaan, räjähtääkseen jonain päivänä ulos tavalla tai toisella. Niinpä kaikkia erilaisia asioita kannattaakin käsitellä tasapuolisesti, mutta ottaa sitä aikaa tarpeeksi. Eli kaiken käsitteleminen yhdellä kertaa ei tietenkään onnistu, mutta kun asiat järjestelee tärkeysjärjestykseen ja käsittelee ne yksi kerrallaan, ei mikään yksittäinen asia muutu ylivoimaiseksi.

Kun isukki kuoli, olisi varmaan kantsinut käydä juttelemassa ja napata nappia. Mutta eihän suomalainen mies sellaista, siihen pitäisi olla hullu. Puolitoista vuotta meni sumussa, onneksi traumaperäinen masennus on selväsyinen ja parantuu usein suhteellisen lyhyessä ajassa, pikku hiljaa hiipivä voi muuttua krooniseksi.

masa kirjoitti:
"Paha olo ei parane ajattelemalla pahoja asioita"-päätelmä toimii omalla kohdallani. Tai niin ainakin luulen?

Minulle taas masennuksen oire on juuri se, että en kerta kaikiaan PYSTY olemaan ajattelematta pahoja asioita. Yleensä vaan mieleen tulvii mitä vaan negatiivista, aihe sinänsä voi vaihtua minuutti minuutilta. Ei silloin oikeastaan pystyisi selittämäänkään, että mitäs sinä nyt suret. Ihan kaikkea. Tahdonvoimalla sen pyörteen (tuntuu lähes fyysisenä vihlontana selkäpiissä) katkaisu ei onnistu. Ei muuten toimi edes usein suositeltu ulkoilu tai liikuntakaan väsyksiin asti. Lääkkeet toimivat.

Terapiaan en ole suostunut menemään, mutta oletan että terapiakin yhtään toimisi vasta kun ensin lääkkeellä olisi saatu hallintaan tuo tunteiden liiallinen kuohunta.

itse en ole koskaan joutunut onnekseni mielialalääkkeitä syömään - onneksi siksi, että olen siis saanut pysyä terveenä.
sen sijaan suvussani moni on taipuvanen masennukseen ja koska olen ymmärtänyt, että tuo taipumus on jokseenkin perinnöllistä, en todellakaan pidä poissuljettuna vaihtoehtoa, että itsekin aiheeseen joudun vielä joskus tutustumaan.

minusta on sääli, miten asioista tietämättömät välillä esittävät mielipiteitään asioista tavalla, jonka itse koen todella loukkaavaksi masennukseen sairastuneita kohtaan. itse käsitän masennuksen vastaavaksi sairaudeksi kuin vaikkapa syöpä, ei siihen kukaan halua sairastua eikä siitä parane vain "ajattelemalla positiivisesti" (tätähän jotkut syöpäpotilaatkin joutuvat kuuntelemaan).onneksi tässäkin tapauksessa oikealla lääkityksellä on useassa tapauksessa mahdollisuus parantua sairaudesta tai ainakin parantaa sairastuneen elämänlaatua. tässä valossa en todellakaan näe mielialalääkkeiden käyttämistä missään määrin perusteettomana.

En saanut, vaikka tuli mietittyä voisiko yleisessä mielialan laskussa ja viimeisenkin mielenkiinnon menetyksessä olla muuta taustalla kuin väärä koulu... ei ollut. Onneksi.

Olen käyttänyt. Tällähetkellä en käytä.
Maalaiselämä on ihan riittävä mielialalääke.

NuoriDaavid kirjoitti:Kuten jo "pimp my head" -ketjussa kerroin, olen jo 7 vuotta käyttänyt SSRI-lääkettä. Alkuun Seroxatia, nykyään Cipralexia, jonka annos on 20mgx1. Käyttötarkoitus on tarpeettoman ahdistuksen lievittäminen. Toimii.

Saanko kysyä, että mistä tiedät kärsiväsi enää tarpeettomasta ahdistuksesta, jos olet käyttänyt 7 vuotta lääkettä? Teetkö jotain kontrollijaksoja, esim. 6 kk ilman lääkitystä, vai miten tuo homma pelaa sääntöjen mukaan? Taitaa olla totta, että lääkärit ovat pahimpia lääkkeiden väärinkäyttäjiä.

Tix kirjoitti:Taitaa olla totta, että lääkärit ovat pahimpia lääkkeiden väärinkäyttäjiä.

Joo, todella ollaan, tietty! SSRI-lääkkeiden väärinkäyttö onkin jo niin haastavaa ettei siihen oikein pysty muu kuin lääkäri. Tai ehkä jumala, jos kovin yrittää.

Zeb kirjoitti:

Tix kirjoitti:Taitaa olla totta, että lääkärit ovat pahimpia lääkkeiden väärinkäyttäjiä.

Joo, todella ollaan, tietty! SSRI-lääkkeiden väärinkäyttö onkin jo niin haastavaa ettei siihen oikein pysty muu kuin lääkäri. Tai ehkä jumala, jos kovin yrittää.

Sulla on muuten ihana titteli.

Mä olen Swirlin ja Prossun kanssa samoilla linjoilla, olen syönyt ja syön edelleen. Aivokemia heittelee häränpyllyä, eikä mulla ole mikään kiire tai halu lopettaa lääkitystä, jonka avulla pystyn olemaan ja elämään suht normaalisti.

Tix kirjoitti:
Saanko kysyä, että mistä tiedät kärsiväsi enää tarpeettomasta ahdistuksesta, jos olet käyttänyt 7 vuotta lääkettä? Teetkö jotain kontrollijaksoja, esim. 6 kk ilman lääkitystä, vai miten tuo homma pelaa sääntöjen mukaan?.

Myös minä halauaisin kuulla vastauksen tähän.

masa kirjoitti:

Tix kirjoitti:
Saanko kysyä, että mistä tiedät kärsiväsi enää tarpeettomasta ahdistuksesta, jos olet käyttänyt 7 vuotta lääkettä? Teetkö jotain kontrollijaksoja, esim. 6 kk ilman lääkitystä, vai miten tuo homma pelaa sääntöjen mukaan?.

Myös minä halauaisin kuulla vastauksen tähän.

Olen pariinkin otteeseen purkanut lääkkeen pois, kun vointi on ollut hyvä.

SSRI-lääkkeet eivät aiheuta riippuvuutta, mutta ne kannattaa kuitenkin purkaa pois vähitellen, koska muuten lopettamisvaiheessa voi tulla erilaisia oireita.

No anyways, olen siis purkanut ainakin kaksi kertaa lääkityksen pois taiteen sääntöjen mukaan hitaasti.

Viimeisin episodi, jonka muistan oli, että olin ollut ilman lääkettä jonkun aikaa ja oli juhannus. Olin perheeni kanssa mökillä. Siellä iski aivan mahdoton ahdistus jostain suhteettoman pienestä asiasta, liittyi jotenkin firman raha-asioihin. Olin niin pahasti ahdistunut, että tekstasin asiasta kirjanpitäjällenikin, joka vakuutti homman olevan hanskassa. Ahdistus ei hellittänyt, en pystynyt ollenkaan nauttimaan juhannuksesta vaan mielessä pyöri vain joku mitätön juttu, jota en enää muista.

Aloitin lääkkeen rouskutuksen uudelleen ja oire vähitellen helpotti.

Kyllä minulla on jonkin sortin nuppivika, mutta se pysyy ko. lääkkeellä hyvin kurissa. Tietysti toivoisin, että minulla ei olisi ko. vikaa enkä siis tarvisi ko. lääkettä, mutta elämä on.

Keikaus kirjoitti:En todellakaan käytä mielialalääkkeitä! Vain amfetamiinijohdannaisia silloin tällöin.

Soot muuten ihan Kadi ...tai aika paljon ainakin. Tarkoitan tietysti niitä Kadin positiivisia puolia.

swirl kirjoitti:Te kossulla ja luonnolla buuttaajat ette selvästikään ole koskaan kärsineet masennuksesta, joka on se syy, miksi niitä lääkkeitä syödään. Ei mikään random ahdistus, joka katoaa parissa päivässä tai suru kynnen lohkeamisesta. Mielestäni nuo eivät kuuluu mielialalääkekeskusteluun ollenkaan.

Öö... kuuluu? En ymmärrä miten random-ahdistus liittyy asiaan. Jos vaikka olet vetämässä kiikkuun itseäsi joka päivä ja silloin kun otat kuppia et ole sitä tekemässä niin mites se nyt poikkeaa lääkkeistä? Kun olet sitten kännissä joka päivä. Paitsi että pahentaa asiaa.

En ole koskaan käyttänyt mielialalääkkeitä, mutta en myöskään näe syytä olla käyttämättä sellaisia jos joskus alkaa vaikuttaa siltä, että nuppi kaipaa hiukan ulkopuolisia apuja.

NuoriDaavid kirjoitti: Sähköhoito (ECT) – – + +

Onko toi oikeesti vielä käytössä? Siis niinku, jos kansalaisella alkaa hihna luistaa, se voidaan vai väkisin sitoa johonkin mielisairaalan laveriin, pistää piuhat päähän (vai sukuelimiin?) ja sitten tohtorisetä kääntää kytkintä??
32 vuotta Käenpesän jälkeen?

Lääkeasian suhteen ei mitään lisättävää masan näkemyksiin.