Kitinä

Pelataanko?

Provosoitko tahallasi? Miksi? Provosoidutko helposti/kovassa korvennuksessa/et lainkaan? Onko provoaminen hyvä vai huono juttu? Entä provosoituminen?

Itse en ole koskaan oikein ymmärtänyt, että miksi täällä netissä tuntuu olevan vallalla käsitys, että provoiluun ei saisi reagoida lainkaan? Miksei? Onko se kenties liian epäkeskustalaista, inhimillistä vai mitä? Heikkouden osoitus? Synti? Este rationaaliselle ja asialliselle keskustelulle? - Joo ehkä, mutta niin on kai provoaminenkin? Entä miksi kaiken pitäisi olla aina niin julmetun asiallista? Koska tämä on vakava palsta, joka tärveltyy mikäli ei pysytellä aina korrekteina ja asiallisina?

Provolla on käsittääkseni sellainen myönteinen funktio, että se herättää keskustelua. Provosoituminen taas osoittaa, että kohde ärsyyntyi. Usein ihan aiheestakin. Sen ymmärrän, etten työssäni voi provosoitua, vaikka tulisi millaisia provomiinoja vastaan. Lähipiirissä, kavereiden kesken tai netissä saatan provosoitua jos aihetta on, ja olenkin ihmetellyt mikä siinä on sitten niin vaarallista? Onko jotekin jalompaa ärsyttää kuin ärsyyntyä? Miksi ärsyyntymisensä pitäisi peittää? Onko tämä LA Law ja onko istunto käynnissä, vai mistä oikein on kyse?

Yleensä en edes osallistu aiheeseen, joka saattaa saada mut ärsyyntymään. Mahdollisesti ärsyyntyessäni hiljenen ja poistun takavasemmalle, en siis ilmeisesti kävele provomiinoihin?!
Tahallaan provosoiminenkaan ei _yleensä_ kuulu harrastuksiin. En vaan jaksa olla niin kiinnostunut tuntemattomien ihmisten reaktioista, että viitsisin vaivautua.

Onks tää joku provo vai?

Zeb kirjoitti:mikä siinä on sitten niin vaarallista?

Riippunee lähinnä siitä, millaisia tavoitteita kullakin keskustelijalla on osallistumisensa suhteen.

Itse pyrin olemaan reagoimatta suuttumalla lähinnä siksi, että suuttuminen sumentaa arvostelukyvyn aika tehokkaasti, eli eliminoi mahdollisuuden osallistua keskusteluun järkevästi (tai niin järkevästi kuin tyynessä mielentilassa olisi mahdollista). Koska kirjoittelen lähinnä laajentaakseni ymmärrystäni erilaisten ihmisten tavoista ajatella ja toisaalta testatakseni omaa ajatteluani mahdollisimman vaihtelevissa ympäristöissä, lienee ymmärrettävää että provoutuminen ei houkuttele minua - sehän pilaisi tavoitteeni ja tekisi keskustelusta osaltani hyödytöntä.

Mutta jos ja kun jonkun tavoitteena on vaikkapa pelkkä ajan kuluttaminen tai jopa adrenaliiniannoksen saaminen vereen, niin mikäs sen sopivampaa kuin pieni suutahtelu aika ajoin!

Provoutuminen voidaan kai siksi nähdä heikkouden osoituksena, että provoaja voi aina jälkikäteen pyrkiä teeskentelemään, ettei muka olisi miinaa asentaessaan ollut impulsiivisuutensa vietävissä. Kun joku sitten astuu miinaan ja menettää itsekontrollinsa, hän asettuu suhteessa provoajaan ikään kuin heikompaan valoon. Tällainen kuvio on tietysti tarkemmin ajatellen aika naurettava, koska kiusaaminen on lopulta yhtä impulsiivista kuin kiusaantuminenkin - ainoastaan eri tavalla.

Toki provon takana voi olla asiaakin, mutta ken on turvautunut asian esittämiseen helpoimmalla, halvimmalla ja ärsyttävimmällä tavalla, ei ainakaan minun silmissäni saa yhtään sen enempiä asiallisuuspisteitä kuin hekään, jotka tuon esitystavan katalysoimina sitten kiukustuvat.

*

Olen muuten itse käyttänyt sanaa provosoituminen myös muussa kuin suutahtamiseen viittaavassa merkityksessä, esim.: "X provosoitui osallistumaan keskusteluun". Tällaista provosoitumista pidän pelkästään hyvänä ja sitä aikaansaadakseni saatan itsekin kehittää esiin pieniä provontynkiä. Joskus kai olen mennyt niiden kanssa liiankin pitkälle ja saanut jonkun oikeasti loukkaantumaan. Vaikea laji!

Zeb kirjoitti:Provosoitko tahallasi?

En, mutta ilmeisesti silti tiedostamattani. En tiedä miksi.

Asia riipppuu siitä, onko asia itseä jotenkin koskettava tunnetasolla.

Jos joku esim. kirjoittaa "lääkärien palkka on Suomessa parempi kuin OECD:ssä keskimäärin", niin on kiinnostavaa tietää, onko henkilö oikeasti noin väärässä (=raivostuttavaa) vai provoileeko hän (=ei raivostuta vaan voin nauraa hyvälle provolle).

Jos joku sen sijaan kirjoittaa "kaikki naiset ovat kiinnostuneita miehen rahoista", niin minua ei kauheasti kiinnosta, onko kyseessä kirjoittajan tietoinen provo vai ei. Enemmän kiinnostaa muiden reaktiot.

Zeb kirjoitti: Provosoitko tahallasi?

Kyllä ja aika usein.

Zeb kirjoitti: Miksi?

Koska ihmisten reaktioita on hauska seurailla.

Zeb kirjoitti: Provosoidutko helposti/kovassa korvennuksessa/et lainkaan?

Netissä en lainkaan, koska en pidä täällä kenenkään mielipidettä niin tärkeänä, että se aiheuttaisi vahvoja tunnereaktioita. Oikeassa elämässä provosoidun kyllä, mutta sitäkin aika harvoin.

Zeb kirjoitti: Onko provoaminen hyvä vai huono juttu? Entä provosoituminen?

Riippuu miten sen ottaa. Hyvä se on silloin kun se aiheuttaa keskustelua ja huono silloin kun joku suhtautuu asiaan liian henkilökohtaisesti.

Zeb kirjoitti: Pelataanko?

Pelataan vain

Trolli ja provo kannattaa muistaa pitää erillään. Provo on aina perusteltu ja harkittu sisältäen tyypillisesti kärjistetyn puolitotuuden joka herättää keskustelua puolesta ja vastaan. Trolli taas pyrkii pääasassa vain vastareaktion herättämiseen.

Zeb kirjoitti: Provosoitko tahallasi? Miksi? Provosoidutko helposti/kovassa korvennuksessa/et lainkaan? Onko provoaminen hyvä vai huono juttu? Entä provosoituminen?

Provosoidun itselleni tärkeistä asioista niin täällä kuin muuallakin mutta niin kuin EW totesi, käsitteessä on vivahteita. Jos joku väittää tietämättömyyttään jotain posketonta, voin ottautua asialle tarpeeksi kommentoidakseni, sillä silloin väärinymmärrys kaipaa oikaisua. Jos taas joku on varsin eri mieltä kuin itse olen, voin jälleen provosoitua keskustelemaan ja kyselemään perusteluja vastakkaiselle kannalle. Nämä ovat mielestäni asiallisia tapoja provosoitua.

Sitten ne turhat. Jos ollaan vastakkaista mieltä ja keskustelu alkaa johtamaan henkilökohtaisuuksiin, en välitä jatkaa. Koen tarkoitukselliseen ärsyttämiseen tarttumisen hedelmättömäksi omalta kannaltani, ennakkoasetelma on jos sellainen etten todennäköisesti tule kuulluksi sanonpa mitä vaan. Asiaa yksinkertaistavat vertaukset houkuttelevat joskus reagoimaan, sillä niissä on edes siemen ajatusta, mutta yleensä en innostu vääntämään vain vääntämisen vuoksi.

Laimea asenne johtuu varmaan työstä. Kun päivittäin kohtaa mitä omituisimpia ennakkoluuloja ja -oletuksia ja pyrkii selittämään toimintaa auki, ei riitä paukkuja innostua samasta enää netissä. Nettivuorovaikutuksesta tuntuu myös puuttuvan toisten mielipiteiden kunnioitus, loputon jankkaamisentarve näyttäytyy minulle lähinnä ylpeytenä. Viihdytyn kyllä kiihkeiden keskustelujen seuraamisesta mutta jos provoilulla halutaan ylläpitää keskustelua, tarvitaan jotain enemmän kuin kansan syvien rivien ääntä tyyliin iltapäivälehtien keskustelupalstat.

Kyllä minä provosoidun. Minut on helppo saada ärtymään ja suuttumaan, koska minulla on vaikeuksia tunteiden säätelyssä. Kitinän keskustelut eivät kyllä enää juuri hetkauta suuntaan tai toiseen, sillä täällä on nähty jo kaikki. Soneraplazan elleissä on keskusteluosio vapaaehtoisesti lapsettomille ja sitä lukiessa lähes huudan ääneen suuttumustani. En tosin tiedä, ovatko keskustelut siellä provoamista vai ei, mutta kovin ahdasmielistä porukkaa siellä kirjoittaa. Muutenkin juuri ahdasmieliset ja yksioikoiset mielipiteet saavat minut hermostumaan.